William Brymner

William Brymner

William Brymner (14. joulukuuta 1855 Greenock, Skotlanti - 18. kesäkuuta 1925 Wallaey, Englanti) oli skotlantilaistaustainen, kanadalainen taidemaalari.

Uransa varrella Brymneristä tuli suosittu maisemamaalari ja häntä pidettiin jopa aikansa kanadalaisen kuvataiteen johtohahmona. Hänellä oli paljon oppilaita ja monista tuli merkittäviä hahmoja Kanadan kuvataiteessa, kuten Helen McNicollista, Edwin Holgatesta, Clarence Cagnonista ja Anne Savagesta. Brymner matkusteli paljon kotimaassaan ja Euroopassa.

Elämänvaiheita

Alkuvaiheet

Brymnerin perhe muutti Kanadaan vuonna 1857. Vuonna 1864 muutettiin Montrealiin, missä tuleva taiteilija aloitti koulunsa. Murrosiläisenä hän kiinnostui taiteesta, vanhemmat tukivat poikaansa ja isä järjesti hänet koulun jälkeen arkkitehdin oppilaaksi. Aluksi Brymner halusikin nimenomaan arkkitehdiksi, mutta myöhemmin heräsi kiinnostus maalaustaiteeseen.

Perhe muutti vuonna 1872 Ottawaan, missä isä sai paikan juuri perustetussa Kanadan valtionarkistossa. Kanada oli muodestettu viittä vuotta aikaisemmin, vuonna 1867. Ottawassa poika pääsi valtion julkisten töiden arkkitehdin oppilaaksi. Arkkitehti lähetti hänet kaupungille tekemään piirroksia ja ne osoittivat Brymnerillä olleen luontaisen perspektiivitajun.

Taiteilijaksi

Brymner, joka oli tuolloin kohtelias ja vakava nuorimies, toi esille halunsa kouluttautautua kuvataiteilijaksi, mitä perhe ei ihan täydellisesti hyväksynyt. Ongelmana oli myös se, että Kanadassa ei tuolloin ollut vielä taideinstituutioita eikä -oppilaitoksia. Kanadan taideakatemia perustettiin vasta vuonna 1880. Kouluttautuminen oli lisäksi erittäin kallista.

Pariisiin Brymner saapui vuonna 1878. Hänellä oli yhä aikomuksenaan tulla arkkitehdiksi. Pariisi tarjosi hänelle vilkkaan ulkomaisten opiskelijoiden yhteisön ja lähes rajattamoat taidekokoelmat. Saman vuoden lokakuussa hän kirjoittautui Académie Julian ja päätti omistautua nyt maalaustaiteelle. Hän opiskeli siellä aina vuoteen 1880 saakka, missä hänen opiskelukavereihinsa kuului muun muassa William-Adolphe Bouguereau. Lisäksi hän opiskeli anatomiaa École des Beaux-Artsíssa Ranskalaisissa akatemiossa Brymner oppi teknistä taituruutta ja harmoniaa, mutta hän vierasti niiden opettamaa ateljeekeskeistä suurieleisiin historiallis-mytologisiin aiheisiin keskittymistä.

Kotimaahansa Brymner palasi vuonna 1880. Hän pääsi heti Ottawan taidekoulun rehtoriksi. Pariisiin hän palasi heti vuonna 1881, mutta sairastuminen pakotti häntä lähtemään jälleen kotiin. Hän pitri näyttelyn kotimaasssaan vuonna 1882 ja seuraavana vuonna hän pääsi Kanadan taideakatemian koejäseneksi. Vuonna 1885 hän palasi Ranskaan viimeistelemään opintonsa.

Uran huipulla

Palattuaan Kanadaan Brymner teki maalausmatkan Quebeciin. Hän maalasi siellä samantapaisia ulkoilmamaalauksia kuin oli tehnyt opiskeluaikoinaan Euroopassa. Hänet opittiin tuntemaan maalauksistaan ranskankielisen Kanadan asukkaista ja maisemista. Alue muistutti Brymnerin mielestä paljon Eurooppaa.

Seuraavaksi Brymner matkusti Brittiläiseen Kolumbiaan. Kanadan rannikolta rannikolle yhdistävä rautatie oli valmistunut ja rautatieyhtiö oli tilannut Brymneriltä maisemamaalauksia sen varrelta. Matkallaan Brymner pääsi vierailemaan myös Siksikan intiaanireservaatissa. Sinne oli ulkopuolisilta pääsy kielletty, mutta paikallinen yhteyshenkilö järjesti Brymnerille vierailun sinne omin lupineen. Siellä hän maalasi kuvan jossa Siksikat odottavat ruoka-annoksiaan hallitukselta. Mikään taiteellinen menestys ei vierailu ollut, mutta Brymner muisteli sitä läpi loppuelämänsä.

Kanadan taideakatemian täysjäsenyyden Brymner sai vuonna 1886 ja hänen töitään oli esillä Brittiläisen imperiumin näyttelyssä. Nämä olivat hienoja saavutuksia, mutta taiteilijalla oli edelleen taloushuolia. Tämän vuoksi hän otti vastaan opettajan paikan taideyhdistyksen taidekoulusta. Hän pysyi työssään vuoteen 1921. Vuonna 1889 hän toteaa kirjeessään, että opetustyö on tärkeää, sillä kukaan ei ole ostanut häneltä maalauksia pitkään aikaan.

Opettajana Brymneriä arvostettiin. Hän sai mainetta hyväntahtoisena ja ystävällisenä opettajana sekä alansa asiantuntijana. Hän toi maahan ranskalaisia metodeja ja piti hyvää piirustustaitoa kaiken perustana. Oppilailleen hän luennoi uudesta taidesuuntauksesta impressionismista, mutta kritisoi taiteilijoita, jotka ovat lähteneet noudattamaan vain yhtä tyyliä orjallisesti sen sijaan, että vilpittömästi toisivat esille oman näkemyksensä siitä mitä kokevat ja näkevät.

Vaikka taidekoulun opettajan palkka oli pieni, se mahdollisti kuitenkin kesäisen tehdyt Euroopan matkat. Brymner vieraili Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1889, Irlannissa ja Alankomaissa vuonna 1891. Alankomaissa nähdyt Rubensin maalaukset olivat valtava elämys. Hän mielestään kaikki oli Rubensin töissä "luonnollista kuin linnun lento". Pariisissa ja Belgiassa hän vieraili vuonna 1897. Kanadan rautatiet kustansi hänelle matkan halki Kanadan ja tilasi häneltä Kalliovuoria esittäviä maalauksia.

Brymner etsi kuitenkin lisää taiteellisia tilaisuuksia. Hän liittyi Pen and Pencil- klubiin joka yhdisti kirjailijoita ja kuvataiteilijoita. Jäsenet jakoivat tapaamisissaan uusia ideoitaan. Tapaamiset inspiroivat Brymneriä, minkä voi päätellä hänen tuolta ajalta säilyneitä luonnoskirjojaan katsomalla. Yhdistyksen puheenjohtajaksi hänet valittiin vuonna 1893. Vuoden 1900 paikkeilla Brymner osallistui säännöllisesti näyttelyihin kotimaassaan ja ulkomailla. Hänelle oli muodostunut laaja ystäväpiiri.

Brymner matkaili ystävänsä Maurice Cullenin kanssa Italiassa vuosina 1901 ja 1902. Hänen Venetsiaa kuvanneet näyttelynsä olivat esillä Kanadassa vuonna 1904. Vuonna 1908 miehet matkailivat kotimaassaan ja kirjeessään Brymner toivoo, että hänen ei tarvitsisi enää opettaa. Hänen taloudellinen tilanteensa ei ollut vieläkään hyvä ja hän totesi happamasti, että "... elääkseen taiteilijana Kanadassa pitäisi olla finanssinero. "

Viimeiset vuodet

Kanadan taideakatemia nimitti Brymneri johtajakseen vuonna 1909. Hän sai myös lukuisia huomionosoituksia vuosina 1907 -1916, osan valtiolliselta taholta. Hän uudistui vielä kerran taiteellisesti: hän maalasi Quebecin ja Kalliovuorten sijaan Nova Scotia sekä alastonmalleja. Hän oli aktiivinen taideakatemian johtajana ja entistä enemmän kanadalaista taidetta nähtiin ulkomailla. Ensimmäinen maailmansota järkytti häntä syvästi; hän mainitsee asiasta usein kirjeissään.

Toukokuussa vuonna 1917 Brymner heräsi tunteeseen, että ei voi liikuttaa vasenta puoltaan. Hän oli halvaantunut nukkuessaan. Topiuminen oli hidasta ja hän erosi kaikista luottamustehtävistään. Opetustyötä hän ei jättänyt. Saman vuoden syyskuussa hän solmi avioliiton Mary Caroline Massey Larkinin kanssa. Hän totesi halunneensa mennä hänen kanssaan vihille jo kauan. Pariskunta oli tavannut työpaikalla jo seitsemän vuotta aikaisemmin. Heidän suhteensa luonnetta on paljon arvailtu.

Oppilaidensa suuresti ihailema Brymner jäi eläkkeelle vuonna 1921. Hän matkaili eläkeläisenä Euroopassa ja teki yhä maalauksia. Ollessaan vierailulla vaimonsa vanhempien luona Brymner kuoli.

Teoksia

• 
  In the Orchard (Kevät), vuodelta 1892
• 
  Ile aux Coudres, ehkä vuodelta 1900.
• 
  Järvimaisema, ajoittamaton.
• 
  Nainen työssään. vuodelta 1885.
• 
  Alaston, ajoittamaton.
• 
  Tyttö ja koiranpentu, vuodelta 1905.
• 
  Maison de Champagne, vuodelta 1890.
• 
  Le Champ-de-Mars en hiver, vuodelta 1892.