Iranin Vihreä liike

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Iranin Vihreä liike ( pers. ‏جنبش سبز ایران‎), joka tunnetaan myös länsimaisessa mediassa Persian heräämisenä tai persialaisena keväänä, [1] viittaa poliittiseen liikkeeseen, joka syntyi vuoden 2009 Iranin presidentinvaalien jälkeen, jolloin mielenosoittajat vaativat Mahmoud Ahmadinejadin poistumista virastaan. Vihreää käytettiin aluksi Mir Hossein Mousavin kampanjan symbolina, mutta vaalien jälkeen siitä tuli yhtenäisyyden ja toivon symboli. Mir Hossein Mousavi ja Mehdi Karroubi tunnustetaan vihreän liikkeen poliittisiksi johtajiksi.[2] Hossein-Ali Montazeri mainittiin myös liikkeen hengellisenä johtajana. [3]

Jotkut ovat väittäneet, että vihreän liikkeen mielenosoitukset olivat merkittävä tapahtuma Iranin nykyaikaisessa poliittisessa historiassa, ja tarkkailijat väittivät, että mielenosoitukset olivat suurimmat Iranin vallankumouksen 1978–1979 jälkeen. [4] [5] [6]

2009–10 vaalien protestit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iranissa presidentin virkaa pidetään toiseksi vahvimpana asemana maassa, sillä sille myönnetään merkittävää valtaa. Irania johti vuodesta 2005 konservatiivi Mahmoud Ahmadinejad, joka toimi Teheranin pormestarina ennen kuin hänet valittiin presidentiksi. [7] Ahmadinejadin nimi liitettiin maan syviin ihmisoikeusloukkauksiin erityisesti väkivallan käytön kanssa. Muita rikkomuksia olivat kuolemanrangaistuksen lisääntyminen ja LGBT-oikeuksien ongelmat. Human Rights Watchin mukaan "perusihmisoikeuksien suojelu Iranissa on huonontunut" Ahmadinejadin ensimmäisen presidenttikauden aikana, esimerkiksi teloitusten määrä kasvoi kolminkertaiseksi. [8] Iranin presidentillä ei kuitenkaan ole valtaa valvoa oikeuslaitosta.

Ahmadinejadin ensimmäisen kauden aikana erityisen vakavana ongelmana olivat nuorten kuolemanrangaistukset sekä poliittisten vankien määrän kasvu.

Ahmadinejadin suosio alkoi laskea ihmisoikeuksien ja muiden ongelmien, kuten väitetyn äänestyspetoksen, vuoksi.

Seuraavat vaalit järjestettiin 12. kesäkuuta 2009, ja ne aiheuttivat nopeasti merkittäviä kiistoja, jotka johtuivat hallituksen ja opposition välisistä erimielisyyksistä vaalien tuloksista. Ahmadinejadin katsottiin voittaneen, mutta Mousavi ja hänen kannattajansa uskoivat, että tulokset olivat vilpillisiä. He ehdottivat, että sisäministeri Sadegh Mahsouli, Ahmadinejadin liittolainen, oli puuttunut vaaleihin ja vääristänyt äänet pitääkseen Ahmadinejadin vallassa. [9]

Mousavi vaati voittoa ja kehotti tukijoitaan juhlistamaan sitä. Samalla Mahmoud Ahmadinejadin toimisto ilmoitti lähes välittömästi, että istuntojohtaja oli voittanut vaalit, koska hän oli saanut noin kaksi kolmasosaa äänistä. Se herätti Iranin iranissa protesteja vuosina 2009–2010, joita järjestivät enimmäkseen Mousavin kannattajat ja jotka olivat suunnattuja Ahmadinejadia ja hallitusta vastaan. [10] [11] [12]

Kesäkuun 13. ja 14. tapahtuneissa rynnäköissä Teheranissa hallitus pidätti poliisiviranomaisten mukaan yli 170 henkilöä. Heidän joukossaan olivat merkittävät uudistusmieliset poliitikot, kuten Behzad Nabavi, Mohsen Mirdamadi ja entinen presidentti Mohammad Khatami. Iranilainen toimittaja Mashallah Shamsolvaezin väitti, että presidenttiehdokas Mir-Hossein Mousavi asetettiin kotiarestiin, vaikka virkamiehet kielsivät tämän. Noin 200 ihmistä pidätettiin Teheranin yliopiston opiskelijoiden kesken tapahtuneiden yhteenottojen jälkeen, tosin monet vapautettiin myöhemmin.

Myöhemmin Mousavi ja reformistit yrittivät toteuttaa uudistuksia oikeudellisten prosessien kautta ja perustivat uuden koalition, jonka nimi oli The Green Path of Hope .  

  1. Fars News Agency. Määritä julkaisu!22 June 2009. Fars News. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22 June 2009. Arkistoitu 28 July 2009.
  2. آسمان دیلی نیوز Aseman Daily News. 5 July 2009. Arkistoitu 8 heinäkuu 2009. Viitattu 5 July 2009. Persian
  3. مخملباف "آزادی آفرینش" را به آیت‌الله منتظری تقدیم کرد. Radio Farda, 15 June 2009. Artikkelin verkkoversio.
  4. The Nation: Protests in Iran TheNation Blog. Viitattu 11 August 2010.
  5. Iran Protest Biggest Since Iranian Revolution The Washington Times. Viitattu 11 August 2010.
  6. Iran's crackdown dampens protests MSNBC. Viitattu 11 August 2010.
  7. Guide: How Iran is ruled BBC.
  8. UN: Hold Ahmadinejad Accountable for Iran Rights Crisis Human Rights Watch.
  9. Erdbrink, Thomas: Iran Election In Dispute as 2 Candidates Claim Victory. Määritä julkaisu!13 June 2009. Washington Post. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4 May 2010.
  10. Tear gas and Twitter: Iranians take their protests online. Määritä julkaisu!15 June 2009. CNN. Artikkelin verkkoversio.
  11. Jeffery, Simon: Iran election protests: the dead, jailed and missing. Määritä julkaisu!29 July 2009. London: The Guardian. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19 December 2009.
  12. Iran police clash with protesters. Määritä julkaisu!7 December 2009. CNN. Artikkelin verkkoversio.