Joseph von Eichendorff
Joseph von Eichendorff (10. maaliskuuta 1788 Lubowitz, Ratibor, Ylä-Sleesia, Preussi – 26. marraskuuta 1857 Neisse, Preussi[1]) oli saksalainen vapaaherra sekä saksalaisen romantiikan runoilija ja kirjailija.
Eichendorff vietti lapsuutensa ylimyksellisen loiston ja nautintojen keskellä, mutta samalla ankaran katolisesti. Alusta alkaen häntä kiehtoivat romantiikan aatteet ja epäluuloisuus vieraita valtioita kohtaan. Salanimellä Florens hän julkaisi ensin runoja ja romaanin Ahnung und Gegenwart (1811). Eichendorff osallistui vuosien 1813–1815 vapautussotaan. Hänet nimitettiin Preussissa 1821 hallitusneuvokseksi ja 1831 opetusministeriön neuvokseksi. Hän erosi virkamiesuralta 1845.[2]
Eichendorffin ensimmäisen tuotantokauden teoksia ovat Krieg den Philistern, dramatisehes Märchen (1824), romaani Aus dem Leben eines Taugenichts (1826), murhenäytelmät Ezzelin von Romano (1828), Der letzte Held von Marienburg (1830), huvinäytelmät Die Freier (1833) ja Gedichte (1837). Eichendorffin runot henkivät syvää, haaveellista luonnontuntemusta, ja niiden muoto on omintakeinen ja soinnukas. Ne kuuluvat romantiikan parhaimpiin tuotteisiin.[2]
Eichendorffin myöhempiä tuotteita ovat Kreivi Lucanorin (1843) ja Calderonin hengellisten näytelmien (1846–1453) saksankielinen käännös. Teos Über die ethische und religiöse Bedeutung der neuen romantisehen Poesie in Deutschland (1847) aloitti hänen kirjallisuushistoriallisten teostensa sarjan. Niistä merkittävimpiä ovat Zur Geschichte des Dramas (1854) ja Geschichte der poetischen Literatur Deutschlands (1857). Niissä ilmenee vahva espanjalaisen runouden ihailu. Vanhemmiten hänen oma runollinen tuotantonsa muuttui voittopuolisesti tendenssimäiseksi, kuten kertomarunoelmissa Julian, ein Romanzenzyklus (1835) ja Robert und Guiscard (1855).[2]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eichendorffin isä oli preussilainen upseeri ja vapaaherra. Josephilla ja hänen veljellään Wilhelmillä oli oma kotiopettaja. Joseph luki lapsena seikkailuromaaneja, ritariromaaneja ja antiikin taruja ja teki 12-vuotiaana ensimmäiset kirjalliset yritelmänsä sekä päiväkirjamerkintänsä.lähde?
Eichendorff opiskeli oikeustiedettä Hallessa, Heidelbergissä, Berliinissä ja Wienissä. Berliinissä hän loi kontaktit Johann Gottlieb Fichteen, Ludwig Achim von Arnimiin, Clemens Brentanoon ja Heinrich von Kleistiin. Vuosina 1813–1815 hän osallistui Napoleonin sotiin Saksan vapauttamiseksi Napoleonin joukkoja vastaan. Vuodesta 1816 lähtien Eichendorff oli Preussin valtion palveluksessa erilaisissa korkeissa viroissa, ja hänen uransa huipentui vuonna 1841 nimitykseen salaiseen hallitusneuvostoon. Vuonna 1844 hän jättäytyi eläkkeelle.lähde?
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eichendorffin teoksille on ominaista luonnonläheisyys ja optimismi. Tyhjäntoimittajan elämästä kertoo suorastaan naiivista nuoresta miehestä, joka työnteon sijasta lähtee musisoiden kiertämään maata ja saa tyydytyksen rakkaudesta, joka kuitenkin on aluksi onneton. Eichendorffin teokset ovat romantiikan ajan hengessä uskonnollisia. Eichendorffilla on taipumusta panteistiseen jumalakäsitykseen, jonka juuret kuitenkin ovat kristinuskossa.lähde?
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomennetut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tyhjäntoimittajan elämästä (suom. Antero Manninen, runot O. Manninen). Porvoo: WSOY, 1950. (Alkuteos: Aus dem Leben eines Taugenichts, 1826.)
- Runo Murtunut sormus (suom. Elina Vaara), kaksi runoa sikermästä Lapseni kuoltua (suom. Uuno Kailas) sekä otteita Tyhjäntoimittajan elämästä (suom. Elvi Rinne) ilmestyneet teoksessa Saksalaisen kirjallisuuden kultainen kirja. Toim. Rafael Koskimies. Porvoo: WSOY, 1930.
- Novelli "Onnenritarit" (Alkuteos: "Die Glücksritter", 1840) teoksessa Saksalaisia kertomuksia romantiikan aikakaudelta. Valikoinnin suorittanut ja jälkikirjoituksen laatinut Yrjö Hirn. Suomentanut J. A. Hollo. Runot suomentanut Yrjö Kaijärvi. Helsinki: Otava, 1952.
- Runot Kaipaus sekä Vanha puutarha (suom. Aale Tynni) ilmestyneet teoksessa Tuhat laulujen vuotta. Toim. Aale Tynni. Porvoo: WSOY, 1957/1974/2004.
Alkukieliset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Runot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Romaanit ja kertomukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Die Zauberei im Herbste (1808) (Märchen)
- Ahnung und Gegenwart (1815)
- Das Marmorbild (1819)
- Aus dem Leben eines Taugenichts (1826)
- Viel Lärmen um nichts (1833)
- Dichter und ihre Gesellen (1834)
- Das Schloß Dürande (1836)
- Unstern (1839)
- Die Entführung (1839)
- Eine Meerfahrt (1841)
- Die Glücksritter (1841)
Eepokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Julian (1853)
- Robert und Guiscard (1855)
- Lucius (1857)
Näytelmät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Krieg den Philistern (1824)
- Ezzelin von Romano (1828)
- Meierbeths Glück und Ende (1828)
- Der letzte Held von Marienburg (1830)
- Die Freier (1833)
Koottujen teosten kriittinen laitos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Eine historisch-kritische Ausgabe Sämtliche Werke des Freiherrn Joseph von Eichendorff. Max Niemeyer Verlag, Tübingen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Eichendorff, Joseph, Nordisk familjebok, Uggleupplagan. 7. palsta 45 (ruotsiksi)
- ↑ a b c Eichendorff, Joseph. Tietosanakirja osa 2, palsta 569–570, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joseph von Eichendorff Wikimedia Commonsissa
- Lisää luettavaa aiheesta Joseph von Eichendorff on Wikiaineistossa
- Eichendorffin tekstejä Gutenberg-projektin sivuilla
- Kattava linkkikokoelma (Arkistoitu – Internet Archive)
|