inhota
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]- pitää erityisen vastenmielisenä, tuntea inhoa jtak kohtaan
- Inhoan käärmeitä.
- Liisa sanoi inhoavansa Mattia, mutta kommentoi, ettei voi vihata tätä, koska tämä on tuntematon hänelle.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈinhot̪ɑˣ/
- tavutus: in‧ho‧ta
Etymologia
[muokkaa]sanan inho vartalosta inho- ja suffiksista -ta[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: inhoaminen
- verbit: inhottaa
Aiheesta muualla
[muokkaa]- inhota Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.