Gotthardin rautatie

Gotthardin rautatie kulkee Sveitsin halki.

Pohjoisessa rampissa on spiraalitunneleita Wassenissa ja Gurtnellenissä.

Gotthardin rautatie (saks. Gotthardbahn) on osa sveitsiläisen SBB-rautatieyhtiön rataverkkoa Keski- ja Etelä-Sveitsissä välillä Immensee-Chiasso. Gotthardin rautatie on otettu koko pituudeltaan käyttöön 1.6.1882. Rataosuuden pituus on 206 kilometriä. Merkittävimmät paikkakunnat rautatien varrella ovat Schwyz, Altdorf, Biasca, Bellinzona ja Lugano.

Historia

1800-luvun puolivälissä selvitettiin Alpit ylittäviä kulkureittejä monin paikoin. Vuonna 1863 Sveitsin 15 kantonia ja kaksi rautatieyhtiötä perustivat yhdistyksen (saks. Gotthardvereinigung) rautatieyhteyden rakentamiseksi Gotthardin reitille. Hanke pääsi vauhtiin vuonna 1871, jolloin yhdistys perusti yhtiön sen jälkeen kun Sveitsin, Italian ja Saksan valtiot olivat päässeet sopimukseen radan rakentamisesta ja käytöstä vuonna 1871. Vuosina 1871–1878 hanketta johti saksalaisten ja italialaisten yhteistyön varmistanut valtiomies Alfred Escher.

Gotthardin ratayhtiö rakensi varsinaisen Gotthardin rautatien lisäksi liityntäratoja niin, että yhtiön rataverkon laajuus oli vuonna 1897 yhteensä 273 km. Gotthardbahn-Gesellschaft yhdistettiin osaksi valtiollista SBB-CFF-FFS-yhtiötä vuonna 1.5.1909.

Reitti

Runkoradan pohjoinen pää on Luzernin lähellä Immenseen kylässä Küssnachtissa, Schwyzin kantonissa, Zuginjärven länsirannalla. Radan eteläinen pää on Chiassossa, Ticinon kantonissa, Italian ja Sveitsin rajalla. Alkuperäinen rata alittaa Alpit Gotthardin solan alapuolella Gotthardin tunnelissa Göschenenin ja Airolon välillä. Uusi, alempana kulkeva Gotthardin pohjatunneli alittaa Alpit Erstfeldin ja Biascan pohjoispuolella sijaitsevan Bodion välillä.

Runkorataan yhdistyviä liityntäratoja on useita:

• Luzern–Immensee
• Zug–Arth-Goldau
• Giubiasco–Locarno/Luino.

Radan rakentaminen

Gotthardin rautatie on rakennettu monissa vaiheissa: ensin rakennettiin yksittäisiä ja yksiraiteisia osuuksia, jotka myöhemmin yhdistettiin, sähköistettiin ja rakennettiin kaksiraiteisiksi.

Osuus	Käyttöönotto	Sähköistys	2-raiteinen	Oikaisutunnelit
* Luzern–Rotkreuz	1.6.1897	1922	osittain 1963–1996
* Rotkreuz–Immensee	1.6.1882	1922	1963
Immensee–Arth-Goldau–Brunnen	1.6.1882	1922	1904
Brunnen–Flüelen	1.6.1882	1922	1943–1948
Flüelen–Erstfeld	1.6.1882	1922	1896
* Zug–Arth-Goldau	1.6.1897	1922	-
Erstfeld–Göschenen	1.6.1882	1920	1892–1993	Gotthardin pohjatunneli 2016–
Gotthardin tunneli, Göschenen–Airolo	1.1.1882	1920	1883
Airolo–Biasca	1.6.1882	1920	1890–1892
Biasca–Bellinzona	6.12.1874	1921	1896
Bellinzona–Giubiasco	20.12.1874	1922	1883
* Giubiasco–Cadenazzo–Locarno	20.12.1874	1936	osittain 1953–2003
* Cadenazzo–Luino	4.12.1882	1960	-
Giubiasco–Lugano	10.4.1882	1922	1922–1946	Cenerin pohjatunneli 2019–
Lugano–Chiasso	6.12.1874	1922	1900–1965

Tekninen rakenne

Rautatie on kaksiraiteinen. Se on normaalilevyinen (1 435 mm) ja sähköistetty (15 kV, 16,7 Hz). Radan suurin jyrkkyys on 28 ‰, eikä siinä ole hammasrataosuuksia.

Liikenne

Radalla on henkilö- ja tavaraliikennettä.

Katso myös

• Gotthardin tunneli
• Gotthardin pohjatunneli
• Gotthardin maantietunneli

Lähteet

• National map: swisstopo (Sveitsin valtion julkinen karttapalvelu) map.geo.admin.ch. Wabern: Bundesamt für Landestopografie swisstopo. Viitattu 25.5.2013. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi), (retoromaaniksi), (englanniksi)
• Bärtschi, Hans-Peter: Das Historische Lexikon der Schweiz (HLS) (Sveitsin historiallinen tietosanakirja, artikkeli nro D42006, Gotthardbahn) Bern: Stiftung HLS. Viitattu 18.5.2013. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi)
• Wägli, Hans G.: Schienennetz Schweiz. Réseau ferré suisse. (Strecken, Brücken, Tunnels. Ein technisch-historischer Atlas. Atlas technique et historique. Toutes les lignes, les ponts, les tunnels) Zürich: AS Verlag & Buchkonzept AG, 2010. ISBN 978-3-909111-74-9 (saksaksi), (ranskaksi)
• Wägli, Hans G.: Bahnprofil Schweiz. Le rail suisse en profil. CH+. (Teoksen Schienennetz Schweiz, Réseau ferré suisse erillinen liite) Zürich: AS Verlag & Buchkonzept AG, 2010. ISBN 978-3-909111-74-9 (saksaksi), (ranskaksi)