ilmatorjunta

Suomi

Substantiivi

ilmatorjunta (9-J)

1. aselajina ilmatorjuntatykistö
2. edellisen tehtävä, joka on kohteiden suojaaminen vihollisen ilmahyökkäyksiltä estämällä tai häiritsemällä vihollisten ilma-alusten toimintaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈilmɑˌt̪orjunt̪ɑ/
• tavutus: il‧ma‧tor‧jun‧ta

Etymologia

• yhdyssana sanoista ilma ja torjunta

Käännökset

1. aselaji, jonka tehtävänä on suojata kohteita vihollisen ilmahyökkäyksiltä estämällä tai häiritsemällä vihollisten ilma-alusten toimintaa

englanti: anti-aircraft defense

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• ilmatorjunta-ase, ilmatorjuntajoukot, ilmatorjuntaohjus, ilmatorjuntapatteri, ilmatorjuntatuli, ilmatorjuntatykki

• ilmatorjuntapatteristo
• ilmatorjuntatykistö

Aiheesta muualla

• ilmatorjunta Kielitoimiston sanakirjassa