reunustaa

Suomi

Verbi

reunustaa (53) (taivutus[luo])^[1]

varustaa tietynlaisella reunalla
muodostaa jonkin reuna, olla jonkin reunalla
Kivin päällystettyä tietä reunustaa kanava.

Ääntäminen

IPA: /ˈreu̯nust̪ɑːˣ/
tavutus: reu‧nus‧taa

Etymologia

johdos sanasta reuna,^[2] mahdollisesti sanan reunus kautta (reunus- + -ta- + -a)

Käännökset

1. varustaa tietynlaisella reunalla

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

2. muodostaa jonkin reuna, olla jonkin reunalla

englanti: bound

Liittyvät sanat

Johdokset

substantiivit: reunustaminen, reunuste, reunustus

Lähikäsitteet

ympäröidä

Aiheesta muualla

reunustaa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 53
↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.

[1] Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 53

[2] Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.

[1]

[2]