Tämä on lupaava artikkeli.

Lysimakhos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee Traakian ja Makedonian kuningasta, muut merkitykset katso Lysimakhos (täsmennyssivu)
Lysimakhos
Λυσίμαχος
Lysimakhoksen lyöttämä kolikko.
Traakian kuningas
Valtakausi 306 eaa.–281 eaa.
Makedonian kuningas
Valtakausi 288 eaa.–281 eaa.
Edeltäjä Demetrios I
Seuraaja Ptolemaios Keraunos
Traakian satraappi
Valtakausi 323 eaa.–306 eaa.
Edeltäjä Zopyrion
Syntynyt noin 355 eaa.
Makedonia
Kuollut 281 eaa.
Korupedion, Vähä-Aasia
Puoliso Nikaia
Amastris
Arsinoe II
Lapset Agatokhles
Eurydike
Arsinoe I
Ptolemaios
Lysimakhos
Filip
Isä Agatokhles

Lysimakhos Agathokleen poika (m.kreik. Λυσίμαχος, lat. Lysimachus; noin 355–281 eaa.) oli makedonialainen sotilas ja yksi Aleksanteri Suuren henkivartijoista. Hänestä tuli myöhemmin kuningas Traakiassa ja Vähässä-Aasiassa ja vuosina 288–281 eaa. hän hallitsi myös Makedonian kuninkaana. Lysimakhos kuoli kärsittyään tappion Korupedionin taistelussa vuonna 281 eaa. Seleukosta vastaan.

Perhe ja tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lysimakhoksen perhetausta on epäselvä. Kreikkalaiset kronikoitsijat Pausanias ja Justinus kertovat Lysimakhoksen olleen makedonialainen, mutta Porfyrios kirjoittaa hänen olleen thessalialainen. Roomalainen Arrianos mainitsee Lysimakhoksen isän olleen nimeltään Agathokles. Lysimakhoksen isä on yhdistetty erääseen thessalialaiseen, jonka kanssa Theopompos kertoo Filippos II:n olleen hyvä ystävä. Filippoksen kerrotaan lähettäneen Agathokleen Perrhaibiaan ja ottamaan alueen Thessalian hallintaan. Agathokleen kerrotaan myös kuuluneen Filippoksen lähipiiriin. Ilmeisesti Agathokles sai Filippokselta lahjaksi maata Pellan läheltä. Agathokles ja hänen poikansa sulautuivat pian makedonialaisiin.[1]

Lysimakhoksen tiedetään syntyneen vuosien 361 eaa. ja 351 eaa. välisenä aikana. Hän oli lähes saman ikäinen kuin Aleksanteri Suuri. Lysimakhoksen veli Alkimakhos toimi erilaisissa diplomaattisissa ja hallinnollisissa tehtävissä jo silloin kun Aleksanterin nousi kuninkaaksi. Lysimakhoksella oli ainakin kaksi muuta veljeä: Autodikos valittiin kuninkaan henkivartijaksi (somatofylax) Triparadisoksessa vuonna 321 eaa. Kolmas veljistä oli nimeltään Filippos, josta tiedetään vain hänen kuolemantapauksensa. Kun Aleksanteri oli ajamassa takaa sogdianalaisia kapinallisia, seurasi Filippos hänen perässään juosten 500 stadionin matkan. Lopulta Filippos kaatui taistelussa ja kuoli Aleksanterin käsiin.[2][3]

Aleksanterin henkivartijana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lysimakhos oli yksi Aleksanteri Suuren seitsemästä henkivartijasta. Henkivartijoihin kuului muita korkea-arvoisia makedonialaisia kuten Hefaistion, Perdikkas ja Ptolemaios. Henkivartijoilla oli yleensä myös muita tehtäviä ja he saivat yleensä tärkeitä sotilaallisia tehtäviä hoidettavakseen. Lysimakhoksen urastaan Aleksanterin aikana tiedetään vain hyvin vähän. Hänet mainitaan Aleksanterin seuralaisena Sogdianassa vuonna 328 eaa. käytyjen taisteluiden aikana. Tiedetään myös että Lysimakhos haavoittui Sangalan piirityksessä.[4]

Lysimakhoksesta kerrottiin antiikissa useita tarinoita, jotka luultavasti eivät ole totta. Erään tarinan mukaan Lysimakhos yritti auttaa vangitsemaan filosofi Kallisthenesta antamalla tälle myrkkyä. Kun Aleksanteri sai kuulla tästä antoi hän heittää Lysimakhoksen leijonien eteen. Lysimakhos selvisi kuitenkin tästä ja Aleksanteri antoi hänelle anteeksi. Tämä tarina esiintyy Jusinuksen, Pausaniaan, Senecan, Valerius Maximuksen ja Pliniuksen teoksissa.[5] Pausaniaan versiossa Aleksanteri lukitsi Lysimakhoksen huoneeseen, jossa oli leijona, mutta huomasi pian että Lysimakhos oli kukistanut eläimen. Tästä lähtien Aleksanteri piti Lysimakhosta suuressa arvossa.[6] Tarina esiintyy myös Curtiuksen Aleksanterin elämäkerrassa, mutta Curtius ei pidä sitä totena, vaan kertoo Bazairassa tapahtuneesta suuresta metsästyksestä, jossa Lysimakhos pelasti Aleksanterin hengen leijonalta. Curtiuksen mukaan tämä tapahtuma olisi myöhemmän leijona-tarinan inspiraatio.[5]

Traakian satraappina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen sota Seuthesta vastaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksanterin kuoltua diadokit jakoivat Aleksanterin valtakunnan uudelleen. Traakia oli tuolloin suoraan Makedonian hallitsijan Antipatroksen alainen. Diadokit päättivät tehdä Traakiasta oman hallinnollisen yksikkönsä ja Lysimakhos nimitettiin Traakian satraapiksi. Traakia oli sotilaallisesti uhattu ja ilmeisesti diadokkien mielestä alue tarvitsi energisen puolustajan. Samalla tärkeä alue saatiin pois Antipatrokselta.[7]

Alue jonka Lysimakhos sai hallittavakseen ei ole täysin varma. Siihen kuului Traakian lisäksi myös Mustanmeren länsirannikko ja Traakian Khersonesos. On epäselvää kuuluiko Lysimakhoksen valtapiiriin myös alueen kreikkalaiset poliit.[8]

Traakia ei kuitenkaan ollut täysin Makedonian vallassa. Filippos oli aikoinaan kukistanut odrysit, joka oli alueen vahvin heimo. Filippos perusti alueelle makedonialaisia kolonioita. Osa alueesta jäi kuitenkin paikallisten hallitsijoiden vallan alle. Nämä maksoivat yleensä Makedonialle veroa ja lähettivät joukkoja Filippoksen armeijaan. Kun Aleksanteri nousi valtaistuimelle teki hän sotaretken Traakiaan. Hänen retkensä suuntautui kuitenkin maedeja ja triballeja vastaan. Aleksanterin lähdettyä Persian sotaretkelleen Traakian strategoksena toimi aluksi eräs Memnon, ja hänen jälkeensä Zopyrion, joka teki epäonnistuneen sotaretken skyyttejä vastaan vuonna 325 eaa. Huonon makedonialaisen hallinnon ansiosta odrysien kuninkaan Seuthes III:n valta kasvoi. [9]

Lysimakhoksen saapuessa Traakiaan hän päätti kukistaa Seutheen taistelussa. Lysimakhos oli selvästi alakynnessä. Hänellä oli vain 2 000 ratsuväkeä ja 4 000 jalkaväkeä. Seutheen armeija koostui 20 000 jalkaväestä ja 8 000 ratsuväestä. Seuranneen taistelun lopputulos ei ollut ratkaiseva. Lysimakhos julisti kuitenkin itsensä voittajaksi ja väitti tappaneen suuren määrän traakkialaisia. Seuthes oli taistelun jälkeen hyvin passiivinen ja luultavasti miehet solmivat jonkinlaisen liiton taistelun jälkeen. Seuthes jatkoi omien rahojen lyöttämisen ja hänen pääkaupunkinsa Seuthopolis kukoisti seuranneiden vuosien aikana. [10][11]

Vuonna 320 eaa. solmitussa Triparadisoksen sopimuksessa Lysimakhos sai pitää Traakian. Lysimakhos meni myös ehkä naimisiin vaimonsa Nikaina kanssa noin vuonna 321 eaa.[12]

Kolmas diadokkisota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: kolmas diadokkisota

Vuoteen 315 eaa. mennessä Antigonos I oli raivannut vastustajansa tieltään ja saanut koko Vähän-Aasian valtaansa. Antigonoksen aikomuksenaan oli saada koko Aleksanteri Suuren entinen valtakunta hallintaansa.[13] Hän hyökkäsi Babyloniaan ja pakotti sen satraapin Seleukoksen pakenemaan Egyptin satraapin Ptolemaioksen luokse. Koska Antigonoksensta oli tullut liian mahtava Lysimakhos, Makedonian hallitsija Kassandros, Ptolemaios ja Seleukos liittoutuivat keskenään. Liittolaiset lähettivät Antigonokselle kirjeen jossa vaadittiin muun muassa Babylonian palauttamista Seleukokselle ja useiden Antigonoksen valtaamien alueiden luovuttamista muille liittolaisille. Lysimakhokselle vaadittiin Hellespontoksen Fryygiaa, joka ei koskaan ollut kuulunut hänelle. Jos Lysimakhos olisi saanut tämän alueen, olisi koko Hellespontos ja sen läpi virtaava kaupankäynti ollut hänen hallussaan.[14] Antigonos lähti itse pohjoiseen ja jätti poikansa Demetrioksen sotimaan Ptolemaiosta vastaan Syyriassa.[15]

Antigonos yritti saada Lysimakhoksen aleilla asuneet kreikkalaiset puolelleen erilaisin lupauksin ja antamalla heille sotilaallista ja taloudellista tukea. Tällä tavalla Antigonos tuki muun muassa Traakian Mustanmeren rannikon kreikkalaiskaupunkeja. Antigonoksen päätavoite ei kuitenkaan ollut Traakian valloitus, vaan sen käyttäminen väliasemana Makedonian valtauksessa. Vuonna 313 eaa. mustanmeren rannikon kreikkalaiset kaupungit nousivat kapinaan Lysimakhosta vastaan ja pian myös Seuthes liittoutui kreikkalaisten kanssa Lysimakhosta vastaan. Lysimakhos valtasi pian kapinoivan Odessoksen ja Istrian sekä löi Kallatiksen apuun tulleet skyytit taistelussa. Kallatista avustivat myös paikalliset traakkialaiset, jotka saattoivat olla Seustheneen alaisia.[13] Diodoros Sisilialaisen mukaan Lysimakhos aloitti tämän jälkeen Kallatiksen piirityksen, mutta sai pian kuulla että Antigonos oli lähettänyt häntä vastaan armeijan, jota johti eräs Pausanias, ja laivaston jota johti eräs Lykon. Lysimakhos jätti osan joukoistaan jatkamaan piiritystä ja lähti marssimaan vihollista vastaan. Matkalla hänen armeijansa törmäsi Seustheneen joukkoihin, jotka puolustivat erästä vuoristosolaa. Lysimakhoksen joukot löivät solaa puolustaneet traakialaiset taistelussa. Tämän jälkeen Lysimakhos hyökkäsi Pausaniaan joukkojen kimppuun, jotka olivat puolustusasemissa eräässä vaikeasti tavoitettavassa paikassa. Lysimkahoksen joukot olivat kuitenkin voitokkaita. Lysimakhos antoi teloittaa Pausaniaan ja päästi osan vihollisista palamaan lunnaita vastaan, mutta osan hän palkkasi omaan armeijaansa.[16]

Lysimakhos solmi rauhansopimuksen Seutheen kanssa vuonna 312 eaa. Luultavasti Lysimakhos otti vaimokseen erään Seutheen tyttäristä. Ainakin hänellä mainitaan olleen noin vuonna 282 eaa. poika Aleksandros, jonka äiti oli traakialainen. Tiedetään myös että Seutheella oli makedonialainen vaimo nimeltä Berenike. On mahdollista että Lysmakhos antoi siskonsa Seutheelle vaimoksi rauhansopimuksen yhteydessä. Toisaalta Berenike saattoi olla myös Antigonoksen sukulainen, mutta tämä on epätodennäköistä Lysimakhoksen sotilaallisten saavutusten ansiosta. Luultavasti Seuthes näki parhaaksi solmia rauhan Lysimakhoksen kanssa. Lähteissä ei mainita konflikteja heidän välillään tämän jälkeen.[17]

Antigonoksen poika Demetrios kärsi suuren tappion Gazan taistelussa. Tämän jälkeen Antigonos oli valmis rauhantekoon. Vuonna 311 eaa. solmittiin rauhansopimus Antigonoksen ja Lysimakhoksen, Kassandroksen ja Ptolemaioksen välillä. Lysimakhos sai pitää Traakian ja Antigonos sai pitää "koko Aasian". Sopimuksessa päätettiin myös että Kassandros jatkoi nuoren Aleksanteri IV:n holhoojana. Aleksanteri IV olisi perinyt koko isänsä valtakunnan saavutettuun täysi-ikäisyyden. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Kassandros järjesti Aleksanterin ja tämän äidin Roksanen salamurhan vuonna 310 eaa.[18]

Kuninkaana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Antigonoksen, Seleukoksen, Ptolemaioksen, Kassandroksen ja Lysimakhoksen kuningaskunnat.
Tetrakhma jossa istuvan Athenen kuva ja teksti "kuningas Lysimakhoksen".

Antigonos ja hänen poikansa Demetrios kukistivat vuonna 306 eaa. Ptolemaioksen laivaston Kyproksen Salamiin edustalla. Tämän voiton innoittamina he julistautuivat kuninkaiksi. Ptolemaios seurasi pian perässä. Lysimakhos, Kassandros ja Seleukos julistautuivat myös kuninkaiksi vuosien 305–304 eaa. aikana. Antigonos ja Demetrios halusivat tällä teolla ilmaista halunsa saada koko Aleksanterin entinen valtakunnan valtaansa. Toisilla ei ilmeisesti ollut tällaisia tavoitteita, vaan kuninkuuden oli tarkoitus vahvistaa heidän valtaansa heille jo kuuluvilla alueilla.[19]

Liittolaiset jatkoivat taistelua Antigonosta vastaan vuonna 302 eaa. Lysimakhos valtasi Vähän-Aasian kohdaten vain vähän vastarintaa. Lysimakhos ja Seleukos löivät Antigonuksen lopullisesti Ipsoksen taistelussa vuonna 301 eaa. Antigonos kuoli taistelussa ja voittajat jakoivat hänen maansa keskenään ja Lysimakhos sai Vähän-Aasian.[20]

Lysimakhos huomasi, että Seleukoksesta oli tullut liian mahtava, joten hän liittoutui Ptolemaioksen kanssa häntä vastaan. Hän meni myös naimisiin Ptolemaioksen tyttären Arsinoën kanssa.[21]

Antigonuksen poika Demetrios I aloitti vuonna 296 eaa. sotatoimet uudelleen. Vuonna 288 eaa. Lysimakhos ja Pyrrhos valtasivat yhdessä Makedonian ja ajoivat Demetrioksen maanpakoon. Pyrrhos sai aluksi pitää Makedonian kuninkuuden, mutta Lysimakhos karkotti hänet vuonna 285 eaa.[21]

Arsinoë toivoi, että hänen pojistaan tulisi kruununperillisiä Lysimakhoksen vanhimman pojan Agathokleksen sijasta, ja saikin Lysimakhoksen luulemaan että Agathokles olisi juonitellut häntä vastaan. Lysimakhos teloitti Agathokleksen, jonka vaimo karkasi Seleukoksen tykö. Tätä tekosyynä käyttäen Seleukos tunkeutui Vähään-Aasiaan ja kukisti Lysimakhoksen Lydiassa Korupedionin taistelussa vuonna 281 eaa.[21][22]

Vaimot ja lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amastris.
Arsinoe II

Lysimakhos oli naimisissa Makedonian hallitsijan Antipatroksen tyttären Nikaian kanssa. Lysimkahos ja Nikaia menivät naimisiin vuonna 321 eaa. Toisen version mukaan Nikaia meni naimisiin Perdikkaan kanssa, ja meni naimisiin Lysimakhoksen kanssa vasta ensimmäisen miehensä kuoleman jälkeen. Antipatros oli nimittäin aikaisemmin luvannut Nikaian vaimoksi Perdikkaalle, mutta tämä kuoli vuonna 320 eaa. Lysimakhos ja Nikaia saivat kolme lasta:[12]

Noin vuonna 302 Herakleian tyrannin Dionysioksen kuoltua Lysimakhos meni naimisiin tämän lesken Amastriksen kanssa. Amastris oli persialaisen Oksyarteen tytär. Lysimakhos luopui kuitenkin pian hänestä. Amastris hallitsi tämän jälkeen Herakleiaa yksin.[23] Vuonna 299 eaa. Lysimakhos meni naimisiin Ptolemaios I tyttären Arsinoe II:n kanssa. Pari sai kolme poikaa, Ptolemaioksen, Filippoksen ja Lysimakhosin.[24]

Lysimakos oli ehkä myös naimisissa Seusthes III:n tyttären kanssa. Hänen kanssaan Lysimakhos sai yhden pojan, Aleksandroksen.[17]

Antiikin lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lysimakhoksen elämästä on vain vähän lähteitä. Hajanaisia viittauksia hänen uraansa löytyy Aleksanteria ja diadokkeja käsittelevien historioitsijoiden teoksista. Muita lähteitä ovat Plutarkhoksen elämäkerrat jotka käsittelevät Lysimakhoksen aikalaisia, kuten Demetrioksen elämäkerta. Maantieteilijöiden Strabonin ja Pausaniaan teoksista löytyy myös hajanaisia viittauksia Lysimakhokseen. Muita lähteitä ovat Porfyrios, Athenaios, Diogenes Laertios, Plutarkhoksen Moralia, Seneca (mm. Suuttumuksesta) ja muutama muu roomalainen kirjoittaja. Osa näistä perustuu aikalaislähteisiin kuten Duris Samoslaiseen ja Kleitarkhokseen.[25]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • M. M. Austin: The Hellenistic world from Alexander to the Roman conquest: a selection of ancient sources in translation. Cambridge University Press, 1981. ISBN 9780521296663
  • Iorwerth Eiddon Stephen Edwards et al.: The Cambridge Ancient History V: The Hellenistic World. Määritä julkaisija! ISBN 9780521234450
  • Helen Sarah Lund: Lysimachus: A Study in Early Hellenistic Kingship. Routledge, 1992. ISBN 9780415070614
  • Jona Lendering: Lysimachus Livius.org. Arkistoitu 23.4.2014. Viitattu 12.11.2010.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lund s. 2.
  2. ↑ Lund s. 3.
  3. ↑ Filippos Agathokleen poika ks. Curtius 8.2.35–39.
  4. ↑ Lund s. 4
  5. ↑ a b Lund s. 7–8
  6. ↑ Austin s. 83
  7. ↑ Cambridge Ancient History V s. 28
  8. ↑ Lund s. 21
  9. ↑ Lund s. 20
  10. ↑ Lund s. 26–27
  11. ↑ Heckel, hakusana "Seuthes"
  12. ↑ a b Lendering, "Lysimachus"
  13. ↑ a b Bosworth s. 270
  14. ↑ CAH s. 46
  15. ↑ CAH s. 49
  16. ↑ Diodoros XIX, 73
  17. ↑ a b Lund s. 29–30
  18. ↑ CAH s. 51
  19. ↑ CAH s. 63
  20. ↑ Alexander's successors: Fourth Diadoch War II Livius.org. Arkistoitu 15.3.2011. Viitattu 11.11.2010.
  21. ↑ a b c Alexander's successors: the adventures of Demetrius Livius.org. Arkistoitu 15.3.2011. Viitattu 11.11.2010.
  22. ↑ Alexander's successors: Lysimachus and Seleucus Livius.org. Arkistoitu 15.3.2011. Viitattu 11.11.2010.
  23. ↑ William Smith: Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology, s. 137. Määritä julkaisija!
  24. ↑ Jona Lendering: Arsinoe II Livius.org. Arkistoitu 18.3.2011. Viitattu 12.11.2010.
  25. ↑ Lund s. 2

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Demetrios I 		Makedonian kuningas
Pyrrhoksen kanssa 		Seuraaja:
Ptolemaios Keraunos
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lysimakhos&oldid=22824461”