Rekisterikilpi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomalainen auton rekisterikilpi
Saksalainen rekisterikilpi
Eurooppa

Rekisterikilpi on tunnistamista varten tarkoitettu autoon tai muuhun rekisteröitävään ajoneuvoon kiinnitetty pieni metallinen tai muovinen kilpi, johon on kirjoitettu ajoneuvon rekisteritunnus. Sama tunnus yksilöi ajoneuvon myös ajoneuvorekisterissä ja rekisteriotteessa.

Suomen rekisterikilvet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa moottoriajoneuvojen ajoneuvorekisteriä hallinnoi Liikenne- ja viestintävirasto (Traficom). Autoissa ja traktoreissa kilvet kiinnitetään näkyvälle paikalle ajoneuvon etu- ja takapäähän. Perävaunuissa, moottorityökoneissa, moottoripyörissä, mopoissa ja mopoautoissa kilpi on sijoitettu vain taakse. Ainoastaan moottorikelkoissa kilpi on sijoitettu sivulle. Takapään kilven tulee olla valaistu. Kaikki Suomessa (pois lukien Ahvenanmaa) rekisteröityjen moottoriajoneuvojen rekisterikilvet on vuodesta 1927 lähtien valmistettu Helsingin vankilassa.

Yleensä rekisterikilpi valitaan satunnaisesti, mutta on mahdollista saada vapaavalintainen erityiskilpi. Erityiskilpipäätös maksaa 850 euroa eikä erityiskilpeä voi siirtää toiseen ajoneuvoon ilman uutta päätöstä. P, W ja D ovat nykyäänkin käytössä perävaunuissa.

Valtakunnallinen moottoriajoneuvojen rekisteripakko tuli Suomeen vasta vuonna 1922, joskin tätä edelsivät kaupunkikohtaiset kilpijärjestelmät, esimerkiksi Helsingissä vuodesta 1907. Vuosina 1922–1929 käytettiin valkopohjaisia rekisterikilpiä, mutta 1930- ja 1940-luvuilla parillisina vuosina rekisteröidyissä autoissa käytettiin mustapohjaisia kilpiä joissa teksti oli valkoisella fontilla, parittomina valkopohjaisia mustalla fontilla. Vuonna 1950 siirryttiin mustiin kilpiin valkoisilla kirjaimilla. Sen jälkeen rekisteritunnuksissa oli kaksi kirjainta, joista ensimmäinen oli läänitunnus, sekä enintään kolminumeroinen luku. Perävaunujen tunnusmerkeissä oli P-kirjain ja läänin tunnuskirjain sekä nelinumeroinen luku. Traktorien ja moottorityökoneiden rekisteritunnuksissa oli enintään kolminumeroinen luku ja kaksi kirjainta punaisin merkein keltaisella pohjalla. Muusta Suomesta poiketen Ahvenanmaalla rekisteröidyn ajoneuvon rekisterikilvessä olivat kirjaimet ÅL ja enintään nelinumeroinen luku mustin merkein valkoisella pohjalla. Mikäli ajoneuvon kotipaikka vaihtui läänistä toiseen, sen rekisteritunnus oli vaihdettava uuden kotiläänin mukaiseksi.[1]

Moottoriajoneuvojen määrän voimakkaasti kasvaessa 1960-luvun alkupuolella asetusta muutettiin siten, että moottoriajoneuvon rekisterikilvessä oli joko kaksi kirjainta ja enintään kolminumeroinen luku tai kolme kirjainta ja enintään kaksinumeroinen luku valkoisin merkein mustalla pohjalla.[1]

Vuodesta 1972 lähtien ollut käytössä nykyisenlaiset valkopohjaiset rekisterikilvet, joissa on kolme kirjainta ja kolme numeroa. Vuoteen 1989 asti kilven ensimmäinen kirjain oli niin sanottu läänitunnus, joka määräytyi sen mukaan, missä auton omistaja asui, tosin jo vuonna 1972 luovuttiin kilpien vaihtopakosta asuinlääniä vaihtaessa. Jos kuitenkin Ahvenanmaalla rekisteröidyn ajoneuvon kotipaikka vaihtuu manner-Suomeen tai päinvastoin, rekisteritunnus on edelleen vaihdettava.[2] Suomen kuuluessa Euroopan unioniin on toukokuusta 2001 lähtien uusien kilpien vasempaan reunaan liitetty sininen kenttä, johon on sijoitettu EU:n tähtisymboli ja maatunnus.

Euroopan maiden rekisterikilvet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maa Tunnus Kilpiesimerkki
 Alankomaat NL
 Albania AL
 Andorra AND
 Armenia AM
 Azerbaidžan AZ
 Belgia B
 Bosnia ja Hertsegovina BIH
 Bulgaria BG
 Espanja E
 Georgia GE
 Gibraltar GBZ
 Irlanti IRL
 Islanti IS
 Italia I
 Itävalta A
 Kazakstan KZ
 Kosovo RKS
 Kreikka GR
 Kroatia HR
 Kypros CY
 Latvia LV
 Liechtenstein FL
 Liettua LT
 Luxemburg L
 Pohjois-Makedonia MK
 Malta M
 Monaco MC
 Montenegro MNE
 Norja N
 Pohjois-Irlanti UK
 Portugali P
 Puola PL
Tiedosto:Flag of France (1794–1815, 1830–1974).svg Ranska F
 Romania RO
 Ruotsi S
 Saksa D
 San Marino RSM
 Serbia SRB
 Slovakia SK
 Slovenia SLO
 Suomi FIN
 Sveitsi CH
 Tanska DK
 Tšekki CZ
 Turkki TR
 Ukraina UA
 Unkari H
 Valko-Venäjä BY
 Vatikaanivaltio V
 Venäjä RUS
 Viro EST
 Yhdistynyt kuningaskunta UK
  1. a b Henrik Lundsten ja U.U.J. Koponen (toim.): Tieliikennekirja, s. 77. Helsinki: Ajoturva Oy, 1966.
  2. Henrik Lundsten (toim.): Tieliikennekirja (47. painos), s. 134. Helsinki: Edita Oy, 2000. ISBN 951-37-3056-5.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]