Suomen Säästöpankki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen Säästöpankki - SSP Oy
Yritysmuoto säästöpankkiosakeyhtiö
Perustettu 1992
Perustaja säästöpankit
Lakkautettu 1993 (pilkottu)
Avainhenkilöt Paavo Prepula
Kotipaikka Helsinki
Toimiala pankkitoiminta

Suomen Säästöpankki - SSP oli vuosina 1992–1993 toiminut Suomen suurin säästöpankki. Pankin perustaminen liittyi pankkikriisiin.

Suomen Säästöpankki perustettiin vuonna 1992 nimellä Suomen Säästöpankki - SSP[1]. Siihen liittyi 41 säästöpankkia. Pankista tuli markkatalletusten määrällä mitaten Suomen suurin pankki.[2]

Perustamisen syy oli säästöpankkiryhmän kriisi. Ryhmän keskuspankki Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki oli otettu talousvaikeuksiensa vuoksi Suomen Pankin haltuun. Säästöpankit tarvitsivat selvitäkseen valtion tukea. Rahoitustarkastuksen johtaja Jorma Aranko ilmoitti, että valtion tukea saisi vain Suomen Säästöpankin tai Aktian kautta. Suomen Säästöpankin ulkopuolelle jäävät pankit jäisivät ilman valtion apua.[2]

Valtio sitoutui tukemaan Suomen Säästöpankkia säästöpankkien vakuusrahaston kautta 5,5 miljardin markan lainalla ja 1,7 miljardin takauksella, mikä säästöpankkimiesten mielestä oli riittämätön määrä. Suomen Säästöpankin oli puolestaan laadittava tervehdyttämisohjelma.[2]

Suomen Säästöpankki aloitti virallisesti toimintansa 21.9.1992.[2] Vielä samana vuonna SSP muutettiin säästöpankkiosakeyhtiöksi. Yhtiön nimeksi rekisteröitiin Suomen Säästöpankki - SSP Oy[1]. Muutos tehtiin, jotta SSP voisi ottaa vastaan valtion tukea. Tuen ehtona oli osakeyhtiömuoto, jotta valtiovalta voisi vaikuttaa pankkiin.[3]

Pankin tilanne paheni nopeasti. Markka laskettiin syyskuussa kellumaan ja sen arvo heikkeni. SSP menetti rahaa.[2]

Tilanteen ratkaisemiseksi pankkia yritettiin myydä muille pankeille. Lopulta päädyttiin siihen, että SSP pilkotaan neljän kilpailijan kesken. Ostajina olivat Unitas, KOP, Postipankki ja osuuspankit. Pankin konttorit jaettiin kilpailijoille siten, että kullakin paikkakunnalla heikoin pankki sai valita SSP:n konttorin ensimmäisenä. Näin markkinaosuudet eivät keskittyisi liikaa. Kauppahinta oli 5,6 miljardia markkaa. SSP:n osakkeet maksoivat 4 markkaa. Kilpailijapankit sopivat keskenään, että ne lopettivat pankin vaihtoon tähtäävän mainonnan puoleksi vuodeksi.[2]

Suomen Säästöpankin konttorit jaettiin niin, että Yhdyspankki sai 122 konttoria, KOP 135 konttoria, Postipankki 153 ja Osuuspankki 246 konttoria. Jakajat yrittivät välttää suurilla paikkakunnilla ylisuuria markkinaosuuksia. Pienillä paikkakunnilla tässä ei aina onnistuttu.[4]

Jaon seurauksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SSP:n raunioille perustettiin roskapankki Arsenal. Sinne siirrettiin säästöpankkien ongelmallisia yritysasiakkaita. Arsenaliin siirtyi noin 30 miljardin markan arvosta omaisuutta ja asiakkaita.[2]

Pilkkojapankit olivat SSP-kauppaan tyytyväisiä. Ostos ei ollut niille kallis. Pankit olivat saaneet tervettä liiketoimintaa ja riskit oli siirretty valtion haltuun. Mainoskiellon lisäksi pankit olivat tiettävästi sopineet myös yhteisestä korkomarginaalista. Muiden pankkien tulokset kääntyivätkin pian vahvaan nousuun.[2]

Yhdyspankin ostamat SSP:n konttorit yhdistettiin sen omien konttoreiden kanssa vuonna 1994. Turhat päällekkäisyydet poistettiin sulkemalla noin 70 konttoria. SSP:stä Yhdyspankkiin siirtyneille työntekijöille ilmoitettiin, että heidän työpaikkansa olivat turvatut.[4]

SSP:n jako kilpailijoille ja sitä seurannut konttoriverkoston alasajo auttoi tervehdyttämään suomalaista pankkijärjestelmää. Suomalaisilla pankeilla oli ollut runsaasti ylikapasiteettia. Pankit kilpailivat keskenään markkinaosuuksista, eivätkä ne olisi voineet yksipuolisesti ryhtyä supistamaan omaa konttoriverkostoaan tai henkilökuntaansa. SSP:n pilkkominen tarjosi tähän mahdollisuuden.[4]

Suomen Säästöpankkiin liittyneitä pankkeja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Säästöpankkiin liittyi Suomen vuonna 1992 olemassa olleista säästöpankeista hieman yli puolet. Osa pankeista oli terveitä, osa ongelmissa. Erityisen ongelmaisia oli 12 säästöpankkia, ns. musta tusina, ne on merkitty lihavoituna.[2] Pankit on merkitty talletuskannan mukaisessa suuruusjärjestyksessä.[5]

  1. Tampereen Aluesäästöpankki
  2. Turun Suomalainen Säästöpankki
  3. Etelä-Pohjanmaan Säästöpankki
  4. Keski-Suomen Säästöpankki
  5. Helsingin Suomalainen Säästöpankki
  6. Oulun Aluesäästöpankki
  7. Satakunnan Säästöpankki
  8. Etelä-Savon Säästöpankki
  9. Pohjois-Karjalan Säästöpankki
  10. Päijät-Hämeen Säästöpankki
  11. Turun Työväen Säästöpankki
  12. Pohjois-Savon Säästöpankki
  13. Sparbanken i Åboland
  14. Kanta-Hämeen Aluesäästöpankki
  15. Keski-Uudenmaan Säästöpankki
  16. Kokkolanseudun Säästöpankki
  17. Lounais-Suomen Säästöpankki
  18. Kainuun Säästöpankki
  19. Länsi-Pohjan Säästöpankki
  20. Kanta-Uudenmaan Säästöpankki
  21. Keskipohjan Aluesäästöpankki
  22. Sparbanken i Borgåselvennä
  23. Vaasan Suomalainen Säästöpankki
  24. Etelä-Satakunnan Säästöpankki
  25. Lounais-Hämeen Säästöpankki
  26. Sparbanken Deposita
  27. Pohjois-Satakunnan Säästöpankki
  28. Sparbanken i Östra Nyland
  29. Vakka-Suomen Säästöpankki
  30. Rovaniemen Säästöpankki
  31. Porin Suomalainen Säästöpankki
  32. Luoteis-Uudenmaan Säästöpankki
  33. Heinolan Säästöpankki
  34. Koillis-Suomen Säästöpankki
  35. Hyvinkään Säästöpankki
  36. Ålands Sparbank
  37. Mäntsälän Säästöpankki
  38. Oriveden Säästöpankki
  39. Korsnäs Sparbank
  40. Längelmäen Säästöpankkiselvennä
  41. Hartolan Säästöpankki

Osa pankeista kieltäytyi liittymästä SSP:hen, osa liittyi Aktiaan. Ne pankit selvisivät lamasta.

Säästöpankkitoiminnan jatkuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräille alueille säästöpankkitoiminta on sittemmin palannut:

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b PRH: Virre-tietokanta Pankin nimen kirjoitusasut kaupparekisterissä ”Suomen Säästöpankki - SSP” ja ”Suomen Säästöpankki - SSP Oy”.
  2. ↑ a b c d e f g h i Saukkomaa, Harri: Paha pankki. Kertomus Suomen Säästöpankin lyhyestä elämästä ja nopeasta kuolemasta. Ja petoksesta. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1994. ISBN 951-1-13074-9
  3. ↑ Karlsson, Svenolof: Ihmisen kokoinen. Aktia – suuri pieni pankki ja sen salaisuus, s. 112–113. Määritä julkaisija! ISBN 952-92-1265-8
  4. ↑ a b c Vihola, Teppo: Rahan ohjaaja. Yhdyspankki ja Merita 1950–2000, s. 309–312. Merita Pankki Oyj, 2000. ISBN 951-889-103-6
  5. ↑ 41 pankkia mukaan HS arkisto (maksullinen). Viitattu 27.7.2018.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_Säästöpankki&oldid=22812688”