FI65166C - Foerfarande foer framstaellning av heterovaccin mot trichomonas-syndrom - Google Patents

Description

/

I5&F·] [B] (11)KUU,LUTUSJULKAISU

lJ ' ' UTLAGG N I NGSSKRI FT OOlOO

^¾¾¾ c (45) Patent mvI / 10 04 1934

Patent oeddelat » (51) Kv.ikP/im.ci.3 A 61 K 39/02, C 12 N 1/20 SUOM I — FI N LAN D (21) PuMnttlhakumu» — PaMmanuMcnlni 7839^6 (22) Htkumtepilvl—AmMcnlngidag 21.12.78 (23) AlkuplM—GIMfhMtdag 21.12.78 (41) Tullut Julkbukst — Bllylt offuntllg 2U. 06.79

Patentti· ja rekisterihalli** Nftdwwp™ j. kyutfuik^m ***.-

Patent- och registerstyrelsen ' AmBkan uthfd och utl.*kr*fwn publlcarad 30.12.83 (32)(33)(31) Pyydetty utuolkwis—Begird priority 23.12.77

Sveitsi-Schweiz(CH) 16012/77 (71) Solco Basel AG, Gellertstrasse 18, CH-U052 Basel, Sveitsi-Schweiz(CH) (72) Ljubinko Stojkovic, Riehen, Sveitsi-Schweiz(CH) (7^) Oy Kolster Ab (5M Menetelmä sekarokotteen valmistamiseksi Trichomonas-syndroomaa vastaan -Förfarande för framställning av heterovaccin mot Trichomonas-syndrom Tämän keksinnön kohteena on menetelmä Trichomonas-syndrooman terapeuttiseen käsittelyyn käytettävän sekarokotteen valmistamiseksi.

Laji Trichomonas vaginalis kuuluu alkueläimiin ja ihmislääketieteessä käytössä olevan alkueläinten systemaattisen luokittelun mukaan luokkaan Mastigophora tai siimaeläimet. Se on pääasiallisesti patogeeninen loinen, jota esiintyy naisten ja miesten virtsa- ja sukuelimissä. Tartunta tapahtuu pääasiallisesti sukupuoliyhdynnän kautta, mutta tartuntaa on todettu myös esineiden välityksellä.

Vaikka miehet joutuvat tartunnalle alttiiksi yhtä usein kuin naiset, ilmenee heillä kliinisiä oireita huomattavasti harvemmin; suurimmalla osalla Trichomonaksen kantajista ei ole vaivoja tai he eivät ollenkaan huomaa lievää heikkoa eritystä - virtsaputkentulehduksen oiretta.

Käytännössä Trichomonas-infektio ilmenee naisilla normaalia avioelämää häiritsevänä, märkivänä emätintulehduksena. Infektio ei kuitenkaan yleensä rajoitu emättimeen, vaan leviää useimmiten 65166

Trichomonas-infektioon liittyvänä bakteeri-infektiona ylempiin sukupuolielimiin aiheuttaen kohdun sivuelintulehduksia (Adnexitis), jotka lisäävät munanjohdinraskauden tai munanjohtimien sulkeutuman (hedelmättömyyden) vaaraa. Sekä krooninen infektio että toistuvat tartunnan uusiutumiset aiheuttavat huomattavan kohdunnapukan ja kohdunkaulan tulehduksen; tästä aiheutuu paikallisia kudosmuutoksia, joiden vakavuus ulottuu aina palautumiskykyisestä kasvuhäiriöstä kohdunkaulan syövän alkuasteisiin. Näitä kliinisiä oireita nimitetään yhteisnimellä Trichomonas-syndrooma.

Vaikkakin valmiste metronidatsoli/~l-(2-hydroksietyyli)-2-me-tyyli-5-nitroimidatsoli/ soveltuu täysin Trichomonas vaginaliksen tuhoamiseen ja on tästä syystä otettu hoitokäyttöön, ei sairastumisten määrä kuitenkaan osoita vähenemistä, vaan sillä on pikemminkin taipumus suurentua; maasta riippuen 3,5-88 % väestöstä on saanut tartunnan, niin että voidaan jo puhua kansansairaudesta.

Infektion leviämistä ja aina uusiutuvaa infektiota edistää suuresti vapaan sukupuolielämän lisääntyminen. Lisäksi infektio on sangen itsepintainen ja yhä lisääntyvä ovulaatiota estävien steroidien jatkuva käyttö näyttää vaikeuttavan hoitoa, sillä munasarjojen alentunut hormonieritys estää tunnetusti epiteelin uudiskasvun emättimessä.

Nyt havaittiin, että useat luonnossa esiintyvistä Lacto-bacterium acidophilum-kannoista, (nykyään tunnetaan noin 4000 erilaista kantaa), joita kutsutaan myös nimellä Lactobacillus acidophilus, maitohappobakteerit, laktobakteerit, Döderlein-sauvat tai Döderlein-bakteerit, ovat sellaisia, joista voidaan valmistaa Trichomonas-syndrooman hoitoon käytettävää arvokasta sekarokotetta.

Yksittäiset kannat on eristetty v. 1976 sairaalassa tätä syndroomaa potevien naisten emättimestä. Kannat on talletettu 17. lokakuuta 1977 lyofilisoituina Baarnissa (Hollannissa) olevaan laitokseen ’’Centralbureau voor Schimmelcultures" varustettuna nimikkeillä CBS 465,77 - CBS 472,77 (kahdeksan yksittäistä kantaa).

Morfologisesti eri kannat eroavat muodostamiensa kasvupesäk-keiden suuruuden suhteen: useat kasvupesäkkeet ovat hyvin pieniä, läpinäkyviä ja ympyränmuotoisia, toiset kasvupesäkkeet ovat suurempia ja ruusukkeenmuotoisia, pinnaltaan uurteisia. Mikroskoopin avulla suoritetun tarkastelun perusteella kaikki kahdeksan bakteerikantaa kuuluvat grampositiivisiin monimuotoisiin basilleihin, jotka esiintyvät ketjuina tai palisadeina.

Näiden kantojen biokemiallisia ominaisuuksia voidaan luonnehtia sen mukaan, miten ne kasvavat erilaisilla hiilenlähteillä seuraavasti: 3 651 66 r— t—

• +1 I + + I I I + 4- + I I + I

CM

r— •=r t"- t^-

• I I 1 + 1+4-1 I + I I I I

nl S3 ^ I t- UJ · I I I +1 + I 1 + + + + +1 + +1

CQ O

o -=r m .

+ -

§ +I+ + ++ + + ++ -+I + I

Ολ vo -=J- e I t- <hi -I- · -4-4-+ I I + + 4- + I + < •HI CO rCl VO Orf ^r rH Ol ΌI r- S '51 ^ + I + + + + + + + + + . + , X I M3 0 gl -=3- rH 3| 2 V' *- id wi

El .®l · +1 -»-++ + ·++ + + + I + I

®i vo O f- +, £: {$ · I + + + 1+. + + + + + + t 4.+1 ^ in ^ vo ~r

Q) tI

Ό Ή 0) -Η -Η -Η Ή h m ο ή m oq ·η ω « to WJ ΟΟ-Η-ΗΉΟΟ -HC ο ο -H >,

ιΗ ο -H to to Ο Ο Ο 10 -H O O CQ -H rH

c β Λ O O + -h C ο -H k rH Ο g ®

Φ -Η Ο Ο Ο -Η Λ -H O to <d id O O X

rH 43 rH 4-» + C Η Ή C-H X X2 rH O X

•H Id rl V H C Ή MH rH X φ >1 Λ »H

•h »4 φ id id id Φ id mid <d M to ·η ad S <C co i-3 E E E « «m H X k£h 4 65166

Kannoilla CBS 466 77, 467 77 ja 469 77 ilmenevät samat biokemialliset tai käymisominaisuudet.

Keksinnön mukaisesti valmistettu sekarokote muodostuu siis yllä mainituista Lactobacterium acidophilum-kannoista peräisin olevista inaktivoiduista mikro-organismeista fysiologisesti sopivassa liuoksessa.

Keksinnön mukaiselle menetelmälle Trichomonas-syndrooman hoidossa käytettävän rokotteen valmistamiseksi on tunnusomaista, että seuraavista Baarnissa (Hollannissa) olevaan laitokseen "Centralbureau voor Schimmelcultures" nimikkeillä CBS 465,77, CBS 466,77, CBS 467,77, CBS 468,77 , CBS 469 ,77 , CBS 47 0,77 , CBS 471,77 ja CBS 472 ,77 talle*, tetuista Lactobacterium acidophilum-kannoista viljellään vähintään kolmea kantaa erikseen sopivassa nestemäisessä ravintoliuoksessa aerobisissa olosuhteissa, muodostunut bakteerimassa erotetaan viljelyn päätyttyä ja inaktivoidaan tunnetuilla menetelmillä, ja eri kantoihin kuuluvia inaktivoituja mikro-organismeja sekoitetaan fysiologisesti hyväksyttävään liuokseen yhtä suuret määrät, tai erillisiä inaktivoituja viljelmiä sekoitetaan tilavuusmäärinä, jotka ovat kulloinkin kääntäen verrannollisia viljelyn lopettamisen tai inaktivoin-nin jälkeen määritettyyn viljelmän tiheyteen (mikro-organismien lukumäärään millilitrassa viljelynestettä).

Esimerkiksi käytettäessä kolmea kantaa, A, B ja C, joiden viljelmien mikro-organismitiheydet ovat vastaavasti 1000, 100 ja 10 mikro-organismia/ml, rokote koostuu näistä viljelmistä tilavuussuhteessa A:B:C = 0,01:0,1:1.

Mainitut kannat on valittu siten, että jos menetelmä suoritetaan käyttäen kaikkia kahdeksaa kantaa, saadaan yleisesti tehoava rokote. Tällä tarkoitetaan rokotetta, joka tehoaa käytännöllisesti katsoen jokaisen potilaan Trichomonas-syndroomaan, riippumatta siitä, mistä tartunta on peräisin. Siten rokote, joka sisältää inaktivoituja mikro-organismeja kaikista kahdeksasta mainitusta kannasta, on keksinnön parhaana pidetty muoto, ja rokotteen valmistus käyttäen kahdeksaa mainittua kantaa on menetelmän suositeltavin suoritusmuoto.

Esimerkki

Kantojen viljelyssä voidaan käyttää erilaisia, mikrobiologiassa tavanomaisia nestemäisiä ravintoliuoksia. Erityisen sopivaksi tähän tarkoitukseen on osoittautunut seuraavan koostumuksen omaava ravintoliuos: 65166 tryptoosi-peptonia 5 g kaseiinihydrolysaattia 8 g lihauutetta 10 g hiivadialysaattia 100 ml K2HP04 2 g trianunoniumsitraattia 2 g natriumasetaattia 5 g suolaseosta 5 ml sorbitaanioleaatin polyoksi- _ 1 ml etyleenijohdannaisia (Tween 8u ) glukoosia 10 g laktoosia 10 g tislattua vettä, kunnes saadaan tilavuus 1000 ml

Yllä mainitun suolaseoksen koostumus on seuraava:

MgSO^.7 H20 11,5 g

MnSO^.2 H20 2,4 g

FeSO^.7 H20 0,68 g tislattua vettä, kunnes saadaan tilavuus 100 ml

Nestemäisen elatusaineen pH säädetään arvoon 6,1-6,8 mieluimmin 6,5, ja sitä steriloidaan autoklaavissa 20 minuutin ajan lämpötilassa 115°C.

Elatusaine jaetaan steriileihin astioihin, esim. erlenmeyer-pulloihin, ja kunkin astian liuokseen siirrostetaan näyte, joka on peräisin yhdestä ainoasta kannasta. Kasvatus on tarkoituksenmukaista suorittaa lämpötilassa 32-45°C, mieluimmin noin 37°C:ssa, esim.

48 tunnin aikana. Tämän ajanjakson jälkeen tai kun on muodostunut aiottuun rokotteen tuotantoon riittävä määrä biologista materiaalia, tämä materiaali kootaan steriileissä olosuhteissa ja erotetaan ela-tusaineesta sentrifugoimalla; voidaan esim. sentrifugoida 1 tunti nopeudella 3000 kierrosta/min.

Erotettu biologinen materiaali suspendoidaan, edullisesti fysiologiseen keittosuolaliuokseen, ja inaktivoidaan tämän jälkeen tunnetulla menetelmällä. Inaktivointiin soveltuu erityisen hyvin käsittely formaldehydillä ja fenolilla; edullisiksi ovat osoittautuneet suspension formaldehydipitoisuus 0,3 % ja fenolipitoisuus 0,5 % ja käsittelyaika 3-5 päivää. Inaktivoinnin jälkeen suspensio sentri-fugoidaan jälleen, esim. 1 tunti nopeudella 3000 kierrosta/min ylimääräisen inaktivointiaineen poistamiseksi.

65166

Kustakin yksittäisestä kannasta saadusta materiaalista tehdään jälleen suspensio, mieluimmin fysiologiseen suolaliuokseen, ja käyttäen seuraavassa kuvattavia menetelmiä tutkitaan materiaalin steriilisyys sekä, sisältääkö materiaali vielä elinkykyisiä maitohappobakteereita. Jos tulos on kielteinen, so. materiaali soveltuu rokotteen valmistukseen, määritetään kunkin kannan viljelmän tiheys eli mikro-organismien lukumäärä millilitrassa elatusnestettä.

Mikäli ei jostain syystä ole mahdollista sekoittaa näitä eri biologisia materiaaleja keskenään välittömästi inaktivoinnin jälkeen, on vastaavat suspensiot säilytettävä väliaikana lämpötilassa 4°C. Inaktivoidut kannat voidaan myös lyofilisoida. Lyofilisoituja kantoja voidaan säilyttää 4°C:ssa vähintään kolmen vuoden ajan muuttumattomina. Lyofilisointiin soveltuu suojakolloidiksi erityisen hyvin väliaine, jossa on 5,6 % gelatiinia, 37,5 % sakkaroosia ja 0,5 % kalsiumlaktobionaattia; on tarkoituksenmukaista lyofilisoida 24 tuntia.

Rokote valmistetaan sekoittamalla vähintään kolmesta kannasta saatua inaktivoitua materiaalia siten, että kunkin kannan mikro-organismeja on suurinpiirtein yhtä suuri lukumäärä millilitraa kohti.

Saatu rokote on edullista laimentaa fysiologisen keittosuolaliuoksen 9 avulla kunnes siinä on millilitraa kohti noin 14 x 10 mikro-organismia .

Rokotteen kokonaistyppipitoisuus on 3,68 mg-% kuiva-aineen määrästä (määritys Kjeldahlin menetelmällä). On osoittautunut tarkoituksenmukaiseksi lisätä säilöntäainetta, esimerkiksi formaldehydiä tai fenolia (formaldehydin tai fenolin konsentraatio esim. 0,25 %) tai natriummetyylimerkuritiosalisylaattia (Thiomersal) ja antaa rokotteen seistä noin 30 päivän ajan lämpötilassa 4°C, ennen kuin se täytetään ampulleihin. Ampulli sisältää mieluimmin 0,5 ml rokotetta. Luonnollisesti myöskin nämä viimeiset toimenpiteet on suoritettava steriileissä olosuhteissa ja käyttäen pyrogeenivapaata lasimateriaalia .

Ampullin sisältö voidaan myös lyofilisoida ja säilyttää käyttöä jankohtaan asti kuiva-ampullina, mieluummin noin 4°C:n lämpötilassa. Rokotteen säilyvyys on, niin tavanomaisena kuin lyofilisoitunakin vähintään kolme vuotta valmistuksessa lähtien, jos se säilytetään lämpötilassa 2-8°C (normaalissa jääkaappilämpötilassa) ; säilytettäessä noin 20°C:ssa säilyy rokote noin 6 kuukautta. Mainittakoon vielä, että kolme vuotta on pisin Maailman Terveysjärjestön sallima inakti-voidun rokotteen (elottoman rokoteaineen) käyttöaika.

7 65166

Valmisteelle tulee suorittaa seuraavat kokeet, ennen sen terapeuttiseen käyttöön ottamista: 1. Steriilisyystutkimus 2. Myrkyllisyystutkimus 3. Antigeenisen tehokkuuden tutkimus 4. Tutkimus vielä elinkykyisten maitohappobakteerien mahdollisen läsnäolon selvittämiseksi (2. steriilisyyskoe).

Tällöin menetellään mieluimmin noudattaen Maailman Terveysjärjestön (Biologisia aineita koskevia vaatimuksia, Erfordernisse fvir biologische Substanzen, Technische Berichte der WGO Nr. 323,1966) ja Euroopan Farmakopean II, 1971, ohjesääntöjä.

Steriilisyyskoetta varten lisättiin 1 ml inaktivoitua mikro-organismisuspensiota (joko jokaista kantaa erikseen tai kantojen lopullista rokotetta vastaavana seoksena) koeputkiin, joissa oli tio-glykolaatti-elatusainetta ja sellaisiin, joissa oli Sabouraud-liha-lientä, minkä jälkeen koeputkia inkuboitiin 10 päivän ajan lämpötilassa 37°C ja vastaavaa sarjaa samoin käsiteltyjä koeputkia inkuboitiin sama aika lämpötilassa 25°C. Osoittautui, että kaikki koeputket olivat kummassakin sarjassa pysyneet steriileinä.

Myrkyllisyysköe kaikkia 8 kantaa sisältävällä valmisteella suoritettiin marsun ja valkean hiiren avulla. Viidelle marsulle, joiden keskimääräinen kehon paino oli 300 g, annettiin kullekin 5 ml inaktivoitua mikro-organismisuspensiota (so. 10 kertaa enemmän kuin ihmiselle tarkoitettu kerta-annos) lihaksensisäisesti - 2,5 ml kumpaankin takajalkaan - 14 päivän tarkkailuahan jälkeen näiden viiden eläimen terveydentila oli ennallaan eikä myöskään käsitellyissä jaloissa havaittu mitään reaktiota. Toisaalta annettiin kymmenelle valkealle hiirelle, joiden keskimääräinen kehonpaino oli 20 g, kullekin 0,5 ml rokotetta takajalkaan lihaksensisäisesti; 14 päivän tark-kailuajan jälkeen oli näiden kymmenen hiiren terveydentila ennallaan.

Antigeeninen tehokkuustutkimus suoritettiin ensin in vivo marsujen avulla. Kolmelle eläimelle annettiin 14 päivää edellä mainitun myrkyllisyystutkimuksen jälkeen kullekin 1 ml rokotetta intra-kardiaalisesti;huolimatta suhteellisen korkeasta annoksesta ei havaittu minkäänlaista anafylaktista reaktiota. Sitten rokotetta kokeiltiin myös in vitro, käyttäen Ouchterlonyn immunodiffuusiomene-telmää, normaalista ihmisen seerumista saatuja näytteitä vastaan; ei havaittu positiivista reaktiota.

Kokeessa, jossa pyrittiin toteamaan vielä elinkykyisten maitohappobakteerien läsnäolo, siirrostettiin rokotenäytteitä näiden 8 651 66 mikro-organismien eristämiseen ja identifiointiin soveltuvalle kiin-teälle kasvualustalle. Tähän tarkoitukseen soveltuu seuraavan koostumuksen omaava elatusaine: vettä 800 ml * X) trlpkasennia 16 g liuosta 1 50 ml liuosta 2 10 ml liuosta 3 10 ml liuosta 4 10 ml tuoretta hiivaa 100 g . v v 1

Witte-peptonia 10 g liukenevaa tärkkelystä, 5 g 0,5 % (liuotettuna) vettä, ad 1000 ml x^kaseiinihydrolysaatti (valm. Institute of Immunology and Virology Torlak, Belgrad, Jugoslavia) XX) · proteiinihydrolysaatti (valm. Difco Laboratories, Detroit, Mich. USA).

Yllä mainittujen liuosten, jotka ovat kaikki vesiliuoksia, koostumus on seuraavanlainen: liuos 1: 10 % NaCl-liuos liuos 2: 2 % KC1- ja 5 % Na2C0g-liuos liuos 3: 2 % CaC^- ja 1 % MgC^-liuos liuos 4: 2,5 % l^HPO^-liuos

Saatuun lopulliseen liuokseen lisätään 25 g agar-agaria, pH säädetään arvoon 5,5-6,7, mieluimmin noin arvoon 6,0, ja elatusainet-ta steriloidaan 20 minuutin ajan autoklaavissa lämpötilassa 115°C. Tämän jälkeen lisätään liuos, jossa on 3 g maltoosia, 10 g glukoosia ja 10 g laktoosia 100 ml:ssa vettä, ja sen jälkeen 30 ml 1 % kyste-iinihydrokloridiliuosta; jokainen näistä liuoksista steriloidaan etukäteen steriilisuodattamalla. Lopuksi tähän elatusaineeseen lisätään vielä 10 % ihmisen verta, josta on poistettu fibriini. Näin saadulle veriagarkasvatusalustalle siirrostetaan rokotenäytteitä ja inkuboidaan lämpötilassa 37°C. Vertailun vuoksi siirrostetaan ja kasvatetaan Lactobacterium acidophilum-näytteitä samoissa olosuhteissa.

Tutkitussa rokotteessa ei osoittautunut olevan eläviä mikro-organismeja, mikä todistaa täydellisen inaktivoitumisen tapahtuneen formaldehydin ja fenolin vaikutuksesta. Keksinnön mukaisella menetelmällä valmistettu rokote on siis niin kutsuttu inaktivoitu rokote.

651 66

Koska sen vaikutus toisaalta kohdistuu sellaiseen infektioon ja tämän seurausilmiöihin, jotka on saanut aikaan toista lajia oleva mikro-organismi - Trichomonas vaginalis se kuuluu sekarokottei- siin.

Rokote saa aikaan mm. spesifisten vasta-aineiden muodostuksen Lactobacterium acidophilumia vastaan, erityisesti sen epänormaaleja ja monimuotoisia muotoja vastaan, jotka osaltaan aiheuttavat Trichomonas-syndroomaan kuuluvan sairaalloisen emättimen pH-arvon muutoksen. Tämä immunoiva vaikutus voidaan osoittaa sekä eläinkokeilla että myös kliinisillä kokeilla seuraavasti.

Eläinkokeissa käytettiin kahta kaniinia, joiden kehon painot olivat 2950 ja 3200 g, ja näille annettiin laskimonsisäisesti kaksi kertaa, kahden viikon väliajalla, kulloinkin 0,5 ml rokotetta, joka oli valmistettu sekoittamalla kaikkia kahdeksaa inakti-voitua mikro-organismikantaa. Yhden kuukauden kuluttua toisesta käsittelystä eläimiltä otettiin verta ja siitä erotettiin seerumi. Jos vasta-aineita on muodostunut, on seerumin aiheutettava vähintään laimennoksena 1:50 spesifisesti niiden kantojen maitohappo-bakteerien agglutinoituminen, joista rokote on valmistettu; seerumilla on tällöin tutkittuna laimennoksena positiivinen tiitteri agglutiniinien suhteen. Ensimmäisellä ja toisella kaniinilla oli agglutiniinitiitteri ennen rokotusta negatiivinen seerumilaimennok-sen ollessa kulloinkin 1:10; yhden kuukauden kuluttua toisesta käsittelystä oli tiitteri positiivinen laimennoksen ollessa 1:160 tai 1:80.

Lisäksi määritettiin rokotteiden immuuniutta aikaansaava vaikutus kahdella eri 10 uroskaniinia (paino 2500-2950 g) käsittävällä ryhmällä (a) kaikista 8 kannasta valmistetulla ja (b) H

kannasta (CBS 465 77, 467 77, 470 77 ja 472 77) valmistetulla ro- 9 kotteella. Molemmat rokotteet sisälsivät 14 x 10 inaktivoitua Lactobacterium acidophilum bakteeria/ml. Jokaiselle kaniinille annettiin kaikkiaan 5 kertaa joka toinen päivä 0,2 ml rokotetta (a) tai (b). Ennen rokottamista ja 5 vrk rokottamisen päätyttyä otettiin verinäytteitä, niistä erotettiin veriseerumit, joista tehtiin fysiologisen keittosuolaliuoksen kanssa laimennussarja (1:5, 1:10, 1:20, 1:40, 1:80, 1:160, 1:320 ja 1:640). Antigeeninä käytettiin mainitun 8 Lactobacterium acidophilum-kannan suspensiota, jota lisättiin kuhunkin 0,5 ml:n seeruminäytteeseen 0,5 ml, minkä 10 6 51 6 6 jälkeen heti suoritettiin agglutinaatiokoe; näin määritettiin tiitteri ennen rokotusta ja sen jälkeen. Saatiin seuraavat tiit-terin geometriset keskiarvot: rokotteella (a) rokotetulla ryhmällä ennen rokotusta 1:13,19 ja rokotuksen jälkeen 1:211,12 ja rokotteella (b) rokotetulla ryhmällä ennen rokotusta 1:12,31 ja rokotuksen jälkeen 1:196,98.

Näistä vartailukokeista ilmenee, että 4:stä Lactobacterium acidophilum-kannasta valmistetullarokotteella on sama immuuniutta aiheuttava vaikutus kuin 8:sta kannasta valmistetulla rokotteella.

Uuden rokotteen avulla on mahdollista parantaa ja ehkäistä Trichomonas-syndrooma ja äkillinen, krooninen ja oireeton triko-monaasi. Olipa kysymys parantamisesta tai ennalta ehkäisystä, suositellaan seuraavaa annostusta: yhden 0,5 ml:n suuruisen annoksen 9 (so. noin 7 x 10 mikro-organismia) antamista ruiskeena lihaksensisäisesti kolme kertaa kahden viikon väliajoin, ja tämän jälkeen saman suuruisen (0,5 ml) tehosteruiskeen antamista vuoden kuluttua hoidon alkamisesta.

On tehty kliinisiä tutkimuksia noudattaen esitettyä annostusta ja tällöin tehty serologisia tutkimuksia 97 naispotilaasta. Potilailta otettiin tietyin aikavälein verta, josta tutkittiin veriseerumissa olevat maitohappobakteeri-vasta-aineet. Tätä tarkoitusta varten seerumia käsiteltiin geometrisesti suurenevana laimennussarjana (1:10-1:1280) rokotetta vastaavalla antigeenillä tai agglutinogeenillä ja tarkkailtiin mahdollisesti tapahtuvaa agglutinoitumista. Agglutinogeeninä käytettiin vasta valmistettua, so. vähemmän kuin kolme kuukautta vanhaa, suspensiota, jossa oli inaktivoituja Lactobacterium acidophilum-mikro-organismeja samoista kannoista, samassa määräsuhteessa ja samana konsentraationa

Q

(14 x 10 mikro-organismia millilitraa kohti) kuin itse rokotteessa; inaktivointiin käytetyn fenolin konsentraatio oli 0,25 %.

Agglutiniinien muodostuminen seerumissa rokotuksen seurauksena ilmenee selvästi seuraavassa taulukossa esitetyistä tiitteriarvoista.

11 651 66

Taulukko 2

Agglutiniinitiitterien jakaantuminen ennen rokotusta ja sen jälkeen

Tiitteri Ennen 2 viikkoa 3 kuukautta 6 kuukautta 12 kuukautta roko- 3.rokotuksen jälkeen rokottamisen tusta aloittamisen jälkeen <1:10 16 1 1 11 1:10 00 0 01 1:20 82 3 33 1:40 13 0 1 3 8 1:80 29 3 5 6 17 1:160 18 13 11 16 16 1:320 13 49 48 40 15 1:640 0 25 24 20 3 1:1280 0 4 3 3 0

SummaX 97 97 96 92 64

Tiitterin geometrinen keskiarvo ' 1:56,4 1:356 1:293 1:257 1:120

_;_ I

Summan pieneneminen 3:n, 6:n ja 12:n kuukauden jälkeen johtuu potilaista, jotka eivät enää tulleet tarkastukseen.

Yllä olevasta tiitterin geometrisesta keskiarvosta voidaan laskea esim., että 2 viikkoa rokotuksen päättymisen jälkeen tiitteri kohoaa kertoimella (keskimäärin) 6,3. Vuoden kuluttua rokotuksen alkamisesta, so. tehosterokotuksen ajankohtana, on agg-lutiniinitiitteri vielä 2,1 kertaa korkeampi kuin alkuperäinen, mikä osittain selittää rokotuksen pitkäaikaisen vaikutuksen.

Jos kiinnitetään huomio tiitterin kohoamiseen rokotusta välittömästi seuraavana ajanjaksona, so. ensimmäisen ja toisen näytteenoton välisenä aikana, havaitaan sen jakautuvan potilailla seuraavasti: 12 65166

Taulukko 3

Agglutiniinitiitterin kohoaminen

Kohoamis- 2x 4x 8x 16x 32x 64x ja enemmän kerroin

Potilaiden 13 13 21 10 6 7 lukumäärä

Potilaiden 13,4 % 13,4 % 21,6 % 10,3 % 6,2 % 7,2 % osuus kokonaismäärästä

Seuraava yhteenveto kuvaa käsittelyn vaikutusta. 200 naista, joiden ikä oli 15-59 vuotta, ja jotka kärsivät Trichomonas-syndroomasta, rokotettiin keksinnön mukaisesti mainitusta kahdeksasta kannasta valmistetulla rokotteella; tarkistuksia tehtiin joillakin potilailla, jopa yli 2 vuoden ajan (2 potilasta ei enää ilmestynyt tarkastuksiin). 138 potilasta, so. 69 % kokonaismäärästä, oli aikaisemmin useita kertoja hoidettu oraalisilla tai intravaginaalisilla valmisteilla, varsinkin metronidatsolilla, mutta infektion uusiutumisesta päätellen ilman pitempiaikaista vaikutusta. Ennen hoidon aloittamista suoritettiin veren ja virtsan tutkimisen ohella gynekologinen tutkimus, mukaan luettuna emättimen tähystys ja Papa-kokeen; näiden lisäksi otettiin sivelynäytteet hävystä, emättimestä, kohdunkaulasta ja virtsaputkesta ja niistä valmistettiin värjäämätön natiiviprepa-raatti, sekä myös gram- ja giemsa-värjätyt (ks. Dorlands Illustrated Medical Dictionary, 25. painos, s. 1464, julk. W.B. Saunders Co., USA) preparaatit sekä viljelmä Trichomonas vaginaliksen osoittamiseksi. Kaikki nämä tutkimukset toistettiin 6 viikon, 4 kuukauden ja 12 kuukauden kuluttua käsittelyn aloittamisesta.

Ennen hoidon aloittamista voitiin 145:11a 200 potilaasta (72,5 %:lla) todeta selvät Trichomonas-syndrooman tuntomerkit, nimittäin emätintulehdus, kutina, runsas vihreänkellertävä, pahalta haiseva vuoto, sukupuolinautinnon häiriö, virtsaamisvaivat, jne.; emättimen tähystyksessä ilmeni emätin- ja kohdunnapukkaepiteelin turvotusta ja punoitusta. Lisäksi havaittiin 61 potilaalla kohdunnapukan limakalvon punatäplä isyyttä, 13 muulla krooninen kohdunkaulan tulehdus. Lopuilla 55 potilaalla (27,5 %:lla) vaihtelivat oireet tuskin havaittavasta lievään emätintulehdukseen.

Hoidossa noudatettiin yllä esitettyä lääkitystä. Tapauksissa, 651 66 13 joissa oli kysymyksessä lievä emätintulehdus, ei käytetty muuta hoitoa; akuuttien oireiden lievittämiseksi käytettiin paikallisesti antibiootteja ja vaikeissa tapauksissa lisäksi paikallisesti valmistetta, joka sisälsi Lactobacterium acidophilumin sammalsienitautia vastaan vaikuttavien kantojen mikro-organismeja. Metronidatsolia tai vastaavia nitroimidatsolijohdannaisia ei kuitenkaan annettu yhdessäkään tapauksessa.

Jos emätinerite luokitellaan Jivorecin mukaan /W. Ritzerfeld, Der Gynäkologe 2 (1), sivut 2-6 (1969)/ seuraaviin luokkiin, voidaan hoidon vaikutus lukea selvästi taulukosta 4:

Luokka I: terveen naisen kuva

Luokka II: bakteerien aiheuttama ei märkäinen vuoto

Luokka III: bakteerien aiheuttama märkäinen vuoto (Luokka IV: tippuri - yhtään tapausta ei esiintynyt tutkittujen joukossa)

Luokka V: siimaeliötauti (Trichomoniasis) (positiivinen (natiivipreparaatti)

Luokka VI: sienitauti emättimessä (Candida albicans)

Taulukko 4

Tutkimuksen Luokka Luokka Luokka Luokka

ajankohta Lukumäärä II III V VI

Ennen rokotta- 20 0 - - 19M- 6 misen aloitta- 97 % 3 % mistä 2 viikkoa 200 139 47 14 3. rokotuksen 69,5% 23,5% 7% jälkeen 3 kuukautta 198 164 27 9 - 3. rokotuksen 82 % 13,5 % 4,5 % jälkeen 12 kuukautta 198 157 32 9 - rokotuksen 79,3% 16,2% 4,5% aloittamisen jälkeen

Niihin 9 potilaaseen, joissa toisessa tarkastuksessa, kolmen kuukauden kuluttua rokottamisen lopettamisesta, voitiin vielä mikroskoopin avulla osoittaa olevan Trichomonas vaginalista, ei hoito edelleenkään vaikuttanut; hoito suun kautta annettavalla Trichomonas-lääkkeellä ei myöskään muuttanut tilannetta. Lisäksi oli kohdunkaulassa vielä 12 kuukauden kuluttua jäljellä muutoksia, jotka ilmenivät kroonisena kohdunkaulan tulehduksena tai huomattavana limakalvon 65166 14 punatäpläisyytenä. Nämä huonot tulokset johtuvat luultavasti siitä, ettei näillä naisilla rokotuksesta huolimatta muodostunut riittävästi vasta-aineita.

198 hoidetusta potilaasta oli 12 kuukauden kuluttua 189:llä (95,5 %:lla) luokkaan II ja III kuuluva emätinerite, so. he olivat parantuneet siimaeliötaudistaan. 55 potilasta, joilla oli lievä emätintulehdus, saavutti tämän parantumisasteen ilman mitään lisä-hoitoa. Potilaiden tarkkailua jatkettiin osittain 2 vuoden ajan; tänä aikana ei esiintynyt taudin uusintoja eikä uudelleen tartuntoja; mikä on tällä lääketieteen alueella uutta ja osoittanee pysyvää trikomonaksen vastaista tulosta. Lopuksi näyttää, että rokotteella on myös positiivinen vaikutus kohdunkaulan muutoksiin ja kohdunnapukan vaurioihin. Kokonaistulos näyttää vielä merkit-tävämmältä, kun otetaan huomioon, että suurinta osaa tapauksista oli jo hoidettu paikallisesti ja systeemisesti erilaisilla kemiallisilla yhdisteillä, joiden vaikutus ei kuitenkaan ollut pysyvä.

Lukuunottamatta satunnaista punerrusta tai lievää turvotusta infektiokohdassa ei yhdelläkään potilaista esiintynyt hoidon aikana eikä välittömästi sen jälkeen ei-toivottuja sivuvaikutuksia. Ei todettu myöskään allergisia eikä myrkytykseen viittaa-via vastavaikutuksia.

Partnerin samanaikainen hoitaminen on rokotteella hoidettavien naisten kohdalla tosin toivottavaa, mutta potilaan kannalta katsottuna se ei ole välttämätöntä, koska rokotus tekee hänet immuuniksi.

Etuna keksinnön mukaisesti valmistetulla rokotteella on lisäksi se, että potilaan tultua immuuniksi ei tartunnan uusiutumisen vuoksi hänen partneriaan tarvitse välttämättä hoitaa.

Claims (6)

1. Menetelmä Trichomonas-syndrooman terapeuttiseen käsittelyyn käytettävän sekarokotteen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että seuraavista Baarnissa (Hollannissa) olevaan laitokseen "Central-bureau voor Schimmelcultures" nimikkeillä CBS 465,77, CBS 466,77, CBS 467,77, CBS 468,77, CBS 469,77, CBS 470,77, CBS 471,77 ja CBS 472,77 talletetuista* Lactobacterium acidophilum-kannoista viljellään vähintään kolmea kantaa erikseen sopivassa nestemäisessä ravinto-liuoksessa aerobisissa olosuhteissa, viljelyn päätyttyä muodostunut bakteerimassa erotetaan ja inaktivoidaan tunnetuilla menetelmillä, ja eri kantoihin kuuluvia inaktivoituja mikro-organismeja sekoitetaan fysiologisesti hyväksyttävään liuokseen yhtä suuret määrät, tai erillisiä inaktivoituja viljelmiä sekoitetaan tilavuusmäärinä, jotka ovat kulloinkin kääntäen verrannollisia viljelyn lopettamisen tai inakti-voinnin jälkeen määritettyyn viljelmän tiheyteen (mikro-organismien lukumäärään millilitrassa viljelynestettä).

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käytetään kaikkia kahdeksaa mainittua kantaa.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että viljely suoritetaan pH:ssa noin 6,5 ja lämpötilassa noin 37°C.

4. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että muodostuneen bakteerimassan inaktivointi suoritetaan käsittelemällä sitä formaldehydillä ja fenolilla, mieluimmin liuoksessa, jonka formaldehydipitoisuus on 0,3 % ja fenolipitoi-suus 0,5 %.

5. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että inaktivoituja mikro-organismeja lisätään fysiologisesti hyväksyttävään liuokseen sellainen määrä, tai saatua rokotetta laimennetaan fysiologisesti hyväksyttävällä liuoksella . . . 9 siten, että mikro-organismeja on millilitrassa noin 14 x 10 .

6. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, t u n- n e t t u siitä, että saatuun rokotteeseen lisätään säilöntäainetta, esimerkiksi formaldehydiä, fenolia tai natriumetyylimerkuritiosali-sylaattia.