maallikko
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]
- kirkon sellainen jäsen, varsinkin hengellisen työn tekijä, joka ei kuulu papistoon
- Kirkon ajatellaan muodostuvan "maallisesta" puolesta, joka koostuu maallikoista, ja "hengellisestä" puolesta, joka koostuu "papistosta".
- henkilö, jolla ei ole ammatillista asiantuntemusta tietystä alasta
- Jatkojohdon korjaus on harvoja osaavalle maallikolle sallittuja sähkötöitä. Vahinkoja sattuu - yleensä sivullisille.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmɑːlːikːo/
- tavutus: maal‧lik‧ko
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | maallikko | maallikot |
| genetiivi | maallikon | maallikoiden maallikoitten maallikkojen |
| partitiivi | maallikkoa | maallikkoja maallikoita |
| akkusatiivi | maallikko; maallikon |
maallikot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | maallikossa | maallikoissa |
| elatiivi | maallikosta | maallikoista |
| illatiivi | maallikkoon | maallikkoihin maallikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | maallikolla | maallikoilla |
| ablatiivi | maallikolta | maallikoilta |
| allatiivi | maallikolle | maallikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | maallikkona | maallikkoina maallikoina |
| translatiivi | maallikoksi | maallikoiksi |
| abessiivi | maallikotta | maallikoitta |
| instruktiivi | – | maallikoin |
| komitatiivi | – | maallikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | maalliko- | |
| vahva vartalo | maallikko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. papistoon kuulumaton seurakuntatyöntekijä
2. amatööri
Liittyvät sanat
[muokkaa]amatööri, harrastaja, sananjulistaja, suntio
Yhdyssanat
[muokkaa]maallikkojäsen, maallikkonimi, maallikkosaarnaaja, maallikkotuomari, maallikkoveli