Kari Lumikero
| Kari Lumikero | |
|---|---|
 Kari Lumikero Suomi-areena-tapahtumassa heinäkuussa 2011. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. tammikuuta 1949 Kemi, Suomi |
| Ammatti | Toimittaja |
| Muut tiedot | |
| Aktiivisena | 1969– |
Kari Lumikero (s. 28. tammikuuta 1949 Kemi) on suomalainen toimittaja.[1]
Kari Lumikeron isä oli Yleisradion uutistoimittaja ja ulkomaankirjeenvaihtaja Esko Lumikero.
Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Lumikero muutti Ruotsiin vuonna 1967. Hän opiskeli valtiotieteitä Tukholman yliopistossa 1968–1970. Vuosina 1969–1985 hän työskenteli Ruotsin radiossa uutistoimittajana ja avusti myös Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimituksia 1967–1986. MTV3:ssa hän työskenteli Skandinavian kirjeenvaihtajana vuosina 1986–1997 ja Berliinin-kirjeenvaihtajana 1997–2008. Vuonna 2008 hän palasi kirjeenvaihtajaksi Tukholmaan. Hän jäi eläkkeelle vuonna 2014. Lumikero on naimissa suomenruotsalaisen Cita Högnabba-Lumikeron kanssa. Cita Högnabba-Lumikero toimi vuosina 2015–2020 Unkarissa toimivan Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutin, Finnagoran johtajana.[2][3][4][5][6][7]
Vuonna 2005 Lumikero sai Bonnierin journalistipalkinnon Intian valtameren tsunamikatastrofia käsittelevästä uutisoinnistaan.[8] Vuoden 2014 itsenäisyyspäivänä hän sai Suomen Leijonan ritarimerkin.[9]
Lumikero julkaisi muistelmateoksen Uutismies vuonna 2019.[10]
Tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Uutismies. Helsinki: Tammi, 2019. ISBN 978-952-04-0724-7
- Tätä en vielä kertonut : uutismiehen tilinpäätös. Helsinki: Tammi, 2021. ISBN 978-952-04-2884-6
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Koponen, Kalle: Videojournalisti tekee kaiken itse. Helsingin Sanomat, 27.1.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.12.2011.
- ↑ Yhden miehen show Kaukosanomat. 26.5.2010. Arkistoitu 8.12.2014. Viitattu 27.12.2011.
- ↑ Leinonen, Pauliina: Kari Lumikero eläkkeelle – ura alkoi koko korttelin juorukellona Ilta-Sanomat. 28.5.2014. Viitattu 27.12.2019.
- ↑ Kauheuksien silminnäkijä Helsingin Sanomat. Viitattu 7.11.2019.
- ↑ Cita Högnabba ja Kari Lumikero: "Emme tilitä, vaan annamme tilaa toisillemme" OMA aika. Arkistoitu 6.10.2019. Viitattu 7.11.2019.
- ↑ Uusitorppa, Harri: Toimittajan työ valitsi Kari Lumikeron, 70 – ”Olin jo pikkupoikana utelias juorukello, joka ei pystynyt pitämään salaisuuksia.” Helsingin Sanomat. 28.1.2019.
- ↑ Työ on vienyt uutismiehen yli 50 vuotta asumaan ja juttumatkoille maailmalle – aina on palattu Veikkolaan Viisykkönen. 18.10.2019. Viitattu 8.2.2022.
- ↑ Bonnierin vuoden journalistipalkinto Kari Lumikerolle Markkinointi&Mainonta. 10.3.2005. Viitattu 27.12.2011.
- ↑ He saavat Itsenäisyyspäivän kunniamerkit, osa 2. (Arkistoitu – Internet Archive) Iltalehti 3.12.2014.
- ↑ Hällsten, Annika: Världsreportern har varvat ner – nu skriver Kari Lumikero om sitt eget trauma. Hufvudstadsbladet, 18.9.2019, s. 20–21. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 18.9.2019.
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
