Juha Sipilä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Suomen pääministeriä. Kaupunkineuvos Juha Sipilästä on erillinen artikkeli.
Juha Sipilä
Juha Sipilä vuonna 2018
Juha Sipilä vuonna 2018
Suomen pääministeri
Sipilän hallitus
29.5.2015–6.6.2019
Presidentti Sauli Niinistö
Pääministerin sijainen Timo Soini
Petteri Orpo
Edeltäjä Alexander Stubb
Seuraaja Antti Rinne
Eduskunnan puhemies
28.4.2015–29.5.2015
Edeltäjä Eero Heinäluoma
Seuraaja Maria Lohela
Keskustan puheenjohtaja
9.6.2012–7.9.2019
Edeltäjä Mari Kiviniemi
Seuraaja Katri Kulmuni
Kansanedustaja
20.4.2011–4.4.2023
Ryhmä/puolue Keskustan eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Oulun vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt25. huhtikuuta 1961 (ikä 63)
Veteli
Ammatti yrittäjä
Puoliso Minna-Maaria Sipilä
Tiedot
Puolue Suomen Keskusta
Koulutus diplomi-insinööri (1986)
Tutkinnot Oulun yliopisto
Uskonto rauhansanalainen[1]
Sotilaspalvelus
Palvelusmaa(t) Suomi
Sotilasarvo kapteeni (2012)[2]
Aiheesta muualla
www.juhasi.fi

Juha Petri Sipilä (s. 25. huhtikuuta 1961 Veteli) on suomalainen poliitikko, liikemies ja yritysjohtaja, joka toimi Suomen pääministerinä vuosina 2015–2019. Sipilä on toiminut kansanedustajana vuosina 2011–2023 ja keskustan puheenjohtajana vuosina 2012–2019. Sipilä oli myös Kempeleen kunnanvaltuuston jäsen vuosina 2013–2017.

Sipilä on teknologiayritysten pääomarahoitukseen keskittyneen Fortel Invest Oy:n perustaja, ja hän on ollut noin 40 yrityksen johtotehtävissä,[3] muiden muassa radiotaajuuskomponentteja valmistavan Solitra Oy:n ja pörssiyhtiö Elektrobit Oyj:n toimitusjohtajana.

Nuoruus ja opiskeluaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sipilä kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1980 Puolangan lukiosta ja valmistui diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta vuonna 1986.[4] Sipilän opinnäytetyön aihe on 900 MHz:n duplexsuodatin.[5]

Yritysjohtajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työuransa Sipilä aloitti Kempeleessä Lauri Kuokkanen Oy:ssä, ensin diplomityöntekijänä ja myöhemmin tuotekehityspäällikkönä.[6] Vuonna 1992 Sipilästä tuli Lauri Kuokkasen omistaman, radiotaajuuskomponentteja valmistavan Solitra Oy:n toimitusjohtaja. Vuonna 1994[7] valtionyhtiö Rautaruukki myi Sipilän holdingyhtiölle enemmistöomistuksensa[8] Solitra Oy:stä, juuri Rautaruukin lainatessa Sipilän holdingyhtiölle tähän kauppaan tarvittavat rahat,[9] jolloin Sipilästä tuli yhtiön uusi pääomistaja.[10][10] 1990-luvun IT-alan huippuvuosina yritys kasvoi sadan prosentin vuositahdissa. Sipilä ja muut avainhenkilöt myivät yhtiön amerikkalaiselle ADC Telecommunicationsille vuonna 1996. Yrityskaupan johdosta Sipilä oli ensimmäisiä Oulun IT-miljonäärejä.[11] Hän sai kaupassa yli 73 miljoonaa markkaa (noin 12 miljoonaa euroa), ja oli eniten Suomessa vuonna 1996 ansainnut henkilö.[12]

Vuonna 1995 Sipilä perusti Fortel Invest Oy:n, joka on teknologiayritysten pääomarahoitukseen keskittynyt yritys.[13] Yhtiö oli voitollinen vain neljänä vuonna vuosien 1995–2012 aikana. Vuonna 2012 yhtiö teki 2,9 miljoonan euron tappion.[14] Vuosina 2002–2005 Sipilä toimi Elektrobit Oyj:n toimitusjohtajana, minkä jälkeen hän palasi johtamaan Fortel Investiä, kunnes tuli valituksi eduskuntaan.[4][6]

Kempeleen ekokortteli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sipilä kiinnostui puukaasusta pyydettyään tarjousta sähköliittymästä mökilleen. Sipilä päätti pitää mökkinsä irrallaan valtakunnallisesta sähköverkosta. Aluksi sähkö tuotettiin tuulivoimalla ja dieselkäyttöisellä aggregaatilla. Tämän jälkeen Sipilä korvasi dieselin ympäristöystävällisemmällä ja edullisemmalla puuhakkeella, mikä johti lopulta Volter Oy:n perustamiseen.[15]

Yritys kehittää ja valmistaa puukaasuvoimaloita. Volterin tekemää tuotekehitystä puukaasun alalla toteutetaan Kempeleen ekokorttelissa.[16] Se toimi vuoteen 2015 asti itsenäisenä asuintalosaarekkeena erillään valtakunnallisesta sähköverkosta. Keväällä 2015 ekokylä liittyi paikalliseen sähköverkkoon tasoittaakseen kulutuksen ja oman tuotannon epätasapainon.[17][18]

Juha Sipilä on myös esiintynyt kansainvälisessä mediassa Chevrolet El Camino ”El Kamina” -puukaasuauton tiimoilta. Mekaanisesti ahdetun moottorin on kerrottu toimivan puukaasun lisäksi bensiinillä.[19][20]

Poliitikkona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juha Sipilä vaalikampanjoimassa Vaasassa maaliskuussa 2015.

Sipilä nousi kansanedustajaksi ensiyrittämällään eduskuntavaaleissa 2011, joissa hän sai 5 543 ääntä.[21][22] Hänet valittiin samana keväänä keskustan eduskuntaryhmän toiseksi varapuheenjohtajaksi.[23]

Keskustan puheenjohtaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2012 Sipilä ilmoitti pyrkivänsä keskustan puheenjohtajaksi kesän puoluekokouksessa.[24] Puoluekokous valitsi Sipilän puheenjohtajaksi 9. kesäkuuta 2012. Hän sai puheenjohtajavaalin toisella kierroksella 1 251 ääntä toiseksi tulleen Tuomo Puumalan saadessa 872 ääntä.[25] Sipilä piti ensimmäisen puheenjohtajan linjapuheensa puoluekokouksessa 10. kesäkuuta 2012. Hän ilmaisi vahvaksi visiokseen ja haaveekseen hajautetun yhteiskunnan, jossa on rooli kasvukeskuksilla, maaseutukeskuksilla ja maaseudulla.[26] Puoluekokous otti vahvasti kantaa nuorten ja perheiden auttamisen puolesta. Sipilän mukaan Suomeen olisi mahdollista luoda 200 000 uutta työpaikkaa biotalouteen.[27]

Sipilän noustessa keskustan johtoon puolue oli perussuomalaisten jälkeen opposition toiseksi suurin puolue 35 kansanedustajallaan. Ensimmäiset Sipilän johdolla käydyt vaalit olivat vuoden 2012 kunnallisvaalit, joissa keskustan kannatus oli 18,7 prosenttia.[28] Sipilä valittiin vaaleissa kotikuntansa Kempeleen valtuustoon 755 äänellä.[29] Vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa keskusta oli 19,7 prosentin kannatuksella toiseksi suurin puolue ja säilytti kolme edustajaansa Euroopan parlamentissa.[30]

Vaalikampanja 2015

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juha Sipilän vaalikampanjaa leimasi hänen asemansa keskustan puheenjohtajana. Kannatusmittauksissa ennen vaalia oppositiopuolue keskusta oli suurin puolue, joten Sipilällä oli vahva asema nousta seuraavaksi pääministeriksi.[31] Sipilän linjana vaaleissa oli rajata tulevat leikkaukset 2,3 miljardiin euroon, mikä oli suurista puolueista pienin leikkauslupaus.[32] Sipilä väläytti myös mahdollisuutta, että vaalien jälkeen toteutettavat leikkaukset olisivat tätä pienempiä. Eläkeläisten, lapsiperheiden, opiskelijoiden ja muiden yhteiskunnan tukia saavien tukitasosta Sipilä lupasi olla leikkaamatta lainkaan.[33] Erityisesti opiskelun ja koulutuksen resursoinnin puolesta Sipilä kampanjoi näyttävästi Ylioppilaskuntien liiton kanssa yhdessä otetuissa promokuvissa, joissa Sipilä puolusti koulutuksen ja opintotuen rajaamista kokonaan leikkausten ulkopuolelle (ns. Koulutuslupaus-kampanja). Lupauksista huolimatta koulutuksesta ja opintotuesta kuitenkin leikattiin.[34] Lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen Sipilä puolusti Ylen pääministeritentissä lupaamalla, ettei pääsyä julkiseen päivähoitoon tulla rajaamaan.[35]

Pääministerikausi 2015–2019

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevään 2015 eduskuntavaaleissa Sipilä oli koko maan ääniharava saaden 30 758 ääntä.[36] Keskustan kannatus oli 21,1 prosenttia ja se nousi 49 kansanedustajalla Suomen suurimmaksi puolueeksi.[37] Vaalien jälkeen Sipilä valittiin eduskunnan puhemieheksi sekä hallitustunnustelijaksi. Hän pyrki samanaikaisesti luomaan myös niin sanotun yhteiskuntasopimuksen, johon hallituspuolueet ja muut osapuolet kuten työmarkkinajärjestöt sitoutuisivat.[38] Hallitustunnustelut etenivät Sipilän luomassa aikataulussa ja hän sai kiitosta hallituskumppaneiltaan.[39] Hallituksen ulkopuolelle jätetyt SDP ja Vasemmistoliitto kritisoivat hallitusneuvotteluja näytelmäksi. Sen sijaan yhteiskuntasopimusneuvottelut päättyivät tuloksettomina.[40]

Eduskunta valitsi Sipilän pääministeriksi 28. toukokuuta 2015 äänin 128 puolesta, 62 vastaan.[41] Sipilän hallituksessa keskustalla on kuusi ministeripaikkaa, perussuomalaisilla ja kokoomuksella kummallakin neljä.[39]

Tutkijoihin kohdistuva lausunto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oltuaan pääministerinä noin puoli vuotta Sipilä antoi Ylen A-studiossa 2. joulukuuta 2015 lausunnon, jonka monet tulkitsivat vähättelevän akateemista oppineisuutta. Sipilän lausuma oli seuraava:[42]

»Nyt pitäisi löytää niitä ihmisiä, jotka kertovat, että mitä nyt pitäisi tehdä. Niitä on ihan liikaa nyt Suomessa, jotka kertovat, mitä nyt tässä tilanteessa ei saa tehdä. Löytyy kaiken maailman dosenttia, jotka kertovat, että tätä ja tätä ei saa tehdä. Nyt hallitus ei vain voi seisoa kädet taskuissa ja katsoa, kuinka työttömyys kasvaa. Meidän täytyy nyt tehdä jotakin.»

Uusi Suomi katsoi otsikossaan oppineiden joutuneen ”yleisen vitsin kohteiksi”. Artikkelissa vihreiden Ville Niinistö kritisoi Sipilää seuraavasti: ”Mitä maallemme on tapahtunut, kun tiedon pilkkaaminen on ihan pääministeritason viisautta? Tällä viisaudella Sipilän hallitus leikkaa eniten korkeakouluilta, tutkimuksesta ja varhaiskasvatuksesta.”[43]

Ilmaus ”kaiken maailman dosentit” jäi osaksi suomalaista poliittista diskurssia.

Oman kodin luovuttaminen turvapaikanhakijoille

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juha Sipilä lupasi 5. syyskuuta 2015 luovuttaa vähällä käytöllä olevan Kempeleen kotinsa turvapaikanhakijoille ja rohkaisi jokaista suomalaista samaan. Toivottavasti tästä tulee jonkinlainen kansanliike, joka vapaaehtoisesti kantaa taakan turvapaikanhakijoiden sijoituksissa, Sipilä totesi.[44] Sipilä sai tarjouksestaan kiittävää palautetta tutkijoilta ja poliitikoilta, kuten ”Upea esimerkki” (Mika Maliranta), ”Eihän tätä voi kuin ihailla” (Erkka Railo), "Nyt pointsit saa Juha Sipilä" (Liisa Jaakonsaari), ”Pääministeri näyttää kansakunnalle moraalista esimerkkiä” (Petri Sarvamaa) tai "Juha Sipilältä voimakas viesti – myös perussuomalaisille" (Uuden Suomen päätoimittaja Jenni Tamminen)[45][46] Palaute kertoi suomalaisesta pakolaisiin kohdistuneesta tervetulokulttuurista vuonna 2015.

Lupaus julkaistiin maailmalla myös useilla arabiankielisillä uutiskanavilla.[47] Seuraavien viiden viikon aikana etenkin Irakista tulleiden turvapaikanhakijoiden määrä kohosi koko vuoden huippulukuihin, viikoittaisten lukujen ollessa kahdesta neljään tuhanteen.[48] Vuonna 2019 Sipilä arvioi, että tarjous oli virhe: Jälkikäteen turvallisuuden näkökulmasta katsoen oli virhe, kun puhuin valmistautumattomana suorassa tv-lähetyksessä turvapaikan tarjoamisesta. En osaa sanoa, oliko se lopulta impulssi pakolaisten tulolle. Ehkä siitä syntyi käsitys Suomesta houkuttelevana maana. Viesti meni väärään osoitteeseen, kun Irakista saapui pakolaisia, joilla ei ollut mitään edellytyksiä saada turvapaikkaa.[49]

Yleisradion toimintaa koskenut kohu 2016

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Juha Sipilän ja Yleisradion toimintaa koskeva kohu 2016

Marraskuussa 2016 Kansan Uutiset kertoi, että Juha Sipilän sukulaisten omistama konepajayritys on saanut valtionyhtiö Terrafamelta merkittävän kuljetintilauksen. Uutinen herätti kysymyksen Sipilän jääviydestä, koska hallitus oli aiemmin myöntänyt Terrafamen omistamalle Talvivaaran kaivokselle sadan miljoonan euron lisärahoituksen. Uutisen jälkeen Sipilä pyysi oikeuskansleria selvittämään, olisiko hänen pitänyt jäävätä itsensä rahoituspäätöksessä. Myöhemmin julkisuuteen nousi tieto, että Yleisradion johto olisi suitsinut uutisointia jääviysepäilyistä Sipilän otettua heihin yhteyttä, mikä herätti epäilyjä Ylen poliittisesta painostamisesta.[50] Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläinen on kuvaillut Sipilän toimintaa suhteessa mediaan omituiseksi ja harkitsemattomaksi. Jääskeläisen mukaan Sipilä ei ole antanut palautetta politiikkaa koskevista uutisista, vaan yhteydenotot ovat koskeneet uutisia, jotka ovat käsitelleet Sipilän henkilökohtaista varallisuutta, uskonnollista vakaumusta ja yrittäjätaustaa.[51]

Tavoitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääministeri Sipilä ja Intian pääministeri Narendra Modi Mumbaissa helmikuussa 2016.

Vuoden 2015 vaalien alla keskusta asetti tavoitteikseen, että vuoteen 2025 mennessä Suomeen olisi saatava 200 000 työpaikkaa lisää, talous kahden prosentin kasvu-uralle ja lisäksi velkaantuminen olisi pysäytettävä[52][53]. Hallitusohjelmassa tavoitteiksi kirjattiin, että hallituskauden loppuun mennessä työllisyysaste nousisi 72 prosenttiin, työllisten määrä kasvaisi 110 000 henkilöllä ja velkaantuminen suhteessa bruttokansantuotteeseen taittuisi[54].

Työllisyysaste 72 %

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sipilän hallituksen aloittaessa keväällä 2015 työllisyysaste oli alle 68 prosenttia[61]. Marraskuussa 2018 työllisyysasteen kausi- ja satunnaisvaihtelusta tasoitettu trendi nousi 72 prosenttiin[61].

Suotuisan kehityksen taustalla olivat pitkälti kansainväliset suhdanteet, mutta myös poliittisilla toimilla, kuten vuonna 2016 solmitulla, palkkojen nousua hillinneellä kilpailukykysopimuksella (kiky), oli asiantuntijoiden mielestä ollut merkitystä[62] [63]. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan mukaan kilpailukykysopimus ja hallituksen työn tarjontaa lisäävät uudistukset selittävät noin puolet työpaikkojen lisäyksestä hallituskauden aikana[64].

Kuntavaalit 2017

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sipilä itse ei ollut ehdolla vuoden 2017 kuntavaaleissa.[53]

Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa keskustan kannatus oli ollut 18,7 %[54] ja vuoden 2015 eduskuntavaaleissa 21,1 %,[55] mutta kuntavaaleissa 2017 puolueen kannatus laski 17,5 prosenttiin.[56]

Hallituskriisi 2017

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2017 puoluekokouksessa Jussi Halla-aho valittiin hallituspuolue Perussuomalaisten uudeksi puheenjohtajaksi[55]. Sipilä tulkitsi perussuomalaisten muuttuneen valinnan myötä eri puolueeksi[56]. Sipilä oli sanojensa mukaan jo matkalla pyytämään presidentti Sauli Niinistöltä hallituksen eroa, mutta lopulta erolle ei ollut tarvetta[55]. Perussuomalaisista irtautui Uusi vaihtoehto -niminen ryhmä, ja Sipilän hallitus jatkoi taivaltaan uuden ryhmän kanssa[55].

Pääministeri Sipilä pitämässä puhetta Euroopan parlamentissa Brysselissä tammikuussa 2019.

Sipilän hallituksen suosio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinkeinoelämän valtuuskunnan arvo- ja asennetutkimuksessa marraskuussa 2018 Juha Sipilän hallitus kokonaisuutena sai 31 prosentilta erittäin hyvän tai melko hyvän arvosanan. Enemmistö (61 %) antoi hallitukselle huonon arvosanan.[57]

Sipilän hallitus kaatuu ja pääministerikausi päättyy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2019 Sipilä tulkitsi, ettei hänen hallituksensa merkittävimmällä hankkeella, sote-uudistuksella, ollut edellytyksiä edetä[58]. Sipilä jätti hallituksensa eronpyynnön presidentti Niinistölle 8.3.2019. Presidentti pyysi hallitusta jatkamaan toimitusministeristönä kunnes uusi hallitus nimitetään[58].

Eduskuntavaalit 2019 ja vaalitappio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2019 vaaleissa Keskusta sai vähemmän ääniä kuin se oli saanut yli sataan vuoteen ja puolue menetti 18 kansanedustajan paikkaa[59]. Keskustaa kannatti enää 13,8 % äänestäjistä, ja se riitti 31 paikkaan eduskunnassa[60].

Sipilä sekä vihreiden, SDP:n, vasemmistoliiton ja RKP:n puheenjohtajat Rinteen hallituksen hallitusohjelman julkistustilaisuudessa Helsingissä kesäkuussa 2019.

Sipilä oli edelleen oman vaalipiirinsä selvä äänikuningas 16 688 äänellä, mutta edellisistä vaaleista hänen kannatuksensa oli miltei puolittunut[61][62][63]. Toimittaja Teemu Muhonen arvioi, että syy Keskustan tappioon oli siinä, että puolue oli toistanut samat virheet, jotka johtivat sen aiempaan vaalitappioon vuonna 2011: linjaerojen peittely, vaihtoehdottomuuden linja, keskustelun puute, köyhien unohtaminen[64]. Sipilä itse tulkitsi, että yksi syy oli keskitien linja, jota kulkemalla Keskusta menetti äärilaitojen kannattajien äänet[65].

Sipilä ilmoitti luopuvansa keskustan puheenjohtajuudesta. Hän jatkoi puheenjohtajana 7. syyskuuta 2019 asti, jolloin keskustalle valittiin uusi puheenjohtaja.[66]

Vaalitappiosta huolimatta keskusta osallistui muodostettavan Rinteen hallituksen hallitusneuvotteluihin[67][68][69]. Keskustan tulkittiin menestyneen hallitusneuvotteluissa hyvin[70][71].

Keskustan puheenjohtajuudesta luopuminen ja rivikansanedustajana 2019–2023

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kouvolan puoluekokouksessa syyskuussa 2019 Sipilä luopui keskustan puheenjohtajuudesta[72]. Syyskuussa 2019 keskustan kannatus oli pudonnut 11,6 prosenttiin[73]. Puolueen seuraavaksi puheenjohtajaksi valittiin Katri Kulmuni[74].

Sipilä toimi vuosina 2019–2021 ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä ja tiedusteluvalvontavaliokunnan jäsenenä vuosina 2020-2023.[75]

Heinäkuussa 2020 Sipilä ilmoitti lehtihaastattelussa ettei asetu ehdolle enää vuoden 2023 eduskuntavaaleissa.[76]

Sipilä aloitti kesäkuussa 2021 ympäristövaliokunnan puheenjohtajana ja toimi tehtävässä syyskuuhun 2022, jolloin puheenjohtajaksi nimettiin Hanna Kosonen.[77][78]

Politiikan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanedustajuuden jälkeen Sipilä palasi yrittäjäksi Kempeleeseen.[79] Huhtikuussa 2023 hän haki entisten kansanedustajien sopeutumisrahaa[80], jota hän sai elokuuhun 2023 saakka.[81]

Presidentinvaaleissa 2024 Sipilä tuki keskustan ja valitsijayhdistyksen ehdokasta Olli Rehniä, joka ei kuitenkaan 15,3 prosentin ääniosuudellaan edennyt toiselle kierrokselle.[82][83] Toisella kierroksella Sipilä ilmoitti kannattavansa presidentiksi Alexander Stubbia.[84]

Omaisuus ja ministerin sidonnaisilmoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juha Sipilän sijoitusomaisuus on salattu kapitalisaatiosopimuksen[85] avulla vakuutuskuoreen,[86] jonka käytön ammattisijoittajat Kim Lindström ja Tom Lindström arvioivat johtuvan sen sallimista verosuunnittelumahdollisuuksista.[87] Vakuutuskuoressa olevan sijoitusomaisuuden määrä ja laatu ovat tuntemattomia, sillä ministerin sidonnaisilmoituksessa Juha Sipilä ilmoitti vain omistavansa ”merkittävän” sijoitusomaisuuden.[86] Sipilän menettely poikkeaa muiden ministerien ilmoituksista, jotka sisälsivät tarkat määrät omaisuudesta ja velasta.[88] Vaikka sijoitusomaisuuden tarkka määrä on tuntematon, tutkiva journalisti Jarno Liski on arvioinut sen olevan todennäköisesti noin 15 miljoonaa euroa. Liski huomauttaa, että Sipilän omaisuus on salattu huomattavasti paksumman salaisuuden verhon taakse, kuin mitä sijoittajajärjestöt ja valtiovarainministeriö ovat toistuvasti esittäneet.[85]

Valtioneuvoston kanslian alivaltiosihteeri Timo Lankisen mukaan Sipilä on pääministerinä toimiessaan kustantanut itse virkamatkojaan satojen tuhansien eurojen arvosta.[89]

Vuonna 2016 Juha Sipilän verotettavat tulot olivat yhteensä 375 802 €, josta ansiotuloja 162 023 € ja pääomatuloja 213 779 €[90]. Hänen veroprosenttinsa oli 38,6[90]. Vuonna 2017 Sipilän verotettavat tulot olivat yhteensä 159 364 €, ja ne koostuivat pelkästään ansiotuloista[91]. Hänen veroprosenttinsa oli tuolloin 44,3[91].

Sipilä omistaa mm. Mooney m20r Ovation 2 -pienkoneen, arvoltaan n. 200 000 – 300 000 euroa, sekä osuudet toisesta lentokoneesta ja helikopterista[92]. Hän omistaa osuuden Kempeleessä sijaitsevasta omakotitalosta; 1,48 miljoonan euron (v. 2016) arvoisen asunnon Sipoosta sekä 7 800 neliömetrin laajuisen teollisuuskiinteistön Kempeleessä (arvo 195 000 euroa vuonna 2019).[93]

Näkemyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian keskustan puheenjohtajaksi nousemisen jälkeen Sipilä sanoi kesäkuussa 2012, että hänen mielestään Suomessa pitää järjestää kansanäänestys, jos Suomi liittyy euromaiden yhteiseen velkaan. Sipilä sanoi, että suomalaiset ovat "ikuisesti maksajia, jos myönteinen päätös tehdään". Sipilä pelkäsi, että Suomen linjasta euromaiden yhteisvelkaan päätetään eduskunnassa vasta sitten kun mitään ei ole enää tehtävissä.[94]

Sipilä ei kannata perustuloa. Sipilän mielestä sosiaaliturvan uudistamisen ydin on aktiivisuudessa. Sipilän mukaan Suomella ei ole varaa passivoiviin perustulomalleihin.[95]

Vaalimenestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos Lähde
2015 Oulun vaalipiiri 30 758 valittiin [96]
2019 Oulun vaalipiiri 16 688 valittiin [97]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sipilällä on vaimonsa Minna-Maarian kanssa viisi lasta sekä kuusi lastenlasta.[6] Hänen nuorin, vuonna 1993 syntynyt poikansa Tuomo kuoli 18. helmikuuta 2015.[98] Sipilät ovat vuonna 1998 perustaneet säätiön edistämään kristillisen lähetys- ja opetustyön sekä humanitaarisen työn tekemistä Suomessa ja ulkomailla.[99] Vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas on Sipilän serkku.[100]

Sipilä kuuluu Rauhan sana -nimiseen herätysliikkeeseen, jonka juuret ovat vanhoillislestadiolaisuudessa.[1] Sipilä itse vaikenee uskonnollisesta taustastaan, mutta toimittajat mediassa ovat sitä käsitelleet julkisuudessa.

Kirkkohistorian professori Jouko Talosen tutkimuksen mukaan Sipilän uskonnollinen tausta on rauhansanalaisessa lestadiolaisuudessa, joka on osa vanhoillislestadiolaisuuden perintöä. Se eroaa kuitenkin tietyissä uskonnollis-teologisissa ja elämäntapoja koskevissa asioissa herätysliikkeen pääsuunnasta. Professori Talosen mukaan Risto Uimosen kirja Sipilästä vuodelta 2015 siloittelee voimakkaasti Sipilän uskonnollista taustaa ja sovittaa sen yleiseen liberalismiin.[101]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Niemelä, Mikko: Tällainen on Juha Sipilän Rauhan Sana – lankomies johtoasemassa. Suomen Kuvalehti, 13.4.2015. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.1.2017.
  2. ↑ IS: Keskustan Juha Sipilä ylennettiin kapteeniksi
  3. ↑ Hallitus horjuu – liikemies Juha Sipilä toi yritysmaailman johtamisopit politiikkaan (Ylen uutinen 25.10.2015) yle.fi. Viitattu 14.11.2015.
  4. ↑ a b Juha Sipilä Suomen kansanedustajat. 20.3.2012. Eduskunta. Viitattu 28.5.2012.
  5. ↑ 900 MHz:n duplexsuodatin oula.finna.fi. Viitattu 8.4.2024.
  6. ↑ a b c Minä juhasipila.fi. Viitattu 12.6.2012.
  7. ↑ https://www.kaleva.fi/uutiset/talous/adc-sulkee-viimeisen-yksikkonsa-oulussa/478992/
  8. ↑ https://www.hs.fi/talous/art-2000003259374.html
  9. ↑ Seuran selvitys: Juha Sipilä miljonääriksi valtion tuella ja härskeillä tutunkaupoilla Seura.fi. 8.6.2017. Viitattu 2.2.2018.
  10. ↑ a b https://web.archive.org/web/20170615112036/https://seura.fi/asiat/seuran-selvitys-juha-sipilasta-tuli-miljonaari-valtion-tuella-ja-harskeilla-tutunkaupoilla/
  11. ↑ Siltanen, Pekka: Amerikkalaisomistus koitui kohtaloksi (Arkistoitu sivu) HighTech Forum. 8.1.2004. Viitattu 11.3.2015.
  12. ↑ Säilynoja, Juhana: Juha Sipilä tienasi eniten Suomessa vuonna 1996 Yle Elävä arkisto. 17.09.2015. Yleisradio Oy. Viitattu 21.12.2016.
  13. ↑ Hannu Säynäjäkangas Fortel Investin johtoon (Arkistoitu sivu) Kauppalehti. 25.4.2002. Viitattu 27.1.2014.
  14. ↑ Keskustan Sipilän sijoitusyhtiölle miljoonatappio Kauppalehti. 30.7.2012. Viitattu 11.3.2015.
  15. ↑ Kirsti Levander: Tavoitteena innovaatio TEK verkkolehti. 14.12.2011. Viitattu 12.3.2015.
  16. ↑ Tuotekehitys (Arkistoitu sivu) Volter Oy. Viitattu 12.3.2015.
  17. ↑ Takkunen, Jonna: Kempeleen ekokortteli on jo täynnä elämää (Arkistoitu sivu) Magneettimedia. 22.1.2011. Viitattu 27.1.2014.
  18. ↑ Ekokortteli kaasuttaa energiansa (Kainuun Sanomien uutinen 23.5.2015) kainuunsanomat.fi. Viitattu 14.11.2015.
  19. ↑ This El Camino runs on burning wood Jalopnik. Viitattu 12.2.2016. (englanti)
  20. ↑ Timo Nieminen: Sipilän ihmeauto El Kamina kiinnostaa maailman autolehtiä Keskisuomalainen. 14.3.2016. Viitattu 14.3.2016.
  21. ↑ Korhonen, Suvi: It-alan veteraani nousi Oulusta eduskuntaan (Arkistoitu sivu) Tietoviikko. Viitattu 11.3.2015.
  22. ↑ Eduskuntavaalit 17.4.2011: Valitut ehdokkaat Oulun vaalipiiri Vaalit.fi. 13.5.2011 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 12.3.2015.
  23. ↑ YLE Oulu: Juha Sipilästä varapuheenjohtaja YLE. 20.5.2011. Viitattu 12.6.2012.
  24. ↑ Rantanen, Miska: Juha Sipilä lähtee keskustan puheenjohtajakisaan Helsingin Sanomat. 10.4.2012. Viitattu 12.3.2015.
  25. ↑ Juha Sipilä Keskustan johtoon HS.fi. 9.6.2012. Viitattu 12.3.2015.
  26. ↑ Kuvaaja:Nelosen uutiset – Jani Johansén: Juha Sipilä piti linjapuheensa IS TV. 10.6.2012. Viitattu 13.6.2012.
  27. ↑ Sipilä ei antaisi Suomen tukea Espanjan pankeille Suomenmaa. 10.6.2012. Viitattu 11.6.2012.
  28. ↑ Kunnallisvaalit 28.10.2012: Koko maa Vaalit.fi. 14.6.2013 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 28.4.2015.
  29. ↑ Kunnallisvaalit 28.10.2012: Valitut ehdokkaat Kempele Vaalit.fi. 14.6.2013 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 28.4.2015.
  30. ↑ Europarlamenttivaalit 2014: Koko maa Vaalit.fi. 30.5.2014 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 28.4.2015.
  31. ↑ Selvitys: Keskusta voittaa vaaleissa 15 paikkaa mtv.fi. Viitattu 13.5.2016.
  32. ↑ Näistä isot puolueet aikovat leikata – katso vertailu Ilta-Sanomat. 29.3.2015. Viitattu 13.5.2016. fi-FI
  33. ↑ Sipilän lupaus: Keskusta ei leikkaa etuuksia Ilta-Sanomat. 13.3.2015. Viitattu 13.5.2016. fi-FI
  34. ↑ Näin uusi hallitus lupasi kuvissa, ettei leikkaa koulutuksesta – leikkaavat kuitenkin Nyt.fi. Viitattu 13.5.2016.
  35. ↑ Puheenjohtajatentissä Juha Sipilä Yleisradio. Esitetty Yle TV1.
  36. ↑ Eduskuntavaalit 2015: Valitut ehdokkaat Koko maa Vaalit.fi. 22.4.2015. Oikeusministeriö. Viitattu 22.4.2015.
  37. ↑ Eduskuntavaalit 2015: Koko maa Vaalit.fi. 22.4.2015 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 28.4.2015.
  38. ↑ Santaharju, Teija: Sipilä: Tahtotila yhteiskuntasopimuksesta on, keinoja ei vielä Yle Uutiset. 4.5.2015. Viitattu 5.5.2015.
  39. ↑ a b Tässä on Suomen hallitus: HS:n henkilökuvat uusista ministereistä 27-28.5.2015. hs.fi. Arkistoitu 29.5.2015. Viitattu 28.5.2015.
  40. ↑ Sipilä: Yh­teis­kun­ta­so­pi­mus ei onnistunut 6.5.2015. Kaleva. Viitattu 28.5.2015.
  41. ↑ Nyt se on virallista: Eduskunta valitsi Juha Sipilän pääministeriksi Talouselämä. Arkistoitu 14.9.2015. Viitattu 28.5.2015.
  42. ↑ YLE uutiset, TV 1 YLE uutiset. 4.4.2017. YLE. Viitattu 5.4.2017.
  43. ↑ Jenni Tamminen: Juha Sipilän sanat järkyttävät – ”Yleisen vitsin kohteena” Uusi Suomi. 3.12.2016. Viitattu 5.4.2017.
  44. ↑ Ikävalko, Kari: Sipilä: Annan kotini turvapaikanhakijalle YLE Uutiset. 5.9.2015. Viitattu 18.6.2022.
  45. ↑ Juha Sipilän jättiyllätys: "Eihän tätä voi kuin ihailla" Uusi Suomi.
  46. ↑ Katja Incoronato: Juha Sipilän jättiyllätys: ”Eihän tätä voi kuin ihailla” Uusi Suomi. 5.9.2015. Wayback Machine. Viitattu 19.6.2024.
  47. ↑ Umut Uras: Finnish PM offers his home to asylum seekers Aljazeera. 5.8.2015. Viitattu 18.6.2022. (englanniksi)
  48. ↑ Vireille tulleet turvapaikkahakemukset 1.1.2015- 29.11.2015 Maahanmuuttovirasto. Viitattu 18.6.2022.
  49. ↑ Ristamäki, Juha: Juha Sipilä myöntää talopuheiden suorassa lähetyksessä olleen virhe – ”Meidän perhekin on uhattu tappaa” Iltalehti. 2.9.2019. Viitattu 18.6.2022.
  50. ↑ Ervasti, Anu-Elina: Mistä pääministerin ja Ylen välisessä jupakassa on kyse? Yhteenveto kohun keskeisistä vaiheista Helsingin Sanomat. 1.12.2016. Viitattu 2.12.2016.
  51. ↑ Atte Jääskeläinen Pressiklubissa: Sipilä vahingoittaa itseään Salon Seudun Sanomat. 2.12.2016. Viitattu 3.12.2016.
  52. ↑ Pohjanpalo, Olli: HS-analyysi: Keskusta ei uskalla horjuttaa Sipilää, mutta pää­ministeri joutuu pohtimaan omaa asemaansa Helsingin Sanomat. 31.12.2017. Viitattu 1.1.2018.
  53. ↑ Keskustan viisi tavoitetta – Keskusta.fi www.keskusta.fi. Viitattu 1.1.2018.
  54. ↑ Valtioneuvosto: Ratkaisujen Suomi. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015. Viitattu 8.4.2019.
  55. ↑ a b c Rissanen, Juha & Roslund, Riku: Yle tutki miten hallituskriisi eteni – Timo Soini näytti jälleen olevansa maailmanluokan peluri Yle Uutiset. Viitattu 5.6.2019.
  56. ↑ Kallunki, Elisa & Näkki, Marjo: Sipilä: Perussuomalaiset on nyt eri puolue – Hallitusohjelmaa ei muuteta Yle Uutiset. Viitattu 5.6.2019.
  57. ↑ Hallituksen arvosana huonontunut Elinkeinoelämän Valtuuskunta. Viitattu 23.11.2018.
  58. ↑ a b Toivonen, Terhi: Sote kaatoi hallituksen – Pääministeri Sipilä: Edellytyksiä etenemiselle ei ole, se on minulle valtava pettymys Yle Uutiset. Viitattu 5.6.2019.
  59. ↑ Kinnunen, Pekka: Analyysi: Hallitusneuvotteluista äärimmäisen vaikeat – muutoksen suunta jäi kysymysmerkiksi Yle Uutiset. Viitattu 5.6.2019.
  60. ↑ Tulos puolueittain tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 5.6.2019.
  61. ↑ Ukkonen, Risto: Äänestäjät hylkäsivät keskustan myös pääministeri Sipilän kotikonnuilla – vuosituhannen huonoin vaalitulos vaimensi vaalivalvojaiset Oulussa Yle Uutiset. Viitattu 5.6.2019.
  62. ↑ Valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 5.6.2019.
  63. ↑ Valitut ehdokkaat tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 5.6.2019.
  64. ↑ Muhonen, Teemu: HS-analyysi: Syy keskustan historialliseen romahdukseen löytyy paperista, jonka puolue itse kirjoitti jo vuonna 2011 Helsingin Sanomat. 15.4.2019. Viitattu 5.6.2019.
  65. ↑ Kinnunen, Pekka & Honka, Niina: Juha Sipilä selittää vaalitappiota: Keskusta jäi puristuksiin ääripäiden väliin – puolue pohtii rökityksen syitä ja seurauksia Riihimäellä Yle Uutiset. Viitattu 5.6.2019.
  66. ↑ Sutinen, Teija & Teittinen, Paavo: Juha Sipilä jättää keskustan johdon: ”Vaalitulos ei jätä minulle mahdollisuuksia” Helsingin Sanomat. 16.4.2019. Viitattu 5.6.2019.
  67. ↑ Keskustalähteet MT:lle: Keskusta valmis menemään hallitusneuvotteluihin Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 7.9.2019.
  68. ↑ Keskusta osallistuu hallitusneuvotteluihin - Uutiset - Keskusta.fi keskusta.fi. Viitattu 7.9.2019.
  69. ↑ Näin keskusta kääntyi oppositiosta kohti hallitusta – SDP sai jo vapun jälkeen tietoja keskustan kentän haluista hallitusneuvotteluihin Yle Uutiset. Viitattu 7.9.2019.
  70. ↑ Matti Virtanen: Vuodettu hallitusohjelma kertoo keskustan menestyneen neuvotteluissa erinomaisesti: kynnyskysymyksistä ainakin 7/10 meni läpi Talouselämä. Viitattu 7.9.2019.
  71. ↑ Mika Lehto: Hallitusneuvottelut oli keskustalle tuskien taival – ”Tatti nousi useampaan otsaan” Ilta-Sanomat. 3.6.2019. Viitattu 7.9.2019.
  72. ↑ Sipilä jätti itsensä näköiset jäähyväiset omilleen – seuraajalle perinnöksi nuija, tunkki ja työllisyysohjelma suomenmaa.fi. 7.9.2019. Viitattu 7.9.2019.
  73. ↑ Perussuomalaisten kannatus pomppasi yli 20 prosentin – keskusta vajosi alle 12 prosentin Yle Uutiset. Viitattu 7.9.2019.
  74. ↑ Keskustan uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Katri Kulmuni Yle Uutiset. Viitattu 7.9.2019.
  75. ↑ Juha Sipilä eduskunnan sivuilla www.eduskunta.fi. Viitattu 30.1.2024.
  76. ↑ Vainio, Olli: Rantalakeus: Juha Sipilä jättää eduskunnan kuluvan vaalikauden jälkeen iltalehti.fi. Viitattu 21.7.2020.
  77. ↑ Keskustan Hanna Kosonen ympäristövaliokunnan johtoon Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 30.1.2024.
  78. ↑ Karvala, Kreeta: Sipilä kapinoineen Hoskosen tilalle ympäristövaliokunnan johtoon: ”Ilmastonmuutosta torjuvat ratkaisut intohimoni” iltalehti.fi. Viitattu 30.1.2024.
  79. ↑ Samuli Vänttilä: Kaleva: Juha Sipilä aikoo palata yrittäjäksi Kempeleeseen eduskuntauran jälkeen Suomenmaa.fi. 13.5.2022. Viitattu 30.1.2024.
  80. ↑ Ex-pääministeri Juha Sipilä haki sopeutumisrahaa välittömästi – Voi nostaa rahaa ekstravuoden www.iltalehti.fi. Viitattu 30.1.2024.
  81. ↑ Uutissuomalainen: Sipilä ei enää nauti kansanedustajan eläkettä – listalla 48 ex-poliitikkoa Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 30.1.2024.
  82. ↑ Olli Rehn 2024: Uusia julkitukijoita Rehnin puolesta ollirehn2024.fi. Viitattu 30.1.2024.
  83. ↑ Koko maa, ehdokaskohtaiset tulokset tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 30.1.2024.
  84. ↑ Juha Sipilä paljasti puolensa presidentinvaaleissa Ilta-Sanomat. 30.1.2024. Viitattu 30.1.2024.
  85. ↑ a b toimitus: Tutkiva journalisti paljasti: Näin Juha Sipilä piilottelee miljooniaan Helsingin Uutiset. Viitattu 6.5.2016.
  86. ↑ a b https://www.kauppalehti.fi/uutiset/seura-juha-sipila-piilotti-miljoonansa-vakuutusjarjestelyin/PCcmk5dA www.kauppalehti.fi. Viitattu 6.5.2016.
  87. ↑ Sijoittajakonkari: "Sipilän vakuutuskuori hyvä osakeomistuksen piilottamiseen" www.iltalehti.fi. Viitattu 6.5.2016. fi-FI
  88. ↑ Ministerien sidonnaisuudet julki – pääministeri Sipilä jätti yksilöimättä varallisuutensa HS.fi. Viitattu 6.5.2016.
  89. ↑ Anne Moilanen: Kova jätkä: Pääministeri Sipilä lentää itse suihkukonetta virkamatkoillaan – omalla kustannuksellaan Suomen Kuvalehti. 4.12.2016.
  90. ↑ a b Verokone – Iltalehti.fi Iltalehti.fi. Viitattu 3.2.2018.
  91. ↑ a b Iltalehden Verokone – Tuoreimmat verotiedot | Iltalehti www.iltalehti.fi. Viitattu 18.1.2019.
  92. ↑ Elsa Osipova: HS: Juha Sipilä osti uuden lentokoneen – tällainen se on Ilta-Sanomat. 3.11.2018. Viitattu 18.1.2019.
  93. ↑ Keskusta kärsi vaaleissa murskatappion – Sipilä valmistautui vaali-iltaan ostamalla 195 000 euron teollisuuskiinteistön entiseltä yritykseltään www.iltalehti.fi. Viitattu 14.9.2019.
  94. ↑ Sipilä: Eurobondista järjestettävä kansanäänestys Turun Sanomat. 21.6.2012. Viitattu 5.11.2020.
  95. ↑ Keskustan kiista viivästyttää sosiaaliturvamallin valmistumista: kenttä haikailee perustuloa, Sipilä korostaa vastikkeellisuutta Yle Uutiset. Viitattu 18.1.2019.
  96. ↑ Ehdokkaiden äänimäärät, Oulun vaalipiiri – Eduskuntavaalit 2015 Yle. Viitattu 11.12.2022.
  97. ↑ Ehdokkaat, Oulun vaalipiiri – Eduskuntavaalit 2019 Yle. Viitattu 11.12.2022.
  98. ↑ Juha Sipilältä raskas suru-uutinen – nuorin lapsi menehtyi viime yönä Iltasanomat. 18.2.2015. Viitattu 18.2.2015.
  99. ↑ Lehtonen, Marko-Oskari: Tällainen on Minna-Maaria ja Juha Sipilän säätiö – yli kahden miljoonan euron omaisuus: ”Säätiö ei maksa lainoja, velkoja tai pikavippejä” www.iltalehti.fi. Viitattu 16.4.2019.
  100. ↑ Ristamäki, Juha: Sipilä loukkaantui bisneskysymyksistä Iltalehti.fi. 11.11.2013. Viitattu 27.1.2014.
  101. ↑ Jouko Talonen: Lestadiolaisuus, politiikka ja eduskuntavaalit 2015 (Politiikka, talous ja työ. Lestadiolaisuus maailmassa. Rovaniemi 2019); Jouko Talonen: Rauhansanalaisuus ei ole sama kuin SRK-vanhoillisuus. Iltalehti 29.3.2019.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Alexander Stubb 		Suomen pääministeri
2015–2019 		Seuraaja:
Antti Rinne
Edeltäjä:
Eero Heinäluoma 		Eduskunnan puhemies
2015 		Seuraaja:
Maria Lohela
Edeltäjä:
Mari Kiviniemi 		Suomen Keskustan puheenjohtaja
2012–2019 		Seuraaja:
Katri Kulmuni
Suomen Keskustan kansanedustajat
Oulun vaalipiirin kansanedustajat 2011–2015
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juha_Sipilä&oldid=22847811”