Veren häät
| Veren häät | |
|---|---|
| Bodas de Sangre | |
.jpg) |
|
| Kirjoittaja | Federico García Lorca |
| Kirjoitettu | 1932 |
| Alkuperäiskieli | espanja |
| Tyylilaji | tragedia |
| Aihe | sukujen vihanpito |
| Tapahtumapaikka ja -aika | Andalusia |
| Kantaesitys | 1933 |
| Kantaesityspaikka | Madrid |
Veren häät (Bodas de Sangre) on espanjalaisen Federico García Lorcan tragedianäytelmä, joka valmistui 1932 ja kantaesitettiin 1933 Madridissa Teatro Beatrizissa. Sen tarina sijoittuu Andalusiaan ja Lorca tarkoitti sen ensimmäiseksi osaksi näytelmätrilogiasta, joka kuitenkin jäi kesken hänen kuolemansa 1936 takia. Teatterikriitikot kuitenkin usein näkevät Veren häät osana kokonaisuutta, joihin kuuluvat myös Lorcan näytelmät Yerma ja Bernarda Alban talo.
Näytelmässä esiin tulevia teemoja ovat eristäytyneisyys, mustasukkaisuus, korostunut kunniantunto ja ylpeys sekä intohimo.[1]
Eristäytyneisyys tulee esiin Äidin kohdalla, koska hän ei ole poistunut kauas kotoaan 20 vuoteen. Äiti on katkera, koska Felixit tappoivat hänen miehensä ja poikansa. Hän tahtoo pitää huolta, että yhtäkään Felixien perheen jäsentä ei haudata hänen kuolleiden rakkaittensa viereen. Morsian ja Isä asuvat syrjässä, aavikkoseudulla kallioon louhitussa kodissa. Morsian ei myöskään poistu kotoaan, vaan hän hoitaa tyypillisiä 1900-luvun alussa naiselle kuuluneita kotitöitä. Mustasukkaisuus teemana tulee esille Leonardon ja Sulhasen välillä, koska Sulhanen menee Morsiamen kanssa naimisiin. Leonardolla on tunteita Morsianta kohtaan, koska he ovat olleet kihloissa Morsiamen ollessa viisitoistavuotias. Kunniantunto ja ylpeys korostuvat Morsiamen henkilöhahmossa, koska hän sanoo näytelmässä menevänsä naimisiin kunniasta:
“-- Mutta minulla on ylpeyteni. Sen takia menin naimisiin. Ja minä lukitsen itseni sisään sen miehen kanssa, jota minun on rakastettava enemmän kuin ketään.” (s. 37)
Hänelle Sulhasen varallisuus on tärkeää. Sitä korostaa myös Leonardo, koska hänellä ei ollut paljoa rahaa tai omaisuutta:
“-- Kaksi härkää ja kehno talonhökkeli, ei juuri mitään. --” (s. 36) Intohimo teemana tulee esiin Leonardon ja Morsiamen tunteiden välillä, koska he molemmat yhä rakastavat toisiaan. Morsian yrittää piilottaa tunteensa Leonardoa kohtaan, koska on juuri menossa naimisiin, mutta antaa niille lopulta periksi.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tarina kertoo kahdesta keskenään riidoissa olevasta suvusta. Toisen suvun viimeinen miesperillinen rakastuu tyttöön, jonka tiedetään seurustelleen Leonardon, vihollissuvun ainoan miehen kanssa, joka ei ole vankilassa. Vastoin parempaa tietoaan sulhasen äiti antaa luvan heidän avioliitolleen. Häiden aattona tyttö kuitenkin antautuu Leonardolle, joka on kaiken lisäksi naimisissa. Hääpäivänä he pakenevat yhdessä metsään, josta sulhanen ystävineen heitä etsii. Tässä vaiheessa näytelmä muuttuu ekspressiiviseksi: Kuun ja Kuoleman allegoriset hahmot ilmestyvät. Leonardo ja sulhanen surmaavat toinen toisensa. Morsian palaa sulhasen äidin luo ja seuraa heidän keskeisensä välienselvittely.[2]
Henkilöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Äiti
Sulhasen äiti. Vihaa teräaseita ja varsinkin puukkoja, sillä hänen miehensä sekä esikoispoikansa murhattiin. Pelkää poikansa puolesta, sillä tämä on ainoa yhä elossa oleva läheinen. Tietää Morsiamen entisestä suhteesta Leonardon kanssa, mutta ylläpitääkseen poikansa onnellisuuden, hän pitää tiedon itsellään.[3][4]
- Morsian
Asuu isänsä kanssa kallioon hakatussa talossa kaukana muista. Ei halua mennä Sulhasen kanssa naimisiin, ja rakastaa sen sijaan Leonardoa. Ollut entisessä suhteessa Leonardon kanssa, muttei voinut pysyä tämän kanssa yhdessä Leonardon huonon taloudellisen tilanteen vuoksi. On Sulhasen ja Leonardon kiistan keskipisteenä.[4][3]
- Anoppi
Leonardon vaimon äiti. Asuu Leonardon kanssa ja auttaa hoitamaan tämän lasta. Näkee Leonardon tekosyiden lävitse. Hänellä on vanhanaikainen näkemys naisten roolista yhteiskunnassa.[3][4]
- Leonardon vaimo
Leonardon vaimo ja Morsiamen serkku. Hänellä on Leonardon kanssa lapsi ja odottaa toista lasta. Leonardo on vaimolleen uskoton.[4][3]
- Palvelijatar
Morsiamen talon Palvelijatar. Morsiamen kanssa läheinen, vaikka Morsian kuitenkin kohtelee häntä kylmästi. Yrittää suojata Morsianta Leonardolta, sillä tietää heidän tunteistaan toisiansa kohtaan.[3][4]
- Naapurin vaimo
Asuu Äidin naapurissa. Kertoi alunpersin Äidille Leonardon ja Morsiamen entisestä suhteesta. On Äidin kanssa hyvissä väleissä.[4][3]
- Tyttöjä
Tyttöjen tarkkaa määrää ei tule näytelmässä esille. Esiintyvät usein uutistentuojina. Heidän toistuva pohdiskelu tulevaisuuksistaan tuo esille Garcia Lorcan kritiikin naisten oikeuksista maaseudulla.[3][4]
- Leonardo
Felixin perheen ainoa jäsen, joka ei ole vankilassa. Näytelmän pääantagonisti. Rakastaa Morsianta, ja oli tämän kanssa kihloissa, mutta Morsian erosi hänestä hänen taloudellisen tilanteensa vuoksi. On onnettomassa avioliitossa Morsiamen serkun kanssa. Leonardo on luonneltaan mahtaileva.[4][3]
- Sulhanen
Morsiamen sulhanen. Varakas ja hyveellinen nuori mies. Sukunsa ainoa eloonjäänyt miespuolinen henkilö. Morsianta muutama vuosi nuorempi. Hänen sukunsa omistaa viinitarhan.[3][4]
- Morsiamen isä
Odottaa kärsimättömänä häitä, sillä haluaa yhdistää hänen ja sulhasen omaisuuden. Haluaa miespuolisia lapsenlapsia työskentelemään pellolleen. Hänen vaimonsa on kuollut useita vuosia sitten.[4][3]
- Kuu
Personifioitu nuorena puunhakkaajana. Hyvin verenhimoinen. Henkilönä erittäin symbolinen. Valaisee Leonardoa ja Morsianta estääkseen heidän pakonsa.[3][4]
- Kuolema (kerjäläisvaimon hahmossa)
Esiintyy Leonardon ja Morsiamen karatessa. Näytelmän henkilöluettelossa paljastetaan kuolemaksi. Odottaa innoissaanLeonardon ja Sulhasen kuolemaa.[4][3]
- Puunhakkaajia
Kolme puunhakkaajaa, jotka esiintyvät vain kerran näytelmän aikana. He toivovat Leonardon ja Morsiamen selviävän.[3][4]
- Nuorukaisia
Esiintyvät muutamassa kohdassa näytelmää taustahahmoina. Ei keskeistä roolia näytelmässä.[4][3]
Symboliikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Veren häissä kuu symboloi Leonardon ja morsiamen yllä olevaa yhteiskunnan varjoa, joka hallitsee heidän suhdettaan. Kuulla, kuten yhteiskunnallakin, on monia eri kasvoja. Tämä symboloi yhteiskunnan suhtautumista erilaiseen, normien vastaiseen elämäntapaan. Morsiamen halu elää naimatonta elämää tuo esiin kuun, eli yhteiskunnan pahat puolet. Kuu symboloi myös kostoa: ”Auki katot ja ihmisrinnat, minä haluan lämmitellä! - - tänä yönä veri on punaava poskipääni - - ” (s. 59). Vaikka ihminen yrittäisi mitä tahansa, hän ei pääse pakoon yhteiskunnan varjoa.
Ratsu symboloi Leonardoa ja hänen haluaan olla villi ja vapaa: ”Voi suuri ratsu, se ei halunnut vettä! - - aamunkoin ratsu” (s. 21). Leonardo kapinoi perinteistä elämän kiertokulkua, eli vettä, vastaan, mutta palaa silti aina öisiltä retkiltään aamun koittaessa. Hänen täytyy pitää avioliittoa uhmaavat tekonsa salassa. Valheet uhkaavat kuitenkin paljastua samoin kuten ratsun kengätkin putoavat: ”- - olen panettanut uusia kenkiä hevoselle ja aina ne putoavat siltä.” (s. 22). Kuten ratsu, Leonardokin tahtoisi olla villi ja vapaa, mutta yhteiskunnan odotukset kahlitsevat hänet paikoilleen.
Veri symboloi sukuvihan periytymistä Felixien ja sulhasen perheiltä heidän pojilleen, eli Leonardolle ja sulhaselle: ”Veren hetki on taas tullut” (s. 56). Se saa miehet toimimaan väkivaltaisesti ja kohtuuttomasti, mikä johtaa molempien miesten traagiseen kuolemaan: ”Mutta heidän verensä vuotavat yhteen ja heistä tulee kuin kaksi tyhjää ruukkua, kaksi kuivunutta puroa” (s. 58). Tämä on ironista, sillä punainen väri symboloi rakkautta, jota morsian ei tule koskaan kokemaan uudelleen.[5]
Elokuvasovitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Carlos Saura ohjasi 1981 näytelmän pohjalta flamenco-tanssikoreografiaan perustuvan elokuvan Veren häät.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lorca ja teatteritekstin lukemisen mielekkyys ts.fi. 10.2.2013. Arkistoitu 17.9.2021. Viitattu 9.2.2021.
- ↑ Shank, Theodore J. (toim.): A Digest of 500 Plays : Plot Outlines and Production Notes, s. 163–164. Collier Macmillan, 5. p. 1977. ISBN 0-02-012690-5
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Characters LitCharts. Viitattu 9.2.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n GradeSaver: Blood Wedding Characters gradesaver.com. Viitattu 9.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Symbolit & merkit – alkuperä ja merkitys. Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-8084-7
- ↑ Vuoden 1981 Veren häät palaa valkokankaille, Episodi 10.2.2011, viitattu 14.12.2014.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Veren häät ja muita näytelmiä. (suom. Pentti Saaritsa) Otava, 1977.
- Espanjan Italian ja Portugalin kirjallisuus. Toim. Merja Vannela. Kirjastopalvelu 1989
