eroaminen
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]eroaminen (38)
- avioliiton päättyminen
- eri suuntiin lähteminen
- Kumppanukset eroaminen oli vääjäämätön teiden haarautuessa, kun he lähtivät omille teilleen.
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | eroaminen | eroamiset |
genetiivi | eroamisen | eroamisten eroamisien |
partitiivi | eroamista | eroamisia |
akkusatiivi | eroaminen; eroamisen |
eroamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | eroamisessa | eroamisissa |
elatiivi | eroamisesta | eroamisista |
illatiivi | eroamiseen | eroamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | eroamisella | eroamisilla |
ablatiivi | eroamiselta | eroamisilta |
allatiivi | eroamiselle | eroamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | eroamisena (eroamisna) |
eroamisina |
translatiivi | eroamiseksi | eroamisiksi |
abessiivi | eroamisetta | eroamisitta |
instruktiivi | – | eroamisin |
komitatiivi | – | eroamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | eroamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
eroamis- |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. eroaminen avioliiton päättyessä
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Käännökset
[muokkaa]2. eroaminen, erisuuntiin lähteminen
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]eroaminen
- (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä erota