Raparperi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Raparperi
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Tatarkasvit Polygonaceae
Suku: Raparperit Rheum
Laji: rhabarbarum
Kaksiosainen nimi

Rheum rhabarbarum
L.

Katso myös

  Raparperi Wikispeciesissä
  Raparperi Commonsissa

Raparperi eli tarharaparperi (Rheum rhabarbarum) on tatarkasveihin kuuluva erittäin hapan vihannes, jonka meheviä varsia käytetään ravinnoksi, lehdet ovat myrkyllisiä ravintona. Raparperia voidaan käyttää esimerkiksi piirakoissa, kiisselissä ja hilloissa.

Raparperi on kotoisin Kiinasta,[1] missä sen juurta on käytetty tuhansia vuosia ulostus- ja mahalääkkeenä.[2] Euroopassa raparperi tunnettiin luultavasti jo keskiajalla, mutta sitä ei käytetty elintarvikkeena, vaan se luokiteltiin pikemminkin myrkylliseksi tai syötäväksi kelpaamattomaksi kasviksi.[1] Euroopassa julkaistiin vuonna 1612 raparperin lääkinnällisistä ominaisuuksista teos De Rhapontico.lähde? Vielä 1700-luvulla kasvia pidettiin puhtaasti lääketieteellisenä yrttinä.[1]

Raparperin nimelle on useita selityksiä. Isidorus Sevillalaisen mukaan *rheu on 'juurta' tarkoittava barbaarien sana. Ammianuksen mukaan alun Rha barbaarien nimi nykyiselle Volgalle.[3] Tämän tarinan mukaan raparperia kasvoi Uralin rinteillä, ja sitä kuljetettiin Välimeren maihin pitkin Volgaa, barbaarien jokea - Rha barbarum.[1]

Ulkonäkö ja kasvutapa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raparperin suurikokoiset lehdet kasvavat maavarresta pitkän lehtiruodin päähän. Luonnonvaraisella kasvilla lehtiruodin halkaisija on noin 2,5 cm, pituus 60 cm ja lehden halkaisija 60 cm. Lehdet nousevat varhain keväällä, myöhemmin kesällä kehittyy kukkavarsi, johon tulee vihertävänvalkoisten kukkien muodostama kukinto.[4]

Raparperilla tapaa toisinaan punaisenkirjavia hierakanjärviruokoruosteen helmi-itiöpesäkkeitä, jotka ovat vähintään esteettinen haitta.[5]

Ominaisuudet elintarvikkeena

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sadassa grammassa raparperia on 5,5 grammaa hiilihydraatteja eikä juuri lainkaan rasvaa tai proteiinia. C-vitamiinia on 5 mg, A-vitamiinia 5,1 µg.[6]

Raparperin vihreät lehdet sisältävät runsaasti myrkyllistä oksaalihappoa. Oksaalihappomyrkytys voi syntyä, jos syödään raparperin lehtiä.[7] Oksaalihappoa jää kasvussa hieman myös lehtiruotiin, jonka happamuus johtuu kuitenkin runsaasta omenahaposta. Oksaalihappo sitoo elimistön kalsiumia lähes liukenemattomaksi kalsiumoksalaatiksi, josta voi muodostua virtsa- ja munuaistiehyitä tukkivia kiviä.[8] Oksaalihappo voi pahentaa kihtipotilaan tai niveltulehdusta potevan vaivoja.[9] Oksaalihapon pitoisuus syötävissä raparperin lehtiruodissa on pienehkö, mutta munuais- ja sappikiviongelmaisten on oltava varovaisia. [10]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Hamm, Kalle: Emigranttitarha environmentalart.net. Viitattu 5.1.2016.
  2. ↑ Sweety Mehta: Pharmacognosy of Rhubarb PharmaXChange.info. 27.12.2012. Viitattu 5.1.2016. (englanniksi)
  3. ↑ https://www.cnrtl.fr/definition/rhubarbe
  4. ↑ Rhubarb Encyclopedia Britannica. Viitattu 8.3.2014.
  5. ↑ Kuitunen, Tuomo: Hierakanjärviruokoruoste (Puccinia phragmitis) Luopioisten kasvisto. 12.6.2018. Viitattu 12.6.2018.
  6. ↑ Raparperi, Käsittelemätön tai tuore THL. Arkistoitu 8.3.2014. Viitattu 8.3.2014.
  7. ↑ Rhubarb leaves poisoning MedlinePlus. NIH. Viitattu 3.1.2016.
  8. ↑ puutarha.net[vanhentunut linkki]
  9. ↑ Raparperi (Arkistoitu – Internet Archive) Kasvikset.fi
  10. ↑ Georg Vogel: Handbuch des speziellen Gemüsebaues. Ulmer, Stuttgart 1996, ISBN 3-8001-5285-1, S.841–851.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalaiset hyötypuutarhakasvit
Juurekset
Kaalit
Kurkkukasvit
Mausteet
Mukulakasvit
Palkokasvit
Sipulit
Muut kasvikset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Raparperi&oldid=22708242”