Rita Levi-Montalcini

Rita Levi-Montalcini
Levi-Montalcini vuonna 2009
Henkilötiedot
Syntynyt	22. huhtikuuta 1909 Torino, Italia
Kuollut	30. joulukuuta 2012 (103 vuotta) Rooma, Italia
Koulutus ja ura
Tutkimusalue	neurologia
Palkinnot	Nobelin lääketieteen palkinto (1986) National Medal of Science (1987)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Rita Levi-Montalcini (22. huhtikuuta 1909 Torino – 30. joulukuuta 2012 Rooma) oli italialainen neurologi. Hänelle myönnettiin vuoden 1986 Nobelin lääketieteen palkinto yhdessä yhdysvaltalaisen Stanley Cohenin kanssa. Palkinto annettiin solujen kasvutekijöihin liittyvistä solubiologiaa mullistaneista tutkimuksista. Levi-Montalcini oli 103-vuotiaana pisimpään elänyt Nobel-palkinnon saaja. Hän oli Italian elinikäinen senaattori vuodesta 2001.

Nobel-palkinto

Nobel-palkinto annettiin solujen ja elinten kasvun ymmärtämisestä. Levi-Montalcini ja Stanley Cohen löysivät hermokasvutekijän (Nerve Growth Factor, NGF) ja epidermaalisen kasvutekijän (Epidermal Growth Factor, EGF). He osoittivat, miten solun kasvua ja erilaistumista säädetään. Löydöt olivat uraauurtavia perustutkimuksen kannalta. Ne auttoivat myös ymmärtämään monia tauteja kuten dementiaa ja kasvaimia sekä haavojen paranemista. Keksinnön uskottiin parantavan hoitomenetelmiä ja edistävän lääkkeiden kehitystä.

NGF oli ensimmäinen tunnettu neurotrofinen tekijä. Neurotrofiset tekijät ovat valkuaisaineita, jotka säätelevät hermoston kehitystä ja toimintaa. Hermon kasvutekijän tuotanto lisääntyy tulehduksissa ja niillä on yhteyksiä moniin sairauksiin, muun muassa Alzheimerin tautiin, masennukseen, kipuun ja astmaan. EGF stimuloi ihon ja silmän sarveiskalvon kehitystä. Myöhemmin Cohen ja muut osoittivat, että EGF stimuloi useiden erilaisten solujen kehitystä. Myöhemmin on löydetty useita muitakin kasvutekijä, kuten DGF, interleukiini FGF ja ECGF.

Ura

Levi-Montalcini päätti opiskella lääketiedettä perhetuttavan kuoltua syöpään. Hän opiskeli Torinossa lääketiedettä 1930–1936 Giuseppe Levin ohjaamana. Valmistuttuaan hän työskenteli Levin assistenttina. Benito Mussolinin vuonna 1938 julistama Manifesto della Razza ja juutalaisvastaiset lait heikensivät hänen tieteellistä uraansa Italiassa. Syyskuussa 1946 hän sai professori Victor Hamburgerilta kutsun lukukaudeksi Washingtonin yliopistoon St. Louisissa (Missouri, Yhdysvallat). Lukukausi venyi 30 vuodeksi. Yhdysvalloissa hän eristi yhteistyössä Cohenin kanssa epidermaalisen kasvutekijän (Epidermal Growth Factor, EGF) syöpäkudoksesta, jossa hermot kasvoivat nopeasti. He loivat käsitteen neurotrofinen tekijä. Levi-Montalcini sai professorin arvon vuonna 1958. Vuodesta 1962 hän työskenteli sekä Roomassa että St. Louisissa. Hän ohjasi Roomassa neurobiologian tutkimuskeskusta 1961–1969 ja solubiologian laboratoriota 1969–1971.

Perhe

Levi-Montalcinin perhe on sefardijuutalainen. Isä Adamo Levi oli sähköinsinööri ja lahjakas matemaatikko. Äiti Adele Montalcini oli lahjakas maalari. Vanhin veli Gino Levi-Montalcini (k. 1974) oli kuuluisa italialainen arkkitehti ja professori Torinossa. Viisi vuotta vanhempi sisko Anna elää Torinossa. Kaksossisko Paola Levi-Montalcini (k. 2000) oli tunnettu maalari. Levi-Montalcini on kirjoittanut omaelämäkerran vuonna 1988: In Praise of Imperfection: My Life and Work. Basic Books, New York.

Palkinnot ja kunnianosoitukset

Vuonna 1968 Levi-Montalcini valittiin kymmenentenä naisena Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian jäseneksi. Hän sai Nobel-palkinnon vuonna 1986. Samana vuonna hänelle myönnettiin myös Albert Lasker -palkinto lääketieteellisestä perustutkimustyöstä.

Vuonna 1987 hän sai National Medal of Sciencen. Palkinnon myöntää Yhdysvaltain presidentti merkittävästä tieteellisestä saavutuksesta.

Vuonna 2001 Italian presidentti Carlo Azeglio Ciampi nimitti Levi-Montalcinin Italian elinikäiseksi senaattoriksi.

Aiheesta muualla

• Biography The Nobel Foundation
• Neurotrophic factors (Arkistoitu – Internet Archive) GDNF and p75 Neurotrophin Receptor in Development and Disease, Kirmo Wartiovaara, Helsingin yliopiston verkkojulkaisut, Helsinki 1999 (Kaupallinen käyttö kielletty)
• Is love just a chemical? The Guardian 29.11.2005
• Rita Levi-Montalcinin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa

Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon saajat

1901–1925	1901: Behring 1902: Ross 1903: Finsen 1904: Pavlov 1905: Koch 1906: Golgi, Ramón y Cajal 1907: Laveran 1908: Metšnikov, Ehrlich 1909: Kocher 1910: Kossel 1911: Gullstrand 1912: Carrel 1913: Richet 1914: Bárány 1919: Bordet 1920: Krogh 1922: Hill, Meyerhof 1923: Banting, Macleod 1924: Einthoven
1926–1950	1926: Fibiger 1927: Wagner-Jauregg 1928: Nicolle 1929: Eijkman, Hopkins 1930: Landsteiner 1931: Warburg 1932: Sherrington, Adrian 1933: Morgan 1934: Whipple, Minot, Murphy 1935: Spemann 1936: Dale, Loewi 1937: Szent-Györgyi 1938: Heymans 1939: Domagk 1943: Dam, Doisy 1944: Erlanger, Gasser 1945: Fleming, Chain, Florey 1946: Muller 1947: C. Cori, G. Cori, Houssay 1948: Müller 1949: Hess, Moniz 1950: Kendall, Reichstein, Hench
1951–1975	1951: Theiler 1952: Waksman 1953: Krebs, Lipmann 1954: Enders, Weller, Robbins 1955: Theorell 1956: Cournand, Forssmann, Richards 1957: Bovet 1958: Beadle, Tatum, Lederberg 1959: Ochoa, Kornberg 1960: Burnet, Medawar 1961: Békésy 1962: Crick, Watson, Wilkins 1963: Eccles, Hodgkin, Huxley 1964: Bloch, Lynen 1965: Jacob, Lwoff, Monod 1966: Rous, Huggins 1967: Granit, Hartline, Wald 1968: Holley, Khorana, Nirenberg 1969: Delbrück, Hershey, Luria 1970: Katz, Euler, Axelrod 1971: Sutherland 1972: Edelman, Porter 1973: Frisch, Lorenz, Tinbergen 1974: Claude, Duve, Palade 1975: Baltimore, Dulbecco, Temin
1976–2000	1976: Blumberg, Gajdusek 1977: Guillemin, Schally, Yalow 1978: Arber, Nathans, Smith 1979: Cormack, Hounsfield 1980: Benacerraf, Dausset, Snell 1981: Sperry, Hubel, Wiesel 1982: Bergström, Samuelsson, Vane 1983: McClintock 1984: Jerne, Köhler, Milstein 1985: Brown, Goldstein 1986: Cohen, Levi-Montalcini 1987: Tonegawa 1988: Black, Elion, Hitchings 1989: Bishop, Varmus 1990: Murray, Thomas 1991: Neher, Sakmann 1992: Fischer, Krebs 1993: Roberts, Sharp 1994: Gilman, Rodbell 1995: Lewis, Nüsslein-Volhard, Wieschaus 1996: Doherty, Zinkernagel 1997: Prusiner 1998: Furchgott, Ignarro, Murad 1999: Blobel 2000: Carlsson, Greengard, Kandel
2001–	2001: Hartwell, Hunt, Nurse 2002: Brenner, Horvitz, Sulston 2003: Lauterbur, Mansfield 2004: Axel, Buck 2005: Marshall, Warren 2006: Fire, Mello 2007: Capecchi, Evans, Smithies 2008: zur Hausen, Barré-Sinoussi, Montagnier 2009: Blackburn, Greider, Szostak 2010: Edwards 2011: Beutler, Hoffmann, Steinman 2012: Gurdon, Yamanaka 2013: Rothman, Schekman, Südhof 2014: O’Keefe, M.-B. Moser, E. Moser 2015: Campbell, Ōmura, Tu 2016: Ōsumi 2017: Hall, Rosbash, Young 2018: Allison, Honjo 2019: Kaelin, Ratcliffe, Semenza 2020: Alter, Houghton, Rice 2021: Julius, Patapoutian 2022: Pääbo 2023: Karikó, Weissman 2024: Ambros, Ruvkun