irrota

Suomi

Verbi

irrota (74-K) (taivutus[luo])

1. lähteä irti jostain

   Maitohampaat irtoavat lähes itsestään, kun aika koittaa.

   Lopulta alus irtosi karilta lähes vaurioitumattomana.

Ääntäminen

• IPA: /ˈirːot̪ɑˣ/
• tavutus: ir‧ro‧ta

Käännökset

1. lähteä irti jostain

englanti: loosen, detach, separate

japani: 抜ける, 落ちる (tahrasta y.m.)

Liittyvät sanat

• irrottaa
• irtautua

Johdokset

• substantiivit: irtoaminen

Aiheesta muualla

• irrota Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

irrota

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä irrottaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä irrottaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä irrottaa