Punaleppä
| Punaleppä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Pyökkimäiset Fagales |
| Heimo: | Koivukasvit Betulaceae |
| Suku: | Lepät Alnus |
| Laji: | rubra |
| Kaksiosainen nimi | |
 |
|
| Katso myös | |
Punaleppä (Alnus rubra) eli oregoninleppä[3] on Pohjois-Amerikan länsirannikolta kotoisin oleva keskikokoinen, kesävihanta puu, joka kuuluu leppien sukuun ja koivukasvien heimoon.[2] Se on suurin leppälaji Meksikon pohjoispuolisessa osassa Amerikkaa ja Pohjois-Amerikan luoteisrannikon kaupallisesti tärkein lehtipuu.[2][4] Sen erottaa muista leppälajeista reunoiltaan rullalle kääntyneistä lehdistä.[4]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Punaleppä on nopeakasvuinen ja lyhytikäinen puu, joka alkaa tuottaa siementä 10 vuoden ikäisenä ja elää keskimäärin 60–70 vuotta, enintään kuitenkin sata vuotta.[2][5] Yleensä se kasvaa 24–30 metriä korkeaksi ja rinnankorkeusläpimitaltaan 35–45 senttimetriä paksuksi. Suurimmat luonnosta löydetyt yksilöt ovat olleet 37 metriä korkeita ja 80 senttimetrin paksuisia.[2]
Punalepällä on tavallisesti yksihaarainen runko, kapea tai kartiomainen latvus sekä laaja juuristo, joka levittäytyy lähelle maanpintaa. Sen runkoa ja oksia peittää ohut, sileä ja harmaanvalkoinen kaarna, joka alkaa tummua ja kesiä ohuina levyinä puun ikääntyessä.[2][4] Juuristossa on typpeä sitovia nystyröitä, joissa elää Frankia-sukuun kuuluvia aktinobakteereja. Punalepällä on usein myös sienijuuria, joiden kautta se elää symbioosissa sienten kanssa.[5]
Talvisilmut ovat perällisiä, pallomaisia, pyöreäkärkisiä ja yleensä hyvin tahmeita. Lehtilapa on puikea tai soikea, 6–16 senttimetriä pitkä, leveän suippotyvinen tai pyöreätyvinen, terävä- tai tylppäkärkinen sekä tyypillisesti reunoiltaan rullalle kiertynyt. Lehtilaita on voimakkaasti toissahainen tai nyhälaitainen, ja lehden alapinta on kalju tai hieman karvainen.[4]
Punaleppä on yksikotinen kasvi, joka kukkii alkukeväästä ennen lehtien puhkeamista. Sen kukat sijaitsevat erillisissä hede- ja eminorkoissa.[2][4] Hedenorkot ovat jopa 12 senttimetrin mittaisia, punaruskeita ja roikkuvat oksien kärjistä yksittäin tai pieninä ryppäinä. Eminorkot ovat pienempiä, punertavanvihreitä ja pystyjä mutta kääntyvät pölytyksen jälkeen alaspäin ja kypsyvät puutuneiksi, käpymäisiksi hedelmänorkoiksi, joissa on 50–100 litteää, siipipalteista pähkylää.[2][4][5] Tuuli levittää pähkylät puun ympäristöön syksyn ja talven aikana.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Punaleppä on kotoisin Pohjois-Amerikan länsirannikolta, jossa sen levinneisyysalue ulottuu Etelä-Kaliforniasta Yukoniin ja Kaakkois-Alaskaan saakka.[2][4] Sitä ei juurikaan esiinny yli 160 kilometrin päässä merenrannasta lukuun ottamatta Pohjois-Idahon jokivarsia. Sitä viljellään myös Havaijilla.[2]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punaleppä menestyy kosteassa meri-ilmastossa noin 700 metrin korkeudelle saakka.[2] Se viihtyy aurinkoisilla paikoilla mutta ei ole kovin vaativa maaperän suhteen.[2][5] Yleensä se kasvaa virtaavien vesien äärellä, kosteilla tulvatasangoilla, järvien rannoilla, märillä rinteillä sekä aukeilla, hiekkaisilla ranta-alueilla.[2][4]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punaleppää pidetään Pohjois-Amerikan luoteisosien kaupallisesti tärkeimpänä lehtipuuna. Siitä tehdään paljon huonekaluja ja kaapistoja, sillä se on edullista ja sen tasaista ja melko tiheää puuainesta on helppo työstää. Siitä valmistetaan myös koriste-esineitä, koristelistoja, seinä- ja kattopaneeleita, kuormalavoja, puuviilua, vaneria, paperirullien tulppia ja joitakin pienempiä erikoistuotteita, kuten harjanvarsia, lankarullia, tarjottimia, kengänpohjia ja laatikoita. Lisäksi sitä käytetään selluloosan raaka-aineena ja polttopuuna.[2] Sitä pidetään myös hyvänä maanparannuskasvina, koska sen juuret muodostavat maaperään runsaasti typpeä.[5]
Monet koti- ja villieläinlajit käyttävät punaleppää ravintonaan. Lehmät, lampaat ja vuohet syövät nuorten puiden lehtiä ja oksia samoin kuin kauriit sekä hirvet. Majavat syövät sen kuorta ja rakentavat sen oksista patoja sekä pesiä. Siemenet kelpaavat tikleille ja peurahiirille.[2]
Pohjois-Amerikan intiaanit värjäsivät kalaverkkonsa punaiseksi punalepän kuoresta saatavalla väriaineella, jotta kalat eivät huomaisi verkkoja niin helposti.[2] He käyttivät punaleppää myös ulostus- ja oksetusaineena sekä yleislääkkeenä, jolla hoidettiin särkeviä luita, päänsärkyä, yskää, sappitautia, vatsavaivoja, risatautia, tuberkuloosia, astmaa ja ihottumia.[4] Punalepän lääkinnälliset ominaisuudet johtuvat sen sisältämästä salisiinista.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Stritch, L.: Alnus rubra IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.10.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Ronald J. Uchytil: Alnus rubra Fire Effects Information System. USDA Forest Service. Viitattu 31.5.2011. (englanniksi)
- ↑ ONKI, Kassu: Alnus rubra yso.fi. Viitattu 24.7.2012.
- ↑ a b c d e f g h i Hong Song: Alnus rubra Flora of North America. Viitattu 31.5.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Constance A. Harrington: Red Alder Silvics of North America – Volume 2: Hardwoods. Northeastern Area State & Private Forestry. Arkistoitu 9.9.2011. Viitattu 31.5.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puukeskus: Punaleppä (Alnus rubra)
- ITIS: Alnus rubra (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Alnus rubra (englanniksi)
- USDA Plant Guide: Red alder (Alnus rubra) (pdf) (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Alnus rubra (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)