Kutsumus

Kutsumus tarkoittaa sitä, että ihminen kokee palavaa halua suorittaa jotakin itselleen merkitykselliseksi koettua tehtävää. Kutsumukseen liitetään usein toimiminen tietyssä ammatissa tai elämäntavassa, jolla ihminen toteuttaa kutsumustaan. Sanan alkuperäiset juuret tulevat kristillisestä perinteestä, jossa kutsumuksen ajateltiin olevan lähimmäisen palvelemista Jumalan kutsusta. Nykyään sanaa käytetään kuitenkin myös ilman hengellistä merkitystä.

Uskonnollinen merkitys

Sanan lähtökohtana pidetään apostoli Paavalin tekstejä (1 Kor. 7:20). Katolisessa kirkossa kutsumus tarkoitti papin tehtäviin hakeutumista ja tehtävässä toimimista. Kirkollisessa sanastossa esiintyy edelleen vokaation käsite, joka käsittää Jumalan antaman kutsun kirkolliseen työhön. Suomessa kutsumuksen käsite on tullut tutuksi Martti Lutherin tulkitsemana. Luterilaisen näkemyksen mukaan kutsumus ei liity pelkästään papin tehtäviin, vaan kaikki työ on Jumalan edessä yhtä arvokasta. Lutherin käsityksen mukaan kutsumus määrittelee ihmisen paikan ja tehtävän oman yhteisönsä jäsenenä.

Maallinen merkitys

Maallisena käsitteenä kutsumus liittyy tieteenaloista mielenfilosofiaan ja sosiaalipsykologiaan. Kutsumuksen voi ymmärtää omaa identiteettiä tukevaksi sitoutumiseksi ja tunnepohjaiseksi kiinnittymiseksi itselleen merkitystä ja arvoa tuovaan tehtävään. Kutsumus muodostuu erilaisista kerroksista, jotka voivat vaihdella elämäntilanteen myötä. Kutsumus voi samanaikaisesti olla yhtä tai useampaa seuraavista:

1) koko elämänmittainen tehtävä, tai koko elämänpiirin kattava suuri teema, jonka eteen työskentelemällä vaikutetaan myös seuraaviin sukupolviin

2) tiettyyn elämänvaiheeseen liittyvä, esim. lasten kasvattaminen aikuiseksi

3) hetkeen liittyvä kutsumus, jossa olennaista on läsnä oleminen ja oman sen hetkisen tehtävän hoitaminen, esim. sairaan ihmisen hoitaminen

Katso myös

• Vokaatio