Siirry sisältöön

kolo

Wikisanakirjasta
Katso myös: koło

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kolo (1) (monikko kolot)

  1. pieni kuoppa tai syvennys, reikä
  2. eräiden eläinten pesä tai niiden kaivertama kulkuaukko
    Hiiret pinkaisivat koloonsa.
  3. (lapsellinen) karies, bakteerien tuottaman maitohapon syövyttämä reikä hampaan kiilteessä
  4. (kuvaannollisesti) oleskelutila

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkolo/, [ˈkʷo̞lʷo̞]
  • tavutus: ko‧lo

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kolo kolot
genetiivi kolon kolojen
partitiivi koloa koloja
akkusatiivi kolo;
kolon
kolot
sisäpaikallissijat
inessiivi kolossa koloissa
elatiivi kolosta koloista
illatiivi koloon koloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kololla koloilla
ablatiivi kololta koloilta
allatiivi kololle koloille
muut sijamuodot
essiivi kolona koloina
translatiivi koloksi koloiksi
abessiivi kolotta koloitta
instruktiivi koloin
komitatiivi koloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kolo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

hampaankolo, hiirenkolo, kallionkolo, ketunkolo, kivenkolo, kololintu, kolonelli, kolopesijä, kolopuu, kuusiokolo, muurinkolo, myyränkolo, pesäkolo, puunkolo, rotankolo

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kolo Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kolo

  1. kaula

Ido

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kolo

  1. kaula

Kroaatti

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kȍlo n. 

  1. pyörä
  2. piiri; piirissä tanssittava kansantanssi
  3. kierros, vaihe

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /'kôlo/
  • tavutus: ko‧lo

Taivutus

[muokkaa]
yksikkö monikko
nominatiivi kolo kola
genetiivi kola kola
datiivi-lokatiivi kolu kolima
akkusatiivi kolo kola
vokatiivi kolo kola
instrumentaali kolom kolima

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kȍlo Hrvatski jezični portal

Puola

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kolo m. (monikko kolowie)

  1. (puhekieltä) tyyppi, kaveri

Etymologia

[muokkaa]

lyhentymä sanasta kolega

Substantiivi

[muokkaa]

kolo n. (monikko kola)

  1. (slangia) korkeakoulussa suoritettava jonkin aineen koe
  2. (monikoton) kolo; Serbiasta peräisin oleva piirissä tanssittava eteläslaavilainen kansantanssi

Etymologia

[muokkaa]

(koe) lyhentymä sanasta kolokwium, (tanssi) serbokroaatin kolo

Serbia

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kȍlo n. (kyrillinen коло)

  1. pyörä
  2. piiri; piirissä tanssittava kansantanssi
  3. (elektroniikka) piiri
    integrisano kolo – integroitu piiri

Tšekki

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kolo n.

  1. pyörä
  2. polkupyörä
  3. (urheilu) kierros, erä
  4. kierros (vaaleissa)
    První kolo prezidentských voleb v Chorvatsku – Kroatian presidentinvaalien ensimmäinen kierros

Taivutus

[muokkaa]
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kolo kola
genetiivi kola kol
datiivi kolu kolům
akkusatiivi kolo kola
vokatiivi kolo kola
lokatiivi kole / kolu* kolech
instrumentaali kolem koly

Liittyvät sanat

[muokkaa]