Steve Lukather

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Suurin osa artikkelista lähteetöntä.

Steve Lukather
Steve Lukather Toton konsertissa heinäkuussa 2007.
Steve Lukather Toton konsertissa heinäkuussa 2007.
Henkilötiedot
Koko nimi Steven Lee Lukather
Syntynyt21. lokakuuta 1957 (ikä 67)
Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Kansalaisuus Yhdysvallat Yhdysvallat
Ammatti muusikko, kitaristi, laulaja
Muusikko
Taiteilijanimi Luke[1]
Aktiivisena 1975–
Tyylilajit rock, fuusiojazz
Soittimet kitara, piano
Yhtyeet Toto
Levy-yhtiöt Ride Records Intl.
Aiheesta muualla
www.stevelukather.com

Steven Lee Lukather (nyk. Steve Lukather, lempinimeltään Luke[1], s. 21. lokakuuta 1957 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen muusikko, joka tunnetaan parhaiten rockyhtye Totosta. Lukather on kitaristi ja laulaja, minkä lisäksi hän säveltää, tuottaa ja sovittaa kappaleita. Hänen soittoaan voi kuulla yli 1 500 albumilla. Lukatherin soolotuotantoon kuuluu seitsemän albumia, joista viimeisin, Transition julkaistiin tammikuussa 2013.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960- ja 1970-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukather soitti rumpuja ja kosketinsoittimia ennen kuin sai 7-vuotiaana isältään ensimmäisen Kay-merkkisen akustisen kitaran ja LP:n Meet the Beatles!. Hän on sanonut rakastavansa kosketinsoittimia ja säveltää monia kappaleita koskettimilla.

Seuraavina vuosina Lukather opetteli soittamaan kitaraa vanhempien kavereidensa opastuksella. Hän tapasi lukiossa häntä pari vuotta vanhemmat Porcaron veljekset. Jeff Porcaro ja David Paich soittivat jo erilaisissa studiosessioissa. Lukather oli itseoppinut 15-vuotiaaksi asti, kunnes alkoi ottaa tunteja Jimmy Wybleltä. Tämä opetti hänelle nuotinlukua sekä muun muassa sovittamista.

Lukioaikoina erityisesti Jeff Porcarosta muodostui Lukatherille eräänlainen isovelihahmo. Boz Scaggsin kanssa keikoilla kiertämisen jälkeen vuonna 1976 Paich ja Porcaro pyysivät Lukatheria, Bobby Kimballia, David Hungatea ja Steve Porcaroa liittymään heidän omaan yhtyeeseensä nimeltä Toto. Tällä välin Paich, Jeff Porcaro ja kaverit kuten Jay Graydon vetivät Lukatheria enemmän ja enemmän sessiomuusikkobisnekseen. Lukather osoittautui ensiluokkaiseksi sessiomuusikoksi 1970-luvun loppupuolella ja 1980-luvulla, ja hän päätyikin soittamaan tuolloin useiden kuuluisien artistien albumeilla.

Lokakuussa 1978 Toto julkaisi ensimmäinen albuminsa nimeltä Toto, jolta löytyy yhtyeen hittisingleinä tunnetut kappaleet ”Hold the Line”, ”I’ll Supply the Love” ja ”Georgy Porgy”. Paich ja Lukather aloittivat albumin myötä 25-vuotisen uransa. Lukather ei näytellyt Toton alkuvaiheissa vielä kovin merkittävää osaa kappaleiden tekemisessä, mutta hänen roolinsa kasvoi vähitellen.

»”Olen tehnyt biisejä pienestä asti, mutta lopetin kun liityin Totoon sen takia koska David Paichilla oli niin mahtavia biisejä. Joka päivä hänellä oli uutta näytettävää ja aina kaikki kuulosti loistavalta. Ainakin minun mielestäni. Toisen albumin aikoihin, kuten biisissä ”Hydra” joka oli koko yhtyeen tekemä biisi, minä tein kitarariffit. Siitä se lähti ja kolmannella albumilla tein jo kolme biisiä ja neljännellä tein myös kolme tai neljä biisiä ja vähitellen aloin tekemään yhä enemmän ja enemmän. Sitten oli vielä pari hittilevyä eri bändeiltä, kuten The Tubes, joille tein ”Talk to Ya Later” ja ”She’s a Beauty” -biisit ja myös Bensonin biisi ”Turn Your Love Around” Jay Graydonin ja Bill Champlinin kanssa. Eli aloin tekemään erilaisia kummallisia juttuja eri bändeille ja se vahvisti uskoani biisien kirjoittamiseen. Sitten aloimme tekemään biisejä yhdessä yhä enemmän ja Toto IV -albumiin mennessä teimmekin jo tosi paljon yhdessä.”»
(Steve Lukather, 1986)

1980-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Steve Lukather Toton maailmankiertueella Alankomaissa syyskuussa 1982.

Vuosi 1982 osoittautui Toton ja Lukatherin uran kaupallisesti menestyksekkäimmäksi. Lukather, Paich, Jeff ja Steve Porcaro osallistuivat merkittävästi Michael Jacksonin albumin Thriller tekemiseen, josta tuli yksi maailman myydyimmistä albumeista. Lukather vaikutti albumilla kappaleissa ”The Girl Is Mine”, ”Beat It” ja ”Human Nature”. Hän soittaa rytmikitaraa kappaleessa ”Beat It” Eddie Van Halenin soittaessa kitarasoolon. Toton rumpali Jeff Porcaro soitti rumpuja katkenneen äänitysnauhan vuoksi menetetyn sykronisoinnin myötä jälkikäteen niin tarkasti livenä, että ”Beat It” saatiin julkaisukuntoon. Lukatherin kertoman mukaan Jackson itse soitti alun perin monta kertaa eräänä aamuna Lukatheria soittamaan albumille, mutta hän piti soittajaa pilasoittajana ja katkaisi linjan. Lopulta tuottaja Quincy Jones soitti ja vahvisti asian. Toton oma albumi Toto IV myi platinaa. Vuotta myöhemmin yhtye sai kuusi kultaista gramofonia Grammy Awardseissa albumin johdosta ja Lukather sai Grammyn parhaasta rhythm and blues -kappaleesta ”Turn Your Love Around” yhdessä Jay Graydonin ja Bill Champlinin kanssa.

Vaikka Toton seuraavat albumit eivät olleet yhtä menestyksekkäitä kuin Toto IV, Lukather teki enemmän kappaleita ja esiintyi yhä valikoituneemman artistijoukon kanssa. Kierrettyään Jeff Beckin, Simon Phillipsin ja Carlos Santanan kanssa Japanissa vuonna 1989, Lukather julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa nimeltä Lukather. Kyseessä oli melko laaja-alainen albumi, jolla soittivat monet Lukatherin kanssa aiemmin soittaneet muusikkoystävät kuten Michael Landau, Danny Kortchmar, Randy Goodrum, Eddie Van Halen, David Paich, Steve Stevens, Jeff Porcaro ja Richard Marx. Samana vuonna Lukather julkaisi myös ensimmäisen sivuprojektin tuotoksensa Los Lobotomysin, joka oli äänitetty livenä Yhdysvaltain länsirannikon musiikkikerman kuten David Garfield, Jeff Porcaro, Vince Colaiuta ja Will Lee kanssa.

Vuonna 2004 kosketinsoittaja Garfield ja basisti John Peña julkaisivat bootleg-kokoelman Los Lobotomysin Tanskan ja Hollywoodin keikoista ilman Lukatherin ja Phillipsin lupaa. Tämä johti albumin vetämiseen pois myynnistä sekä siihen, että Lukather julisti pidättäytyvänsä jatkossa soittamasta Garfieldin ja Peñan kanssa.

1990- ja 2000-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Steve Lukather Toton konsertissa vuonna 1990.

Toton neljännen laulajan Jean-Michel Byronin lähdettyä yhtyeestä vuonna 1991 Lukather otti roolin yhtyeen laulajana. Vuonna 1992, juuri albumin Kingdom of Desire nauhoitusten jälkeen, Jeff Porcaro kuoli äkilliseen sydänpysähdykseen allergisen reaktion vuoksi, jonka hän sai ruiskutettuaan kuuman suihkun jälkeen hyönteismyrkkyä puutarhassa. Muutamaa viikkoa ennen Kingdom of Desire -kiertuetta kolme Toton jäsentä, Lukather sekä Paich ja Mike Porcaro päättivät edetä kiertueen kanssa ja pyysivät jo aiemmin Japanissa kiertueella mukana ollutta Simon Phillipsiä korvaamaan Jeffin. Lukather on kuvannut paljon henkilökohtaisia tuntojaan Toton albumilla Tambu.

Lukather julkaisi vuonna 1994 toisen sooloalbuminsa Candyman, joka oli Los Lobotomys -henkinen projekti Simon Phillipsin, David Garfieldin ja John Peñan kanssa. Vuonna 1997 Lukather julkaisi kolmannen sooloalbuminsa Luke, jota voi kuvailla henkilökohtaiseksi ja musiikilliseksi retkeksi menneisyyteen. Vuonna 2003 ilmestyi neljäs sooloalbumi Santamental, jolla oli uskaliaita fuusio- ja rock-henkisiä sovituksia klassisista sekä uusista joululauluista. Sooloalbumien lomassa toteutui viisi uutta Toto-projektia: laulaja Bobby Kimballin paluualbumi Mindfields ja Livefields vuonna 1999, Through the Looking Glass vuonna 2002 sekä 25-vuotisen taiteilijauran kunniaksi julkaistu 25th Anniversary – Live in Amsterdam CD:llä ja DVD:llä. Näiden lisäksi Lukather osallistui myös esimerkiksi David Garfieldin, Richard Marxin, Mike Terranan, Pat Torpeyn, Gregg Bissonetten ja muiden artistien projekteihin sekä keikkaili vanhan ystävänsä ja musiikillisen mentorinsa Larry Carltonin ja kaverinsa Edgar Winterin kanssa.

Carlton ja Lukather äänittivät pari keikkaa vuoden 1998 Japanin-kiertueella. Vuonna 2001 he julkaisivat albumilla No Substitutions osan kappaleista, jotka oli nauhoitettu Blue Note -kerholla Osakassa marraskuussa 1998 rock-kitaristi Steve Vain levymerkille. Albumi toi heille helmikuussa 2002 Grammyn kategoriassa ”paras pop-instrumentaalialbumi”. Lukather on korostanut palkinnon olleen hänelle erityisen merkittävä Carltonin vuoksi.

»”Silloin kun aloittelin kitaransoittoa, Larry oli oma sankarini. Se, että seisoin siellä 25 vuotta myöhemmin lavalla palkinto kädessä oli unelman toteutuminen.”»
(Steve Lukather)

Vuonna 2005 Lukather kokosi ryhmän nimeltä ”El Grupo” ja lähti kiertueelle. Covereita soittaneessa projektiyhtyeessä esiintyi kosketinsoittaja Steve Weingart, basisti Oskar Cartaya ja rumpali Joey Heredia. Keikkamateriaalina käytettiin kappaleita yhtyeiltä ja artisteilta Los Lobotomys, Michael Landau, Weather Report, Jimi Hendrix ja Jeff Beck. Kiertueesta tehtiin CD-tallenne.

Vuonna 2006 Lukather aloitti uuden sooloalbuminsa Ever Changing Times työstämisen. Se ilmestyi vuonna 2008 ja oli jälleen tyyliltään erilainen sooloalbumi. Siinä esiintyi muun muassa Lukatherin poika Trevor.

Santamental (2003)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 2003 julkaistu Santamental oli yhteistyöprojekti, jolla soittaa useita tunnettuja muusikoita kuten kitaristit Eddie Van Halen, Slash ja Steve Vai sekä rumpali Gregg Bissonette. Kun Lukatherin silloinen levy-yhtiö Bop City Records lähestyi häntä ja pyysi häntä tekemään joulualbumin, hän vastasi epäilevänsä suuresti kykenevänsä moiseen. Levy-yhtiö kuitenkin halusi Lukatherin tarttuvan toimeen omalta kulmaltaan ja tuottavan jotain erilaista joulualbumille. Lukather pyysi mukaan kosketinsoittaja Jeff Babkon ja kitaristi Larry Carltonin auttamaan kappaleiden sovituksessa. Projekti oli haaste Lukatherille, jonka piti olla erittäin luova muuttaessaan yksinkertaisia ja perinteisiä joululauluja kuuntelijoita kiinnostaviksi uusiksi versioiksi rikkomatta liikaa tuttuja perusrakenteita. Lukather totesi lopuksi, ettei olisi aiemmin uskonut ikinä tekevänsä joulualbumia.

Lukatherin albumille valitsemat muusikot jättivät ”raskaan” tunnelman taustansa mukaisesti. Lukather sai houkuteltua pitkään yksityisyydessä lymyilleen Eddie Van Halenin mukaan soittamaan melodiaa kappaleelle ”Joy to the World”. Steve Vai soitti kitaraa kappaleella ”Carol of the Bells” Lukatherin tuolloin 14-vuotiaan pojan Trevorin kanssa. Slash soitti osuutensa Lukatherin ja Stan Lynchin sävellykseen ”Broken Heart for Christmas” yhdellä äänityksellä. Lukather ylisti Slashia projektin jälkeen kutsuen tätä ”aikamme Keith Richardsiksi”. Piireissä tunnettu sessiokitaristi Michael Landau soitti kappaleella ”Look Out for Angels”. Albumilla on versio laulusta ”Jingle Bells”, jolla big band soittaa Lukatherin kanssa Sammy Davis Jr:n vanhoilta ääninauhoilta lisättyjen lauluraitojen kanssa yhdessä laulettuna. Albumi äänitettiin kuudessa päivässä, jonka jälkeen Lukather ilmoitti sen olevan hänen ensimmäinen ja viimeinen joulualbuminsa.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukather on ollut aiemmin naimisissa yhdysvaltalaisen laulaja-säveltäjä-näyttelijä-malli Marie Currien kanssa. Heillä on kaksi aikuista lasta, Tina ja Trevor. Trevor soittaa isänsä tapaan kitaraa ja on keikkaileva muusikko. Lukather erosi vuonna 2010 näyttelijä Shawn Battenista, jonka kanssa hänellä on kaksi lasta. Lukather toivoo saavansa elää rauhallista elämää perheensä kanssa. Siinä auttaa hänen mielestään se, että hän ei ole tunnettu ”supertähti”, vaikka hän onkin keikkaillut 2010-luvulla paljon myös The Beatlesin rumpalin Ringo Starrin kanssa.

Soittimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukather on suunnitellut oman kitaramallin nimeltä Luke valmistaja Music Manin kanssa sekä mikrofonisetin EMG SL20. Hän soitti aiemmin Valley Artsin custom-kitaroilla ennen yrityksen joutumista saneeraukseen ja Samickin haltuun. Sitä ennen hänellä oli käytössä Ibanezin nimikkomalli RS-1010-SL. Lukather käytti 2000-luvulla akustisena kitarana Ovation-Adamas 1597-4G -kitaraa, mutta hän on sittemmin siirtynyt soittamaan Yamahan LJX26CP- ja NTX1200-mallin kitaroita. Lukatherilla oli räkissään sähkökitaran etuvahvistimena pitkään kolmikanavainen Bob Bradshaw’n valmistama Custom Audio Electronics 3+, mutta hän on sittemmin karsinut settiään muun muassa kallistuneiden lentorahtikustannusten vuoksi.

Lukather soittaa nykyisin hyvin vähillä efekteillä kahden Bognerin Ecstasy 101B -putkivahvistimen läpi uudella Music Man Luke 3 (L III) -kitarallaan, jossa on DiMarzion passivimikrofonit, poikkeuksena aiempiin EMG:n aktiivimikrofoneihin, joita hän käytti hyvin pitkään. Lukather on myös siirtynyt käyttämään perinteistä johtoa kitarassaan aiempien langattomien lähettimien sijaan. Hän uskoo saaneensa kyseisellä yhdistelmällä aikaan ”orgaanisemman” soundin.

Sooloalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lukather (1989)
  • Candyman (1994)
  • Luke (1997)
  • Santamental (2003)
  • Ever Changing Times (2008)
  • All's Well That Ends Well (2010)
  • Transition (2013)
  • I Found the Sun Again (2021)
  • Bridges (2023)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Steve Lukather and Joseph Williams Announce Solo Albums and Toto Pay-Per-View Concert premierguitar.com. 13.11.2020. Premier Guitar. Viitattu 11.7.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toto
Studioalbumit:
Livealbumit:
Kokoelmat:
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Steve_Lukather&oldid=21631471”