Johannes II Komnenos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johannes II Komnenos
Johannes II Komnenosta esittävä mosaiikki Hagia Sofiassa.
Bysantin keisari
Valtakausi 15. elokuuta 1118 – 8. huhtikuuta 1143[1]
Edeltäjä Aleksios I Komnenos
Seuraaja Manuel I Komnenos
Syntynyt 13. syyskuuta 1087[1]
Konstantinopoli[1]
Kuollut 8. huhtikuuta 1143 (55 vuotta)[1]
Kilikia[1]
Puoliso Irene
Lapset Aleksios
Maria
Andronikos
Isaak
Manuel I Komnenos
Anna
Theodora
Eudokia
Suku Komnenos
Isä Aleksios I Komnenos
Äiti Irene Dukaina

Johannes II Komnenos (kreik. Ίωάννης Β΄ Κομνηνός, Ioannes II Komnenos; 13. syyskuuta 1087 – 8. huhtikuuta 1143) oli Bysantin keisari vuosina 1118 – 1143. Hän oli keisari Aleksios I Komnenoksen vanhin poika. Hän aikanaan valtakunnan olot vakaantuivat pitkäaikaisen rappiokauden jälkeen. Aleksioksen takaisin valtaamat alueet lujitettiin taas osaksi Bysantin valtakuntaa. Johannes teki myös merkittäviä valloituksia Vähässä-Aasiassa ja Lähi-idässä.

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johannes Komnenos syntyi Konstantinopolissa 13. syyskuuta 1087.[1] Hänen äitinsä oli mahtavan Dukas-suvun jäsen, Irene Dukaina ja hänen isänsä oli keisari Aleksios Komnenos, joka oli vuonna 1081 kaapannut keisariuden itselleen. Aleksios oli ensin nimittänyt entisen keisarin Mikael VII:n Dukaksen pojan Konstantinoksen perijäkseen, mutta Johanneksen synnyttyä hän menetti asemansa.[2] Vuonna 1092 Aleksios teki Johanneksesta perijänsä[3] ja kanssahallitsijansa.[4]

Nousu valtaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1118 keisari Aleksios oli vakavasti sairas ja kuolemaisillaan. Hänen vaimonsa Irene halusi tyttärensä Anna Komnenan miehestä Nikeforos Bryennioksesta uutta keisaria, mutta Johanneksen itsensä mukaan Aleksios valitsi kuitenkin poikansa perijäkseen ennen kuolemaansa elokuussa 1118.[5] Bysanttilaisen historioitsijan Niketas Khoniateksen mukaan Johannes, yhdessä joidenkin sukulaistensa ja veljensä Isaakin kanssa, tunkeutui Manganan luostariin, missä hänen isänsä makasi kuolinvuoteellaan, ja otti tämän keisarillisen sinettisormuksen hänen sormestaan. Tämän jälkeen hän ratsasti aseistautuneiden kannattajiensa kanssa keisarilliseen palatsiin Konstantinopoliin, missä väkijoukko huusi hänet keisariksi. Irene yllätettiin täysin eikä hän onnistunut taivuttelemaan Johannesta luopumaan vallasta, tai Nikeforosta toimimaan häntä vastaan. Palatsin vartijat kieltäytyivät aluksi tunnustamasta Johannesta keisariksi ilman todisteita hänen isänsä toivomuksista, mutta väkijoukko pakotti heidät avaamaan palatsin ovet hänelle. Aleksios kuoli seuraavana yönä ja Johannes kieltäytyi osallistumasta hänen hautajaisiin Irenen pyynnöstä huolimatta, koska hänen valtansa oli vielä heikko. Muutamassa päivässä Johanneksen asema oli kuitenkin turvattu.[6] Hän oli 30-vuotias noustessaan keisariksi.[7]

Pian Johanneksen valtaannousun jälkeen Anna Komnena, Irene Dukaina ja jotkut muut heidän sukulaisistaan punoivat juonen Johanneksen murhaamiseksi ja Nikeforos Bryennioksen nostamiseksi uudeksi keisariksi. Johanneksen kimppuun oli määrä hyökätä Filopationissa, Konstantinopolin ulkopuolella. Suunnitelma kuitenkin kariutui kun Nikeforos kieltäytyi liittymästä siihen. Vuoden 1119 alussa Johannes sai tietää juonesta. Keisari päätti kuitenkin olla armollinen ja määräsi salaliittolaisten omaisuuden väliaikaisesti takavarikoiduksi. Irenen ja Annan henki säästettiin, mutta heidät pakotettiin vetäytymään luostariin, jossa Anna käytti lopun elämästään isänsä Aleksioksen elämäkerran, Aleksiaan, kirjoittamiseen. Nikeforos Bryennios selvisi koko tapahtumasta ja palveli keisaria lopun elämästään.[7]

Sotilaskeisari

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1119 Johannes teki sotaretken Fryygiaan jossa hän valloitti takaisin muutamia linnoituksia seldžukeilta. Vuonna 1121 petsenegit (tai kumaanit) ylittivät Tonavan ja hyökkäsivät Traakiaan. Johannes lahjoi osan vihollisistaan ja löi loput taistelussa. Petsenegit puolustivat leiriään käyttämällä vaunujaan linnoituksin ja heitä vastaan lähetettiin varjagikaarti.

Keisarinna Ireneä esittävä mosaiikki Hagia Sofiassa.

Johannes meni naimisiin unkarilaisen prinsessan, Piroskan (joka vaihtoi nimensä Ireneksi) kanssa. Unkarin kuninkaan László I:n kuoltua hänen vanhemmasta pojastaan István (Tapani) II:stä tuli kuningas ja nuoremi poika Álmos pakeni Bysanttiin. Tästä syystä unkarilaiset hyökkäsivät vuosina 1127–1128.

Vuonna 1130 Johanneksen veli Isaak pakeni danishmendidien kuninkaan luokse. Johannes lähti sotaretkelle ja valtasi takaisin Komnenosten esi-isien kotikaupungin, Kastamonin. Turkkilaisen valtasivat kuitenkin pian takaisin kaupungin. Vuonna 1134 Johannes liittoutui Konya sulttaanin Masudin kanssa, joka myös oli danishmendiden vihollinen. Kun kummatkin olivat matkalla Kastamoniin, danishmendidien uusi kuningas Muhammed sai Masudin ylipuhuttua että bysanttilaiset olivat heidän yhteinen vihollisensa. Saatuaan tietää tästä Johannes palasi takaisin talviasemiinsa. Seuraavana vuonna hän valtasi takaisin Kastamonin ja miehitti sen 2 000 sotilaalla.

Vuonna 1136 Johannes teki sotaretken Kilikiaan armenialaista prinssiä Leonia vastaan. Samalla hän yritti saada aikaan avioliiton nuorimman poikansa Manuelin ja Antiokian ruhtinaskunnan Bohemond II:n tyttären Constancen välillä. Yrityksestä ei lopulta tullut mitään ja Constance meni naimisiin Poitiers'n Raimondin kanssa. Johannes aloitti Antiokian piirityksen ja sai pian kaupungin antautumaan. Päätettiin että Raymond saisi pitää Antiokian keisarin vasallina siihen asti että Aleppo saataisiin kukistettua. Vuonna 1138 heidän yhteinen armeijansa valtasi Buza'ahin ja etenivät Aleppoa kohti. Edessan kreivi Joscelin liittyi heidän seuraansa, mutta he joutuivat perääntymään turkkilaisen atabegin Zengin armeijan edellä. Johannes palasi Antiokiaan jossa kansa nousi häntä vastaan ja hänen oli palattava Konstantinopoliin, mukanaan veljensä Isaak.

Seuraavina vuosina Johannes kampanjoi menestyksekkäästi Anatoliassa ja Fryygiassa. Nuorin poika Manuel osoittautui taitavaksi ja rohkeaksi sotilaaksi, vaikkakin hänellä oli äkkipikainen luonne. Vuonna 1142 Johanneksen vanhimmat pojat, Aleksios ja Andronikos menehtyivät. Johannes jatkoi retkeään Manuelin kanssa Syyria kohti. Hän ilmoitti Jerusalemin kuninkaalle Fulkille että hän aikoi ajaa pakanat pois pyhältä maalta ja tehdä matkan Jerusalemiin. Antiokiaan päästyään Johannes sai tietää että ristiretkeläiset olivat piirittäytyneet kaupungin linnoitukseen. Hän päätti palata Kilikiaan talven yli.

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ollessaan metsästysretkellä Kilikiassa lähellä Mopsuestian kaupunkia keväällä 1143 Johanneksen väitettiin vahingossa pistäneen itseään myrkytetyllä nuolella ja sairastuneen vakavasti. Kuolinvuoteellaan Johanneksen sanottiin nimenneen Manuelin perijäkseen. Syyksi hän kertoi Isaakin kiivaan luonteen ja Manuelin esittämän rohkeuden aiemmassa taistelussa. Kuullessaan Johanneksen päätöksestä armeija huusi Manuelin keisariksi. Johannes kuoli muutaman päivän kuluttua 8. huhtikuuta 1143. Jotkut nykyhistorioitsijoista pitävät kuitenkin mahdollisena, että Manuelin tukijat juonivat vallanperimyksen tämän hyväksi, tai jopa aiheuttivat Johanneksen kuoleman.[8][6][1]

Henkilö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kronikoitsijat ovat pitäneet Johannesta Komnenos-dynastian parhaimpana keisarina. Hänet kuvataan hurskaana, anteliaana ja etevänä kenraalina. Johanneksesta käytettiin yleisesti lisänimeä kaunis. Tämä ei suinkaan viitannut mihinkään fyysiseen kauneuteen, päinvastoin Johannes kuvataan keskiaikaisissa lähteissä jopa erityisen rumaksi. Kauniilla viitattiin hänen hurskauteensa, jota pidettiin jopa tavallisesti niin uskonnollisessa Bysantissa harvinaisena. Niketas Khoaniteen mukaan hän eli askeetin elämää ja halveksi Konstantinopolin ylimystön yleellisiä elämäntapoja. Koska hän ei nimittänyt sukulaisiaan korkeisiin virkoihin Johannesta ei myös syytetty isänsä tavoin nepotismista.

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johanneksella ja Irenellä oli kahdeksan lasta:

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kazhdan, Alexander P.: The Oxford dictionary of Byzantium. Oxford University Press, 1991. ISBN 978-0-19-504652-6 (englanniksi)
  • Rogers, Clifford: The Oxford Encyclopedia of Medieval Warfare and Military Technology. Oxford University Press, 2010. ISBN 9780195334036 (englanniksi)
  • Treadgold, Warren: A history of the Byzantine state and society. Stanford University Press, 1997. ISBN 9780804726306 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Kazhdan, s. 1046
  2. ↑ Kazhdan, s. 657–658
  3. ↑ Rogers, s. 450
  4. ↑ Laale, Hans Willer: Ephesus (Ephesos): An Abbreviated History from Androclus to Constantine XI, s. 386. WestBow Press, 2011. ISBN 9781449716196 (englanniksi)
  5. ↑ Treadgold, s. 628
  6. ↑ a b Stone, Andrew: John II Comnenus (A.D. 1118-1143) 26.11.2004. De Imperatoribus Romanis – An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 18.2.2012. (englanniksi)
  7. ↑ a b Treadgold, s. 629
  8. ↑ Treadgold, s. 636

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Aleksios I Komnenos 		Bysantin keisari Seuraaja:
Manuel I Komnenos
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Johannes_II_Komnenos&oldid=22782585”