Mercury Records
| Mercury Records | |
|---|---|
 |
|
| Emoyhtiö | Universal Music |
| Perustettu | 1945 |
| Perustajat |
Irving Green Berle Adams Arthur Talmadge Ray Greenberg |
| Tilanne | aktiivinen |
| Jakelijat | Virgin Records |
| Tyylilajit | monia |
| Kotimaa | Yhdysvallat |
| Sijainti |
Yhdysvallat Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kotisivu | |
Mercury Records on vuonna 1945 Chicagossa perustettu levy-yhtiö, joka on nykyisin yksi Universal Music Groupin levymerkki. Se on vuosituhannen vaihteen jälkeen julkaissut muun muassa Bon Jovin, Kissin, Paul McCartneyn, Scorpionsin ja U2:n levyjä. 1950- ja 1960-luvuilla Mercury Records oli yksi Yhdysvaltojen suurimmista levy-yhtiöistä, joka tunnettiin erityisesti jazz- ja klassisen musiikin julkaisuistaan.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mercury Recordsin perustivat Chicagossa vuonna 1945 muoviasiantuntija ja jazzharrastaja Irving Green ja ohjelmatoimiston johtaja Berle Adams kahden muun osakkaan kanssa. Levymerkki suuntautui aluksi jazziin ja bluesiin, artisteinaan muiden muassa Albert Ammons, Jay McShann, Sippie Wallace, Professor Longhair, Buddy Rich ja Eddie Vinson. 1950-luvulla Mercury laajensi sekä klassiseen musiikkiin että lähes kaikkiin kevyen musiikin tyyleihin: jazziin, bluesiin, rock and rolliin ja countryyn.[1] Yhtiö perusti omat äänilevypuristamot Chicagoon ja Missourin Saint Louisiin ja kykeni pian kilpailemaan äänilevytuotannon nopeudessa ja määrässä Columbian, Deccan ja RCA Victorin kanssa.
Jazztuotanto ja EmArcy-merkki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mercuryn jazztuotanto sai jo 1940-luvulla hyvän kasvusykäyksen Norman Granzin Jazz at the Philharmonic -projektin levytyksistä. Jazzlevyt tehtiin vuodesta 1954 alkaen erilliselle EmArcy-levymerkille, jonka talliin kuului monia swingin myöhäiskauden ja bebop-tyylin muusikoita. Heitä olivat 1950-luvulla yhtyeenjohtajat Clifford Brown, Max Roach, Clark Terry, Maynard Ferguson ja Cannonball Adderley sekä laulajat Sarah Vaughan ja Dinah Washington. 1960-luvulla EmArcylle levyttivät muiden muassa Quincy Jones, Buddy Rich ja Charles Mingus. Mercuryn suurimpia hittejä 1960-luvulla oli Louis Armstrongin vuonna 1964 laulama ”Hello, Dolly!”[2].
Palkatessaan Quincy Jonesin vuonna 1964 varatoimitusjohtajakseen Mercury oli ensimmäinen suuri levy-yhtiö, jonka johtajistoon kuului afroamerikkalainen.[2] Jo 1950-luvulla Mercuryn johtajistoon kuului nainen, klassisesta musiikista vastannut Wilma Cozart.[1]
Klassiset ”Living Presence” -levytykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Klassisen musiikin tuotannossa Mercury Records kehitti 1950-luvun alussa työtavan, jolla kokonainen sinfoniaorkesteri pyrittiin äänittämään pienten yhtyeiden tallennuksesta tutulla yhden mikrofonin tekniikalla. Ensimmäinen tällainen levytys oli Chicagon sinfoniaorkesterin soittama orkesterisovitus Musorgskin Näyttelykuvista, kapellimestarina Rafael Kubelik. Levy sai erittäin suopeat arviot, ja muuan kriitikko käytti äänityksen laatua kuvatessaan sanoja living presence, joka otettiin Mercuryn klassisten levytysten markkinointinimeksi.[1] Stereoaikakauden koittaessa 1950-luvun puolivälissä ratkaisuna oli kolme joka suunnasta ääntä vastaanottavaa pallomikrofonia ja kolme äänitysraitaa. Mercurylle levytti paljon muun muassa Minnesotan orkesteri kapellimestarinaan Antal Doráti.
Philipsille, sitten Polydorille
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1960-luvun alussa hollantilainen Philips osti Mercury Recordsin. Levytuotannon lisäksi Mercury-nimellä alettiin myydä eräitä Philipsin valmistamia levysoittimia. Vuonna 1967 Mercury oli ensimmäinen levy-yhtiö Yhdysvalloissa, joka alkoi julkaista albumejaan myös Philipsin kehittäminä C-kasetteina.
1970-luvulla Philips myi Mercury-merkin saksalaiselle Polydorille, minkä jälkeen alkoivat levy-yhtiöiden kansainväliset fuusiot niin, että Mercury-levymerkin historiaa on vaikea seurata. Vähitellen Mercury Records muuttui yhdeksi levymerkiksi muiden joukossa,[1] ja muun muassa Britanniassa sen artistit on siirretty Virgin Records -merkille. Sillä on kuitenkin viime vuosikymmeninäkin ollut merkittäviä levyttäviä rockartisteja kuten Bon Jovi, Kiss, Paul McCartney, Rush, Thin Lizzy ja U2.
Nykyinen Mercury Classics
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mercury Classics -levymerkki aloitti toimintansa uudelleen vuonna 2012, ja sen vetäjäksi nimitettiin Deutsche Grammophonille työskennellyt musikologi Alexander Buhr. Ensimmäisiä kiinnityksiä levymerkille olivat islantilainen neoklassinen säveltäjä Olafur Arnalds, newyorkilainen jousikvartetti Brooklyn Rider, kiinalainen pianisti Yundi sekä Berliinin filharmonikoiden australialainen sooloklarinetisti Andreas Ottensamer. Muita Mercury Classicsin muusikoita ovat klassinen kitaristi Milos Karadaglic sekä Tori Amos.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d VanSinclair, Lorne: Mercury Records a rare breed, The Packet & Times 18.4.2014. Viitattu 25.5.2016.
- ↑ a b Mercury Records co-founder promoted blacks (Arkistoitu – Internet Archive), Chicago Sun-Times 3.7.2006. Vaatii HighBeam-tilauksen.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mercury Classics -sivusto (englanniksi)
