Ihtiriekko

Ihtiriekko (myös mm. äpärä, liekkiö, sikiö, heitto, uloskannettu tai lehtikelikko) on suomalaisten uskomusten mukaan siunaamatta, kastamatta tai väärään paikkaan haudatun lapsen tai sikiön kummitus. Usein ihtiriekon kerrottiin myös itkevän karmaisevalla tavalla. Nykyisin ihtiriekoksi voidaan kutsua nuorta meluavaa häirikköä.^lähde?

Suomalaiset muinaisuskonnot -kirjassa^{lähde tarkemmin?} kerrotaan ihtiriekosta seuraavasti; "Ihtiriekko on salaa synnytetyn, salaa tapetun ja salaa haudatun lapsen ruumis, joka ei saa rauhaa, ellei joku paljasta lapsen äitiä tai saa siunausta."

Usein kerrottiin, että ihtiriekko oli äpärälapsi, jonka äiti tappoi pitääkseen luvattoman suhteen salassa. Lapsen ruumiskin täytyi hävittää salassa, sitä ei voinut viedä kirkkomaalle, eikä se voinut saada papin siunausta. Niin lapsi haudattiin talon alle, metsään tai pihapiiriin. Lapsen sielu joutui välitilaan, se ei päässyt tuonpuoleiseen, koska oli siunaamaton. Pihalle haudattu parkui ja häiritsi talon väkeä tai jos ruumis oli metsässä, haamu pelotti ohikulkijoita itkullaan. Ihtiriekko lopetti kummittelun vasta, jos joku etsi sen ruumiin ja hautasi sen asianmukaisesti.

Yksi mahdollinen selitys nimelle on murteellinen muoto sanasta itse-riekko. Tämä merkitsisi linnun hahmoista surmatun lapsen varjosielua eli sielulintua. Itse on suomalaisessa mytologiassa tavattu ihmisen varjosielu, jonka kuviteltiin voivan jäädä maan päälle kummittelemaan kuoleman jälkeen.

Myös moniselitteisen liekkiön eräs merkitys on väärin haudatun lapsen levoton sielu.

Taiteilija Hanna Lehikoinen on tehnyt ihtiriekosta installaation.

Katso myös

• Liekkiö
• Itse (mytologia)