vartalo
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]vartalo (2)
- (anatomia) nisäkkäillä ruumis eli keho, mihin pää ja raajat kiinnittyvät
- (anatomia, estetiikka) ihmisen keho (etenkin esteettisesti tai eroottisesti viehättävänä)
- Ooh, sun vartalosi on niin uskomaton!
- (eläintiede, anatomia, morfologia) kolmiosainen päästä, keskiruumiista ja takaruumiista koostuva hyönteisen anatomian morfologinen kokonaisuus
- (kielitiede, morfologia) sanavartalo; morfeemi, johon suffiksit ja muu kieliopillinen aines voidaan liittää
- Nomineilla ja verbeillä on vartalo, johon voidaan liittää tunnus ja taivutuspääte.
- (kasvianatomia) kukan emilehden keskimmäinen osa, varsiosa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: [ˈʋɑ̝rtɑ̝lʷo̞]
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vartalo | vartalot |
| genetiivi | vartalon | vartalojen vartaloiden vartaloitten |
| partitiivi | vartaloa | vartaloita vartaloja |
| akkusatiivi | vartalo; vartalon |
vartalot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vartalossa | vartaloissa |
| elatiivi | vartalosta | vartaloista |
| illatiivi | vartaloon | vartaloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vartalolla | vartaloilla |
| ablatiivi | vartalolta | vartaloilta |
| allatiivi | vartalolle | vartaloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vartalona | vartaloina |
| translatiivi | vartaloksi | vartaloiksi |
| abessiivi | vartalotta | vartaloitta |
| instruktiivi | – | vartaloin |
| komitatiivi | – | vartaloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vartalo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]kantavartalo, keskivartalo, konsonanttivartalo, omenavartalo, päärynävartalo, sananvartalo, taivutusvartalo, vartalokamera, vartalotyyppi, vartalovoide, vartalovokaali, vokaalivartalo