Susa
Susa (pers. شوش, lausutaan [ʃuʃ], kreik. Σοῦσα [ˈsuːsa]) oli muinainen Elamin, Persian ja Parthian kaupunki, joka sijaitsi noin 60 km (40 mailia) Tigris-joelta itään.
Iranin kaupunki Shush on antiikin Susan paikalla. Se sijaitsee Iranin alueella Khūzestānissa, 200 km Abadanista pohjoiseen. Vuonna 2005 kaupungissa oli 64 960 asukasta. [1]
Susa liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2015.[2]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Persialaisen perimätiedon mukaan Susa oli maailman ensimmäinen kaupunki. Kaupungin rakentaja oli kuningas Hushang, joka osasi tehdä tulta teräksellä ja piikivellä. Susa on varmasti maailman vanhimpia urbaaneja paikkoja, sillä siellä elettiin kaupunkimaisissa olosuhteissa jo 4000 eaa. Kaupungissa asui käsityöläisiä, jotka valmistivat taidokkaita keramiikkaesineitä. Osattiin valmistaa hoikkalinjaisia maljoja, jotka oli koristeltu lintujen ja metsästyskoirien kuvilla. [3]
Muinaisen Susan rauniot ovat Iranin lounaisosassa Kharkajoen itäpuolella. Se oli aikanaan erittäin merkittävä kaupunkivaltioiden kauppareittien solmukohta. Sieltä käsin valvottiin Zagrosvuorten ja läntisten Mesopotamian kaupunkien kauppayhteyksiä. Kaivaukset ovat paljastaneet, että paikalla on vuosituhansien aikana ollut 13 kaupunkia toinen toisensa päälle rakennettuna ja siellä on puhuttu 15 kieltä.[3]
Noin 2500 eaa. Susasta oli tullut Elamin kuningaskunnan pääkaupunki ja myöhemmin siitä muodostettiin yksi Persian neljästä pääkaupungista. Ja vielä myöhemmin siitä tuli yksi Parthian pääkaupungeista. Rooman keisari Trajanus valtasi kaupungin vuonna 116, mutta joutui pian jättämään sen. lähde?
Tuhat vuotta Susa kävi sotia Mesopotamian kaupunkivaltioiden kanssa. Akkadin kuningas Sargon valloitti sen noin vuonna 2350 eaa. Kun Sargonin valta kukistui, elamilaiset vaurastuivat jälleen ja rakensivat noin vuonna 2100 eaa. temppelin ja zikkuratin Susan herralle, myrskyn jumalalle ja kaupungin suojelusjumalalle kyttyräselkäiselle seebulle. Babylonialaiset valtasivat Susan noin 1000 eaa. ja elämä siellä laantui. Assurbanipal, assyrialainen valloittajakuningas poltti kaupungin maan tasalle noin vuonna 645 eaa.[3]
Elamilaiset olivat voimakas kansa, jonka kulttuuri on saanut vaikutteita Mesopotamian sumerilaisilta.[3]
| Osa artikkelisarjaa |
| Mesopotamia |
|---|
 |
|
Kieli |
|
Kulttuuri |
Susan rauniokummut löydettiin vuonna 1850 ja brittiläinen arkeologi William Loftus tunnisti ne klassisen ajan Susaksi. Säilyneitä raunioalueita oli neljä, Akropolis, Apadana, Kuninkaan kaupunki ja Käsityöläisten kaupunki. Kolmestatoista eri asutuksesta varhaisin oli Akropoliilla, mistä löytyivät muun muassa 4. vuosituhannelta peräisin olevan temppelin rauniot sekä Elamin tärkeimpien rakennusten jäännökset kuten Insusinakin temppeli ja zikkurat, jonka huipulla olleet pronssiset sarvet Assurbanipal oli ryöstänyt.[3]
Elamin aikainen Susa on lähes kokonaan hävinnyt. Jotain tuonaikaisesta loistosta voi kuvitella tutustumalla 32 kilometrin päässä kaakossa sijaitsevaan Dur Untasiin (nykyinen Tchoga Zanbilista), jonka kuningas Untas-Gal rakensi noin 1250 eaa., ja joka oli muinaisen maailmanajan kunnianhimoisimpia rakennushankkeita. Valtavien vallien ja muurien sisäpuolella on elamilaisten jumalien temppeleitä ja valtava zikkurat, joka on pyhitetty Insusinakille. [3]
Kyyros Suuren (k. 530 eaa.) aikana Susa jälleen kukoisti. Persian valtakunta ulottui Aigeianmereltä Oksusjoelle (Amu-Darja) ja Kyyros Suuri teki Susasta sen pääkaupungin luultavasti siksi, että se sijaitsi puhdasvetisen Kharkajoen varrella. Herodotos, kreikkalainen historioitsija mainitsee Kyyroksesta, että tämä otti aina jonnekin lähtiessään mukaansa Choaspesin (Kharkan) vettä, jota ja vain jota Kyyros joi. Vesi keitettiin ja monet muulien vetämät nelipyöräiset vaunut kuljettivat sitä hopeisissa astioissa seuraten kuningasta kaikkialle minne hyvänsä tämä meni. "Minne hyvänsä" saattoi olla vaikka kuinka pitkä matka, sillä Kyyros ja hänen perustamansa akhaimenidien dynastia vietti talven Susassa, kevään Persepoliissa 800 kilometrin päässä ja kesällä mentiin Ekbatanan viileään vuoristoon, joka sijaitsi 1 280 kilometrin päässä Persepoliista. Myös teiden rakentajina akhaimenidit hämmästyttävät. Heidän kuninkaantiensä Susasta Vähän-Aasian Sardisiin oli 2 563 kilometrin mittainen ja sen varrella oli 111 vartioasemaa hevosten vaihtamista varten. Sotilasosastot partioivat tiellä, ja etapilta toiselle vaihtuvat kuriirit pystyivät kuljettamaan käskykirjeen jopa viikossa kuninkaantien päästä toiseen. [4]
Dareios I rakensi 517 eaa. palatsin, josta hän kertoo savitauluissa: "Rakensin tämän palatsin ... Ja maa, joka kaivettiin pois ... ja tiilet, jotka valettiin – sen työn tekivät Babylonian miehet. Setriksi kutsutut puut tuotiin vuorelta, jonka nimi on Libanon. Assyrialaiset toivat ne Babyloniin, ja Karkhan (Anatoliassa) ja Joonian (Kreikka) miehet toivat ne Babylonista susalaisten maahan." Rakennustöissä oli mukana meedialaisia ja egyptiläisiä kultaseppiä ja karavaaneilla tuotiin kultaa, norsunluuta, hopeaa, eebenpuuta, lasuurikiveä ja turkoosia. Raamatussa mainitaan tämä "Suusanin linna" Esterin kirjassa ja kuvataan sen loistoa.[4]
Aleksanteri Suuri voitti Dareios III:n 331 eaa. ja taisteltuaan seitsemän vuotta aina Intiaan ulottuneilla retkillään Aleksanteri Suuri palasi Susaan ja otti vaimokseen Dareioksen tyttären. Hän piti joukkohäät 10 000 kreikkalaismiehelle ja näiden persialaisille vaimoille ja ilmoitti yhdistävänsä Kreikan ja Persian yhdeksi suurvallaksi. Kun Aleksanteri Suuri kuoli 323 eaa., Susa jäi maakunnalliseksi kaupungiksi. Siellä oli myöhemmässä vaiheessa piispanistuin ja sassanidien kuningas Sapor II, joka oli kiihkeä zarathustralainen, laittoi satoja norsuja tallomaan Susaa maantasalle. Lopullinen tuho muinaiselle Susalle tuli 1200-luvulla, kun mongolit tuhosivat sen.[4]
Joulukuun 1901 ja tammikuun 1902 kaivauksien aikana J. de Morganin johtama ranskalainen retkikunta löysi Hammurabin lakipatsaan Susan raunioista. Löydettäessä patsas särkyi kolmeen osaan ja se kuljetettiin Pariisiin, missä se on nykyisin Louvressa.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jennifer Westwood: Muinaisten kulttuurien arvoitukset – Maailman selittämättömät pyhät paikat, symboliset maisemat, muinaiset kaupungit ja kadonneet maat, Otava 1998, ISBN 951-1-09924-8
- Armas Salonen: Hammurabin lait/muinaisbabylonian kielestä, Porvoo: WSOY, 1951
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Susa Wikimedia Commonsissa