IFF (omatunnuslaite)

Ensimmäinen yhdysvaltalainen IFF-laitteisto Model XAE vuodelta 1937

Omatunnuslaite eli IFF (engl. identification friend or foe tai interrogator friend or foe) on toisiotutka, jota alettiin ensimmäisenä käyttää sotilaslentokoneissa omien koneiden erottamiseen vieraista, jotta ilmatorjunta ja hävittäjät eivät ampuisi omia koneita. Se koostuu kahdesta pääosasta: interrogaattori (kyselijä) ja transponderi (vastaaja). Aivan aluksi kyselijä oli maa-aseman tai lentokoneen tutka ja kohdelentokoneessa vastaajalaite yksinkertaisesti vastasi samalla taajuudella kuin sitä havainnoinut tutka lisäten vain pulssimuotoisen koodin, jonka takia havainnoinut tutka erotti sen selvästi muista maaleista. Pian se menetelmä osoittautui epäkäytännölliseksi monien tutkajärjestelmien erilaisuuksien vuoksi. Oli myös helppoa tekeytyä vihollisen koneeksi matkimalla vastaussignaalia.

Tutka+tutkavastaaja, "yhden taajuuden" menetelmä, jäi kuitenkin käyttöön rauhanomaisemmissa laitteissa kuten SART-hätäjämajakka meripelastukseen, RACON-tutkamajakka merimerkkeihin sekä aktiivinen tutkaheijastin.

Nykyään IFF on osa lentokoneen elektronisen sodankäynnin laitteistoa. Se on huolellisesti koodattujen salaisten kysymysten ja vastausten vaihtoon perustuva ja muistuttaa tavallista toisiotutkalaitteistoa, jollaisia lentokoneissa on yleisesti siviilikäytössäkin. Myös normaalissa toisiotutkalaitteistossa on sotilaallinen toimintatapa. Normaali toiminta on avointa ja standardisoitua, mutta sotilaallinen toiminta koodeiltaan tarkoin salattua.