Oligarkia
| Osa artikkelisarjaa |
| Valtiomuodot |
|---|
| Vallan lähde |
| Vallan ideologia |
| Vallan rakenne |
Oligarkia eli harvainvalta (m.kreik. ὀλίγος ”harvat” ja m.kreik. ἄρχω ”hallita”) on valtiomuoto, jossa vallankäyttö on rajattu pienelle, syntyperään tai varallisuuteen perustuvalle eliitille.[1]
Antiikin aikana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Oligarkia antiikin Kreikassa
Kreikkalainen filosofi Aristoteles käytti sanaa oligarkia tarkoittamaan korruptoitunutta, oligarkkien omaan etuun tähtäävää vallankäyttöä. Jos eliitti sen sijaan käytti valtaansa epäitsekkäästi, yhteistä hyvää ajaakseen, kutsui hän hallintoa aristokratiaksi.[2]
Spartassa vallitsi spartiaattien harvainvalta, ja monissa kreikkalaisten siirtokunnissa alkuperäisten siirtolaisten oligarkia. Myös Ateenassa yritettiin vuonna 411 eaa. peloponnessolaissodan aikaan perustaa oligarkia.[1] Solonin lakien voimaantulon jälkeen 600–500 lukujen vaihteessa eaa. Solonin oligarkiassa, joka voidaan nähdä myös timokratiana, kansalaiset oli jaettu neljään luokkaan joilla oli vaihteleva määrä oikeuksia ja velvollisuuksia. Vain ylimmillä yhteiskuntaluokilla, joilla oli varallisuutta ja veronmaksukykyä, oli mahdollisuus poliittiseen vaikuttamiseen.
Roomassa muotoutui 400-luvulla eaa. uusi varallisuuteen perustuva oligarkkinen hallintojärjestelmä, jossa varakkaimmilla kansanluokilla oli kansankokouksissa ehdoton valta.[1]
Nykyaikana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyaikana oligarkia nähdään yleisesti demokratian vastakohtana. Joidenkin poliittisten filosofien mukaan tämä on kuitenkin totta vain kun katsotaan demokratian retoriikkaa tai sen ideaalia, mutta todellisen maailman demokratiat muistuttavatkin oligarkioita monessa suhteessa. Sosiologi C. Wright Millsin mukaan demokratiassa vallan ottavat yritykset, asevoimat ja hallinnollinen byrokratia, jotka eivät ole vastuussa äänestäjille ja pyrkivät tavoittelemaan vain omaa etuaan yleisen edun kustannuksella.[2]
Italialaisen Gaetano Moscan mukaan kaikista suurista yhteiskunnista tulee lopulta pienen vähemmistön, ”poliittisen luokan”, hallitsemia, koska sillä on korkeaa hallinnollista osaamista, jonka avulla se voi ottaa haltuunsa maan hallintokoneiston.[2]
Oligarkkisia piirteitä voidaan havaita kaikkialla. Selkeimmin oligarkioita ovat olleet nykyaikana apartheidin aikainen Etelä-Afrikka, jossa valta oli valkoisella vähemmistöllä, ja Iranin islamilainen tasavalta, jossa valta on islamilaisella papistolla. Oligarkioita ovat myös olleet monet sotilashallitusten hallitsemat valtiot. Lisäksi Venäjän ja Ukrainan kommunisminjälkeisissä yhteiskunnissa ovat rikkaat oligarkit olleet merkittävässä osassa poliittista elämää.[2]
Oligarkinen kapitalismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oligarkinen kapitalismi on kapitalismin muoto, jossa talouskasvu ei ole tärkeää. Siinä suojellaan ja rikastutetaan pientä väestönosaa. Sen kanssa ilmenee räikeää taloudellista epätasa-arvoa ja korruptiota.[3] Idea on se että taloudellisen vallan keskittyminen tuo mukanaan oligarkisen politiikan, sillä talous ja politiikka ovat toisiinsa toiminnallisesti kytköksissä. Yhdysvalloissa oligarkisen kapitalismin mahdollisuus on sivuutettu 1940-luvulta alkaen kylmän sodan hengessä ja uusfasismin ilmeneminen on kiistetty. Kapitalismin kytky demokratiaan on esitetty "annettuna" ja "vapaan maailman" tosiseikkana.[4]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Castrén, Paavo ja Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Otava, 2000. Sivu 378. ISBN 951-1-12387-4.
- ↑ a b c d Kubicek, Paul James (toim. Kurian, George Thomas): ”Oligarchy”, The Encyclopedia of Political Science, s. 1141–1142. CQ Press, 2011. ISBN 978-1-933116-44-0
- ↑ https://www.imf.org/en/Publications/fandd/issues/Series/Back-to-Basics/Capitalism
- ↑ Oligarchic Capitalism: Arguable Reality, Thinkable Future? Warren S. Gramm. Journal of Economic Issues. Vol. 14, No. 2 (Jun., 1980), pp. 411-432 (22 pages) https://www.jstor.org/stable/4224929