Linda Lampenius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Linda Lampenius
Linda Lampenius esiintymässä Tukholmassa 2009.
Linda Lampenius esiintymässä Tukholmassa 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt26. helmikuuta 1970 (ikä 54)
Ammatti viulisti
Muusikko
Taiteilijanimi Linda Brava
Aktiivisena 1977–
Tyylilajit Klassinen, pop, rock, jazz, maailmanmusiikki, kansanmusiikki, joulumusiikki
Soittimet viulu
Levy-yhtiöt Linda Lampenius Productions
Aiheesta muualla
lindalampenius.com

Linda Magdalena Cullberg Lampenius (s. 26. helmikuuta 1970 Helsinki[1]), tunnetaan myös taiteilijanimellä Linda Brava, on suomalainen viulisti[2] sekä entinen malli ja julkisuuden henkilö.

Lampenius on asunut ja työskennellyt pääasiassa ulkomailla vuodesta 1997 lähtien, muun muassa EMI Classics -levymerkin maailmanlaajuisena artistina usean vuoden ajan.[3] Lampenius on soittanut useille kuninkaallisille ja valtionpäämiehille.[4] Lisäksi hän on esiintynyt Sir Andrew Lloyd Webberin teoksessa Englannissa, Italian suurimman televisiokanavan Rai Unon 160 maahan levittämässä musiikkispesiaalissa[5] ja yli 250 PBS-televisiokanavan kautta lähetetyssä konserttiohjelmassa Yhdysvalloissa.[6] Lampenius on saanut huomiota ja tunnustusta muusikkona erityisesti ulkomailla, kun taas Suomessa huomio on kiinnittynyt enemmän hänen yksityiselämäänsä.[4][7] Lampenius saavutti julkisuutta muun muassa esiintymällä Playboy-lehden alastonkuvissa vuonna 1998.[8]

Musiikillisen uransa ohessa Lampenius on työskennellyt satunnaisesti mallina kansainvälisille brändeille ja julkaisuille sekä vieraillut näyttelijänä eurooppalaisissa ja yhdysvaltalaisissa televisiosarjoissa,[2] muun muassa Baywatchin yhdeksännellä tuotantokaudella.[9] Lampenius on ollut myös Helsingin kaupunginvaltuustossa[2] ja Helsingin kaupunginorkesterin johtokunnassa.[10]

Taustaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampenius syntyi suomenruotsalaiseen taiteilijaperheeseen, jossa musiikki oli osa jokapäiväistä elämää. Hänen isänsä Börje Lampenius on entinen ohjaaja, näyttelijä, laulaja ja säveltäjä ja hänen äitinsä Ulla Eklund on entinen näyttelijä ja laulaja. Lampeniuksen vanhemmat työskentelivät pääasiassa Svenska Teaternissa, mutta myös elokuvissa ja televisiossa.

Lampenius alkoi esiintyä vanhempiensa kanssa laulajana kolmivuotiaana. Myöhemmin hän soitti viulua samalla kun hänen isänsä soitti pianoa ja hänen äitinsä lauloi. Lisäksi Lampenius esiintyi jo nuorella iällä solistina sekä eri orkestereissa.[2] Vuonna 1978 Vasabladet uutisoi hänestä erään sooloesiintymisen jälkeen ja kehotti lukijoita pistämään nuoren viulistin nimen mieleensä.

Varhaiset vuodet lapsiviulistina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampenius soitti useita eri instrumentteja musiikkileikkikoulussa, mutta keskittyi viisivuotiaana viuluun Colourstrings-metodin kehittelijän, professori Géza Szilvayn alaisuudessa. Lampeniuksen ura alkoi Helsingin Juniori­jousien solistina seitsemänvuotiaana.[2] Helsingin Juniori­jouset on nimetty maailman parhaaksi nuoriso-orkesteriksi,[11] ja Max Rostal sekä Yehudi Menuhin ovat toimineet sen suojelijoina.[12]

Juniorijouset kiersivät ympäri maailmaa koko Lampeniuksen lapsuuden ajan esiintyen konserteissa muun muassa Lontoossa, New Yorkissa ja Tokiossa. Juniorijouset esiintyivät myös lukuisia kertoja Suomen televisiossa osana Yleisradion taidekasvatusohjelmaa Viuluviikarit musiikkimaassa.[2][13]

Lyhyessä ajassa Lampenius palkittiin Ruotsalaisen kulttuurisäätiön stipendillä lupaavana nuorena viulistina,[14] hänestä tuli Helsingin Juniorijousien konserttimestari ja jo 11-vuotiaana hän esiintyi Radion sinfoniaorkesterin solistina.[2][15] Samoihin aikoihin Lampenius valittiin solistiksi kansallisissa orkestereissaselvennä, jotka tekivät kiertueita muun muassa Englannissa.[16]

Koulutus ja orkesterimuusikon työ

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampenius opiskeli Sibelius-Akatemiassa vuosina 1985–1997, ensin nuorisokoulutuksessa ja sen jälkeen yliopiston puolella.[2] Sibelius-Akatemiassa Lampenius opiskeli viulunsoittoa, musiikinteoriaa, musiikinhistoriaa sekä pedagogiikkaa[17] ja oopperalaulua;[18] hänellä oli myös omia soitto-oppilaita. Lampenius oli myös mukana eri kamariyhtyeissä.[2]

Opiskelun ohella Lampenius työskenteli orkesterimuusikkona. Hän toimi vuosina 1990–1997 Jorma Panulan kapellimestariluokan sinfoniaorkesterin konserttimestarina sekä eri yhteyksissä myös Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin konserttimestarina. Vuosina 1994–1996 Lampenius toimi Suomen Kansallisoopperan orkesterin 1. viulistina, minkä lisäksi hän keikkaili muun muassa Tapiola Sinfoniettassa.[19]

Sibelius-Akatemian lisäksi Lampenius on opiskellut professoreiden Mauricio Fuks[20] ja Eduard Schmieder[2] yksityisoppilaana Yhdysvalloissa. Hän on ottanut osaa myös mestarikursseille Ranskassa ja Israelissa, jossa hän on osallistunut Shlomo Mintzin Keshet Eilon -mestariohjelmaan.[21]

Sibelius-Akatemian solistisen osaston entinen johtaja, musiikin tohtori Lajos Garam on sanonut Lampeniuksen olevan "herkkä taiteilijatyyppi ja hyvin taitava ja kokenut muusikkona. Hänen soittonsa on laadukasta ja verevää."[19] Kapellimestari Atso Almilalle oli "itsestään selvää, että [Linda Lampeniuksesta] oli tulossa yksi merkittävimmistä suomalaisviulisteista".[22] Viulisti ja pedagogi Päivyt Meller on puolestaan todennut Lampeniuksen olevan "hyvin moniulotteisesti lahjakas. Hänellä on poikkeavan paljon ilmaisukykyä, voimaa ja taiteellisuutta ja hänen soittonsa on teknisesti varsin korkealla tasolla."[19] Kapellimestari ja viulisti Ari Angervo on puolestaan kertonut, että Lampenius "vain halusi oppia soittamaan mahdollisimman hyvin, mennä mahdollisimman syvälle musiikkiin. Siinä hän mielestäni on onnistunut. Linda on viulistina huippulahjakas".[4]

Musiikillinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klassinen musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampenius on esiintynyt kamariviulistina eri puolilla Eurooppaa, Aasiaa ja Yhdysvaltoja[17] työskennellen useiden suomalaisten, ruotsalaisten ja englantilaisten pianistien kanssa, kuten Timo Koskinen,[2] Folke Gräsbeck,[23] Carina E. Nilsson,[24] Laura Mikkola[25], Linn Hendry[26] ja John Lenehan.[27] Lampenius on esiintynyt useasti myös orkestereiden solistina. Suomalaisten ja ruotsalaisten kaupunginorkestereiden[28][29][30] lisäksi hän on esiintynyt Milanon La Scala -oopperatalon filharmonikkojen,[31] BBC National Orchestra of Walesin[2] ja Irlannin kansallisen sinfoniaorkesterin solistina[32] sekä ollut kiertueella kahdesta Prahan suurimmasta orkesterista kootun sinfoniaorkesterin[33] ja Schönbrunnin linnaorkesterin kanssa.[34][35][36] Klassisen musiikin festivaaleilla Lampenius on esiintynyt muun muassa oopperalaulaja José Carrerasin[37] ja pianisti Kevin Kennerin kanssa,[38] minkä lisäksi hän on ollut mukana vierailevana solistina tenori Paul Pottsin kiertueella [39] sekä konsertoinut huilisti Andrea Griminellin kanssa.[2]

Lampenius on asunut Ruotsissa vuodesta 2002, ja vuonna 2004 hän teki siellä ensimmäiset konserttikiertueensa ja sai myönteisiä kritiikkejä.[40] Lampenius on sittemmin osallistunut useille kiertueille sekä soittanut lukuisissa konserteissa ympäri Ruotsia esiintyen muun muassa pianisti Robert Wellsin,[41] sopraano Hannah Holgerssonin[42] ja harpisti Monica Ramosin kanssa.[43]

Ruotsin lisäksi Lampenius on jatkanut esiintymisiään myös kansainvälisesti. Hän on muun muassa esiintynyt Nato-joukoille Kosovossa,[44] Rhapsody in Rock -spektaakkelissa Royal Albert Hallissa Lontoossa[45] sekä konsertoinut Kazakstanissa,[46] Siperiassa[47] ja Cannesin elokuvajuhlilla.[48] Lampenius esiintyy myös säännöllisesti yritystilaisuuksissa sekä Pohjoismaissa että muualla.

Vuoden 1781 Gagliano-viulullaan, arvoltaan noin 200 000 €,[49][50] Lampenius on esiintynyt useita kertoja valtionpäämiehille ja kuninkaallisille, mukaan lukien Suomen presidentille,[51] Monacon ruhtinaalle ja Ruotsin kuningasperheelle.[4] Lampenius on soittanut myös useille eurooppalaisille ja yhdysvaltalaisille poliitikoille, kuten Yhdysvaltain puolustusministeri William Perrylle,[52] sekä Nobel-palkituille pohjoisella napapiirillä järjestetyissä juhlallisuuksissa.[53] Vuosien aikana Lampenius on esiintynyt myös useissa hyväntekeväisyyskonserteissa muun muassa suomalaisten lastenklinikoiden hyväksi.[2][54] Lisäksi hän on esiintynyt Ruotsin kuningatar Silvian lastensairaalan 150-vuotisjuhlakonsertissa Ruotsissa[55] ja Unicefin hyväksi järjestetyssä gaalassa Sankt Moritzissa Sveitsissä.[56]

Muu musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sir Andrew Lloyd Webber kutsui Lampeniuksen kirjoittamansa Metal Philharmonic -teoksen solistiksi nähtyään dokumentin tästä Ison-Britannian televisiossa ja selvitettyään tarkemmin tämän musiikillista taustaa. Lampenius esitti Lloyd Webberin yhteistyössä Jim Steinmanin kanssa kirjoittaman sinfonian yhdessä orkesterin, kuoron, bändin ja tanssijoiden kera 23. Sydmontonin festivaaleilla. Lampeniuksen ja Lloyd Webberin yhteistyö tarkoitti Lampeniukselle merkittävää kansainvälistä mediahuomiota erityisesti Euroopassa, mukaan lukien The Sunday Timesin kulttuuriliitteen kansiartikkelin.[16] Lampeniusta alettiin kutsua brittiläisissä tabloideissa lisänimellä Bach Babe,[57] ja The Sun julkaisi hänestä etusivun artikkelin arvioiden hänet myös Vanessa-Maen yläpuolelle jutussaan, jonka otsikko oli "Vanessa Mae, Linda does" ("Vanessa saattaa, Linda tekee").[58]

Asuessaan Englannissa Lampenius opiskeli, soitti ja levytti poprock-musiikkia yhdessä Dave Gregoryn (XTC:n ykköskitaristi), Chris Blackwellin (Robert Plantin rumpali) ja Charlie Jonesin (Robert Plantin ja Jimmy Pagen basisti) kanssa maineikkaan tuottajan Craig Leonin (The Ramones, Blondie) alaisuudessa. Lampenius työskenteli myös yhdessä Ofra Hazan kanssa, ja he levyttivät Abbey Road Studioilla yhteiskappaleen "Tarab", joka jäi Hazan viimeiseksi levytykseksi tämän kuoltua pian äänitysten jälkeen.[59][60] Violators -bändinsä kanssa Lampenius puolestaan keikkaili eri puolilla Eurooppaa.[2]

Vuonna 2003 Lampenius esiintyi omassa Fantastix -show’ssaan teatterissa Tukholmassa soittaen viulua, näytellen, tanssien ja niellen tulta.[61] Sittemmin hän on esiintynyt useiden ruotsalaisten laulajien kanssa, kuten Sofia Källgren,[62] Pernilla Wahlgren[63] ja LaGaylia Frazier.[64] Lampenius on esiintynyt myös rock- ja hevimetallibändien kuten Takidan[65] ja Mustaschin[66] kanssa, minkä lisäksi hän soittaa viulua Celine Dionin levyllä Taking Chances. Lampenius soittaa viulua myös Ruotsin saamelaisen laulajan Yana Mangin vuonna 2010 julkaistulla levyllä Earth Shadow, jonka on tuottanut Kee Marcello.[67] Jazzmusiikkia Lampenius on puolestaan soittanut ja esittänyt muun muassa Jeff Goldblumin kanssa Los Angelesissa,[2] sekä muissa konserteissa New Yorkissa[68] ja Tukholmassa.[69]

Vuonna 2007 Lampenius työskenteli irlantilaisen Anúna -kuoron kanssa Pohjois-Amerikassa. Heidän palkittu musiikkispesiaalinsa PBS-kanavalla lähetettiin yli 250 televisioaseman kautta ympäri Yhdysvaltoja, ja se on julkaistu myös DVD:nä.[70][6] Anúnan ja Lampeniuksen Celtic Origins -albumi nousi puolestaan maailmanmusiikin kategoriassa Pohjois-Amerikan myydyimmäksi levyksi viisi viikkoa peräkkäin elo–syyskuussa 2007. Saman vuoden lopulla Lampenius osallistui myös Anúnan kaksi kuukautta kestäneelle ja lähes 40 kaupunkia kattaneelle konserttisalikiertueelle eri puolille Yhdysvaltoja.[71][72][73]

Vuonna 2008 Lampenius oli yksi Robert Wellsin Rhapsody in Rock -show’n 10-vuotisjuhlakiertueen solisteista, ja Skandinavian suurin sanomalehti Aftonbladet nimesi hänet kiertueen parhaaksi artistiksi, joka "herättää kunnioitusta, kuten tavallista".[41] Loppuvuodesta Lampenius esiintyi toistamiseen Ruotsin alkuperäisellä joulukiertueella esiintyen konserttisaleissa ja areenoilla ympäri Ruotsia.[74] Vuonna 2010 Lampenius esiintyi useissa joulukonserteissa sekä Ruotsissa että Suomessa, muun muassa kahdesti Porvoon tuomiokirkossa.[75]

Vuosien varrella Lampenius on esiintynyt useasti myös erilaisissa urheilutapahtumissa. Hän on soittanut kansallisissa koripallo-, jalkapallo- ja jääkiekko-otteluissa Suomessa ja Ruotsissa,[2] kahdesti ATP Champions -tilaisuudessa Royal Albert Hallissa Lontoossa (televisiointi BBC:lle ja Eurosportille)[76][77] ja Formula 1 -väelle sekä Monacossa[2] että Monzassa.[78] Globenissa Lampenius on puolestaan avannut televisioituja urheiluotteluita, kuten K-1-gaaloja[79] ja GE Galan 2008.[80] Moskovassa Lampenius on soittanut Ferrarille ja Maseratille.[81] Vuoden 2004 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuihin Lampenius levytti Ruotsin jääkiekkomaajoukkueen virallisen tunnuskappaleen "Tre Kronor (Slå Oss Om Ni Kan)".

Sooloalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linda Lampenius

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampeniuksen popalbumi Linda Lampenius julkaistiin vuonna 1997, ja se nousi Suomen virallisen albumilistan sijalle 8.[82] Vaikka albumi julkaistiin vain Suomessa, Lampeniuksen single "Violator/Toccata and Fugue" sai kansainvälistä huomiota. Muun muassa Daily Record kirjoitti uudesta "sensaatiosta"[83], joka oli The Sunday Timesin mukaan "nauttinut suuresta suosiosta Skandinaviassa eloisalla versiollaan Toccata and Fuguesta".[84] Lampenius on esittänyt musiikkia popalbumiltaan Suomessa ja ulkomailla, muun muassa Sporting Clubilla Monacossa sekä televisioiduissa esiintymisissään Royal Albert Hallissa Lontoossa ja Playboy Mansionissa Los Angelesissa.[2]

Linda Brava

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EMI tarjosi Lampeniukselle maailmanlaajuista levytyssopimusta vuonna 1997,[85] ja hän työskenteli EMI Classicsen artistina vuosina 1998–2002.[3][86] Lampenius aloitti ensimmäisen klassisen levynsä äänitykset Abbey Road Studioilla pianisti John Lenehanin kanssa elokuussa 1998,[2] ja hänen klassinen albuminsa Linda Brava julkaistiin maailmanlaajuisesti syksyllä 1999 levyn ohjelmiston koostuessa Edvard Griegin c-molli-sonaatin lisäksi Edward Elgarin, Gabriel Faurén, Jean Sibeliuksen, Johann Sebastian Bachin, Charles Gounod’n, Jules Massenetin, Niccolò Paganinin ja Fritz Kreislerin viuluminiatyyreistä. Levy nousi pian julkaisunsa jälkeen Ison-Britannian klassisen musiikin albumilistalla sijalle 14, ja Lampeniuksesta tuli vuosituhannen vaihteen myydyin klassisen musiikin suomalaisartisti.[87]

Gramophone kuvaili Linda Brava -albumia "nautinnolliseksi" ja "tervetulleeksi kokoelmaksi", joka on "soitettu sellaisella lämmöllä ja yksinkertaisuuden kauneutta korostaen, että se viekoittelee korvaa välittömästi". Griegin sonaatista sanottiin, että se on "vahva, intohimoinen ja erittäin vaikuttava" ja sen "finaalissa on suurenmoisen rohkeaa, kansanmusiikinomaista otetta ja se on täynnä valoja ja varjoja".[88] Classic FM Magazine omisti kansiartikkelinsa "Linda Bravalle, Suomen viulusensaatiolle", ja kuvaili Lampeniuksen soittavan "miellyttävällä hunajaisella soinnilla – saaden parhaan esiin kultaäänisestä vuoden 1781 Galliano-viulustaan – ja kepeällä sulolla, joka varmasti tuo hänen musisoinnillen monia ystäviä".[13] Säveltäjä ja kriitikko Paul Turokin (Turok's Choice) mielestä Lampeniuksen ja hänen säestäjänsä John Lenehanin "hienon resitaalilevyn kohokohta on voimakas tulkinta Griegin sonaatista",[89] kun taas Evening Standard kirjoitti, että Lampenius on parhaimmillaan maanmiehensä Jean Sibeliuksen teoksissa.[90] Ison-Britannian klassinen radiokanava soitti levyn musiikkia päivittäin usean viikon ajan, ja levy noteerattiin korkealle myös BBC Radio 3:ssa[91] sekä Australian klassisella radiokanavalla.[92]

Lampenius esiintyi levynsä tiimoilta lukuisissa lehdissä sekä televisio- ja radio-ohjelmissa ympäri Eurooppaa ja Aasiaa.[93][94] Maailman suurimmalla ostoskadulla Oxford Streetillä Lontoossa kulkevan kaksikerroksisen bussin koko takaseinä oli peitetty Lampeniuksen levyä mainostavalla kuvalla,[26] ja hänen musiikkivideonsa Ave Maria -kappaleesta pyöri vuosia Classic FM TV -musiikkikanavalla. Video löytyy myös Classic FM [2003] -DVD:n ensimmäisestä painoksesta.[95] Nykyisin Ave Maria -musiikkivideon voi nähdä muun muassa C Music TV -kanavalla, joka valitsi sen elokuun 2010 kohokohtien joukkoon.[96]

Nordic Light

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampeniuksen kolmas albumi Nordic Light julkaistiin Pohjoismaissa vuonna 2005 ja uudelleenjulkaistiin Ruotsissa vuonna 2008, jossa se nousi maan virallisella albumilistalla sijalle 12. Albumi on kokoelma kansansävelmiä Suomesta ja Ruotsista, ja se sisältää myös potpurin musikaalista Kristina från Duvemåla. Lampenius inspiroitui levyttämään Nordic Light -albuminsa tehtyään Ruotsissa kaksi 25 kaupungin konserttikiertuetta yhdessä Kalle Moraeuksen kanssa. Moraeus on Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin entinen viulisti ja yksi Ruotsin kysytyimmistä kansanmuusikoista. Kriitikoiden kiittelemällä levyllä[97][98] esiintyy Lampeniuksen kanssa Benny Anderssons Orkesterin jäseniä, minkä lisäksi Anders Ekborg laulaa kahdessa kappaleessa.

Angels

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampeniuksen viimeisin albumi Angels julkaistiin Suomessa ja Ruotsissa vuonna 2010 ja uudelleen vuonna 2011. Levy on kokoelma joululauluja Suomesta, Ruotsista, Saksasta, Ranskasta, Englannista ja Yhdysvalloista, muun muassa "O Holy Night", "Sankta Lucia" ja "Sylvian joululaulu". Kappaleet on sovitettu sooloviululle, jousikvartetille, harpulle ja naiskuorolle sekä useille vieraileville ruotsalaisartisteille, joita ovat kitaristi Ulf Wakenius, vetopasunisti Nils Landgren, viulisti Kalle Moraeus, sopraano Sofia Källgren ja baritoni Fredrik Lycke.

Angels on Lampeniuksen ensimmäinen hänen oman Linda Lampenius Productions -levy-yhtiönsä kautta tekemä ja tuottama levy. Naxos Records vastaa tosin levyn kansainvälisestä jakelusta.[99][100][101] Levy on saanut hyviä arvosteluja sekä suomalaisissa että ruotsalaisissa medioissa, kuten Rondo-Classicassa[102] ja Göteborgs-Postenissa.[103]

Tuleva sooloalbumi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampenius on työstänyt uusia levytyksiään ja muita projekteja Suomessa, Ruotsissa, Irlannissa ja Yhdysvalloissa muun muassa Jeff Franzelin ja Ronan Hardimanin kanssa.[4][104]

Muut urat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampenius kävi Sanelma Vuorteen mannekiinikoulun ja tuli toiseksi kansallisessa Mannekiinikuningatar-kilpailussa vuonna 1988 esiintyen muutamissa muotinäytöksissä sekä kahvimainoksessa televisiossa.[2] Lampeniusta pyydettiin myös useasti osallistumaan Miss Suomi -kilpailuun, josta hän kuitenkin kieltäytyi, koska hän halusi keskittyä viulunsoittoonsa.[105]

Vuonna 1996 sekä Panos Emporio että Björn Borg -muotifirma tarjosivat kummatkin Lampeniukselle mallisopimusta. Lampeniuksesta tuli sittemmin Björn Borgin keulakuva, ja hän esiintyi mainoksissa, muotinäytöksissä sekä muissa tilaisuuksissa Suomessa, Ruotsissa ja Englannissa vuosina 1996–1999.[2][106][76] Erityisesti Björn Borg -muotinäytökset, joista osa myös televisioitiin, tulivat suosituiksi, ja Lampenius sai kansainvälistä mediahuomiota esittelemällä näytöslavoilla uima-asuja viulua soittaen.[2][107][108] Muotinäytöksistä tuli niin suosittuja, että Lampeniuksen esiintyessä ensimmäistä kertaa NK:ssa Tukholmassa ihmiset joutuivat jonottamaan ulkona eivätkä kaikki nähneet show’ta. Lampeniuksen televisioitu esiintyminen Lontoon Royal Albert Hallissa kesken Björn Borgin ja John McEnroen ottelun ATP Masters -tennisturnauksessa sai myös aikaan otsikoita, ja kuva Lampeniuksesta pienessä mustassa tyköistuvassa lycra-asussa oli näkyvästi esillä lehdissä seuraavina päivinä.[109]

Vuonna 2000 Lampenius toimi sveitsiläinen Maurice Lacroix -kellobrändin Calypso -sarjan keulakuvana Englannissa. Lampenius esiintyi mainosjulisteissa sekä eri juhlatilaisuuksissa, muun muassa Mandarin Oriental Hyde Parkissa Lontoossa.[2][110][111]

Vuosien varrella Lampenius on tehnyt mallintöitä myös useille kansainvälisille muoti-, lifestyle- ja miestenlehdille, kuten Café,[112] Elle,[2] Esquire,[94] GQ,[2] Hello!,[113] Maxim[114] ja Playboy.[115] Lampenius on kertonut, että hänelle tarjottiin Playboyssa poseeraamisesta niin paljon rahaa, ettei voinut sanoa ei.[116]

Näyttelijä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampenius esiintyi jo kolmikuukautisena suomalaisessa elokuvassa Akseli ja Elina vuodelta 1970. Lampeniuksen äiti esitti elokuvan naispääosaa ja Lampenius hänen vastasyntynyttä tytärtään Kaarina Koskelaa. Varhaislapsuudessaan Lampenius esiintyi myös pienissä rooleissa Svenska Teaternin tuotannoissa osallistuen myös teatterin kiertueelle Ruotsissa ja Norjassa. 1990-luvulta lähtien Lampenius on esiintynyt muutamissa suomalaisissa ja ruotsalaisissa televisiosarjoissa, kuten Kadonnut näky,[117] Uuno Turhapuro ja Cleo.[2] Ohjaaja ja tuottaja Spede Pasanen keksi Lampeniuksen Bingolotto-ohjelman taustaorkesterista, johon hänet oli pestannut orkesterin johtaja Aarno Raninen. Pasasen ohjauksessa Lampenius esiintyi muutamassa jaksossa myös Speden Speleissä.[118] Lampenius on lisäksi näytellyt YLEn komediasarjassa Kultajukka & kumppanit, jossa hän muiden roolien ohessa parodioi omaa julkisuuskuvaansa: Media-Linda on tyhmä blondi, joka ilmestyy viulun kanssa joka paikkaan pienissä vaatteissa.[2]

Lampeniuksen asuessa Los Angelesissa hänelle tarjottiin rooleja Hollywood-sarjoista Fame L.A., Melrose Place ja Baywatch,[2][119] minkä lisäksi hänelle tarjottiin mahdollisuutta esiintyä television viihdekeskusteluohjelmassa sen studio-orkesterin johtajana.[2][120] Lampenius esiintyikin vierailevana tähtenä MGM:n Fame L.A. -sarjassa. Lampenius esitti ruotsalaista viulistia Ilsa Lundqvistia, joka päätyy soittamaan viulua taidekoulun oppilaiden joulujuhlaan ja johon eräs koulun oppilaista rakastuu. Lampenius esiintyi myös vierailevana tähtenä maailman katsotuimmassa (vuonna 2020) televisiosarjassa Baywatch. Lampenius esiintyi yhdessä, kokonaan hänen ympärilleen rakennetussa jaksossa, jossa hän esitti vaikeuksiin joutunutta eurooppalaista viulistia Arianaa. Molemmat televisiosarjat käyttivät jaksoissaan musiikkia Lampeniuksen popalbumilta, mukaan lukien kappaleet "Violator" ja "Aquamarine", joista tehtiin jaksoille myös omat musiikkivideot. Linda oli mukana myös elokuvassa 10 riivinrautaa.

Poliitikko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampenius toimi Helsingin kaupunginvaltuustossa RKP:n valtuutettuna vuosina1996–1999.[121] Hän toimi myös Helsingin kaupunginorkesterin johtokunnassa, ja sai panostuksestaan julkista kiitosta Seppo Heikinheimolta.[10] Vuonna 1997 Lampenius nimitettiin Suomen Turismilähettilääksi Ruotsissa, koska hän oli herättänyt ruotsalaisten kiinnostusta Suomea kohtaan.[122]

Lampenius erosi kaupunginvaltuustosta vuonna 1999, kun oli käynyt ilmi, että lain mukaan luottamushenkilön on oltava kirjoilla siinä kunnassa, jossa hän hoitaa luottamustointaan, ja Lampenius oli vuodesta 1997 alkaen asunut ulkomailla[123][124]. Hän oli osallistunut vain muutamiin valtuuston kokouksiin[125].

Yrittäjä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampeniuksella oli oma Linda-siideri Pohjoismaissa vuosina 1997–2000. Siideri oli suuri menestys myyden kahdessa vuodessa yli 12 miljoonaa pulloa.[126] Tukeakseen siiderinsä myyntiä Lampenius julkaisi oman kalenterin vuodelle 1998, minkä lisäksi hän matkusti helikopterilla aika ajoin ympäri maata vieraillen useissa jättimarketeissa yhden päivän aikana. Näissä tilaisuuksissa Lampenius jakoi nimikirjoituksiaan sekä poseerasi kuvaajille.[2][127] Alkoholilain muutoksen myötä siiderin myynti muualla kuin Alkossa kiellettiin, koska se ei ollut käymispohjaisesti tehtyä. Nykyään sitä saisi myydä myös päivittäistavarakaupoissa.

Kirjailija

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WSOY julkaisi Lampeniuksen omaelämäkerran Linda vuonna 2003. Lampenius kertoo kirjassaan avoimesti lapsuudestaan, vaativasta viulistikoulutuksestaan, kiertueistaan lapsena ympäri maailmaa, menestysvuosistaan maailmalla sekä henkilökohtaisista ongelmistaan, mukaan lukien huonosta itsetunnosta, epäterveistä suhteista, oikeustaisteluista entistä yhdysvaltalaista manageriaan ja tämän miljonäärituttavaa vastaan, masennuksesta ja syömishäiriöistä.[2]

Vuosien varrella Lampenius on julkaissut myös joitain päiväkirjamerkintöjään sekä novellin suomalaislehdissä.[2][128]

Lampenius julkaisi syksyllä 2021 muistelmateoksen Kesytön elämäni (Klassisk rebell), jota hän oli koostanut kahdeksan vuoden ajan. Kirja julkaistiin samanaikaisesti Suomessa ja Ruotsissa, kahdella kielillä. [129]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampenius hankki kilpa-autoilun ratakilpailuihin oikeuttavan lisenssin 1990-luvulla[130] ja on ajanut kilpaa Sports 2000 -luokan autoilla sekä toiminut Teijo Lahden kartturina rallikilpailuissa Suomessa. Lampeniuksella on lisäksi ollut oma karting-talli, ja hän on toiminut kommentaattorina pohjoismaalaisille televisiokanaville Formula 1- ja jääkiekko-otteluissa Euroopassa.[2]

Lampenius on harrastanut vuosia laskettelua,[131] nyrkkeilyä ja sukellusta. Hän on harjoitellut myös jousiammuntaa[2] ja thainyrkkeilyä.[132]

Media

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampenius nousi julkisuuteen ensi kerran lapsiviulistina esiintyen lukuisia kertoja Suomen televisiossa 1970- ja 1980-luvulla. Hänestä tehtiin myös juttuja lehtiin, minkä lisäksi hän esiintyi konserttikiertueilla Euroopassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Japanissa. Vuodesta 1996 Lampenius on ollut yksi Suomen kuuluisimmista julkisuuden henkilöistä, ja hän on myös yksi nykyisen kotimaansa Ruotsin tunnetuimmista suomalaisista. Lampenius on ollut aina avoin yksityiselämästään, ja erityisesti suomalaismedia on uutisoinut tarkasti hänen tuosta elämän osa-alueesta.[2][4][133]

Lampenius on esiintynyt lukuisissa kansainvälisissä televisio-ohjelmissa vuodesta 1997 lähtien. Brittiläisen Channel 4 -kanavan Lampeniuksesta tekemää dokumenttia on esitetty ympäri Eurooppaa ja Japanissa.[107] Yhdysvaltalaisen CBS-kanavan Inside Edition -ohjelman tekemä dokumentti hänestä on esitetty Yhdysvalloissa.[134] Lampenius on myös esiintynyt Italian suurimman televisiokanavan Rai Unon musiikkispesiaalissa, joka levitettiin 160 maahan maailmanlaajuisesti,[5] sekä BBC:n Englantia varten televisioimassa konserttissa BBC National Orchestra of Walesin solistina.[94] Vuonna 2007 Lampenius esiintyi solistina Anúnan Celtic Origins -musiikkiohjelmassa PBS-kanavalla, joka lähetti konserttitaltioinnin yli 250 televisioaseman kautta ympäri Yhdysvaltoja.[72] Lampenius on lisäksi esiintynyt uutisohjelmissa ABC-, BBC-,[2] CNBC,[50] CNN- ja Fox News Channel -kanavilla,[50] muun muassa ohjelmissa kuten BBC Breakfast[2] ja The O’Reilly Factor,[50] joka on Yhdysvaltojen katsotuin kaapelikanavien uutisohjelma. Lampenius on esiintynyt myös kepeissä viihdeohjelmissa, muun muassa E! Entertainment -kanavalla.[50] Klassisen levynsä johdosta Lampenius esiintyi useissa televisio-ohjelmissa eri puolilla Eurooppaa ja Aasiaa[93][26] – yhdellä kertaa jopa 200 miljoonalle katsojalle.[94]

Televisio-ohjelmien lisäksi Lampeniuksesta on ollut lukuisia juttuja kansainvälisissä julkaisuissa eri puolilla maailmaa. Muun muassa The Sunday Times,[16] Classic FM Magazine[13] ja Playboy[115] ovat tehneet hänestä kansiartikkelit. Yhdysvalloissa sekä Elle[119] että Details[135] ovat valinneet Lampeniuksen vuoden tulokkaaksi musiikin kategoriassa vuonna 1998, ja sittemmin Lampenius on esiintynyt myös useissa muissa kansainvälisissä muoti-, lifestyle- ja viihdelehdissä, kuten Entertainment Weekly,[136] Esquire,[94] GQ,[2] Hello!,[113] Maxim[114] ja Vogue.[2]

The Times on kutsunut Lampeniusta "lahjakkaaksi klassiseksi viulistiksi", joka on "briljantti" ja "kriitikoiden ylistämä",[137] kun taas The Sunday Times on kertonut ”hänen soittavan kuin Nigel Kennedy”.[84] Los Angeles Daily News on puolestaan kuvaillut Lampeniusta ”silmiinpistäväksi suomalaiseksi blondiksi, jolla on täydelliset musiikilliset ansiot”[138] ja New York Post on kuvaillut häntä ”suomalaiseksi ilmiöksi”.[139] Lisäksi The Guardian[140] ja The Independent[141] ovat molemmat nimittäneet Lampeniusta virtuoosiviulistiksi. Brittiläisissä tablodeissa Bach Babe -lisänimellä kutsutusta Lampeniuksesta[57] on tehty etusivun artikkeli myös maailman luetuimpaan päivittäiseen englanninkieliseen lehteen The Suniin,[142] minkä lisäksi Lampeniuksesta ovat kirjoittaneet sellaiset brittijulkaisut kuten Classic CD,[143] Daily Mail,[2] Evening Standard,[45] Q,[2] The Daily Telegraph[144] ja The European.[107]

Vuonna 2008 Lampenius osallistui Ruotsin Tanssii tähtien kanssa -televisio-ohjelmaan.[145][146][147]

Vuonna 2010 Lampenius oli yksi kansainvälisen The X Factor -menestysformaatin suomalaisen version, X Factorin, ensimmäisen tuotantokauden tuomareista. Kaikille yli 16-vuotiaille laulajille ja lauluryhmille avoin kykykilpailu on yksi Simon Cowellin luomista formaateista.[17]

Lampeniuksesta tehty television dokumenttisarja Linda esitettiin MTV3-kanavalla syksyllä 2023. Dokumentti perustuu Lampeniuksen omaelämäkertaan Kesytön elämäni vuodelta 2021 sekä hänen päiväkirjamerkintöihinsä[148] ja videotallenteisiinsa vuosilta 1997–2007. Sarja on suomenkielinen, vaikka Lampenius olisi halunnut puhua haastatteluissa ruotsia.[149]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähdettyään Suomesta vuonna 1997 Lampenius on asunut Los Angelesissa, Lontoossa ja Tukholmassa. Hän on naimisissa ruotsalaisen juristin Martin Cullbergin kanssa, ja heillä on kaksi tytärtä, jotka ovat syntyneet vuonna 2009 ja 2013. Lampeniuksen appivanhemmat ovat psykiatrian professori Johan Cullberg ja psykologi-psykoterapeutti Marta Cullberg Weston.[150] Lampeniuksella on sekä Suomen että Ruotsin kansalaisuus.[151]

Lampenius kertoi lehtihaastattelussa helmikuussa 2019 sairastavansa familiaalista hyperkolesterolemiaa, joka oli diagnosoitu hänellä jo lapsena.[152]

Vuonna 1997 Lampenius osallistui miljonääri Peter Nygårdin järjestämiin "Oscar-juhliin" ja kommentoi kokemustaan myöhemmin lehtihaastatteluissa kielteiseen sävyyn. Nygård haastoi Lampeniuksen oikeuteen kunnianloukkauksesta ja vaati häneltä kymmenien miljoonien dollarien vahingonkorvauksia. Lampenius kertoi haastatteluissa puhuneensa totta. Oikeusprosessi kesti useita vuosia. Sen aikana Lampenius sairastui bulimiaan. Juttu päättyi Lampeniuksen julkiseen anteeksipyyntöön vuonna 2001. Siihen mennessä Lampenius oli käyttänyt oikeudenkäyntikuluihin lähes puoli miljoonaa euroa. Lampeniukselle jäi oikeusjutusta miljoonan markan velat, joita hän maksoi keikkailemalla Aasiassa ja Venäjällä. Vuonna 2020 Lampenius kertoi oikeusjutun tuhonneen hänen elämästään yhdeksän vuotta.[153]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Linda Lampeniuksen diskografia

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Björkqvist, Jeanette ym. (toim.): Minun kaupunkini: Tunnetut suomalaiset kertovat Helsingistä. Espoo: Schildt, 2000. ISBN 951-50-1137-X
  • Lampenius, Linda: Linda. Toimittanut Tuula Palmunen. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27336-8.
  • Lampenius, Linda: Kesytön elämäni. ((Klassisk rebell.) Suomentaneet Jaana Nikula ja Arja Gothóni) Helsinki: Otava, 2021. ISBN 978-951-1-39182-1

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Dagens Nyheter 23.2.2010.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap Linda. WSOY, 2003. ISBN 951-0-27336-8.
  3. ↑ a b My way. Schildts, 2000. ISBN 951-50-1119-1
  4. ↑ a b c d e f Iltalehti 16.–17.6.2007.
  5. ↑ a b Ilta-Sanomat 25.7.1997.
  6. ↑ a b Anúnan Christmas Memories -kotisivut. (Arkistoitu – Internet Archive) 24.1.2010.
  7. ↑ Apu, 46/2009.
  8. ↑ Linda Lampenius muistelee David Hasselhoff Show’ssa Playboy-aikojaan. Me Naiset. Viitattu 6.5.2016.
  9. ↑ Baywatch, kausi 9, jakso 18.
  10. ↑ a b Helsingin Sanomat 3.3.1997.
  11. ↑ The Upbringing of a Talented Violinist. Helsinki University Printing House, 2001. ISBN 952-91-3715-X
  12. ↑ Helsingin juniorijousien kotisivut. (Arkistoitu – Internet Archive) 16.1.2010.
  13. ↑ a b c Classic FM Magazine, 10/1999.
  14. ↑ Bettina på turné, YLE FST5, 26.5.2008.
  15. ↑ Huomenta Suomi, MTV3, 12.6.2008.
  16. ↑ a b c The Sunday Times 20.7.1997.
  17. ↑ a b c X Factorin kotisivut. 16.1.2010.
  18. ↑ The Voicen kotisivut. (Arkistoitu – Internet Archive) 16.11.2009.
  19. ↑ a b c Iltalehti 7.9.1996.
  20. ↑ Ilta-Sanomat 7.11.1997.
  21. ↑ Hufvudstadsbladet 5.11.1995.
  22. ↑ Ilta-Sanomat 27.2.1998.
  23. ↑ Iltalehti 24.6.1999.
  24. ↑ Artist & Eventbolagetin kotisivut, artistocheventbolaget.com, 18.1.2010.
  25. ↑ Ilta-Sanomat 10.4.1997.
  26. ↑ a b c Ilta-Sanomat, 20.11.1999.
  27. ↑ Linda Brava, EMI Classics, 1999.
  28. ↑ Helsingin Sanomat, 20.1.1997.
  29. ↑ Dala-Demokraten 7.6.2003.
  30. ↑ Västerås Tidning, 8.8.2008.
  31. ↑ Ilta-Sanomat, 18.6.1998.
  32. ↑ Irish Independent 30.7.2010.
  33. ↑ Iltalehti 27.7.2008.
  34. ↑ Huomenta Suomi 11.2.2010.
  35. ↑ Iltalehti 13.12.2010.
  36. ↑ Iltalehti, 22-23.1.2011.
  37. ↑ Ulriksdals Slottsgala 1998.
  38. ↑ The Malar International Music Festival 2008.
  39. ↑ Dagen Nyheter, 19.2.2008.
  40. ↑ Göteborgs-Posten, 2.4.2004.
  41. ↑ a b Aftonbladet, 6.7.2008.
  42. ↑ Expressen, 28.11.2008.
  43. ↑ Artist & Eventbolagetin kotisivut, artistocheventbolaget.com, 16.1.2010.
  44. ↑ NATO Kosovo Forcen kotisivut, nato.int/KFOR, 2.1.2003.
  45. ↑ a b Evening Standard, 30.10.2003.
  46. ↑ Viihdeuutiset, MTV3, 9.10.2006.
  47. ↑ Komsomolskaya Pravda - Irkutsk, 22.9.2006.
  48. ↑ Aamulehti, 25.5.2007.
  49. ↑ Me Naiset, 50/2005.
  50. ↑ a b c d e Maria!, Nelonen, 15.10.2008.
  51. ↑ Helsingin Sanomat, 16.10.1997.
  52. ↑ Kirjeitä Suomesta. Otava, 1998. ISBN 951-1-15579-2
  53. ↑ International Herald Tribune 15.12.2007.
  54. ↑ Helsingin Sanomat, 10.12.1997.
  55. ↑ Ruotsin kuningatar Silvian lastensairaalan kotisivut, barnsjukhuset.nu, 3.4.2010.
  56. ↑ The 1st White Night in St. Moritz -hyväntekeväisyysgaala 11.2.2005.
  57. ↑ a b The Times 26.2.1998.
  58. ↑ The Sun 27.7.1997.
  59. ↑ The Making of.. Tara'ab, Channel 2 (Israel), 20.2.2009.
  60. ↑ Chris Blackwellin kotisivut, chrisblackwell.co.uk, 31.7.2010.
  61. ↑ Fantastix, Hamburger Börs Stockholm, 2003.
  62. ↑ Expressen, 13.11.2006.
  63. ↑ Sundsvalls Tidning, 1.12.2008.
  64. ↑ Sundsvalls Tidning, 30.7.2007.
  65. ↑ Nyhetsmorgon, TV4, 1.10.2007.
  66. ↑ SR i Kungsan, 25.8.2007.
  67. ↑ Yana Mangin kotisivut, yana.nu, 10.4.2010.
  68. ↑ Ilta-Sanomat, 16.10.1997.
  69. ↑ Linda Lampeniuksen MySpace -sivut, myspace.com/lindalampenius, 4.12.2007.
  70. ↑ Anúna kotisivut, anuna.ie, 24.1.2010.
  71. ↑ 7 päivää, 42/2007.
  72. ↑ a b Anúnan kotisivut, anuna.ie, 1.1.2008.
  73. ↑ Elevation Groupin kotisivut, elevationgrp.com, 22.1.2009.
  74. ↑ Julkonserten 2008 -kiertueen kotisivut, julkonserten.se, 1.1.2008.
  75. ↑ Uusimaa, 20.12.2010.
  76. ↑ a b Ilta-Sanomat 4.12.1997.
  77. ↑ Iltalehti 7.12.1997.
  78. ↑ Helsingin Sanomat, 15.9.1998.
  79. ↑ Budo & Fitness -liikkeiden kotisivut, asp.budo-fitness.se, 20.5.2006.
  80. ↑ Urheilukanava, 11.2.2008.
  81. ↑ Ferrarin ja Maseratin näyttelyhuoneen avajaiset Barvikha Luxury Villagessa, 23.6.2006.
  82. ↑ Suomen virallinen albumilista, 15/1997.
  83. ↑ Daily Record, 16.6.1997.
  84. ↑ a b The Sunday Times 15.6.1997.
  85. ↑ Helsingin Sanomat 29.7.1997. — The Times 4.12.1997
  86. ↑ Ilta-Sanomat 18.5.2001.
  87. ↑ The Guardian 3.8.2000.
  88. ↑ Gramophone, 12/1999.
  89. ↑ Turok's Choice, syyskuu 2000.
  90. ↑ Evening Standard, marraskuu 1999.
  91. ↑ Iltalehti, 24.9.1999.
  92. ↑ ABC Classic FM, syys-joulukuu 1999.
  93. ↑ a b Ilta-Sanomat, 23.11.1999.
  94. ↑ a b c d e Iltalehti, 11.12.1999.
  95. ↑ https://ecx.images-amazon.com/images/I/51MFRE9YCRL._SS500_.jpg DVD:n kansi
  96. ↑ C Music TV, cmusic.tv/watchvideo/543, August Highlights 2010.
  97. ↑ Sundsvalls Tidning, 19.11.2005.
  98. ↑ POP-lehti, 1/2006.
  99. ↑ Metro Herald, 21.6.2010.
  100. ↑ Angels, Linda Lampenius Productions, 2010.
  101. ↑ Lumo, 11-12/2010.
  102. ↑ Rondo-Classica, 12/2010.
  103. ↑ Göteborgs-Posten, 15.12.2010.
  104. ↑ Norman Lebrechtin blogi Slipped disc. (Arkistoitu – Internet Archive) 3.2.2009.
  105. ↑ Ilta-Sanomat 7.12.1991.
  106. ↑ The Independent 3.8.1997.
  107. ↑ a b c Ilta-Sanomat 5.7.1997.
  108. ↑ The Sunday Times 6.7.1997.
  109. ↑ Finest.se, 29.8.2008.
  110. ↑ The Sunday Telegraph 28.11.1999.
  111. ↑ Kauppalehti Optio 24.2.2000.
  112. ↑ Cafe, toukokuu 1997.
  113. ↑ a b Hello!, 2.11.1999.
  114. ↑ a b Maxim, maaliskuu 1998.
  115. ↑ a b Playboy, huhtikuu 1998.
  116. ↑ https://www.iltalehti.fi/viihde/2015041619526788_vi.shtml
  117. ↑ Rondo Classica 4/1997.
  118. ↑ Schulgin, Maria: ”Koomikko ja kaunottaret.” Apu 19/1997 (9.5.1997), s. 4–7. Helsinki: A-lehdet.
    Marjamäki, Tuomas: Spede, nimittäin, s. 333–334. Jyväskylä: Docendo, 2017. ISBN 978-952-291-405-7.
  119. ↑ a b Elle USA, tammikuu 1998.
  120. ↑ Ilta-Sanomat, 10.7.1997.
  121. ↑ Helsingin Sanomat, 22.10.1996.
  122. ↑ Helsingin Sanomat, 20.11.1997.
  123. ↑ Linda Lampenius eroaa Helsingin valtuustosta Helsingin Sanomat. 28.8.1999. Viitattu 22.3.2020.
  124. ↑ Lampenius jättää Helsingin kaupunginvaltuuston Yle Uutiset. Viitattu 22.3.2020.
  125. ↑ Linda Lampenius jättää Helsingin valtuuston mtvuutiset.fi. 27.8.1999. Viitattu 22.3.2020.
  126. ↑ Ilta-Sanomat 17.4.1998.
  127. ↑ Helsingin Sanomat 1.8.1997.
  128. ↑ Ilta-Sanomat 24.3.1998.
  129. ↑ Linda Lampeniuksen vuosia kirjoittamat muistelmat julkaistaan: ”Sieluani on koeteltu.” Iltalehti. Viitattu 28.12.2020.
  130. ↑ Helsingin Sanomat 13.2.1997.
  131. ↑ TV4Vädretin kotisivut, tv4vadret.se, 20.2.2008.
  132. ↑ Ilta-Sanomat 27.7.2008.
  133. ↑ Suosikki, 9/1997.
  134. ↑ Ilta-Sanomat, 14.7.1997.
  135. ↑ Details, joulukuu 1997.
  136. ↑ Entertainment Weekly 17.4.1998.
  137. ↑ The Times 6.3.1998.
  138. ↑ Los Angeles Daily News 29.4.1998.
  139. ↑ New York Post 22.10.2006.
  140. ↑ The Guardian 20.6.1997.
  141. ↑ The Independent 16.6.1997.
  142. ↑ Ilta-Sanomat 30.6.1997.
  143. ↑ The Guardian, 12.10.1999.
  144. ↑ The Daily Telegraph 3.7.1997.
  145. ↑ Iltalehti, 12.11.2007.
  146. ↑ Apu, 27.2.2008.
  147. ↑ Let's Dance 2008 -ohjelman kotisivut, tv4.se/letsdance, 2.3.2008.
  148. ↑ Syrjänen, Salli: Linda Lampeniuksesta tulossa dokumentti – viulisti jakoi paljonpuhuvan päivityksen Ilta-Sanomat. 1.8.2023. Viitattu 28.9.2023.
  149. ↑ Holmberg, Frida: Linda Lampenius hade helst talat svenska i dokumentären om sitt liv. Hufvudstadsbladet, 12.10.2023, s. 22–23. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 12.10.2023.
  150. ↑ Me Naiset 2/2010.
  151. ↑ Linda Lampeniukselle myönnettiin Ruotsin kansalaisuus. MTV Uutiset 8.6.2011.
  152. ↑ Linda Lampenius, 48, sairastaa vakavaa kolesterolisairautta: ”Pelkään sydänkohtausta.” Iltalehti. Viitattu 28.12.2020.
  153. ↑ Linda Lampenius kuvaili medialle Peter Nygårdin juhlia, ja siitä käynnistyi pitkä oikeusprosessi – Nyt Lampenius kertoo, miten taistelu vei rahat ja terveyden Helsingin Sanomat. 23.2.2020. Viitattu 22.3.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Linda Lampenius.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Linda_Lampenius&oldid=22711147”