Trumanin oppi

Presidentti Harry S. Truman julisti Trumanin opin 12. maaliskuuta 1947 Yhdysvaltain kongressille pitämässään puheessa.

Trumanin oppi oli Yhdysvaltojen ulkopoliittinen doktriini, jonka julisti presidentti Harry S. Truman 12. maaliskuuta 1947 kongressin yhteisistunnolle pitämässään puheessa. Trumanin oppi ja dominoteoria ohjasivat Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa seuraavat 40 vuotta.

Tausta

Taustalla oli huoli kommunismin leviämisestä Kreikkaan ja Turkkiin. Yhdistynyt kuningaskunta oli 21. helmikuuta 1947 ilmoittanut Yhdysvalloille, ettei sillä ollut enää varaa antaa taloudellista tukea näiden kahden maan hallituksille. Truman pyysi puheessaan kongressilta 400 miljoonaa dollaria Kreikkaan ja Turkkiin suuntautuvaan sotilaalliseen apuun.

Sisältö

Trumanin opin mukaan Yhdysvaltojen tuli tukea demokratiaa ja vastustaa totalitarismia, tukemalla ”vapaan maailman” hallituksia. Hän ei maininnut suoranaisesti kommunismia puheessaan, vaikka hän viittasikin kommunismin uhkaan. Truman sanoi: ”Uskon, että Yhdysvaltain politiikan on pyrittävä tukemaan kaikkia vapaita kansoja, jotka vastustavat aseellisten vähemmistöjen pyrkimyksiä alistaa nämä kansat tai painostaa niitä ulkoapäin.” Truman pyrki näin välttämään samanlaisen kehityskulun, joka oli jo havaittavissa Itä-Euroopassa, jossa Neuvostoliiton ohjaamina pystytettiin kommunistisia hallituksia epärehellisten vaalien perusteella. Ajankohtaisena pyrkimyksenä hänellä oli saada kongressilta rahaa Kreikan ja Turkin tukemiseen taloudellisesti ja sotilaallisesti, jotta nämä eivät päätyisi Neuvostoliiton vaikutuspiiriin. Suurvaltojen vastakkainasettelussa näkyi siis selvästi kylmän sodan henki.

Vuonna 1947 Yhdysvaltain ulkoministeri George Marshall alkoi ajaa talousavun lähettämistä laajemmin Eurooppaan. Tästä alettiin käyttää nimeä Marshall-apu.

Vaihtoehtoisia tulkintoja Trumanin tavoitteista

Marxilainen historian tutkimus tulkitsee Trumanin oppia kuten muutakin päätöksentekoa taloudellisten riippuvuussuhteiden valossa. Radikaali tutkija Frank Kofsky on nähnyt Trumanin opillaan rakentaneen Yhdysvaltoihin asevarusteluautomaatin. Tämän tulkinnan mukaan ”give ’em hell Harry”, kuten Trumania kutsuttiin, pelotteli kongressia tietoisesti, että sai tarvittavat rahat, jotta toisen maailmansodan jälkeen alasajon kohteeksi joutunut lentokoneteollisuus kyettiin pelastamaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut kansallistaa tuo teollisuuden haara. Truman siis liputti yksityisomistuksen puolesta hankkimalla suuret tilaukset vetoamalla Neuvostoliiton muodostamaan uhkaan.

Tutkijat, kuten Walter LaFeber, ovatkin pitäneet päätöksentekijöiden suurimpana huolenaiheena uuden laman välttämistä. On muistettava, että kansan muistissa oli vielä se, että ensimmäistä maailmansotaa seurasi suuri lama.

Lähteet

• Carl Grimberg, Erling Bjol, Kansojen historia osa 22, s. 101