Syndikalismi
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Osa artikkelisarjaa |
| Sosialismi |
|---|
 |
| Osa artikkelisarjaa |
| Talousjärjestelmät |
|---|
|
Pääsuuntaukset |
Syndikalismi on sosialistisen työväenliikkeen aatesuunta, joka perustuu ammattiyhdistystoimintaan. Syndikalismi syntyi Ranskassa 1800-luvun lopulla jatkona anarkisti Pierre-Joseph Proudhonin perustamalle ammattiyhdistyssosialismille. Se pyrkii tuotantovälineiden haltuunottoon voimakeinoin ja poliittiseen valtaan käyttäen keinonaan ammattiyhdistysten joukkovoimaa, sekä sitä kautta toteuttamaan sosialismia.
Syndikalistinen ammattiyhdistysliike on ollut toimintatavoiltaan radikaali ja suosinut pitkällekin menevää suoraa toimintaa tavoitteidensa saavuttamiseksi. Sen tärkeimpinä keinoina ovat olleet lakot, jotka tapaavat olla yllättäviä ja joilla usein pyritään aiheuttamaan vahinkoa, sekä jopa suoranainen sabotaasi ja vastaava. Kaikesta tästä huolimatta aate pysyi suhteellisen maltillisena, luottaen pikemminkin ammattiliittojen yhdistämien työläisten joukkovoimaan painostuskeinona ennemmin kuin suoranaiseen vallankumouksellisuuteen. Syndikalismin ero kahteen muuhun tasa-arvoa ajavaan liikkeeseen, sosialismiin ja kommunismiin, ilmeni sen painottumisena työväestön yhteiskunnalliseen toimintaan osana teollisen työ ammattiliittoa, toisin kuin muiden korostamassa työväestön poliittisessa toiminnassa puolueissa ja kansanliikkeissä.
Tärkein vaikuttaja syndikalismin teoriaan oli ranskalainen filosofi Georges Sorel, jonka näkemyksen mukaan proletariaatin myöntyminen sopimuksiin porvariston kanssa ei ollut oikea tie tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Sen sijaan ammattiliittojen tulisi lakkojen ja yleislakon avulla horjuttaa porvarien ja kapitalistien valtaa johtaen yhteiskunnan kriisiin. Kriisi johtaisi tuotantovälineiden siirtymiseen yhteisomistukseen, ja tämän uuden tuotantojärjestelmän yhteenliittymä, syndikaatti, muodostaisi uuden yhteiskunnan taloudellisen perustan. Sana syndikaatti (ransk. syndicat, alkujaan kreikkaa) tarkoittaa yhteenliittymää, työväenyhdistystä ja ammattiliittoa.
Syndikalismin aate levisi 1900-luvun alussa laajalle ammattiyhdistyspiireissä etenkin Ranskassa. Sillä oli paljon kannatusta myös useissa Etelä-Euroopan maissa, Latinalaisessa Amerikassa sekä Yhdysvalloissa. Syndikalismi oli merkittävä aatesuunta koko 1900-luvun ensimmäisen puoliskon ajan, mutta useimmissa maissa se alkoi nopeasti jäädä syrjään jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen, menettäessään asemiaan marxilaisille suuntauksille. Lisäksi fasismi ja muut oikeistolaiset liikkeet pitivät sitä yhtenä päävihollisistaan. Toisen maailmansodan alettua syndikalismi käytännöllisesti katsoen hävisi.
Syndikalismista eronneista liikkeistä huomattavin on anarkosyndikalismi, yhdistelmä anarkismia ja syndikalismia. Ranskalaisen syndikalismin eräillä vaikuttajilla (esimerkiksi Fernand Pelloutier) oli yhteyksiä anarkismiin, ja tämä yhdistelmä tuotti uuden vallankumouksellisen poliittisen suunnan, joka osittain jopa jätti edeltäjänsä varjoonsa. Anarkosyndikalismi keskittyi Espanjaan, jossa se jo 1900-luvun alussa nousi yhdeksi tärkeimmistä poliittisista voimista, ja oli tässä asemassa vielä Espanjan sisällissodassa. Sittemmin syndikalismi ja sen sivujuonne ovat lähestyneet toisiaan, ja niiden yhteisenä kansainvälisenä ammattiliittona on 1905 perustettu IWW.