sorkkia
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]sorkkia
- (taivutusmuoto) monikon partitiivi sanasta sorkka
Verbi
[muokkaa]sorkkia (61-A) (taivutus[luo])
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsorkːiɑ/
- tavutus: sork‧ki‧a
Etymologia
[muokkaa]mahdollisesti[1] johdos substantiivista sorkka (johdin -i-) [2]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Rinnakkaismuodot
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: sorkkiminen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- sorkkia Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. sorkkia.
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 363 Kaksitavuisten i-verbien rakenne ja merkitys
Luokat:
- Suomen substantiivien taivutusmuodot
- Suomen sanat
- Suomen kielen verbit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 61. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen arkikieliset ilmaukset
- Suomen kielen murteelliset ilmaukset
- Suomen kielen kolmitavuiset sanat
- Suomen kielen nominikantaiset i-verbit
- Suomen kielen homonyymit