Viktor Klimenko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo laulajasta. Samannimisestä voimistelijasta katso Viktor Klimenko (voimistelija).
Viktor Klimenko
Viktor Klimenko elokuussa 2011 Turun Mikaelinkirkossa.
Viktor Klimenko elokuussa 2011 Turun Mikaelinkirkossa.
Henkilötiedot
Koko nimi Viktor Savvitš Klimenko
Syntynyt24. marraskuuta 1942 (ikä 82)
Pyhäniemi, Karjalais-suomalainen SNT, Neuvostoliitto
Kansalaisuus Suomi
Muusikko
Laulukielet suomi, venäjä, ruotsi
Tyylilajit iskelmä, gospelmusiikki
Soittimet laulu
Levy-yhtiöt Musiikki-Fazer
Aiheesta muualla
www.viktorklimenko.com
Viktor Klimenko esiintymässä Tampereen Seurahuoneella vuonna 1970.

Viktor Savvitš Klimenko (ven. Виктор Саввич Клименко; s. 24. marraskuuta 1942 Pyhäniemi, Karjalais-suomalainen SNT, Neuvostoliitto[1]) on venäläissyntyinen suomalainen laulaja, näyttelijä ja saarnaaja.[2] Hän tuli tunnetuksi slaavilaismusiikkia sisältävistä levytyksistään ja kasakkaimagostaan.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klimenko kertoo olevansa etelävenäläisen kasakkasuvun jälkeläinen. Suku päätyi Itä-Karjalaan, jossa Klimenko syntyi marraskuussa 1942. Tarkasta syntymäpaikastaan ja -ajastaan[3] hän ei ole varma, mutta kasteen hän on saanut suomalaisella sotilashallintoalueen keskitysleirillä Pyhäniemellä. Perhe asutettiin Suomeen.

Viktor Klimenko kävi keskikoulun ja harjoitteli mainosalalla, ryhtyi sitten laulamaan, opiskelemaan jazzbalettia ja näyttelemään Elannon näyttämöllä ja Imatran teatterissa [4].

Klimenko aloitti laulajanuransa vuonna 1962. Tällöin Musiikki-Fazer ja sen tuotantopäällikkö Toivo Kärki teki hänen kanssaan levytyssopimuksen. Ensimmäinen single ”Tuhansien järvien maa” ei menestynyt, mutta vuoden 1964 ”Jokaiselle joku on kai rakkain” (Dean Martinin ”Everybody Loves Somebody”) oli jo hitti. Myös Toivo Kärjen-Reino Helismaan "Neljäs mies" jäi elämään. [5] Vuonna 1965 hän edusti Suomea Napolissa Eurovision laulukilpailussa Kärjen-Helismaan triolikappaleella ”Aurinko laskee länteen”. Laulu ei saanut tuomaristolta yhtään pistettä.[6] Tästä huolimatta se on jäänyt vahvasti elämään, ja siitä on myöhemmin tehty useita levytettyjä cover-versioita. [7] Tämän jälkeen Klimenko näytteli pari vuotta Helsingin kaupunginteatterissa, ja vuonna 1969 hänellä oli rooli Matti Kassilan elokuvassa Vodkaa, komisario Palmu.

Klimenko osallistui Suomen euroviisukarsintoihin myös vuonna 1966 kappaleella Vieras rakastettuni (3. sija)[8], 1969 kappaleella Vaari sirkuksessa (3. sija)[9], 1972 kappaleella Romantique (6. sija)[10] ja 1977 kappaleella Luonasi oon (3. sija).[11]

Vuonna 1970 ilmestyi hänen ensimmäinen venäläisiä lauluja sisältänyt levy-yhtiö EMI:lle tehty levynsä Stenka Rasin. Levyä myytiin Suomessa yli 50 000 kappaletta. Se oli kymmenen eniten myydyn albumin listalla yli vuoden maaliskuusta 1971 huhtikuuhun 1972, ja eniten myyty levy kesä-, elo-, syys- ja lokakuussa 1971 sekä vielä tammi- ja helmikuussa 1972.[12] Klimenko esiintyi myös ahkerasti Euroopassa, mutta varsinainen kansainvälinen läpimurto jäi häneltä saavuttamatta. Seuraavat albumit Milaja (1972) sekä Country & Eastern (1973) myivät molemmat Suomessa kultaa. Klimenko sai Suomen kansalaisuuden vuonna 1973.[13]

Vuonna 1980 Klimenko tuli uskoon ja hän alkoi esiintyä pääasiassa helluntaiseurakunnissa ja kirkoissa. Hän on julkaissut lukuisia hengellisen musiikin albumeita; Jeesus on Herra (ruots. Jesus är Herre) vuodelta 1981 myi kultaa sekä Suomessa että Ruotsissa.

Klimenko esitti venäläisupseeria vuoden 2008 Sauna-kauhuelokuvassa. Hän sanoi suostuneensa elokuvaan, koska siinä sivuttiin kristillisiä teemoja.[14] Edellinen elokuvarooli oli ollut Matti Kassilan jännityselokuvassa Vodkaa, komisario Palmu (1969), jossa Klimenko esitti viihdetaiteilija Seppo Sonkavaaraa. Venäläishahmoa Klimenko esitti myös vuonna 2016 elokuvassa Tappajan näköinen mies.

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tuhansien järvien maa (1963)
  • Neljäs mies (1964)
  • Jokaiselle joku on kai rakkain (1964)
  • Aurinko laskee länteen (1965)
  • Balladi vaunukaravaanista / Nepis, intiaanityttö (1965)
  • Eilinor (1965)

Albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Stenka Rasin (1970)
  • Milaja (1972)
  • Viktor Klimenko (1972)
  • Country & Eastern (1973)
  • Saanhan luvan (1974)
  • Kauneimmat joululaulut (1975)
  • Do Dna (1977)
  • Loista, pala, rakasta (1978)
  • Nadja (1979)
  • Jeesus on herra / Jesus är Herre (1981)
  • Minun Herrani ja Minun Jumalani Juhla! / Kristus lever (1982)
  • Halleluja, Jeesus saapuu / Halleluja – Jesus kommer! (1983)
  • Onnellinen mies (1985)
  • Jerusalem...minun silmäteräni / Jerusalem min ögonsten (1985)
  • Viktor Klimenko & Profetiat (1987)
  • Jerusalem (1987)
  • Mama (1987)
  • The Cossacks Album (1989)
  • Matkamiehen unten maa (1993)
  • Aarteet (1994)
  • Hymn till kärleken (1994)
  • 20 suosikkia – Jokaiselle joku on kai rakkain (1996)
  • 20 suosikkia – Stenka Rasin (1997)
  • Ljubovju Schivi (1998)
  • Viinipuu (1999)
  • Oi jouluyö (1999)
  • Viktor Klimenko & The Angels: Kaupunki tuolla (2002)
  • Viktor Klimenko & The Angels: Käymme joulun viettohon (2003)
  • Ajomies – Viimeisen emigrantin rakastetuimmat laulut 1-2 (2003)
  • Suomi huiput (2004)
  • Hetki – Kasakan hellä kosketus (2006)

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Elokuva Rooli
1969 Vodkaa, komisario Palmu Seppo ”Stenka” Sonkavaara
2008 Sauna Semenski
2016 Tappajan näköinen mies eversti Telepnev

Dubbaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tiitto, Veikko: Henkilötiedot: Viktor Klimenko Pomus. Arkistoitu 29.12.2008. Viitattu 30.6.2009.
  2. ↑ Kuka kukin on 2005, s. 409. Helsinki 2004. ISBN 951-1-19577-8
  3. ↑ Viktor Klimenko avautuu juurettomuudestaan: ”En tiedä edes syntymäpäivääni.” (Arkistoitu – Internet Archive) Ilta-Sanomat. Viitattu 4.3.2013
  4. ↑ Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava, 1970.
  5. ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 545. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2
  6. ↑ Repo, Juha: Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1965 Viisukuppila. Viitattu 9.12.2016.
  7. ↑ Kärki 2015, s. 570
  8. ↑ Finnish Selection 1966 eurovisionworld.com. Viitattu 5.4.2022.
  9. ↑ Finnish Selection 1969 eurovisionworld.com. Viitattu 5.4.2022.
  10. ↑ Finnish Selection 1972 eurovisionworld.com. Viitattu 5.4.2022.
  11. ↑ Finnish Selection 1977 eurovisionworld.com. Viitattu 5.4.2022.
  12. ↑ Nyman, Jake: Suomi soi 4: Suuri suomalainen listakirja, s. 135–138. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2504-1.
  13. ↑ Leitzinger, Antero: ”Kännön kausi 1970–1984”, Mansikkamaan vartijat : muistelmia ulkomaalaishallinnosta eri vuosikymmeniltä, s. 29. Helsinki: Maahanmuuttovirasto, 2010. ISBN 978-952-99592-7-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 9.9.2020).
  14. ↑ Leinonen, Pauliina: Viktor Klimenko kauhuelokuvassa – mitä sanovat uskovaiset? Ilta-Sanomat. 13.10.2008. Arkistoitu 8.3.2010. Viitattu 30.6.2009.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Birger Thureson: Viktor Klimenko: Vapaa kasakka. ((Viktor Klimenko: En fri kosack, 1986.) Suomentaneet Leila Haapa-aho, Juhani Nieminen ja Ulla Salava) Vantaa: Ristin Voitto, 1987. ISBN 951-605-981-3

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viktor Klimenko.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Viktor_Klimenko&oldid=22709961”