Tämä on suositeltu artikkeli.

Suomen naisten jalkapallomaajoukkue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi
Suomen Palloliiton maajoukkuetunnus
Suomen Palloliiton maajoukkuetunnus
Lempinimi Helmarit
Liitto Suomen Palloliitto
Maanosaliitto UEFA
Valmentaja Marko Saloranta[1]
Kapteeni Tinja-Riikka Korpela[2]
Eniten otteluita Anna Westerlund (147)
Eniten maaleja Linda Sällström (59)
FIFA-ranking 26. (14.6.2024)[3]
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu

Suomi Suomi 0–0 Ruotsi Ruotsi
(Maarianhamina, Suomi; 25. elokuuta 1973)

Suurin voitto

Bulgaria Bulgaria 0–8 Suomi Suomi
(Lovech, Bulgaria; 21. elokuuta 2014)

Suomi Suomi 8–0 Unkari Unkari
(Larnaka, Kypros; 19. helmikuuta 2023)

Suurin tappio

Tanska Tanska 9–0 Suomi Suomi
(Vejle, Tanska; 26. heinäkuuta 1975)

EM-kilpailut
Esiintymiset 4 (ensimmäiset 2005)
Paras sijoitus välierät (2005)

Suomen naisten jalkapallomaajoukkue edustaa Suomea kansainvälisissä naisten jalkapallon maajoukkuekilpailuissa. Se toimii Suomen Palloliiton alaisuudessa. Jalkapallomaajoukkueesta käytetään lempinimeä Helmarit.

Suomen naisten maajoukkue selvisi EM-kilpailuihin ensimmäistä kertaa vuonna 2005. Tuloksena oli paikka välieriin, jossa Suomi hävisi mestaruuden voittaneelle Saksalle maalein 4–1. Koska pronssiottelua ei pelattu, Suomi sijoittui jaetulle kolmannelle sijalle yhdessä Ruotsin kanssa. UEFA myönsi vuoden 2009 EM-kisat Suomen järjestettäväksi, joten maajoukkue osallistui EM-lopputurnaukseen ilman karsintoja. Suomi voitti alkulohkonsa, mutta tie katkesi puolivälierätappioon Englantia vastaan. Suomi selviytyi myös Ruotsissa pelattuihin EM-kisoihin vuonna 2013, mutta ei päässyt alkulohkosta jatkoon.

Naisten maajoukkue on vuodesta 2003 ylläpidetyllä FIFA:n ranking-listalla ollut korkeimmillaan 14. sijalla syys–marraskuussa 2005. Maaliskuussa 2019 Suomi oli rankingissa sijalla 32., joka oli maajoukkueen kaikkien aikojen alhaisin sijoitus. Viimeisin ranking-sijoitus on 26. (kesäkuu 2024).[4]

Palloliitto perusti naisten maajoukkueelle vuonna 2014 oman kunniakerhon, Helmet.[5]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maajoukkuetoiminnan alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisjalkapallon viriäminen alkoi Euroopassa 1960-luvun lopulla. Ensimmäisinä Pohjoismaina Suomi, Ruotsi ja Tanska olivat mukana naisjalkapallon toiminnan aloittamisessa. Asenteet Suomessa olivat pitkään kielteisiä naisjalkapallolle, sillä lajia ei nähty soveliaana naisille. Ajatus oli vahva erityisesti miespelaajien ja -valmentajien keskuudessa.[6][7]

Suomessa naisten jalkapallon kilpailutoiminta alkoi 1971, ja pian tämän jälkeen Palloliitto päätti käynnistää myös Suomen naisten maajoukkueen toiminnan. Ensimmäistä maaottelua yritettiin järjestää jo 1972, mutta vastustajaa ei onnistuttu hankkimaan.[8] Helmikuussa 1973 sovittiin ensimmäisestä maaottelusta Ruotsia vastaan. Maarianhaminassa 25. elokuuta 1973 pelattu ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin. Maaottelua seurasi 1 540 katsojaa, ja se televisioitiin Anssi Kukkosen selostamana. Ensimmäisen maaotteluvoittonsa Suomi saavutti Ruotsia vastaan vuonna 1976 Kallhällissa käydyssä maaottelussa maalein 1–2. Ottelussa syntyi myös maajoukkueen ensimmäinen maali, jonka teki Soile Malm.[9]

Maajoukkueen alkuvuosina maaotteluita pelattiin lähinnä muita Pohjoismaita vastaan. Tärkeimpänä maajoukkuetoiminnan kulmakivenä oli Pohjoismaiden-mestaruusturnaus, joka pelattiin ensimmäistä kertaa vuonna 1974. Valtaosa maajoukkueen kymmenen ensimmäisen vuoden otteluista oli juuri PM-turnauksen otteluita. Niiden lisäksi Suomi kohtasi yksittäisissä otteluissa Ruotsin ja 1979 järjestetyssä epävirallisessa Euroopan-mestaruusturnauksessa Englannin ja Sveitsin.[10] PM-turnauksessa oli aluksi mukana Suomi, Ruotsi ja Tanska. Norja liittyi mukaan 1978. Parhaimmillaan Suomi ylsi turnauksessa toiseksi 1981. Viimeinen PM-turnaus pelattiin 1982, sillä pelimäärät lisääntyivät saman vuoden syksyllä alkaneiden Euroopan-mestaruuskisojen karsintojen takia.[11]

Maajoukkuetta valmensi vuoteen 1977 asti Juhani Nirkkonen. Simo Syrjävaara toimi päävalmentajana muutaman ottelun ajan 1978, ja sen jälkeen vetovastuuseen astui Kaj Österberg.[12]

Arvokisakarsinnat vuosina 1982–1993

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uefa järjesti ensimmäisen kerran Euroopan-mestaruuskilpailut vuosina 1982–1984. Suomi pelasi samassa alkulohkossa Ruotsin, Norjan ja Islannin kanssa. Suomi voitti ainoastaan Islannin ja sijoittui lohkossa kolmanneksi. Myöskään kaksissa seuraavissa EM-karsinnoissa Suomi ei menestynyt. Se jäi alkulohkonsa viimeiseksi sekä vuoden 1987 että vuoden 1989 EM-kisojen karsinnoissa. Vaikka vuoden 1989 karsinnoissa alku oli lupaava, kun joukkue onnistui ottamaan pisteitä hallitsevalta mestarilta Norjalta tasapelillä ja vierasvoitolla. Lopulta Suomi jäi niukasti lohkon viimeiseksi.[13] Karsintojen jälkeen 10 vuotta maajoukkuetta valmentanut Österberg vaihtui Jyrki Niemiseen.[14]

Seuraavat EM-karsinnat Tanskan kisoihin vuonna 1991 toimivat samalla ensimmäisten maailmanmestaruuskilpailujen karsintoina. Suomi sijoittui uuden valmentajansa johdolla kolmanneksi neljän joukkueen alkulohkossa eikä päässyt kisoihin. EM-kisojen vuoden 1993 karsinnat alkoivat kohtuullisen hyvin, mutta lopulta Suomi jäi taas lohkon viimeiseksi Ranskan ja Tanskan jälkeen.[14]

Syksyllä 1993 Nieminen väistyi ja Suomen uudeksi päävalmentajaksi tuli Nils Suomalainen. Hänen ensimmäiset karsintansa sujuivat hyvin: Suomi sijoittui karsintalohkossaan Norjan jälkeen toiseksi, mutta ei selviytynyt EM-kisoihin vuonna 1995. Suomalaisen kaudella vuonna 1994 käynnistyi myös kansainvälinen kutsuturnaus Algarve Cup, josta on tullut arvokisojen jälkeen merkittävin naisten turnaus.[15][16] Suomi oli mukana jo ensimmäisessä turnauksessa, jossa se jäi kuudesta osallistujajoukkueesta viimeiseksi.[17]

Eteneminen jatkokarsintoihin vuosina 1996–2001

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 1996 kesken EM-karsintojen Nils Suomalainen jätti tehtävänsä ja tilalle astui Reima Kokko. Karsinnat päättyivät kolmanteen sijaan ja sitä kautta jatkokarsintaan, jossa Ranska löi Suomen selkeästi yhteismaalein 5–0. Vuoden 1999 maailmanmestaruuskisat olivat ensimmäiset, joihin järjestettiin erilliset karsinnat. Suomi pääsi ensi kertaa pelaamaan lohkossa, jossa ei ollut yhtään perinteisesti kovatasoista Pohjoismaata.[18] Suomi pelasi karsinnoissa hyvin ja sijoittui lohkonsa toiseksi. Joukkue hävisi vain lohkon voittaneelle Italialle. Suomi pääsikin kaksiosaiseen jatkokarsintaan, jossa vastaan asettui Venäjä. Ensimmäisen ottelun Suomi hävisi vieraissa 2–1, mutta teki arvokkaan vierasmaalin. Kotiottelussa, ennätysyleisön edessä, Suomi siirtyi ensimmäisellä jaksolla 1–0-johtoon, mikä olisi riittänyt kisapaikkaan, mutta Venäjä tasoitti ja voitti lopulta pelin 2–1.[19]

Myös seuraavissa, vuoden 2001 EM-kisojen, karsinnoissa Suomi eteni jatkokarsintaan oltuaan lohkossaan kolmas. Tällä kertaa oli Ruotsin vuoro romuttaa maajoukkueen unelma arvokisoista yhteismaalein 10–3. Tappion jälkeen Kokko lopetti päävalmentajana, ja hänen seuraajakseen valittiin Michael Käld.[20]

EM-kisat Englannissa vuonna 2005

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen ensimmäisiin aikuisten arvokisoihin johdattanut Michael Käld.

Michael Käldin ensimmäiset arvokisakarsinnat vuoden 2003 MM-kisoihin eivät sujuneet hyvin, sillä Suomi voitti ainoastaan yhden pelaamistaan kuudesta ottelusta. Vuoden 2005 EM-kisojen karsinnat alkoivat niin ikään hiukan vaisusti Suomen jäätyä kotitasapeliin Sveitsiä ja Italiaa vastaan sekä hävittyään Ruotsille vieraissa. Sen jälkeen Suomi ei kuitenkaan enää kokenut tappioita ja lopulta se sijoittui kolmanneksi viiden joukkueen lohkossa. Jatkokarsintaan vastaan arvottiin omassa lohkossaan toiseksi sijoittunut Venäjä. Kotiottelussaan Suomi kukisti Venäjän numeroin 1–0 ja ratkaisevassa 2. osaottelussa Venäjä kaatui Moskovassa 3–1.[12][20]

Suomen lohkoon arvottiin isäntämaa Englanti, Ruotsi ja Tanska.[21] Suomen ja koko turnauksen avausottelussa vastassa oli Englanti. EM-kisahistorian ennätysyleisön edessä Suomi joutui jo 0–2-tappiolle, mutta nousi vielä tasoihin vajaa minuutti ennen peliajan täyttymistä Anna-Kaisa Rantasen ja Laura Kalmarin maaleilla. Karen Carney iski kuitenkin lisäajalla Englannille voiton.[22]

Toisessa ottelussa Suomi kohtasi Ruotsin. Ruotsi hallitsi peliä, mutta Suomi onnistui puolustuksessa ja ottelu päättyi tasan 0–0. Alkulohkon viimeisestä ottelusta Suomi tarvitsi voiton Tanskasta, jotta se pääsisi välieriin. Suomi taisteli itsensä avausjaksolla 2–0-johtoon, mutta Tanska kavensi hetki ennen taukoa. Toisella jaksolla Tanska painosti, mutta ei saanut maalia ja Suomi eteni välieriin.[23][24]

Välierässä Suomea vastaan asettui Saksa. Saksa siirtyi pelin alkuminuuteilla 3–0-johtoon. Suomi ei enää toipunut ja lopulta Saksa voitti lukemin 4–1. Saksa voitti lopulta Euroopan-mestaruuden.[25]

Maajoukkueen esitykset EM-kisoissa huomioitiin Vuoden urheilija -gaalassa palkitsemalla se vuoden joukkueena ja valmentaja Käld vuoden valmentajana.[26] Menestyksen myötä naisten maajoukkue nousi myös Olympiakomitean tuen piiriin, minkä tavoitteena oli edistää sen pääsyä 2007 MM-kisoihin ja sitä kautta karsimaan Pekingin vuoden 2008 olympialaisiin pääsystä.[27] Suomen joukkueen keskikenttäpelaaja Anne Mäkinen valittiin EM-kisojen parhaaksi pelaajaksi.

MM-kisojen karsinnat vuonna 2007

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisten maajoukkue pyrki jatkamaan menestystään vuoden 2007 maailmanmestaruuskisojen karsinnoissa tähtäimenään ensimmäinen MM-kisapaikka. Samaan karsintalohkoon tuli EM-kisoissa juuri kohdattu Tanska. Suomi aloitti karsinnat voitoilla Puolasta ja Belgiasta, mutta sen jälkeen kotikentällä tuli karvas tappio Espanjalle.[28] Enempää tappioita Suomi ei kärsinyt ennen ratkaisevia kahta viimeistä ottelua Tanskaa vastaan. Kotiottelun Suomi voitti 2–1 ja sen myötä vieraspelistä riitti kisapaikkaan tasapeli. Tanska voitti kuitenkin ottelun 1–0 toisen jakson maalilla ja eteni kisoihin.[29]

Suomen avauskokoonpano ottelussa Suomi–Pohjois-Irlanti 10. elokuuta 2009.

Euroopan-mestaruuskisojen menestyksen jälkeen Palloliitto päätti hakea vuoden 2009 EM-kisoja Suomeen.[30] Kisoja haki myös Alankomaat, mutta heinäkuussa 2006 UEFA myönsi turnauksen Suomelle.[31]

EM-kisat Suomessa 2009

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi arvottiin kotikisoissaan samaan lohkoon Alankomaiden, Tanskan ja Ukrainan kanssa.[32]

Suomen turnaus alkoi loistavasti. Avausottelussa Suomi voitti ennakkosuosikkina otteluun lähteneen Tanskan Maija Saaren maalilla 1–0 vaikka Tanska hallitsi varsinkin ottelun ensimmäistä jaksoa.[33] Suomi varmisti alkulohkon voiton jo toisessa ottelussaan, kun se kaatoi Alankomaat 2–1 kahdella Laura Österberg Kalmarin osumalla.[34] Alkulohkon merkityksettömässä päätösottelussa Suomi kärsi tappion Ukrainalle lukemin 0–1.[35] Turussa pelatussa puolivälierässä Suomi sai vastaansa Englannin. Englanti siirtyi johtoon vartin pelin jälkeen eikä enää luopunut siitä. Lopulta se voitti ottelun 3–2 ja eteni lopulta aina finaaliin saakka.[36][37]

MM-kisojen karsinnat 2011

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EM-kisojen jälkeen useita kokeneita pelaajia kuten Anne Mäkinen, Sanna Valkonen ja Jessica Julin lopetti maajoukkueuransa.[38] Myös Käldin sopimus päättyi kisoihin, mutta hän jatkoi päävalmentajana vuoden loppuun asti, sillä heti EM-kisojen jälkeen alkoivat karsinnat seuraaviin MM-kisoihin.[39] Joulukuussa Käldin korvaajaksi palkattiin ruotsalainen Andrée Jeglertz, mutta sitä ennen Suomi aloitti karsinnat Käldin johdolla erinomaisesti voittamalla neljä ensimmäistä peliään.[40][41] Jeglertzin alaisuudessa Suomi ylsi vierastasapeliin Italiaa vastaan ja voitti kotona Portugalin 4–1.[42][43] Ratkaisevassa kotiottelussa tappiotonta Italiaa vastaan Suomi kuitenkin hävisi 1–3 ja menetti mahdollisuutensa lohkovoittoon, joka olisi oikeuttanut jatkokarsintaan.[44]

EM-kisojen karsinnat 2013

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EM-karsinnat alkoivat syksyllä 2011 6–0-voitolla Virosta, jota seurasi 2–2-tasapeli Valko-Venäjää vastaan. Maajoukkueessa jatkui edellisten MM-karsintojen trendi maajoukkueen rungon nuoretessa, kun maajoukkueen kapteeni Tiina Salmén ilmoitti peliuransa loppumisesta Valko-Venäjä-ottelun jälkeen.[45]. Myös Laura Österberg Kalmari ilmoitti julkisuuteen keväällä 2012 peliuransa päättyneen.[46]

Keväällä 2012 Suomi voitti Slovakian kahdesti. Ensin vieraissa 0–1 ja sen jälkeen kotona 2–0. [47] Jälkimmäisessä Slovakia-ottelussa maajoukkueen tärkeimmäksi maalintekijäksi noussut Linda Sällström loukkasi polvensa ja hän oli polvivamman vuoksi pitkään sivussa maajoukkueen toiminnasta.[48] Kesällä 2012 Suomi voitti ensin vieraissa Ukrainan maalein 1–2 [49] ja sen jälkeen Valko-Venäjän kotona 4–0. [50]

Paikka vuoden 2013 EM-lopputurnaukseen sinetöityi syyskuussa pelatussa toiseksi viimeisessä ottelussa Tallinnassa Viroa vastaan, jonka Suomi voitti 0–5 ja varmisti näin lohkovoiton itselleen. [51] Suomi kärsi karsintojen ainoan tappionsa neljä päivää Viro-voiton jälkeen merkityksettömässä päätösottelussa Ukrainaa vastaan maalein 1–2. [52]

EM-kisat Ruotsissa 2013

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi aloitti valmistautumisensa vuoden 2013 Ruotsin EM-kisoihin heti vuoden alussa. Hyökkääjä Linda Sällström palasi maajoukkueen vahvuuteen tammikuussa pelaten puolikkaan harjoitusottelun, mutta loukkasi leikatun polvensa jo maaliskuun alussa Cyprus Cupin ensimmäisissä harjoituksissa ja näin ollen maajoukkue koki kovan kolauksen Sällströmin jouduttua jättämään EM-kisat väliin.[53][54] Lisää huonoja uutisia Suomi sai kesäkuun alussa, kun myös maajoukkueen kapteeni Maija Saari loukkasi polvensa ja hänkin joutui jäämään sivuun EM-lopputurnauksesta.[55]

Suomi joutui kovatasoiseen A-lohkoon, jossa pelasivat Ruotsi, Italia, Tanska ja Suomi.[56] Suomi pelasi kaksi tasapeliä ja jäi lohkonsa viimeiseksi.[57]

EM-kisojen karsinnat 2017

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi on kesäkuuhun 2016 mennessä voittanut karsinnoissa Montenegron ensin 17. syyskuuta 2015 Turussa 2–0 (1–0) ja vieraissa 12. huhtikuuta 2016 Petrovacissa 7–1 (3–1), voittanut Irlannin 21. syyskuuta 2015 vieraissa Dublinissa 2–0 (1–0) ja 3. kesäkuuta 2016 Valkeakoskella 4–1 (2–0), hävinnyt 27. lokakuuta 2015 Espanjalle Helsingissä 1–2 (1–2) ja pelannut 7. kesäkuuta 2016 Helsingissä tasan 0–0 Portugalin kanssa. Joukkueella on 13 pistettä ollen lohkossaan toisena Espanjan jälkeen. Lohkovoittaja ja kuusi parasta kakkosta menevät suoraan kisoihin. Loput kaksi lohkokakkosta pelaavat jatkokarsinnan pääsystä kisoihin. Jäljellä ovat vielä ottelut Portugalia vastaan vieraissa 16. syyskuuta 2016 ja vieraissa 20. syyskuuta 2016 Espanjaa vastaan. Suomella katsottiin olevan hyvät mahdollisuudet selvitä kisoihin, mutta näin ei käynyt.[58]

EM-kisojen karsinnat 2021

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi sijoitettiin karsintalohkoon E yhdessä Albanian, Kyproksen, Portugalin ja Skotlannin kanssa.[59] Karsintapelit osuivat suurelta osin koronaviruspandemian aikaan. Vuoden 2020 lopussa Suomi johti lohkoa kaksi kierrosta ennen loppua ja oli varmistanut vähintään jatkokarsintapaikan. Helmikuussa 2021 Suomi pelasi Portugalia vastaan ja voitti ottelun Linda Sällströmin maalilla 1–0 ja varmisti näin paikkansa EM-kilpailujen lopputurnaukseen. Alun perin kesälle 2021 suunniteltu lopputurnaus oli jo aiemmin siirretty koronaviruspandemian vuoksi pelattavaksi heinäkuussa 2022 Englannissa.[60]

EM-kisat Englannissa 2022

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2022 EM-kisoissa Suomi arvottiin B-lohkoon yhdessä Espanjan, Tanskan ja Saksan kanssa.[61] Avausottelussa Espanjaa vastaan 8. heinäkuuta Suomi sai unelma-alun Linda Sällströmin siirtäessä Suomen johtoon jo avausminuutilla. Suomi hävisi kuitenkin lopulta maalein 4–1.[62] Toisessa ottelussa Tanska oli Pernille Harderin 72. minuutin osuman myötä vahvempi maalein 1–0.[63] Lohkovaiheen viimeisessä ottelussa Saksa kaatoi Suomen maalein 3–0 ja jätti Suomen näin lohkojumboksi pisteittä.[64]

MM-kisojen karsinnat 2023

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karsinnat MM-kisoihin 2023 alkoivat syksyllä 2021 ja päättyivät syksyllä 2022. Suomi sijoitettiin A-karsintalohkoon yhdessä Ruotsin, Irlannin, Slovakian ja Georgian kanssa.[65] Suomi keräsi lopulta kahdeksasta pelistään yhteensä kymmenen pistettä, sijoittuen lohkossa kolmanneksi Ruotsin ja Irlannin jälkeen, eikä näin onnistunut etenemään MM-kisoihin.[66]

Kansojen liiga 2023–2024

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi sijoitettiin uudessa Kansojen liigassa syksyllä 2023 B-liigan lohkoon 2 yhdessä Kroatian, Romanian ja Slovakian kanssa. Suomi pelasi avausottelunsa syyskuussa 2023 Turussa Slovakiaa vastaan ja voitti ottelun 4–0.[67] Suomi voitti lopulta lohkonsa viidellä voitolla ja yhdellä tasapelillä.[68] Näin Suomi nousi A-liigaan, samalla varmistaen myös vähintään jatkokarsintapaikan EM-kisoihin 2025.[69]

Pelipaikkakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: 10 vuotta vanhaa tietoa.
Yleisimmät kotipelien kaupungit[70]
Kaupunki Ottelut
Helsinki 17
Vantaa 11
Espoo 6
Pietarsaari 6
Tampere 5
Turku 5

Naisten maajoukkueella ei ole vakituista kotikenttää. Maaotteluita on sen sijaan pelattu eri kentillä ympäri Suomea. Ensimmäiset kotiottelut pelattiin Maarianhaminassa ja sen jälkeen pelejä on pelattu yhteensä 26 eri paikkakunnalla. Eniten maaotteluita on pelattu pääkaupunkiseudulla eli Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella eniten maaotteluita on ollut Pietarsaaressa, Turussa ja Tampereella.[70]

Maajoukkueen otteluista suuri osa on pelattu Suomen ulkopuolella (vuoden 2009 loppuun mennessä noin 70 prosenttia). 1970-luvulla maaotteluita pelattiin pääasiassa PM-turnauksessa, jonka emännyys kiersi Pohjoismaiden välillä ja näin ollen Suomessa pelattiin vain kolmen tai neljän vuoden välein.[12] 1990-luvulta lähtien taas merkittävä osa Suomen arvokisakarsintojen ulkopuolisista peleistä on tullut vuosittaisesta Algarve Cupista Portugalissa. Eniten vierasotteluita on pelattu Algarve Cupin pelipaikkakunnilla Lagosissa (13), Olhãossa (8) ja Portimãossa (7).[70] Talvesta 2012 lähtien Suomi on vuosittain osallistunut Algarve Cupin sijaan Kyproksella pidettävään Cyprus Cupiin. Vuonna 2022 Suomi osallistui ensimmäistä kertaa Ranskassa pelattavaan Tournoi de Franceen.[71]

Maajoukkueen suosio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naisten maajoukkueen kotiotteluiden yleisökeskiarvo vuosittain.[12][72][73][74]

Maajoukkueen alkuaikoina 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa kotiotteluiden yleisömäärät vaihtelivat tuhannen katsojan molemmin puolin. Maajoukkueen ensimmäisessä ottelussa katsojia oli 1 540, jonka yli päästiin vasta yli 10 vuotta myöhemmin. Elokuussa 1985 Porissa pelatussa Suomen ja Belgian välisessä ottelussa oli katsojia 2 352. 1980-luvun keskivaiheilla maaotteluissa kävi normaalisti 1 000 – 2 000 katsojaa. 1990-luvulla maajoukkueen yleisömäärät lähes romahtivat. Vain harvoin päästiin yli 1 000 katsojan kunnes Suomen hyvä menestys MM-karsinnoissa veti jatkokarsintaotteluun Olympiastadionille 3 326 katsojaa lokakuussa 1998. 2000-luvulla yleisömäärä naisten maajoukkueen otteluissa on tasaisesti kasvanut ja 2005 EM-kisojen jälkeen katsojakeskiarvo on noussut yli kolmen tuhannen.[12] Maajoukkueen yleisöennätys kotikentällä oli ennen vuoden 2009 EM-kisoja 5 892 katsojaa Olympiastadionilla 30. lokakuuta 2005 pelatusta MM-karsintaottelusta Espanjaa vastaan.[75] Ennätys rikkoutui odotetusti kisojen avausottelussa Tanskaa vastaan, kun ottelua seurasi 16 324 katsojaa.[76] Kotikisoissa Suomen otteluissa oli yleisöä keskimäärin 12 355.[77][78][79][80]

Mediassa naisjalkapallon ja naisten maajoukkueen näkyvyys on ollut alun uutuudenviehätyksen jälkeen suhteellisen vähäistä.[81] Vuonna 2002 naisten maajoukkueen otteluita alettiin näyttää säännöllisesti televisiossa, kun Palloliitto solmi televisiointisopimuksen YLEn kanssa.[82] Vasta 2005 EM-kisat todella herättivät kiinnostusta. Televisiossa maajoukkueen näkyvyys kasvoi vuonna 2005 15-kertaiseksi ja lehdistössä 20-kertaiseksi verrattuna vuoteen 2003.[83] Televisiossa EM-kisojen välierää katsoi 405 000 katsojaa ja ottelu oli kanavallaan viikon kahdeksanneksi katsotuin lähetys.[84] Suomen järjestämissä 2009 EM-kilpailuissa maajoukkueen otteluita seurasi televisiosta keskimäärin yli 300 000 katsojaa.[85]

Tunnukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linda Sällström Suomen kotipeliasussa.

Naisten jalkapallomaajoukkueen, kuten muidenkin Suomen jalkapallomaajoukkueiden, tunnusvärit ovat valkoinen ja sininen. Maajoukkueen ensisijainen peliasu vuonna 2022 koostuu valkoisesta pelipaidasta, jonka etupuolella on sininen risti, sekä valkoisista pelihousuista ja -sukista. Toissijainen peliasu on puolestaan sininen pelipaita luontoisilla yksityiskohdilla sekä siniset pelihousut ja -sukat.

Suomen jalkapallomaajoukkueiden yhteisesti käyttämä nykyinen tunnus lanseerattiin vuoden 2009 alussa, jolloin sen ottivat ensimmäisenä käyttöön naisten maajoukkue ja alle 21-vuotiaiden maajoukkue. Tunnus on kolmikantaisessa kilvessä oleva Suomen lippu, jonka päällä lukee ”Suomi”.[86]

Joukkue 2024

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavat pelaajat nimettiin Suomen joukkueeseen EM-karsintaotteluihin Norjaa ja Italiaa vastaan heinäkuussa 2024.[87] Helmi Raijas ja Dana Leskinen joutuivat jäämään loukkaantumisten vuoksi sivuun joukkueesta, ja heidän tilalleen joukkueeseen nostettiin Sanni Ojanen ja Lotta Kalske.[88]

Ottelu- ja maalimäärät päivitetty 16. heinäkuuta Italiaa vastaan pelatun EM-karsintaottelun jälkeen.[89]

# Pel. Nimi Syntymäaika (ikä) Ottelut Maalit Seura
1 M Milla-Maj Majasaari 15. lokakuuta 1999 (ikä 25) 2 0 Belgia RSC Anderlecht
12 M Anna Tamminen 30. lokakuuta 1994 (ikä 30) 13 0 Ruotsi Hammarby IF
23 M Tinja-Riikka Korpela 5. toukokuuta 1986 (ikä 38) 124 0 Sveitsi Servette FC
3 P Eva Nyström 29. marraskuuta 1999 (ikä 25) 21 1 Ruotsi Hammarby IF
5 P Emma Koivisto 25. syyskuuta 1994 (ikä 30) 100 5 Italia AC Milan
7 P Joanna Tynnilä 1. syyskuuta 2001 (ikä 23) 12 0 Norja SK Brann
7 P Sanni Ojanen 21. elokuuta 2000 (ikä 24) 0 0 Ruotsi KIF Örebro
10 P Emmi Siren 23. helmikuuta 2001 (ikä 23) 5 0 Tanska FC Nordsjælland
11 P Nora Heroum 20. heinäkuuta 1994 (ikä 30) 92 2 Italia Sampdoria
15 P Natalia Kuikka 1. joulukuuta 1995 (ikä 29) 93 3 Yhdysvallat Chicago Red Stars
16 P Nea Lehtola 24. lokakuuta 1998 (ikä 26) 3 0 Norja SK Brann
- P Helmi Raijas 11. kesäkuuta 2005 (ikä 19) 0 0 Suomi HJK
4 KK Ria Öling 30. huhtikuuta 1991 (ikä 33) 85 10 Ruotsi FC Rosengård
6 KK Vilma Koivisto 21. marraskuuta 2002 (ikä 22) 6 1 Ruotsi Linköpings FC
8 KK Olga Ahtinen 15. elokuuta 1997 (ikä 27) 66 4 Englanti Tottenham Hotspur
10 KK Emmi Alanen 11. lokakuuta 1991 (ikä 33) 108 22 Ruotsi Kristianstads DFF
13 KK Oona Siren 23. helmikuuta 2001 (ikä 23) 14 0 Norja Lillestrøm SK
17 KK Lotta Kalske 7. joulukuuta 2005 (ikä 19) 0 0 Suomi HJK
19 KK Anni Hartikainen 19. elokuuta 2003 (ikä 21) 9 1 Ruotsi FC Rosengård
20 KK Eveliina Summanen 29. toukokuuta 1998 (ikä 26) 67 14 Englanti Tottenham Hotspur
2 H Lotta Lindström 10. syyskuuta 2004 (ikä 20) 4 0 Englanti London City Lionesses
14 H Heidi Kollanen 6. kesäkuuta 1997 (ikä 27) 37 3 Ruotsi Vittsjö GIK
18 H Linda Sällström 13. heinäkuuta 1988 (ikä 36) 141 59 Ruotsi Vittsjö GIK
21 H Oona Sevenius 28. huhtikuuta 2004 (ikä 20) 16 5 Italia AC Milan
22 H Jutta Rantala 10. marraskuuta 1999 (ikä 25) 31 10 Englanti Leicester City
- H Dana Leskinen 22. syyskuuta 2001 (ikä 23) 1 0 Ruotsi IFK Norrköping

Viimeaikaiset pelaajat 2024

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavat pelaajat on myös valittu Suomen joukkueeseen viimeisten 12 kuukauden aikana.

Pel. Nimi Syntymäaika (ikä) Ottelut Maalit Seura Viimeisin maajoukkuekutsu
M Anna Koivunen 6. marraskuuta 2001 (ikä 23) 1 0 Ruotsi IF Brommapojkarna v. Alankomaat 4. kesäkuuta 2024
M Katriina Talaslahti 21. syyskuuta 2000 (ikä 24) 2 0 Ranska Le Havre v. Italia 9. huhtikuuta 2024
P Tiia Peltonen 8. kesäkuuta 1995 (ikä 29) 12 0 Tanska Fortuna Hjørring v. Italia 9. huhtikuuta 2024
P Helmi Vapola 28. kesäkuuta 2002 (ikä 22) 0 0 Suomi HPS v. Italia 9. huhtikuuta 2024
P Elli Pikkujämsä 24. lokakuuta 1999 (ikä 25) 35 1 Yhdysvallat Racing Louisville v. Slovenia 24. helmikuuta 2024
P Tuuli Viinikka 27. lokakuuta 2004 (ikä 20) 0 0 Suomi KuPS v. Slovakia 5. joulukuuta 2023
KK Minea Lassas 21. maaliskuuta 1999 (ikä 25) 0 0 Ruotsi KIF Örebro v. Alankomaat 4. kesäkuuta 2024
KK Katariina Kosola 24. helmikuuta 2001 (ikä 23) 17 3 Ruotsi BK Häcken v. Italia 9. huhtikuuta 2024
KK Emma Peuhkurinen 30. marraskuuta 1999 (ikä 25) 11 0 Norja Lillestrøm SK v. Norja 5. huhtikuuta 2024
KK Aada Nurmi 12. maaliskuuta 2003 (ikä 21) 1 0 Suomi KuPS v. Slovakia 5. joulukuuta 2023
H Sanni Franssi 19. maaliskuuta 1995 (ikä 29) 81 5 Espanja Real Sociedad v. Alankomaat 4. kesäkuuta 2024

Päävalmentajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Juhani Nirkkonen oli naisten maajoukkueen ensimmäinen päävalmentaja. Hän toimi tehtävässään viisi vuotta, joiden aikana Suomi pelasi harvakseltaan. Ensimmäisenä vuotena hänellä oli apunaan HIFK:n valmentaja Roland Wiik. Nirkkonen erosi tehtävästään 1977.[9]
  • Simo Syrjävaara toimi vuoden 1978 väliaikaisena päävalmentajana. Hän siirtyi tehtävään miesten A-maajoukkueen valmentajan paikalta. Käytännössä Syrjävaaran pesti kattoi Pohjoismaiden-mestaruusturnauksen kolme ottelua.[9]
  • Kaj Österberg, entinen maajoukkuepelaaja,[90] aloitti päävalmentajana 1979. Hänen johdollaan Suomi osallistui ensimmäistä kertaa arvokisojen karsintoihin, mutta ilman suurempaa menestystä. Suomi jäi yleensä lohkon viimeiseksi, mutta parhaimmillaan se oli vain pisteen päässä jatkoon 1989 EM-kisoihin päässeestä Norjasta. Österberg luopui tehtävästään karsintojen jälkeen ja hän on naisten maajoukkueen pitkäaikaisin päävalmentaja.[14]
  • Jyrki Nieminen korvasi Österbergin syksyllä 1989. Hänen apunaan toimi Jutta Rautiainen. Nieminen oli päävalmentajana kaksissa EM-karsinnoissa, joissa Suomi saavutti vain yhden voiton. Huonon menestyksen takia Nieminen päätti ettei jatka tehtävässään enää sopimuksensa päättyessä syksyllä 1992.[14][91]
  • Nils Suomalainen valittiin Niemisen tilalle keväällä 1993. Hän oli aiemmin valmentanut muun muassa PP-Futiksen ja Helsinki Unitedin naisten mestaruuteen.[92] Suomalaisen apuvalmentajana toimi entinen maajoukkuepelaaja Ulla Kaasinen. Suomalaisen johdolla Suomi onnistui hyvin 1995 EM-kisojen karsinnoissa jääden lohkossaa toiseksi. Seuraavat karsinnat jäivät häneltä kesken, sillä hän erosi siviilityönsä kiireiden takia keväällä 1996.[17][93]
  • Reima Kokko oli yllättävä valinta Suomalaisen tilalle. Hän ei ollut aiemmin edes nähnyt yhtään naisten ottelua.[94] Kokko onnistui kuitenkin johdattamaan 1996–2000 kestäneen kautensa aikana Suomen kerran MM- ja EM-jatkokarsintaotteluun. Kummallakin kerralla Suomi hävisi ja jälkimmäisen tappion jälkeen Kokko päätti erota.[17][95]
  • Michael Käld aloitti päävalmentajana vuoden 2001 alussa. Siviiliammatiltaan opettajana toiminut Käld oli aluksi edeltäjiensä tapaan sivutoiminen. Hän johdatti Suomen ensimmäistä kertaa arvokisoihin, kun maajoukkue selvitti tiensä 2005 EM-kisoihin. Kisoissa Suomi pääsi välieriin. Käldistä tuli 2009 maajoukkueen ensimmäinen täysipäiväinen päävalmentaja osana EM-kotikisoihin valmistautumista.[96] Kotikisojen jälkeen Käld valmensi maajoukkuetta vielä vuoden 2009 loppuun asti.[39]
  • Andrée Jeglertzistä tuli naisten maajoukkueen ensimmäinen ulkomainen päävalmentaja, kun hän aloitti 2010 alussa. Aiemmin hän oli toiminut muun muassa Djurgårdens IF:n ja Umeå IK:n päävalmentajana. Jeglertzin toimenkuva oli päätoiminen.[41] Hänen pestinsä päättyi vuoden 2017 EM-kisojen karsintoihin, joista Suomi ei selviytynyt kisoihin.[97]
  • Anna Signeul aloitti päävalmentajana syksyllä 2017.[98] Hänet erotettiin heinäkuussa 2022[1].
  • Marko Saloranta hoiti päävalmentajan tehtäviä väliaikaisesti 2016–2017 kunnes Anna Signeul vapautui Skotlannin naisten maajoukkueen peräsimestä kesän 2017 EM-turnauksen jälkeen.[98] Signeulin erottamisen jälkeen 2022 Saloranta toimi alkuun väliaikaisena valmentajana ja myöhemmin päätoimisena.[99]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valmentaja Vuodet O V T H % Saavutukset
Suomi Nirkkonen, JuhaniJuhani Nirkkonen 1973–1977 12 1 1 10 8,33
Suomi Syrjävaara, SimoSimo Syrjävaara 1978 3 1 1 1 33,33
Suomi Österberg, KajKaj Österberg 1979–1989 44 13 12 19 29,55
Suomi Nieminen, JyrkiJyrki Nieminen 1989–1992 24 3 4 17 12,50
Suomi Suomalainen, NilsNils Suomalainen 1993–1996 24 4 5 15 16,67
Suomi Kokko, ReimaReima Kokko 1996–2000 46 11 3 32 23,91
Suomi Käld, MichaelMichael Käld 2001–2009 107 35 22 50 32,71 EM 2005: välierät
EM 2009: puolivälierät
Ruotsi Jeglertz, AndréeAndrée Jeglertz 2010–2016 45 17 8 20 37,78 EM 2013: alkulohko
Ruotsi Anna Signeul 2017–2022 EM 2022: alkulohko
Suomi Marko Saloranta 2022–
Yhteensä 305 85 56 164 27,87

Turnaushistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selite: O – Ottelut, V – Voitot, T – Tasapelit, H – Häviöt

Maailmanmestaruuskilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi[101] Kierros Lopputurnaus Karsinnat
O V T H O V T H
Kiina 1991 Ei selviytynyt karsinnoista – – – – 6 1 2 3
Ruotsi 1995 Ei selviytynyt karsinnoista – – – – 6 2 3 1
Yhdysvallat 1999 Ei selviytynyt karsinnoista – – – – 8 3 1 4
Yhdysvallat 2003 Ei selviytynyt karsinnoista – – – – 6 1 0 5
Kiina 2007 Ei selviytynyt karsinnoista – – – – 8 5 1 2
Saksa 2011 Ei selviytynyt karsinnoista – – – – 8 6 1 1
Kanada 2015 Ei selviytynyt karsinnoista – – – – 10 7 0 3
Ranska 2019 Ei selviytynyt karsinnoista – – – – 8 3 1 4
AustraliaUusi-Seelanti 2023 Ei selviytynyt karsinnoista – – – – 8 3 1 4
Yhteensä 0 / 9 – – – – 68 31 10 27
* Euroopan-mestaruuskilpailujen karsinnat toimivat samalla 1991 ja 1995 MM-kisojen karsintoina.

Euroopan-mestaruuskilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi[102] Kierros Lopputurnaus Karsinnat
O V T H O V T H
1984 Ei selviytynyt kisoihin – – – – 6 2 0 4
Norja 1987 Ei selviytynyt kisoihin – – – – 6 1 2 3
Saksa 1989 Ei selviytynyt kisoihin – – – – 6 1 2 3
Tanska 1991 Ei selviytynyt kisoihin – – – – 6 1 2 3
Italia 1993 Ei selviytynyt kisoihin – – – – 4 0 2 2
Saksa 1995 Ei selviytynyt kisoihin – – – – 6 2 3 1
NorjaRuotsi 1997 Ei selviytynyt kisoihin – – – – 8 1 1 6
Saksa 2001 Ei selviytynyt kisoihin – – – – 8 2 0 6
Englanti 2005 Välierät 4 1 1 2 10 5 4 1
Suomi 2009 Puolivälierät 4 2 0 2 – – – –
Ruotsi 2013 Lohkovaihe 3 0 2 1 8 6 1 1
Alankomaat 2017 Ei selviytynyt kisoihin – – – – 8 4 1 3
Englanti 2022 Lohkovaihe 3 0 0 3 8 7 1 0
Yhteensä 4 / 13 14 3 3 8 84 32 19 33

Pohjoismaiden-mestaruuskilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi[103] Sijoitus O V T H
Suomi 1974 3 / 3 2 0 0 2
Tanska 1975 3 / 3 2 0 0 2
Ruotsi 1976 3 / 3 2 0 0 2
Suomi 1977 3 / 3 2 0 0 2
Tanska 1978 3 / 4 3 1 1 1
Norja 1979 3 / 4 3 1 1 1
Ruotsi 1980 4 / 4 3 0 2 1
Suomi 1981 2 / 4 3 1 1 1
Tanska 1982 4 / 4 3 0 1 2
Yhteensä 23 3 6 14

Algarve Cup

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi[104] Sijoitus O V T* H
1994 6 / 6 3 0 0 3
1995 5 / 8 4 1 1 2
1996 8 / 8 4 0 0 4
1997 6 / 8 4 1 0 3
1998 8 / 8 4 0 1 3
1999 8 / 8 4 0 1 3
2000 7 / 8 4 1 0 3
2001 7 / 8 4 1 0 3
2002 7 / 12 4 1 0 3
2003 6 / 12 4 0 2 2
2004 9 / 12 4 1 0 3
2005 10 / 12 4 0 1 3
2006 7 / 11 4 1 1 2
2007 6 / 12 4 1 0 3
2008 8 / 12 4 0 0 4
2009 7 / 12 4 0 1 3
2010[105] 8 / 12 4 0 1 3
2011[106] 10 / 12 4 0 0 4
Yhteensä 71 8 9 54
* Tasapeleissä mukana sijoitusottelut, jotka ratkesivat rangaistuspotkukisassa

Cyprus Cup

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Sijoitus O V T* H
2012[107] 6 / 12 4 1 1 2
2013[108] 7 / 12 4 1 1 2
2014[109] 12 / 12 4 0 1 3
2015[110] 9 / 12 4 1 1 2
2016[111] 8 / 8 4 0 1 3
2018[112] 11 / 12 4 1 1 2
2019[113] 9 / 12 4 1 1 2
2020[114] 2 / 5 3 1 1 1
Yhteensä 31 6 8 17
* Tasapeleissä mukana sijoitusottelut, jotka ratkesivat rangaistuspotkukisassa
* Vuonna 2020 pelattiin vain viidellä joukkueella alkusarja, jossa jokainen joukkue pelasi vain 2 tai 3 ottelua

Pelaajaennätykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laura Österberg Kalmarilla on kolmanneksi eniten pelattuja maaotteluita, ja hän piti pitkään hallussaan myös maaliennätystä.
Pääartikkeli: Luettelo Suomen maajoukkueessa A-maaotteluita pelanneista jalkapalloilijoista

Anna Westerlund on eniten maaotteluita pelannut pelaaja naisten maajoukkueessa. Hänellä on tilillään 147 maaottelua. Westerlund ohitti tilastossa Laura Österberg Kalmarin maaottelussa Itävaltaa vastaan huhtikuussa 2021.[115] Ensimmäisenä suomalaisena naisena sataan maaotteluun ylsi Anne Mäkinen maaliskuussa 2006.[116] Eniten maaleja on tehnyt Linda Sällström, joka ohitti tilastoissa Laura Österberg Kalmarin EM-karsintaottelussa Albaniaa vastaan lokakuussa 2019.

Eniten otteluita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Nimi Vuodet Ottelut Maalit
1. Anna Westerlund 2008–2022 147 4
2. Linda Sällström 2007– 144 61
3. Laura Österberg Kalmari 1996–2011 130 41
4. Tinja-Riikka Korpela 2007– 125 0
5. Tuija Hyyrynen 2007–2022 121 3
6. Sanna Valkonen 1995–2009 120 7
7. Anne Mäkinen 1991–2009 118 16
Jessica Julin 1997–2009 118 4
9. Emmi Alanen 2010– 109 22
10. Anna-Kaisa Rantanen 1996–2011 105 8

Eniten maaleja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Nimi Vuodet Maalit Ottelut
1. Linda Sällström 2007– 61 144
2. Laura Österberg Kalmari 1996–2011 41 130
3. Sanna Talonen 2004–2014 36 103
4. Emmi Alanen 2010– 22 109
5. Annica Sjölund 2006–2014 17 69
6. Anne Mäkinen 1991–2009 16 118
7. Eveliina Summanen 2017– 14 70
8. Heidi Kackur 1999–2005 12 48
Adelina Engman 2012– 12 90
10. Maija Saari 2007–2016 11 94
Ria Öling 2009- 11 88
  • Aktiiviset pelaajat lihavoitu. Tilastot päivitetty 20. heinäkuuta 2024 Palloliiton sivuilta löytyvien tietojen perusteella.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Yrjö Lautela & Göran Wallén: Rakas jalkapallo. Hämeenlinna: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3
  • Hanna Vehviläinen & Hannu Itkonen: Mimmiliigasta maailmalle – tutkimus suomalaisen naisjalkapalloilun muutoksesta. Eura: Ilias, 2009. ISBN 978-952-5679-43-4
  • Alaja, Erkki: Monsieur Magic – Aulis Rytkönen. Helsinki: Teos, 2009. ISBN 978-951-851-185-7

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Paavo Forsberg: Mtv Urheilu: Anna Signeulille lähtöpassi Helmareiden peräsimestä Yle uutiset 25.5.2022. Viitattu 25.5.2022
  2. ↑ Tässä esittäytyy Helmareiden kapteenisto! 25.11.2017. Suomen Palloliitto. Viitattu 4.12.2017.
  3. ↑ Women's Ranking FIFA. Viitattu 20.6.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Finland Women's ranking FIFA. Viitattu 20.6.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Palloliitto nimesi 12 Helmeä 14.9.2014. Suomen Palloliitto. Viitattu 28.10.2015.
  6. ↑ Alaja, s. 238
  7. ↑ Vehviläinen & Itkonen, s. 38
  8. ↑ Vehviläinen & Itkonen, s. 61
  9. ↑ a b c Lautela & Wallén, s. 228–229
  10. ↑ Garin, Erik: Inofficial European Women Championship 1979 15.10.2000. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 6.6.2010. (englanniksi)
  11. ↑ Lautela & Wallén, s. 230
  12. ↑ a b c d e f Lautela & Wallén, s. 418–431
  13. ↑ Garin, Erik: European Women Championship 1987-89 4.9.2008. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 6.6.2010. (englanniksi)
  14. ↑ a b c d Lautela & Wallén, s. 230–231
  15. ↑ USA, Canada name women's squads for Algarve Cup 20.2.2002. FIFA. Viitattu 6.7.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  16. ↑ USA ja Saksa vahvoja. Helsingin Sanomat, 15.3.2005. HS arkisto (maksullinen).
  17. ↑ a b c Lautela & Wallén, s. 232
  18. ↑ Vehviläinen & Itkonen, s. 100
  19. ↑ Lautela & Wallén, s. 232–233
  20. ↑ a b Lautela & Wallén, s. 233
  21. ↑ Miettinen, Heikki: Arvonta sai Michael Käldin hymyyn. Helsingin Sanomat, 20.01.2005. HS arkisto (maksullinen).
  22. ↑ Miettinen, Heikki: Carneyn maalista syvä pettymys. Helsingin Sanomat, 6.6.2005. HS arkisto (maksullinen).
  23. ↑ Miettinen, Heikki: Liput liehuivat, ja piste tuli. Helsingin Sanomat, 10.6.2005. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 9.7.2010.
  24. ↑ Miettinen, Heikki: Naiset jymypaukulla EM-välieriin. Helsingin Sanomat, 12.6.2005. HS arkisto (maksullinen).
  25. ↑ Miettinen, Heikki: Saksan pikamaalit ratkaisivat. Helsingin Sanomat, 16.6.2005. HS arkisto (maksullinen).
  26. ↑ Miettinen, Heikki: Ahosella Torinossa viimeiset olympiahypyt. Helsingin Sanomat, 22.12.2005. HS arkisto (maksullinen).
  27. ↑ Pulkkinen, Sanna: Naisten maajoukkueelle olympiakomitealta 50000 euroa. Helsingin Sanomat, 19.8.2005. HS arkisto (maksullinen).
  28. ↑ Miettinen, Heikki: Suomi horjahti pahan kerran. Helsingin Sanomat, 31.10.2006. HS arkisto (maksullinen).
  29. ↑ Miettinen, Heikki: Papen pukkaus kaatoi MM-unelman. Helsingin Sanomat, 28.9.2006. HS arkisto (maksullinen).
  30. ↑ Malinen, Pekka: Palloliitto haluaa naisten EM-kisat Suomeen. Helsingin Sanomat, 27.11.2005. HS arkisto (maksullinen).
  31. ↑ Increased numbers reflect growth 11.6.2006. UEFA. Viitattu 8.5.2008. (englanniksi)
  32. ↑ EURO2009 lohkot arvottiin 18.11.2008. Palloliitto. Viitattu 18.11.2008.
  33. ↑ Miettinen, Heikki: Korpelan torjunnat pelastivat EM-avauksen. Helsingin Sanomat, 24.8.2009. HS arkisto (maksullinen).
  34. ↑ Miettinen, Heikki: Naiset lentäen lohkoykkösiksi. Helsingin Sanomat, 27.8.2009. HS arkisto (maksullinen).
  35. ↑ Miettinen, Heikki: Alkulohko päättyi tappionkyyneliin. Helsingin Sanomat, 30.8.2009. HS arkisto (maksullinen).
  36. ↑ Keskitalo, Tapio: Alkulohko päättyi tappionkyyneliin. Helsingin Sanomat, 4.9.2009. HS arkisto (maksullinen).
  37. ↑ Miettinen, Heikki: Saksalla kuuden maalin ilotulitus. Helsingin Sanomat, 11.9.2009. HS arkisto (maksullinen).
  38. ↑ Sinisalo, Mika: Naisten EM-kisat pakettiin 11.9.2009. MTV3. Viitattu 6.6.2010.
  39. ↑ a b Käld jatkaa naisten päävalmentajana 8.9.2009. YLE. Viitattu 27.5.2010.[vanhentunut linkki]
  40. ↑ Koivuranta, Riitta: Naisjalkapalloilijat ruotsalaiskomentoon. Helsingin Sanomat, 30.12.2009. HS arkisto (maksullinen).
  41. ↑ a b Jeglertz naisten maajoukkueen päävalmentajaksi 29.12.2009. Palloliitto. Viitattu 27.5.2010.
  42. ↑ Italia ja Suomi tasapeliin Ascolissa 30.3.2010. YLE Urheilu. Viitattu 6.7.2010.
  43. ↑ Suomen naiset jyräsivät Portugalin Vantaalla 19.6.2010. YLE Urheilu. Viitattu 6.7.2010.[vanhentunut linkki]
  44. ↑ Heinonen, Ville: Suomen MM-haave mureni. Helsingin Sanomat, 24.6.2010, s. B12. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 6.7.2010.
  45. ↑ Tiina Salmén lopettaa peliuransa 31.10.2011. YLE. Viitattu 27.4.2012.[vanhentunut linkki]
  46. ↑ Suomen paras naisfutaaja päättää peliuransa 4.4.2012. MTV3. Viitattu 27.4.2012.
  47. ↑ Women's EURO - Finland UEFA. Viitattu 27.4.2012.
  48. ↑ Linda Sällström pitkään sivussa 7.4.2012. Kymppipaikka.fi. Viitattu 27.4.2012.[vanhentunut linkki]
  49. ↑ Naiset lähestyvät EM-kisapaikkaa 16.6.2012. Suomen Palloliitto. Viitattu 22.7.2013.
  50. ↑ Suomi selvään voittoon Valko-Venäjästä 20.6.2012. Suomen Palloliitto. Viitattu 22.7.2013.
  51. ↑ Naiset EM-lopputurnaukseen 15.9.2012. Suomen Palloliitto. Viitattu 22.7.2013.
  52. ↑ Naisille niukka tappio päätösottelussa 19.9.2012. Suomen Palloliitto. Viitattu 22.7.2013.
  53. ↑ Linda Sällströmin pitkä pelitauko ohi 15.1.2013. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 1.4.2013. Viitattu 22.7.2013.
  54. ↑ Linda Sällström loukkasi polvensa jälleen 5.3.2013. Suomen Palloliitto. Viitattu 22.7.2013.
  55. ↑ Helmareille valtaisa takaisku - Saaren kisat jäävät väliin 6.6.2013. Kymppipaikka.fi. Viitattu 22.7.2013.[vanhentunut linkki]
  56. ↑ Naisten EM-futis alkaa: Suomen naiset kivikovassa A-lohkossa Ilta-Sanomat. 10.7.2013. Viitattu 9.6.2016.
  57. ↑ Suomi jäi lohkojumboksi tasapelistä huolimatta Yle. 16.7.2013. Viitattu 9.6.2016.
  58. ↑ Ohjelma ja tulokset | Suomen Palloliitto www.palloliitto.fi. Viitattu 8.6.2016.
  59. ↑ EM-kisat – Naiset 2021 livetulokset.com. 2020. Viitattu 2.12.2020.
  60. ↑ Uefalta vihdoin vahvistus: naisten EM-kisat siirtyvät vuoteen 2022 Yle Urheilu. 23.4.2020. Viitattu 12.12.2023.
  61. ↑ Jalkapallo | Suomi joutui pahimpaan mahdolliseen lohkoon naisten jalkapallon EM-kisoissa: ”Toisaalta lohko on myös jännittävä” Helsingin Sanomat. 28.10.2021. Viitattu 12.12.2023.
  62. ↑ Jalkapallon EM-kisat | Espanja kaatoi Helmarit EM-kisojen avauksessa 4–1, Linda Sällström teki Suomen maalin Helsingin Sanomat. 8.7.2022. Viitattu 12.12.2023.
  63. ↑ IS: Suomen taistelu ei riittänyt! Tanska väänsi tiukan voiton EM-trillerissä Ilta-Sanomat. 12.7.2022. Viitattu 12.12.2023.
  64. ↑ Suomi päätti EM-turnauksensa selvään tappioon Saksalle mtvuutiset.fi. 17.7.2022. Viitattu 12.12.2023.
  65. ↑ STT: Naisten MM-karsintalohkot arvottiin – Helmarit saa vastaansa Ruotsin Ilta-Sanomat. 30.4.2021. Viitattu 12.12.2023.
  66. ↑ STT: Helmareille karmea pettymys! Ruotsi kuritti rumasti Ilta-Sanomat. 6.9.2022. Viitattu 12.12.2023.
  67. ↑ Helmareilta tyrmäävä avaus Kansojen liigassa www.iltalehti.fi. Viitattu 23.9.2023.
  68. ↑ Helmarit päätti Nations Leaguen tasapeliin Palloliitto.fi. Viitattu 12.12.2023.
  69. ↑ Oona Siren loisti Helmareiden lohkovoiton ratkaisussa – ”Juuri sellainen pelaaja, jota suomalainen jalkapallo kaipaa” Yle Urheilu. 1.12.2023. Viitattu 12.12.2023.
  70. ↑ a b c Finland – Women International Matches 28.3.2012. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 28.4.2012. (englanniksi)
  71. ↑ Helmarit nimetty Tournoi de Franceen 8.2.2022. Suomen Palloliitto. Viitattu 13.4.2022.
  72. ↑ Soininen, Heidi (toim.): Jalkapallokirja 2007, s. 62–65. Suomen Palloliitto, 2007. ISSN 0787-7188
  73. ↑ Soininen, Heidi (toim.): Jalkapallokirja 2008, s. 74–77. Suomen Palloliitto, 2008. ISSN 0787-7188
  74. ↑ Soininen, Heidi (toim.): Jalkapallokirja 2009, s. 75–78. Suomen Palloliitto, 2009. ISSN 0787-7188
  75. ↑ Naisille kova kolaus MM-karsinnoissa. Helsingin Sanomat, 31.10.2005. HS arkisto (maksullinen).
  76. ↑ EM-kisojen yleisöennätys kestää ainakin finaaliin 29.8.2009. MTV3. Viitattu 26.5.2010.
  77. ↑ Saari sends Finland fans home happy UEFA. Arkistoitu 18.2.2010. Viitattu 30.5.2010. (englanniksi)
  78. ↑ Dutch scalp sends Finland through UEFA. Arkistoitu 18.2.2010. Viitattu 30.5.2010. (englanniksi)
  79. ↑ Ukraine plunder parting victory UEFA. Arkistoitu 18.2.2010. Viitattu 30.5.2010. (englanniksi)
  80. ↑ England finally quell Finland desire UEFA. Arkistoitu 17.2.2010. Viitattu 30.5.2010. (englanniksi)
  81. ↑ Lautela & Wallén, s. 240–241
  82. ↑ Vehviläinen & Itkonen, s. 115
  83. ↑ F.U.N. -projekti 2001–2006 - raportti (doc) Palloliitto. Viitattu 7.11.2008.
  84. ↑ Katsotuimmat TV-ohjelmat. (Finnpanelin mittaritutkimus) Helsingin Sanomat, 22.6.2005. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 6.7.2010.
  85. ↑ Naisten EURO:n katsojakeskiarvo ylitti 5 300 Suomen palloliitto. Viitattu 30.5.2010.
  86. ↑ SPL:n ilme muuttui 31.12.2008. Suomen Palloliitto. Viitattu 2.6.2010.
  87. ↑ Helmarit nimetty EM-karsintojen ratkaisuotteluihin Palloliitto.fi. Viitattu 2.7.2024.
  88. ↑ Muutoksia Helmareiden EM-karsintaryhmään Palloliitto.fi. Viitattu 20.7.2024.
  89. ↑ Helmarit Palloliitto.fi. Viitattu 20.6.2024.
  90. ↑ Vuorinen, Juha & Kasila, Markku: Pelimiehet - Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930-2006, s. 387. Suomen Urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5
  91. ↑ Suomalainen, Ilkka: Nieminen jättää naisten maajoukkueen - Rautiainen pelaajien valmentajasuosikki. Helsingin Sanomat, 30.9.1992. HS arkisto (maksullinen).
  92. ↑ Nils Suomalainen naismaajoukkueen uusi valmentaja. Helsingin Sanomat, 3.4.1993. HS arkisto (maksullinen).
  93. ↑ Suomalainen erosi, Kokko tilalle. Helsingin Sanomat, 29.3.1996. HS arkisto (maksullinen).
  94. ↑ Suomalainen, Ilkka: 30 vuoden tie. Helsingin Sanomat, 21.10.2004. HS arkisto (maksullinen).
  95. ↑ Suomalainen, Ilkka: Valmentaja Kokko ilmoitti eroavansa. Helsingin Sanomat, 6.11.2000. HS arkisto (maksullinen).
  96. ↑ Naisiin satsataan tuplasti enemmän 31.8.2009. Pohjalainen. Viitattu 4.6.2010.
  97. ↑ Helmareiden ex-päävalmentaja palaa miesten valmentajaksi 10.11.2016. YLE. Viitattu 18.1.2017.
  98. ↑ a b "Ruotsalaistyylinen johtamistapa" – tällainen on Helmarien uusi päävalmentaja 17.1.2017. Yle. Viitattu 25.12.2022.
  99. ↑ Hirvonen, Hinni: Marko Saloranta jatkaa Helmareiden päävalmentajana – sopimus kattaa ensi syksynä alkavan Kansojen liigan ja EM-karsinnat Yle Urheilu. 25.11.2022. Viitattu 25.12.2022.
  100. ↑ Finland – Women's fixtures FIFA. Arkistoitu 22.6.2011. Viitattu 26.5.2010. (englanniksi)
  101. ↑ Women's World Cup Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 5.8.2019. (englanniksi)
  102. ↑ European Women's Championship Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 1.11.2008. (englanniksi)
  103. ↑ Nordic Championships (Women) Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 25.9.2008. (englanniksi)
  104. ↑ Algarve Cup Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 15.9.2009. (englanniksi)
  105. ↑ Naisille niukka tappio Romaniaa vastaan Palloliitto. Viitattu 27.5.2010.
  106. ↑ Suomen naiset päättivät Algarve Cupin tappioon 9.3.2011. Suomen Palloliitto. Viitattu 23.4.2012.
  107. ↑ Cyprus Cup 2012 Match schedule and results 7.3.2012. Cyprus Cup. Viitattu 23.4.2012.
  108. ↑ Summary - Cyprus Women's Cup 19.4.2013. Soccerway. Viitattu 19.4.2013.
  109. ↑ Summary - Cyprus Women's Cup Soccerway. Viitattu 3.5.2016.
  110. ↑ Summary - Cyprus Women's Cup Soccerway. Viitattu 3.5.2016.
  111. ↑ Summary - Cyprus Women's Cup Soccerway. Viitattu 3.5.2016.
  112. ↑ Summary - Cyprus Women's Cup Soccerway. Viitattu 29.10.2020.
  113. ↑ Summary - Cyprus Women's Cup Soccerway. Viitattu 29.10.2020.
  114. ↑ Summary - Cyprus Women's Cup Soccerway. Viitattu 29.10.2020.
  115. ↑ Helmarit nousi kahden maalin takaa tasapeliin – Summanen Suomen sankari 11.4.2021. Suomen Palloliitto. Viitattu 22.5.2021.
  116. ↑ Mäkiselle sadas, Suomi hävisi Saksalle 9.3.2006. Suomen Palloliitto. Viitattu 2.6.2010.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_naisten_jalkapallomaajoukkue&oldid=22874292”