Game of Thrones
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: 7. ja 8. tuotantokauden tietoja puuttuu muun muassa tuotannosta ja vastaanotosta. |
Game of Thrones on yhdysvaltalainen fantasiadraamasarja, jonka ovat luoneet David Benioff ja D. B. Weiss. Se perustuu George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -fantasiakirjasarjaan. Sarja sijoittuu Westerosin ja Essosin maanosiin, joissa yhdeksän vuotta kestänyt kesä on muuttumassa talveksi. Westerosin aatelissuvut kamppailevat sen Seitsemän kuningaskunnan vallasta sillä aikaa, kun kylmässä pohjoisessa valtavan jäämuurin takana vanhat taruolennot tulevat uudestaan esiin, uhaten koko Westerosin turvallisuutta.
Sarja käsittelee hahmojensa kautta monia teemoja ja ongelmia, kuten yhteiskuntaluokkia, uskontoa, sotaa ja väkivaltaa, seksiä, rikosta ja rangaistusta, sekä lojaaliutta ja oikeutta. Sarjaa on kuvattu Belfastissa, Pohjois-Irlannissa sekä muun muassa Espanjassa, Islannissa, Kroatiassa, Maltalla, Marokossa ja Skotlannissa.
George R. R. Martin toimi yhtenä sarjan vastaavista tuottajista ja myös käsikirjoitti muutaman jakson. Benioff ja Weiss ovat käsikirjoittaneet suurimman osan sarjan jaksoista ja he toimivat sarjan pyörittäjinä. Sarjan on tuottanut HBO, joka esitti sen ensimmäisen tuotantokauden keväällä 2011. Suomessa Canal+ esitti sarjan ensimmäisen kauden keväällä 2011 ja Yle TV2 alkoi esittää sitä 12. tammikuuta 2012.[1][2] Sarjan kahdeksas ja viimeinen kausi esitettiin keväällä 2019.[3]
Sarja rikkoi kotimaassaan katsojaennätyksiä ja saavutti laajan, aktiivisen ja kansainvälisen fanikunnan. Se on ollut arvostelijoiden keskuudessa hyvin suosittu, mutta on saanut myös kritiikkiä sen jatkuvan seksin, väkivallan ja seksuaalisen väkivallan käytöstä. Sarja on saanut useita palkintoja, muun muassa 59 Primetime Emmy -palkintoa, joka on kaikkien aikojen suurin Emmy-palkintojen määrä. Parhaasta draamasarjasta sarja palkittiin neljästi vuosina 2015, 2016, 2018 ja 2019. Sarja on saanut myös Hugo-palkinnon ja Peabody-palkinnon vuonna 2011 sekä viisi Parhaan draamasarjan Golden Globe -ehdokkuutta (2012 ja 2015–2018).
Isosta näyttelijäkaartista Peter Dinklage on palkittu neljästi roolistaan Tyrion Lannisterina parhaan miessivuosan Primetime Emmyllä (2011, 2015, 2018 ja 2019) ja parhaan miessivuosan Golden Globella vuonna 2012. Primetime Emmy -ehdokkuudet sarjan näyttelijöistä ovat saaneet Lena Headey, Emilia Clarke, Kit Harington, Maisie Williams, Nikolaj Coster-Waldau, Diana Rigg, Carice van Houten, Gwendoline Christie, Sophie Turner, Max von Sydow ja Alfie Allen.
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sarjan lähdemateriaali Tulen ja jään laulu sai alkunsa 1990-luvun alussa, kun televisiokäsikirjoittajan töitä pitkään tehnyt George R. R. Martin kyllästyi televisiosarjojen asettamiin rajoituksiin ja päätti palata kirjoittamaan romaaneja. Kirjasarja oli kuin vastareaktio televisiotuotannoille, joista tuottajat olivat budjettisyistä käskeneet leikkaamaan pois hahmoja, kohtauksia ja kuvauspaikkoja; kirjasarjaan Martin pystyi toteuttamaan kaiken haluamansa.[4][5] Taru sormusten herrasta -elokuvien (2001–2003) menestyksen myötä useat tuotantoyhtiöt alkoivat hankkia fantasiakirjojen kuvausoikeuksia ja lähestyivät myös Martinia Tulen ja jään laulun oikeuksien hankkimiseksi. Martin oli kirjasarjaa kirjoittaessaan ajatellut, ettei sitä pystyisi kuvaamaan, eikä hän kokenut, että elokuvasarja olisi riittänyt kertomaan koko tarinaa. Hän myös pelkäsi, että jos elokuvasovituksesta tulisi Kultainen kompassi -fantasiaelokuvan (2007) tapaan taloudellinen floppi, elokuvasarja jäisi kesken.[6]
Kirjasarjan sovittamista televisiosarjaksi ehdottivat ensimmäisen kerran kirjailija-käsikirjoittaja David Benioff ja hänen entinen opiskelutoverinsa, kirjailija D. B. Weiss. Kaksikko oli televisioalalla kokematon, mutta he onnistuivat silti vakuuttamaan Martinin; tämä koki, että Benioff ja Weiss todella halusivat sovittaa sarjan, joka pysyisi uskollisena kirjasarjalle. Martin vaati, ettei juonesta leikata pois seksiä ja väkivaltaa, ja hän halusi olla mukana tuottajana ja käsikirjoittajana.[7]
Sarjaideaa tarjottiin kolmelle eri levityskanavalle: DirecTV:lle, HBO:lle ja Showtimelle, joista sekä Benioff, Weiss että Martin katsoivat HBO:n ihanteellisimmaksi vaihtoehdoksi.[8] HBO:n silloinen päätuottaja Carolyn Strauss piti käsikirjoitusta hyvänä ja vaikuttui muun muassa siitä, ettei kyseessä ollut perinteinen tarina hyvän ja pahan välisestä taistelusta. Vaikka HBO pelkäsi päätyvänsä tuottamaan uutta Roomaa, yli 100 miljoonan dollarin budjetilla tuotettua periodidraamaa, joka oli lopetettu pienten katsojalukujen takia jo toiseen tuotantokauteen, Benioff ja Weiss onnistuivat tekemään näkemyksillään vaikutuksen.[9] He painottivat HBO:lle, että sarjasta tulisi puuttumaan lapsellisiksi tai korneiksi mielletyt fantasiaelementit, kuten parrakkaat velhot ja näkymättömyysviitat.[10] Kaksikko on sittemmin myöntänyt korostaneensa neuvotteluvaiheessa sarjan poliittista juonittelua ja valtapeliä sekä peitelleensä sitä, miten suuriin mittasuhteisiin sarjan maailma ja taistelukohtaukset juonen myötä kasvaisivat.[11]
Tammikuussa 2007 HBO hankki kirjasarjan oikeudet ja palkkasi Benioffin ja Weissin käsikirjoittajiksi ja tuottajiksi.[12] Ideana oli, että yksi tuotantokausi kattaisi yhden kirjasarjan kirjoista. Myöhemmin hahmojen tarinoita kuitenkin siirreltiin kaudelta toiselle ja sarjan kolmas kirja, Miekkamyrsky, jaettiin kahtia. Alun perin BBC oli luvannut ryhtyä sarjan tuottajaksi HBO:n kanssa mutta vetäytyi viime hetkellä.[11] Medialle HBO kuvaili sarjahanketta ”Keski-Maahan sijoittuvaksi Sopranokseksi”.[10]
Pilottijakso
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Talvi on tulossa
Sarjalle kuvattiin syksyllä 2009 kymmenen miljoonan dollarin arvoinen pilottijakso, jota ei koskaan esitetty. Jaksoa on kuvailtu sekavaksi, ja monet tapahtumapaikkoihin ja hahmoihin liittyneet asiat jäivät epäselkeiksi. Jakso täytyi kuvata uudelleen, ja samalla HBO tilasi ensimmäisen tuotantokauden loput yhdeksän jaksoa. Samalla muutamia hahmoja roolitettiin uudelleen.[13] Alkuperäisestä kuvatusta materiaalista sisällytettiin noin 10 % uuteen pilottijaksoon.[14] Uudelleenkuvatun jakson budjetti oli noin 5–10 miljoonaa dollaria, ja koko ensimmäisen kauden arvioitu budjetti oli 50–60 miljoonaa.[15]
Jatko ensimmäisen kauden jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen kauden budjettia nostettiin 15 prosentilla, sillä se sisälsi suuren taistelukohtauksen jaksossa ”Mustavirta”.[16] Huhtikuussa 2014 HBO tiedotti sarjaa jatkettavan viidennen ja kuudennen tuotantokauden verran.[17] Sarjan luojat David Benioff ja D. B. Weiss arvioivat, että tuotantokausia tulisi yhteensä seitsemän tai kahdeksan. HBO-kanava ilmoitti heinäkuussa 2016, että sarja päättyy kahdeksannen tuotantokauden jälkeen.[18] Viimeinen kausi ja sen kuusi jaksoa esitettiin vuonna 2019.[3]
Benioff ja Weiss halusivat alun perin julkaista kaksi viimeistä tuotantokautta elokuvateattereissa kolmen elokuvan mittaisena kokonaisuutena.[19] HBO kuitenkin tyrmäsi suunnitelman vetoamalla siihen, että kanavan ”malli on palvella sen tilaajia, ei kehottaa maksavia asiakkaita menemään elokuvateatteriin katsomaan, kuinka kanavan oma sarja päättyy”. Benioff ja Weis olivat huolissaan siitä, ettei televisiobudjetti riittäisi toteuttamaan sarjalle kunnollista lopetusta suurine taistelukohtauksineen. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tehdä Game of Thronesista niin suosittu, että sille myönnettäisiin suuren budjetin lopetuskausi.[20] Sarjan viimeisellä kaudella jokaisen jakson budjetti oli yli 15 miljoonaa dollaria, ja viidelle päänäyttelijälle maksettiin yli miljoona dollaria jaksolta.[21]
Käsikirjoittaminen ja ohjaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alun perin Benioffin ja Weissin piti ensimmäisellä kaudella käsikirjoittaa kaikki jaksot, paitsi yhden, joka varattaisiin George R. R. Martinille, mutta myöhemmin Jane Espenson ja Bryan Cogman lisättiin käsikirjoittajien tiimiin. Espenson käsikirjoitti jakson ”Kultainen kruunu” (engl. A Golden Crown) ja Cogman jakson ”Raajarikot, äpärät ja särkyneet” (engl. Cripples, Bastards and Broken Things). Martin käsikirjoitti jakson ”Terävä pää” (engl. Pointy End).[22][23][24]
Toisella tuotantokaudella käsikirjoittajien joukkoon lisättiin Vanessa Taylor, joka käsikirjoitti kaksi jaksoa. Ohjaajista Tim Van Patten ohjasi sarjan kaksi ensimmäistä jaksoa ja oli ehdolla parhaan ohjauksen Emmy-palkintoon. Brian Kirk ja Daniel Minahan ohjasivat kumpikin kolme jaksoa ja Alan Taylor ensimmäisen kauden kaksi viimeistä.
Toisella kaudella uusia ohjaajia olivat yhden jakson ohjannut Alik Sakharov sekä David Nutter ja David Petrarca, jotka ohjasivat kaksi jaksoa. Elokuvaohjaaja Neil Marshall ohjasi jakson ”Mustavirta” (engl. Blackwater). Marshall palasi ohjaamaan sarjan neljännen kauden yhdeksännen jakson, joka sekin sisältää suuren taistelun. Kolmannella tuotantokaudella uusia ohjaajia sarjassa olivat Alex Graves ja Michelle MacLaren. Sarjan pyörittäjät Benioff ja Weiss ohjasivat kauden kolmannen jakson ”Rangaistujen kuja” (engl. Walk of Punishment).[25]
George R. R. Martinin viimeiseksi käsikirjoitukseksi sarjassa jäi neljännen kauden jakso ”Ruusu ja leijona” (engl. The Lion and the Rose), jonka jälkeen hän kertoi jättäytyvänsä pois ja keskittyvänsä Tulen ja jään laulu -kirjasarjansa jatkamiseen.[26]
Kuvaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sarjan esittämätön pilottijakso kuvattiin lokakuussa 2009 Marokossa ja Skotlannissa.[28] Muut sarjan jaksot on kuvattu Maltalla, Pohjois-Irlannissa, Islannissa ja Kroatiassa.[24][29] Yksittäisiä kohtauksia kuvattiin myös Yhdysvalloissa ja Kanadassa.[30]
Ensimmäisen tuotantokauden kuvaukset alkoivat 26. heinäkuuta 2010 Belfastissa, Pohjois-Irlannissa ja Mdinan kaupungissa Maltalla.[24][31] Ulkoilmakohtaukset kuvattiin Pohjois-Irlannin Sandy Braessa Mourne-vuoristossa, Wardin linnassa, Saintfieldin kartanossa, Tollymoren metsissä, Carncastlessa ja Shane’s Castlessa.[32] Muuriin kuuluvan Mustalinnan sisäpiha rakennettiin Magheramornen kivilouhokselle.[33] Päätökseen kuvata Pohjois-Irlannissa vaikuttivat niin verohelpotukset kuin alueen monipuolisuus: kuvausryhmällä oli lyhyen ajomatkan päässä käytössä hyvin vaihtelevia maastoja, kuten jokia, rantoja, keskiaikaisia raunioita ja korkeita kalliojyrkänteitä.[34] Lavastajana toimi Gemma Jackson.[33] Ensimmäisen tuotantokauden jaksot kuvattiin epätavalliseen tapaan epäjärjestyksessä, mikä muistutti enemmän elokuvatuotantoa.[35]
Toisella kaudella Kuninkaansatamaan sijoittuvat kohtaukset kuvattiin Maltan sijasta Kroatiassa. Lohikäärmekivelle sijoittuvat kohtaukset kuvattiin Downhill Beach -rannalla Pohjois-Irlannissa.[36] Lokrumin saarella, St. Dominicin luostarissa sekä Rector's Palacessa kuvattiin Qarthiin sijoittuvat kohtaukset. Lokakuussa 2011 kuvattiin Vatnajökullissa, Islannissa.[37][38]
Kolmannella kaudella kuvausryhmä palasi Marokkoon, Islantiin, Pohjois-Irlantiin ja Kroatiaan. Kuvaukset alkoivat 9. heinäkuuta 2012 Pohjois-Irlannissa ja päättyivät Islannissa 24. marraskuuta 2012. Kolmannen kauden kuvaukset kestivät yhteensä 139 vuorokautta.[39]
Neljännellä kaudella käytettiin kahta eri kuvausryhmää kolmen sijaan.[40] Sarjaa kuvattiin yhä Islannissa, Pohjois-Irlannissa ja Kroatiassa, mutta Marokko jäi pois.[41] Viidennen tuotantokauden Dorneen sijoittuvat kohtaukset kuvattiin sekä Sevillan maakunnassa Espanjassa[42] että Portstewartin hiekkadyyneillä Pohjois-Irlannin pohjoisrannikolla.[43] Viidennellä kaudella oli käytössä neljä kuvausryhmää.[44]
Kahdeksatta eli viimeistä tuotantokautta kuvattiin yhdeksän kuukautta, vaikka siihen kuului vain kuusi jaksoa. Aikaisempia 10-jaksoisia kausia oli kuvattu keskimäärin 6 kuukautta.[45]
Sarjan myöhemmillä kausilla käsikirjoituksia ei enää tulostettu ja kuvauspaikkoja vartioitiin tarkasti, jotta ulkopuolisten kuvaamaa materiaalia ei leviäisi verkkoon. Pohjois-Irlannissa kuvauspaikkoja suojeltiin hallituksen myöntämillä lentokieltoalueilla, ja esimerkiksi Espanjassa asevoimat rakensivat kuvauspaikalle tiesulun. Hahmoista alettiin käyttää tuotantoasiakirjoissa koodinimiä, ja näyttelijöiden asuntovaunujen ovissa oli hahmojen nimien sijaan vain numeroita.[46] Tuottajat yrittivät johtaa salakuvaajia harhaan esimerkiksi lavastamalla kohtauksia, jotka eivät vastanneet käsikirjoitusta, sekä kutsumalla kuvauspaikoille näyttelijöitä, jotka eivät todellisuudessa osallistuneet kohtauksiin. Turvajärjestelyistä huolimatta ilmakuvia ja valokuvia vuosi nettiin, ja ne paljastivat jopa huomattavia juonenkäänteitä.[47]
Puvustus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarjan puvusti Michele Clapton, joka taustatyötä tehdessään luki Tulen ja jään laulu -kirjoja, sarjan käsikirjoitusta ja tutustui historian eri aikakausien pukuihin. Clapton haki vaikutteita muun muassa antiikin Kreikasta, Rooman valtakunnasta, renessanssista, Bysantista ja samuraista.[48] Dothrakien pukeutuminen muistuttaa beduiinien tyyliä, ja villit pukeutuvat turkiksiin kuten inuiitit. Muiden villien ja Yövartion jäsenten käyttäessä hattuja päähenkilöt ovat paljain päin, jotta katsojan on helpompi tunnistaa heidät.[49] Asujen ei toivottu perustuvan liikaa fantasiaan, vaan niiden haluttiin olevan loogisia ja valmistettavan sellaisista materiaaleista ja väreistä, joiden voisi kuvitella olevan sarjan hahmoilla käytössä. Asujen tuli sopia sarjan maailman historiaan, sääolosuhteisiin sekä esimerkiksi ratsastamiseen.[48]
Muun muassa Lena Headey, Natalie Dormer ja Emilia Clarke käyttivät sarjaa kuvatessaan peruukkeja, joita valmistettiin kymmenittäin sarjaa varten. Peruukit olivat lähes metrin pituisia ja maksoivat jokainen noin 7 000 dollaria. Jokainen peruukki pestiin ja muotoiltiin kuten oikeat hiukset. Peruukkien asettaminen päähän oli pitkä prosessi, ja esimerkiksi Clarken ruskeiden hiusten muotoileminen platinanvärisellä peruukilla ja leteillä kesti noin kaksi tuntia. Muut näyttelijät, kuten Jack Gleeson ja Sophie Turner, joutuivat värjäämään hiuksensa usein. Muun muassa Clarken ja dothrakien hiukset, peruukit ja puvut muotoiltiin näyttämään siltä kuin niitä ei olisi pesty viikkoihin.[49]
Musiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksalaissyntyinen Ramin Djawadi vastasi televisiosarjan kaikkien kahdeksan tuotantokauden musiikista. Ennen sarjaa hän oli säveltänyt musiikin elokuvaan Iron Man ja televisiosarjaan Pako. Djawadin tyyliä ovat muovanneet sekä hänen iranilaiset sukujuurensa että hänen ohjaajansa Hans Zimmer ja monet muut esikuvat. Televisiosarjassa käytetään esimerkiksi paljon Zimmerille tyypillisiä lyömäsoittimia.[50] Djawadi itse epäili ottaneensa tiedostamatta vaikutteita Lähi-idän musiikista Game of Thronesin tunnuskappaleeseen.[51]
Djawadin mielestä sello sopi soittimista parhaiten sarjan tunnelmaan.[52] Sen lisäksi hän käytti myös suurta valikoimaa muita soittimia, kuten kaikenlaisia jousisoittimia, vaskipuhaltimia ja jopa armenialaista dudukia. Sitä vastoin pianoa ja huilua häntä pyydettiin välttämään, koska pianon ajateltiin olevan liian herkkä soitin raakaan sarjaan ja huilumusiikin tuovan keskiaikatapahtumien tuntua.[51] Pianoa päädyttiin kuitenkin lopulta käyttämään kuudennen tuotantokauden kappaleessa ”Light of the Seven” ja viimeisellä tuotantokaudella kappaleessa ”The Night King”.[53]
George R. R. Martin on sanoittanut osan televisiosarjan kappaleista. Tulen ja jään laulu -kirjasarjassa esitellään seitsemänkymmentä kuvitteellista laulua, joita hän käyttää osana tarinankerrontaa. Televisiosarjaan näistä valikoitiin ”Castameren sateet”, ”Karhu ja kaunokainen” ja ”Jennyn laulu”.[50]
Alkutekstit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Game of Thronesin alkutekstien oleellinen osa on auringon ympäri pyörivä astrolabi, jonka kaiverruksissa näkyvät sarjan keskeisimpien sukujen symbolit leijona, susi, hirvi ja lohikäärme. Sarjan maailmaa Westerosia ja Essosta esitellään inversioympyrässä digitaalista kameraa muistuttavan linssin läpi, ja keskeisimmät tapahtumapaikat on toteutettu ratasmaisina linna- ja vaakunakoneistoina. Alkutekstit suunnitteli Angus Wall, joka oli aikaisemmin toteuttanut alkutekstit HBO-sarjoihin Carnivàle ja Rooma.[54] Alkutekstien taustalla soi Ramin Djawadin säveltämä tunnuskappale.
Erikoistehosteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarjassa on paljon erikoistehosteita, joista iso osa käytettiin mytologisiin olentoihin, kuten lohikäärmeisiin ja hurjasusiin. Sarjan alkupuolella hurjasusia esittivät koirat, mutta eläinten kasvaessa kerronnan mukana niitä alettiin esittää aidoilla susilla, joita suurennettiin tietokonegrafiikalla. Erityisen haastavaa oli eläinten turkkien animointi. Tuottajat eivät olleet täysin tyytyväisiä lopputulokseen, ja hurjasusien roolia päädyttiinkin pienentämään kirjasarjasta.[55]
Televisiointi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Game of Thronesia alettiin esittää HBO-kanavalla 17. huhtikuuta 2011 sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa. Seuraavana päivänä Sky Atlantic alkoi esittää sarjaa Isossa-Britanniassa ja Irlannissa. Keski-Euroopassa esitykset alkoivat samana päivänä HBO Central Europe -kanavalla. Aasiassa lähetykset alkoivat 28. elokuuta 2011 HBO Asia -kanavalla. Japanissa Star Channel aloitti sarjan esityksen vasta 21. tammikuuta 2013.
C More (silloinen Canal+) alkoi esittää sarjaa Suomessa ja muualla Skandinaviassa 4. toukokuuta 2011. HBO tarjosi Yleisradiolle sopimusta, jonka mukaan se saisi lähettää HBO:n sarjoja yhdeksän kuukautta Yhdysvaltain ensi-illan jälkeen. Yhtiö tarttui mahdollisuuteen ja Yle TV2:lla Game of Thrones alkoi 12. tammikuuta 2012. Yle esitti sarjaa myös nimellä Valtaistuinpeli.
Suhde kirjasarjaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Televisiosarjan tuotannon pelättiin alusta alkaen ehtivän päästä keskeneräisen Tulen ja jään laulu -kirjasarjan edelle, sillä vuonna 2011 julkaistun Lohikäärmetanssin kirjoittamiseen oli kulunut kuusi vuotta, ja kirjasarjasta puuttui vielä kaksi osaa. Oletus piti paikkaansa, eikä kirjasarjan seuraavaa osaa The Winds of Winter ole vieläkään julkaistu. George R. R. Martin uskoi pitkään kirjasarjan pysyvän televisiosarjan edellä, koska Korppien kestit- ja Lohikäärmetanssi-romaaneissa oli paljon uusia hahmoja ja hänen mukaansa tarpeeksi materiaalia useiksi tuotantokausiksi. David Benioff ja D. B. Weiss halusivat kuitenkin ylläpitää katsojille tuttuja tarinalinjoja ja keskittyä jo vakiintuneeseen, yli 30 päähenkilöstä koostuvaan näyttelijäkaartiin.[56] Kirjasarjan hahmoja ja juonikuvioita leikattiin huomattavasti.[57]
»Emme saa bonuspisteitä siitä, että olemme tiukasti uskollisia kirjoille. Siitä ei tule mitään lisäarvoa. Jos ratkaisuja tehdessämme näemme tien haarautuvan, ja vasemmalle johtava haara liittyy tiukasti kirjoihin ja oikealle johtava haara on parempi sarjalle, olemme aina valinneet oikealle johtavan haaran.»
(David Benioff[57])
Televisiosarjan kerronnan saavuttaessa kirjasarjaa George R. R. Martin suostui kertomaan sarjan tuottajille, miten kirjasarjan on tarkoitus päättyä.[58] Samalla hän paljasti useita juonikäänteitä, kuten Hodorin taustan ja Shireen Baratheonin kohtalon. D. B. Weissin mukaan Martin ei ollut kaavaillut kovinkaan tarkkoja versioita tarinansa viimeisistä sadoista sivuista. Tuottaja-käsikirjoittaja Bryan Cogmanin mukaan tuottajien täytyi tarkkaan miettiä, mikä kaikki Martinin kertomasta toimisi televisiosarjassa.[59] Televisiosarjan neljä viimeistä tuotantokautta noudattavat kirjasarjan juonta huomattavasti aikaisempia kausia vähemmän.
Martin on kertonut, että hän on tulevaa The Winds of Winter -romaania kirjoittaessaan vienyt juonen ”kauemmaksi ja kauemmaksi” televisiosarjasta, ja että kirjasarja tulee päättymään eri tavalla.[60] Martin on kertonut huomanneensa sarjan ryhtyneen osittain omavaraiseksi jo ensimmäisellä tuotantokaudella, kun Benioff ja Weiss tekivät kirjasarjan juonesta poikkeavia ratkaisuja. Hän koki, ettei häntä otettu tuotantoprosessiin täysin mukaan.[59]
Lopetuspäätös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarjan suuresta suosiosta huolimatta tuottajat Benioff ja Weiss halusivat pysyä alkuperäisessä suunnitelmassaan eli tarinan pitämisessä noin 70–80 jakson mittaisena. Lopetuspäätöstä tukivat muiden menestyneiden televisiosarjojen osoittama esimerkki, kuten AMC:n Breaking Bad, joka jätettiin viiden kauden mittaiseksi. Samalla uusien tarinalinjojen lisääminen Game of Thronesiin, kuten esimerkiksi heikon vastaanoton saanut Dorne-juonikuvio viidennellä kaudella, oli tuottajille huono kokemus. Benioff ja Weiss kokivat, että sarja oli parempi lopettaa suosionsa huipulla kuin jatkaa sitä niin pitkään, ettei siitä enää pidettäisi. Samalla tuotannolle oli käymässä hankalaksi pitää mukana vakionäyttelijöitä, jotka saivat uusia työtarjouksia muualta.[61] HBO yritti turhaan suostutella Benioffia ja Weissiä jatkamaan sarjaa uusilla tuotantokausilla.[62] Viimeiselle kaudelle HBO tarjosi kymmentä jaksoa, mutta Benioff ja Weiss perustelivat kuuden jakson olevan parempi tarinalle.[63] George R. R. Martin toivoi sarjan jatkuvan vähintään kymmenen tuotantokautta, ”kenties 12 tai 13 kautta.”[64]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_(headshot).jpg)
.jpg)
Sean Bean esittää Talvivaaran lordi Eddard ”Ned” Starkia. Michelle Fairley esittää hänen vaimoaan (Catelyn Stark, o.s. Tully). Heidän viittä lastaan esittävät Richard Madden (Robb), Sophie Turner (Sansa), Maisie Williams (Arya), Isaac Hempstead-Wright (Bran) ja Art Parkinson (Rickon). Kit Harington näyttelee Nedin äpäräpoikaa Jon Nietosta. Alfie Allen näyttelee lordi Starkin suojattia Theon Greyjoyta. Kuningas Robert Baratheonin roolissa on Mark Addy ja hänen vaimoaan Cersei Lannisteria näyttelee Lena Headey. Cersein kahta veljeä Jaime ja Tyrion Lannisteria esittävät Nikolaj Coster-Waldau ja Peter Dinklage. Cersein vanhinta poikaa Joffrey Baratheonia esittää Jack Gleeson ja tämän henkivartijaa, Sandor Cleganea, Rory McCann. Aidan Gillen näyttelee Petyr ”Pikkusormi” Baelishia, joka on yksi kuninkaan neuvonantajista.
Meren takana maanpaossa elävät vallasta syrjäyteyt Targaryenin sisarukset Viserys (Harry Lloyd) ja Daenerys (Emilia Clarke). Viserys naitti siskonsa dothrakipäällikkö Khal Drogolle (Jason Momoa) saadakseen Drogon lupaaman armeijan. Iain Glen näyttelee Jorah Mormontia, Westerosista karkotettua miestä, joka on vannonut suojelevansa sisaruksia. Charles Dance esittää Tywin Lannisteria, joka on Jaimen, Cersein ja Tyrionin isä, ja Casterlykallion valtias. Jon Nietoksen hyvää ystävää Samwell Tarlya näyttelee John Bradley. James Cosmo esittää Yövartion ylikomentajaa Jeor Mormontia. Conleth Hill näyttelee eunukki Varysta, joka toimii kuninkaan neuvonantajana Kuninkaansatamassa. Sibel Kekilli esittää Tyrionin Kolmikärjellä tapaamaa huoraa Shaeta, jonka palkkasoturi Bronn (Jerome Flynn) hankki hänelle. Toisella kaudella mukaan tulleita hahmoja ovat Liam Cunninghamin näyttelemä entinen salakuljettaja Davos Merenverto, Natalie Dormerin näyttelemä Margaery Tyrell, Gwendoline Christie näyttelemä Tarth Brienne ja kuninkaaksi itsensä julistanut Stannis Baratheon (Stephen Dillane) sekä tämän neuvonantajana toimiva, maagisia voimia omaava Melisandre (Carice van Houten).
Sarjassa on myös lukuisia sivurooleja: Julian Glover esittää vanhaa suurmestari Pycellea, joka kuuluu kuninkaanneuvostoon. Gethin Anthony esittää kuningas Robertin veljeä Renly Baratheonia. Ian McElhinney esittää Barristan Selmyä, kunniallista ritaria, joka on kuningas Robertin palveluksessa. Donald Sumpter näyttelee mestari Luwinia, joka on Talvivaarassa Starkin palveluksessa. Ron Donachie näyttelee Rodrik Casselia, joka kouluttaa Talvivaaran miehiä taistelussa. Susan Brown esittää Septa Mordanea, Sansan ja Aryan opettajaa. Francis Magee esittää Yövartion rekrytoijaa Yorenia.
Päärooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päähenkilöiden näyttelijät ovat mainittu sarjan alkuteksteissä. |
Sivurooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sivuhenkilöt, jotka ovat esiintyneet vähintään kahdeksassa jaksossa.
|
Näyttelijöiden valinta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen tuotantokausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koska sarjan budjetista suurin osa kului lavasteisiin, puvustukseen ja erikoistehosteisiin, tuottajilla ei juuri ollut varaa palkata tunnettuja näyttelijöitä. Sopivia näyttelijöitä etsittiin tuhansien koe-esiintymisvideoiden joukosta.[65] Poikkeuksen tekivät Sean Bean, Peter Dinklage sekä Walder Freytä esittänyt David Bradley,[66] joita pidettiin niin sopivina rooleihinsa, että näyttelijät pyydettiin mukaan ilman koekuvauksia.[67] Tywin Lannisteriksi valittu Charles Dance oli ainoa rooliin koe-esiintynyt näyttelijä, eikä näyttelijäksi tuottajien mukaan harkittu ketään muuta.[68] Näyttelijävalinnoista vastasivat roolittajat Nina Gold ja Robert Sterne, mutta myös George R. R. Martin, showrunnerit David Benioff ja D. B. Weiss sekä pilottijakson ohjaaja Tom McCarthy.[69]
Sarjan näyttelijät ovat pääosin brittejä, mutta joukossa on myös muun muassa yhdysvaltalaisia ja saksalaisia. Dinklagen valinnasta Tyrion ”Peikko” Lannisterin rooliin ilmoitettiin 5. toukokuuta 2009, ja 19. heinäkuuta 2009 ilmoitettiin lisää näyttelijävalintoja, kuten Kit Harington (Jon Nietos), Jack Gleeson (Joffrey Baratheon), Harry Lloyd (Viserys Targaryen) ja Mark Addy (Robert Baratheon). Elokuussa 2009 Catelyn Starkin rooliin valittiin Jennifer Ehle. Ehle ei kuitenkaan halunnut muuttaa Pohjois-Irlantiin, ja rooliin vaihdettiin Michelle Fairley.[13] 20. elokuuta 2009 ilmoitettiin lisää valintoja, joiden joukossa olivat muun muassa Nikolaj Coster-Waldau, Tamzin Merchant, Richard Madden, Iain Glen, Alfie Allen, Sophie Turner ja Maisie Williams. 1. syyskuuta 2009 Cersei Lannisterin rooliin ilmoitettiin Lena Headey. Myöhemmin näyttelijäkaartiin valittiin Rory McCann, Isaac Hempstead-Wright ja Jason Momoa. Tamzin Merchant esitti Daenerys Targaryenia alkuperäisessä pilottijaksossa, jota ei esitetty, ja uuteen pilottijaksoon HBO vaihtoi hahmon näyttelijäksi Emilia Clarken. HBO:n ohjelmajohtajan Michael Lombardon mukaan Merchantin ja Jason Momoan väliset kohtaukset ”eivät vain toimineet”.[13] Ennen Clarken valitsemista rooliin harkittiin myös Imogen Pootsia.[70]
Oli tavanomaista, että näyttelijät hakivat sarjasta useita eri rooleja. Esimerkiksi Alfie Allen esitti ensimmäisissä koekuvauksissa Jon Nietosta, mutta roolin mentyä Kit Haringtonille tuottajat pyysivät Allenia uusiin koekuvauksiin Theon Greyjoyn roolia varten. Samoin kävi Varysta esittävälle Conleth Hillille, joka alun perin pyrki kuningas Robert Baratheonin rooliin.[71] Davos Merenvertoa esittävä Liam Cunningham on kertonut hakeneensa alun perin Jorah Mormontin roolia, ja Margaery Tyrelliä näyttelevä Natalie Dormer taas on kertonut pyrkineensä Melisandren rooliin. Cunninghamin mukaan ”kaikki [näyttelijät Britanniassa] halusivat olla mukana” Game of Thronesissa.[72]
Myöhemmät kaudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen kauden näyttelijävalinnat alkoivat toukokuussa 2011.[73] Uusia hahmoja sarjassa olivat muun muassa Gwendoline Christien näyttelemä Tarth Brienne, Liam Cunninghamin esittämä Davos Merenverto, Oliver Ford Daviesin näyttelemä mestari Cressen, Stephen Dillanen näyttelemä Robertin veli Stannis Baratheon, Natalie Dormerin näyttelemä Renlyn vaimo Margaery Tyrell ja Rose Leslien esittämä Ygritte.[74][75][76][77]
Kolmannen tuotantokauden uudet näyttelijävalinnat ilmoitettiin vuoden 2012 San Diego Comic-Conissa heinäkuun puolivälissä. Diana Rigg esittää Olenna Tyrellia, Margaeryn ja Lorasin isoäitiä. Thomas Sangster ja Ellie Kendrick näyttelevät Jojen ja Meera Reediä, nuoria sisaruksia jotka Bran tapaa, Tobias Menzies esittää Catelynin veljeä Edmure Tullya ja Clive Russell Brynden Tullya, Catelynin setää. Tara Fitzgerald näyttelee Stannis Baratheonin vaimoa Selyse Florentia ja Kerry Ingram heidän tytärtään Shireenia. Richard Dormer esittää kapinallisjoukon johtajaa Beric Dondarrionia. Hänen kanssaan matkaavat Thoros (Paul Kaye)[78] sekä Anguy (Philip McGinley)[79]. Mackenzie Crook näyttelee villiä Orellia ja Kristofer Hivju toista villiä, Tormundia. Nathalie Emmanuel näyttelee Missandeita ja Anton Lesser entistä mestaria, Qyburnia.[80] Iwan Rheon valittiin näyttelijäkaartiin 27. heinäkuuta 2012.[81] Hän esittää Ramsay Nietosta.[82] Ciarán Hinds valittiin esittämään villien kuningasta Mance Rayderia 17. elokuuta 2012.[83] Kolme päivää myöhemmin Ed Skrein valittiin esittämään Daario Naharista. Samana päivänä Harmaan Madon rooliin valittiin Jacob Anderson.[84]
Neljännellä kaudella Daario Nahariksen rooli valittiin uudelleen ja Ed Skreinin korvasi Michiel Huisman. Pedro Pascalin esittämä Dornen prinssi Oberyn Martell esitellään neljännellä kaudella. Oberynin rakastajaa Ellaria Hietaa esittää Indira Varma. Roger Ashton-Griffiths näyttelee Suurtarhan lordia Mace Tyrellia, joka saapuu Kuninkaansatamaan tyttärensä Margaeryn häihin. Joel Fry esittää Hizdahr zo Loraqia, jalosukuista miestä Meereenistä, joka tapaa Daenerysin.[85][86][87][88]
Viidennellä kaudella Doran Martellia esittää Alexander Siddig, ja hänen poikaansa Trystanea näyttelee Toby Sebastian. Myrcella Baratheonin rooli valittiin uudelleen ja viidennellä tuotantokaudella häntä esittää Nell Tiger Free. Doran Martellin kaartinkapteenia Areo Hotahia näyttelee DeObia Oparei. Oberyn Martellin äpärätyttäriä esittävät Jessica Henwick (Nymeria Hieta), Rosabell Laurenti Sellers (Tyene Hieta) ja Keisha Castle-Hughes, joka näyttelee Obara Hietaa. Jonathan Pryce valittiin uuden yliseptonin rooliin. Enzo Cilenti näyttelee entistä orjakauppiasta Yezzania.[89]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Luettelo televisiosarjan Game of Thrones jaksoista
Sarja sijoittuu Westerosin Seitsemään kuningaskuntaan, jossa aatelissuvut taistelevat valtaistuimesta. Tarinan alussa vallassa on kuningas Robert Baratheon, joka matkustaa pohjoiseen Talvivaaraan tapaamaan ystäväänsä Eddard Starkia nimittääkseen tämän kuninkaan Kouraksi. Viran edellisen haltijan ja heidän molempien yhteisen ystävän Jon Arrynin kuoltua ennenaikaisesti Eddard alkaa selvittää asiaa ja lähtee Robertin mukana pääkaupunki Kuninkaansatamaan. Samanaikaisesti meren takana maanpaossa asuvat aikaisemman hallitsijan, Aerys Targaryenin, jälkeläiset suunnittelevat vallankaappausta.
Tuotantokaudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kausi | Jaksot | Ensiesitys Yhdysvalloissa | Ensiesitys Suomessa | |||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Avausjakso | Päätösjakso | Avausjakso | Päätösjakso | |||
| 1 | 10 | 17. huhtikuuta 2011 | 19. kesäkuuta 2011 | 12. tammikuuta 2012 | 15. maaliskuuta 2012 | |
| 2 | 10 | 1. huhtikuuta 2012 | 3. heinäkuuta 2012 | 7. helmikuuta 2013 | 11. huhtikuuta 2013 | |
| 3 | 10 | 31. maaliskuuta 2013 | 9. kesäkuuta 2013 | 5. joulukuuta 2013 | 6. helmikuuta 2014 | |
| 4 | 10 | 6. huhtikuuta 2014 | 15. kesäkuuta 2014 | 25. joulukuuta 2014 | 26. helmikuuta 2015 | |
| 5 | 10 | 12. huhtikuuta 2015 | 14. kesäkuuta 2015 | 11. tammikuuta 2016 | 16. helmikuuta 2016 | |
| 6 | 10 | 24. huhtikuuta 2016 | 26. kesäkuuta 2016[90] | 7. tammikuuta 2018 | 1. maaliskuuta 2018 | |
| 7 | 7 | 16. heinäkuuta 2017 | 27. elokuuta 2017 | 18. maaliskuuta 2018 | 29. huhtikuuta 2018 | |
| 8 | 6 | 14. huhtikuuta 2019 | 19. toukokuuta 2019 | 15. huhtikuuta 2019 | 20. toukokuuta 2019 | |
Ensimmäinen tuotantokausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talvivaaran lordi Eddard ”Ned” Stark (Sean Bean) saa vieraakseen kuningas Robert Baratheonin (Mark Addy), kun tämä matkustaa maan pääkaupungista Kuninkaansatamasta tehdäkseen hänestä kuninkaan Kouran, joka on valtakunnan toiseksi korkein virka. Ned ottaa viran vastahakoisesti vastaan. Ned ja hänen vaimonsa Catelyn (Michelle Fairley) saavat kirjeen, jossa kerrotaan Lannisterien murhanneen viran edellisen haltijan Jon Arrynin. Cersei Lannister (Lena Headey) on Robertin vaimo, joka on tullut hänen mukanaan Talvivaaraan. Cersei ei kuitenkaan rakasta miestään, vaan hänellä on salasuhde kaksoisveljensä Jaimen (Nikolaj Coster-Waldau) kanssa. Catelynin ja Nedin toiseksi nuorin poika Bran (Isaac Hempstead-Wright) näkee sisarukset rakastelemassa, minkä seurauksena Jaime työntää Branin ulos korkean tornin ikkunasta.[91] Bran selviää, mutta hänen jalkansa halvaantuvat.
Ned lähtee Kuninkaansatamaan tyttäriensä Sansan (Sophie Turner) ja Aryan (Maisie Williams) kanssa. Nedin äpäräpoika Jon Nietos (Kit Harington) sen sijaan matkaa pohjoiseen jäiselle Muurille liittyäkseen Yövartioon.[92] Kuninkaansatamassa Ned saa selville, että kuningasperheen esikoinen Joffrey (Jack Gleeson) ei olekaan Robertin vaan Jaimen poika.[93] Ennen kuin Ned saa kerrottua uutisen Robertille, tämä kuolee metsästysretkellä. Ned paljastaa totuuden kirjeitse Robertin veljelle Stannisille. Kuninkaaksi nousee kuitenkin Joffrey, ja Ned vangitaan maanpetoksesta.[94] Vaikka Joffrey alun perin lupaa kihlatulleen Sansalle, että hän antaa Nedin liittyä Yövartioon ja elää, hän mestauttaa Talvivaaran lordin. Nedin vanhin poika Robb (Richard Madden) lähtee sotaan Lannistereita vastaan ja vangitsee Jaimen. Pohjoinen eroaa Seitsemästä kuningaskunnasta ja julistaa Robbin kuninkaakseen. Viiden kuninkaan sota käynnistyy. Arya pakenee Kuninkaansatamasta, mutta Sansa joutuu jäämään kaupunkiin Joffreyn kihlattuna.[95]
Kapean meren takana Viserys Targaryen (Harry Lloyd) juonii päästäkseen Rautavaltaistuimelle. Hän naittaa siskonsa Daeneryksen (Emilia Clarke) dothraki-päällikkö Khal Drogolle (Jason Momoa) tavoitteenaan saada suuri armeija haltuunsa.[91] Aluksi Daenerys pelkää julmaa Drogoa mutta oppii aikanaan rakastamaan tätä. Daenerys alkaa uhata määräilevää veljeään ja lopulta tapattaa hänet, kun hän uhkaa Daeneryksen syntymätöntä lasta.[93] Neuvonantajakseen Daenerys saa ritari Jorah Mormontin (Iain Glen). Myöhemmin Drogo haavoittuu, kun eräs dothraki-sotilas uhkaa häntä. Haava tulehtuu ja Drogo kuolee vammoihinsa. Daenerys turvautuu maagi Mirri Maz Duurin (Mia Soteriou) apuun, ja tämä käyttää veritaikaa herättääkseen Drogon henkiin. Musta magia kuitenkin tappaa Daeneryksen syntymättömän lapsen eikä Drogokaan palaudu entiselleen. Daenerys uhraa maagikon roviolla ja asettaa häälahjaksi saamansa kolme lohikäärmeen munaa rovion keskelle. Kun rovio on sytytetty, Daenerys kävelee tuleen ja seuraavana aamuna nousee tuhkasta kolmen kuoriutuneen lohikäärmeen kanssa.[95]
Toinen tuotantokausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Robertin kuoltua peräti viisi kuningasta taistelee Rautavaltaistuimesta. Vallassa on kuitenkin Joffrey, jonka Robertin veli Stannis Baratheon (Stephen Dillane) sanoo olevan insestin tuote. Stannis julistaa itsensä kuninkaaksi, samalla kun hän omaa itselleen uuden uskonnon, jossa palvotaan Valon herraa. Myös Stannisin veli Renly (Gethin Anthony) havittelee valtaistuinta eikä suostu veljensä ehdotukseen liitosta, sillä tämän mielestä kukaan ei halua Stannisia kuninkaaksi. Stannis surmaa veljensä uuden uskontonsa papittaren, Melisandren, (Carice van Houten) avulla. Renlyn kuninkaankaartin naissotilasta Brienneä (Gwendoline Christie) syytetään Renlyn murhasta ja hän pakenee Catelyn Starkin kanssa. Robbin leirissä Jaime Lannister on vangittuna. Catelyn uskoo, että jos hän vapauttaa Jaimen, hän voi vaihtaa hänet tyttäriinsä. Brienne lähtee saattamaan Jaimea Kuninkaansatamaan.
Theon Greyjoy (Alfie Allen), Ned Starkin kasvattipoika, palaa syntymäpaikkaansa Rautasaarille pyytääkseen isäänsä Balon Greyjoyta (Patrick Malahide) liittymään sotaan Robbin rinnalle. Balon kuitenkin julistaa itsensä kuninkaaksi ja haluaa valloittaa pohjoisen. Theon haluaa tehdä vaikutuksen isäänsä ja ottaa haltuunsa Talvivaaran. Branin ja Rickonin uskotaan kuolleen Talvivaarassa, mutta he pakenevat pohjoiseen Hodorin (Kristian Nairn) ja Osha-villinaisen (Natalia Tena) kanssa. Theon tulee omien miestensä pettämiksi ja hänet otetaan vangiksi. Arya Stark on matkalla Muurille Yorenin saattueen kanssa. Saattueseen kuuluvat Gendry (Joe Dempsie), Kuuma Piiras (Ben Hawkey) ja Lommy (Eros Vlahos), joiden kanssa Arya ystävystyy. Saattue kuljettaa myös vankeja, joista yksi on salaperäinen Jaqen H’ghar (Tom Wlaschiha). Joukko kohtaa Lannisterin sotilaita ja heidät otetaan vangiksi. Heidät viedään Harrenhaliin, jossa Arya otetaan Tywin Lannisterin (Charles Dance) palvelijaksi. Kun Tywin marssii sotaan, Arya pakenee Gendryn ja Kuuman Piiraan kanssa Jaqen H’gharin avulla.
Jon Nietos lähtee Yövartion miesten kanssa Muurin toiselle puolelle, missä hän tapaa Ygritte-nimisen villinaisen (Rose Leslie). Ygritte johdattaa Jonin ansaan ja hänet vangitaan. Toinen vangeista on Yövartion veteraani Qhorin (Simon Armstrong), joka käskee Jonin tappaa hänet jotta Jon saisi villien luottamuksen. Kun Qhorin on kuollut, villit vievät Jonin kohti heidän kuningastaan Mance Rayderia (Ciarán Hinds). Tyrion Lannister (Peter Dinklage) saapuu Kuninkaansatamaan poikakuninkaan neuvonantajaksi isänsä Tywinin sijasta. Hän nauttii vallasta jota hänellä ei ole ennen ollut. Stannis hyökkää Kuninkaansatamaan meritse ja suuri taistelu nimetään Mustavirran taisteluksi. Taistelun edetessä Joffrey vetäytyy ja Tyrion alkaa johtaa hyökkäystä. Joffreyn henkivartija Sandor Clegane (Rory McCann) pakenee taistelua ja lähtee kaupungista. Kuningatar Cersei pettää Tyrionin ja yrittää tapattaa tämän, mutta Tyrionin aseenkantaja Podrick Payne (Daniel Portman) pelastaa hänet. Tyrion kuitenkin haavoittuu ja saa suuren haavan kasvoihinsa. Kun kaupungin joukot ovat ilman johtajaa, vaikuttaa siltä, että Stannis olisi voitolla. Tywin Lannister saapuu kuitenkin Tyrellin armeijan kanssa ja Stannis joutuu vetäytymään. Voitokkaan taistelun jälkeen Joffrey ottaa Margaery Tyrellin (Natalie Dormer) kihlatukseen siirtäen Sansan sivuun.
Daenerys Targaryen matkaa punaisen erämään poikki Qarthin kaupunkiin kolmen lohikäärmeensä kanssa. Qarthissa vallanpitäjät havittelevat hänen lohikäärmeitänsä. Kaupungin velho Pyat Pree (Ian Hanmore) murhaa kaupungin kolmetoista hallitsijaa ja varastaa Daenerysin lohikäärmeet. Daenerys joutuu astumaan Kuolemattomien taloon, jossa lohikäärmeet Preen mukaan odottavat häntä. Pyat Pree odottaa häntä salissa missä hänen lohikäärmeensä ovat kahlittuina. Daenerys käskee lohikäärmeidensä syöksemään tulta ja velho kuolee. Myöhemmin Daenerys vangitsee hänet pettäneen Xaro Xhoan Daxosin (Nonso Anozie) holviin ja varastaa hänen omaisuutensa saadakseen rahaa laivastoon. Muurin pohjoispuolella Samwell Tarly (John Bradley), Grenn (Mark Stanley) ja Surusilmä-Edd (Ben Crompton) löytävät kasan lohikäärmelasista tehtyjä teriä. He kuulevat torven äänen kolme kertaa, mikä tarkoittaa, että Muukalaiset on havaittu. He lähtevät äkkiä pakoon, mutta Sam ei pysy heidän perässään joten hän piiloutuu. Sam näkee miten suuri joukko Muukalaisia marssii hänen ohitseen.
Kolmas tuotantokausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Partioimassa olleet Yövartion miehet lähtevät takaisin Muuria kohti, kun Muukalaiset havaitaan. Crasterin mökissä Yövartion ylikomentaja Jeor Mormont (James Cosmo) surmataan ja Sam karkaa juuri synnyttäneen Neilikan kanssa. Muukalainen yrittää viedä Neilikan (Hannah Murray) vauvan, mutta Sam surmaa hyökkääjän lohikäärmelasiterällä. Jon tuodaan villien leiriin, missä hänen pitää voittaa heidän kuninkaansa Mance Rayderin luottamus. Ygritte viettelee Jonin ja pari rakastuu. Villien ryöstöretkellä Jon ei suostu tappamaan viatonta miestä ja hänet nimetään petturiksi. Hän pakenee Mustalinnaan jättäen Ygritten taakseen. Kuninkaansatamassa valtansa menettänyt Tyrion vaatii isältään Casterlykalliota, mutta joutuu tyytymään rahamestarin virkaan. Lisäksi Tywin vaatii Tyrionia menemään naimisiin Sansa Starkin kanssa. Tyrellit sopeutuvat pääkaupunkiin ja Margaery ystävystyy Sansan kanssa.
Catelynin isä kuolee ja Robb matkustaa hautajaisiin Vuolasvirralle. Kun Rickard Karstark (John Stahl) tapattaa kaksi vangittua nuorta Lannisteria, Robb mestaa lordi Karstarkin maanpetoksesta ja menettää suuren osan armeijastaan. Korvatakseen menettämänsä miehet Robb joutuu turvautumaan Walder Freyhin (David Bradley) ja naittaa enonsa Edmuren (Tobias Menzies) yhdelle Freyn tyttäristä. Häissä Robb tulee Freyn ja Roose Boltonin (Michael McElhatton) pettämäksi ja Robb, hänen vaimonsa Talisa (Oona Chaplin) ja Catelyn murhataan. Edmure joutuu vangiksi. Arya, Gendry ja Kuuma Piiras joutuvat Viirittömien veljeskunnan vangeiksi. Stannis lähettää Melisandren hakemaan Gendryä, koska tämä on Robertin äpärä. Melisandre tekee veritaian Gendryn verestä kirotakseen muut kuninkaat kuolemaan. Kun Davos saa kuulla Melisandren suunnitelmasta Gendryn tappamiseksi, hän päästää Gendryn vapaaksi. Kuuma Piiras jää kokiksi erääseen majataloon ja Arya pakenee veljeskuntaa. Kuninkaansatamasta paennut Sandor Clegane ottaa hänet kiinni ja aikoo palauttaa hänet Jokimaille rahaa vastaan. He saapuvat Freyn tyttären häihin, mutta joutuvat pakenemaan, kun häävieraat surmataan. Branin ja Rickonin saattue tapaa Reedin sisarukset Jojenin (Thomas Brodie-Sangster) ja Meeran (Ellie Kendrick), jotka liittyvät heihin.
Daenerys seilaa Astaporiin hankkimaan armeijaa Tahrattomista. Satamassa Daenerys yritetään surmata, mutta Joffreyn kuninkaankaartista erotettu Barristan Selmy (Ian McElhinney) pelastaa hänet ja pyytää saada palvella Daenerystä. Daenerys ostaa kaikki Tahrattomat ja vapauttaa heidät orjuudesta. Hän seilaa Yunkaihin ja liittoutuu Daario Nahariksen (Ed Skrein) kanssa tuhotakseen Yunkain orjakauppiaat. Theon on vangittuna ja Roose Boltonin äpärä, Ramsay Nietos (Iwan Rheon), kiduttaa häntä Kauhialassa. Jaime ja Brienne vangitaan matkalla Kuninkaansatamaan ja Jaime menettää oikean kätensä. Heidät viedään Harrenhaliin, missä Jaime kertoo Briennelle totuuden päivästä jona hän surmasi hullun kuninkaan Aerys II Targaryenin. Heidät päästetään vapaaksi ja Jaime palaa takaisin Kuninkaansatamaan.
Neljäs tuotantokausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vieraat alkavat saapua kuninkaallisiin häihin. Morsiamen isä, lordi Mace Tyrell (Roger Ashton-Griffiths), lunastaa paikkansa neuvostossa. Tyrion ottaa vastaan prinssi Oberyn Martellin (Pedro Pascal), joka saapuu häihin veljensä Doranin sijasta. Oberyn paljastaa tulleensa häihin hakemaan oikeutta vuosia sitten kuolleen siskonsa Elian puolesta. Häissä Joffrey piinaa Tyrionia ja tekee hänestä muun muassa juomanlaskijansa. Joffrey kuolee myrkytykseen syötyään hääpiirastaan ja Cersei vangitsee Tyrionin. Kuninkaan hovinarri ser Dontos Hollard (Tony Way) vie Sansan turvaan Petyr Baelishin laivalle. Petyr kertoo epäuskoiselle Sansalle myrkyttäneensä Joffreyn. Samalla Margaery Tyrellin isoäiti, Olenna Tyrell, paljastaa tälle olleen mukana Joffreyn myrkytyksessä. Petyr ja Sansa seilaavat Kotkanpesään, missä Sansa esitellään Petyrin sisarentyttärenä Alayne Kivenä. Vain hänen tätinsä Lysa (Kate Dickie), joka nai Petyrin, ja serkkunsa Robin (Lino Faciolli) tietävät hänen todellisen henkilöllisyytensä. Lysa raivostuu nähdessään Petyrin ja Sansan suutelevan ja yrittää tappaa Sansan, mutta Petyr työntää Lysan Kuuovesta kuolemaansa. Sansa valehtelee Petyrin puolesta Laakson aatelissukujen vanhimmille väittäen, että Lysa tappoi itsensä.
Margaery viettelee Tommenin (Dean-Charles Chapman), joka kruunataan uudeksi kuninkaaksi. Cersei pyytää Jaimea etsimään Sansan ja tappamaan tämän. Sen sijaan Jaime antaa Briennelle valyrian teräksestä taotun miekan ja lähettää tämän suojelemaan Sansaa Podrick Paynen kanssa. Tyrionin oikeudenkäynnissä kaikki todistavat hänet syylliseksi Joffreyn murhaan, jopa Shae, joten hän vaatii kaksintaistelua ja saa edustajakseen Oberynin kaksintaistelussa Gregor Cleganea (Hafþór Júlíus Björnsson) vastaan. Oberyn haluaa kostaa Gregorille, joka murhasi hänen siskonsa ja sisarentyttärensä Robertin kapinan aikana. Oberyn on taistelussa voitolla, mutta haluaa kuulla Cleganen tunnustuksen siskonsa murhasta eikä tapa häntä heti. Clegane tarttuu häneen kiinni ja tunnustaa murhan samalla kun murskaa Oberynin kallon. Tyrion tuomitaan kuolemaan, mutta päivää ennen teloitusta Jaime ja Varys (Conleth Hill) auttavat häntä pakenemaan vankilasta. Ennen kuin hän jättää Varysin kanssa kaupungin taakseen, Tyrion käy isänsä makuuhuoneessa ja kuristaa siellä kohtaamansa Shaen. Hän murhaa isänsä varsijousella.
Arya ja Sandor Clegane matkaavat Jokimailla kohti Kotkanpesää. Arya saa miekkansa takaisin Polliverilta (Andy Kellegher) tapettuaan tämän. Kotkanpesässä he saavat kuulla Lysan kuolleen ja joutuvat palaamaan takaisin. Brienne ja Podrick löytävät ja tunnistavat heidät. Arya ei kuitenkaan halua liittyä Briennen seuraan, koska uskoo tämän työskentelevän Lannistereille. Brienne kukistaa Sandorin kaksintaistelussa, mutta Arya onnistuu pakenemaan ja nousee Braavosiin matkaavaan laivaan. Pohjoisessa Ramsay Nietos saa Cailinvallin haltuunsa Theonin avulla. Roose palkitsee poikansa laillistamalla tämän. Jon Nietos palaa Mustalinnaan haavoittuneena, ja hänet armahdetaan valansa rikkomisesta kerrottuaan villien suunnitelmasta hyökätä Mustalinnaan. Muurin taistelussa muun muassa Grenn ja Pyp (Josef Altin) saavat surmansa, ja Ygritte kuolee Jonin käsivarsille. Taistelun jälkeen Jon menee neuvottelemaan Mancen kanssa tarkoituksenaan tappaa tämä, mutta samalla hetkellä Stannisin joukot saartavat villit ja Mance antautuu. Bran, Hodor ja Meera saapuvat kolmisilmäisen korpin (Struan Rodger) luo, mutta Jojen saa surmansa.
Daenerys valloittaa Meereenin ja alkaa hallita sitä sen kuningattarena. Hän vapauttaa kaupungin orjat, mutta jotkut heistä eivät haluakaan olla vapaita. Daeneryksen suurin lohikäärme Drogon aiheuttaa tuhoa meereeniläisille, joten Daenerys kahlitsee loput lohikäärmeensä pyramidin kammioon. Daenerys makaa Daario Nahariksen (Michiel Huisman) kanssa ennen kuin lähettää hänet Yunkaihin. Barristan Selmy saa selville, että ser Jorah vakoili Daenerysiä Robert Baratheonin käskystä. Daenerys ei kuuntele selityksiä, vaan karkottaa Jorahin Meereenistä.
Viides tuotantokausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Meereenissä Harpyijan pojat kapinoivat Daenerystä vastaan murhaamalla Meereenin asukkaita ja Tahrattomia; myös Barristan Selmy saa surmansa. Rauhan ylläpitämiseksi Daenerys avaa kaupungin taisteluareenat, joissa orjat taistelevat toisiaan vastaan kuolemaan saakka. Tyrion Lannister saapuu Pentosiin yhdessä Varysin kanssa, ja he alkavat matkata Meereeniä kohti. He ohittavat Volantiksen kaupungin, missä Jorah Mormont sieppaa Tyrionin. Jorah vie Tyrionin Daenerysin luo saadakseen armahduksen kuningattarelta. Daenerys ottaa Tyrionin neuvonantajakseen, mutta karkottaa Jorahin jälleen kaupungista. Taisteluareenoiden avauspäivänä Jorah pelastaa Daenerysin Harpyijan poikien hyökkäykseltä. Drogon lentää areenalle ja vie Daenerysin turvaan selässään. Lennettyään turvaan, Drogon lepää kukkulan rinteellä. Daenerys lähtee etsimään ruokaa, mutta joutuu dothrakiratsumiesten piirittämäksi. Jorah ja Daario Naharis jättävät Meereenin etsiäkseen Daenerystä, jättäen Tyrionin ja Varysin sekä tulkki Missandein (Nathalie Emmanuel) ja komentaja Harmaan Madon (Jacob Anderson) hallitsemaan kaupunkia.
Muurilla Stannis polttaa Mance Rayderin elävältä maanpetoksesta kun tämä on kieltäytynyt polvistumasta kuninkaalle eikä ole antanut villien liittyä Stannisin riveihin. Stannis lupaa laillistaa Jon Nietoksen ja antaa tälle Talvivaaran, jos tämä marssii hänen kanssaan taisteluun Boltoneita vastaan, mutta Yövartion valaansa vedoten Jon kieltäytyy tarjouksesta. Jon valitaan ylikomentajaksi, mutta suhtautuminen häneen muuttuu kun Jon alkaa rakentaa liittoumaa villien ja Yövartion välille. Stannis lainaa laivojaan, jotta Jon voisi hakea villejä Karukodon kylästä. Muukalaiset hyökkäävät kylään armeijoineen. Taistelun jälkeen Muukalaisten johtohahmo, Yön kuningas, nostaa ruumiit kuolleista ja liittää ne armeijaansa. Jon palaa Mustalinnaan mukanaan useita villejä. Mestari Aemon (Peter Vaughan) kuolee vanhuuteen, ja Neilikka mukanaan Samwell Tarly lähtee kohti Vanhaakaupunkia kouluttautuakseen uudeksi mestariksi. Suurin osa Yövartion miehistä ovat pettyneitä Jonin johtajuuteen ja pitävät tätä petturina. He houkuttelevat Jonin ansaan ja puukottavat hänet kuoliaaksi.
Laaksossa lordi Petyr Baelish antaa Robin Arrynin Roycen suvun huostaan, ja lähtee Sansa Starkin kanssa Talvivaaraa kohti. Brienne, joka noudattaa yhä Catelynille vannomaa valaansa, seuraa heitä aseenkantajansa Podrickin kanssa. Talvivaarassa Sansa tapaa jälleen Theonin, joka kertoo nimensä olevan nyt Löyhkä, ja menee naimisiin Ramsay Boltonin kanssa tehdäkseen liiton Laakson ja Boltonin suvun välille. Ramsay pahoinpitelee Sansaa fyysisesti ja henkisesti muun muassa raiskaamalla tämän hääyönään, ja pakottamalla Löyhkän katsomaan vierestä. Kun Löyhkä paljastaa Sansalle ettei hän tappanutkaan tämän veljiä, he pakenevat yhdessä hyppäämällä linnan muurilta alas.
Stannisin armeijan eteneminen käy vaikeaksi lumimyrskyn ja Ramsayn järjestämän sabotaasihyökkäyksen vuoksi. Saadakseen suotuisamman sään Stannis suostuu vastahakoisesti Melisandren vaatimuksille uhrata tyttärensä Shireenin (Kerry Ingram) Valon herralle, minkä seurauksena hänen vaimonsa Selyse (Tara Fitzgerald) hirttää itsensä ja puolet armeijasta karkaa. Stannis hyökkää jäljelle jääneiden sotilaiden kanssa kohti Talvivaaraa, mutta kokee nopean tappion Boltonin ratsujoukkoja vastaan. Taistelun jälkeen Brienne surmaa Stannisin kostoksi Renlyn kuolemasta, ja Melisandre pakenee Mustalinnaan.
Kuninkaansatamassa Cersei alkaa menettää otettaan pojastaan, kuningas Tommen Baratheonista, sen jälkeen kun tämä vihitään Margaery Tyrellille. Hän yrittää saada asemansa takaisin palauttamalla Uskonsoturit uuden yliseptonin (Jonathan Pryce) käyttöön. Uskonsoturit alkavat puhdistaa Kuninkaansatamaa synneistä ja vangitsevat Loras Tyrellin (Finn Jones) syyttäen tätä homoseksuaalisuudesta. Myöhemmin he vangitsevat myös Margaeryn ja itse Cersein. Cersei vapautetaan, kun hän tunnustaa syyllistyneensä aviorikokseen serkkunsa Lancelin (Eugene Simon) kanssa. Cersei ei kuitenkaan myönnä maanneensa veljensä Jaime Lannisterin kanssa tai järjestäneensä Robert Baratheonin kuolemaa. Rangaistukseksi Cersein täytyy kulkea alasti kaupungin poikki Punalinnaan.
Dornessa Oberyn Martellin äpärätyttäret, ”hietakyyt”, juonivat kostavansa isänsä kuoleman. Kun uhkaava viesti saapuu Kuninkaansatamaan, Jaime Lannister ja Bronn (Jerome Flynn) matkaavat Dorneen aikeenaan pelastaa Myrcella Baratheon (Nell Tiger Free). Kun Oberynin veli Doran (Alexander Siddig) saa tietää, että Ellaria Hieta (Indira Varma) oli uhkauksen takana, hän antaa Jaimen ja Bronnin palata takaisin Kuninkaansatamaan, sillä ehdolla että Myrcellan kihlattu Trystane Martell (Toby Sebastian) matkaa heidän kanssaan pääkaupunkiin ottamaan viran kuninkaanneuvostosta. Laivamatkalla Kuninkaansatamaan Myrcella kuolee Ellarian antamaan myrkkyyn.
Arya Stark saapuu Braavosiin ja alkaa kouluttautua salamurhaajaksi Jaqen H’gharin opetuksessa. Hänen käsketään surmata sataman epärehellinen kauppias, mutta kun Meryn Trant (Ian Beattie) saapuu Braavosiin, Arya murhaa hänet sen sijaan. Rangaistukseksi Arya sokeutuu.
Kuudes tuotantokausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sansa ja Theon pakenevat Talvivaarasta ja kohtaavat Briennen. Theon päättää palata Rautasaarille, kun taas Sansa matkustaa Briennen ja Podrickin kanssa Mustalinnaan. Melisandre herättää murhatun Jon Nietoksen eloon. Teloitettuaan petturit Jon eroaa Yövartiosta ja nimeää Surusilmä-Edin uudeksi ylikomentajaksi. Villien ja muutamien pohjoisten sukujen tuella Jon aloittaa taistelun Boltoneita vastaan. Taistelun ratkaisee Sansan apuun kutsumat Laakson ritarit. Sansa tapattaa Ramsayn, Talvivaara palaa Starkien haltuun ja Jon nimetään Pohjoisen kuninkaaksi.
Freyt piirittävät Vuolasvirtaa. Jaime neuvottelee antautumisesta Brynden Tullyn (Clive Russell) kanssa, mutta tämä lupaa taistella viimeiseen mieheen. Jaimen vapauttama Edmure Tully ottaa Vuolasvirran hallintaansa ja antautuu. Brynden kuolee taistellessaan yksin Lannistereita vastaan. Jaqen H’ghar antaa Aryalle uuden mahdollisuuden, mutta kun tämä kieltäytyy suorittamasta salamurhatehtävää, Jaqen antaa oppilaalleen Waifille (Faye Marsay) luvan tappaa Arya. Takaa-ajon päätteeksi Arya onnistuu tappamaan Waifin ja palaa Westerosiin, jossa hän murhaa Walder Freyn.
Kolmisilmäinen korppi (Max von Sydow) opettaa Brania ja näyttää tälle takaumia menneisyydestä. Kun Muukalaiset hyökkäävät Kolmisilmäisen korpin piilopaikkaan, korpin lisäksi myös Hodor kuolee. Ned Starkin kuolleeksi luultu veli Benjen (Joseph Mawle) pelastaa Branin ja Meeran. Tutkiessaan menneisyyttä Bran tajuaa, ettei Jon ole Nedin vaan tämän Lyanna-siskon (Aisling Franciosi) poika.
Ennen saapumistaan Vanhaankaupunkiin Sam vierailee perheensä luona, mutta saa isältään Randyllilta (James Faulkner) viileän vastaanoton, kun tämä tajuaa Neilikan olevan villi. Sandor Clegane on liittynyt uskonlahkoon ja luopunut väkivaltaisesta elämästä. Kun Viiritöntä veljeskuntaa edustavat miehet tappavat Sandorin uudet tutut ja hänen opettajansa Rayn (Ian McShane), Sandor kostaa tappajille ja kohtaa Beric Dondarrionin (Richard Dormer).
Jaime ja Tyrellit yrittävät vapauttaa Margaeryn ja Lorasin Uskonsotureiden käsistä, mutta Margaery ja Tommen estävät väkivaltaisuudet julistaessaan suhteen kruunun ja kirkon välillä alkaneeksi. Cersei tappaa Uskonsoturit ja yliseptonin elovalkealla, ja suuressa räjähdyksessä kuolevat myös Margaery, Loras, Lancel, Mace Tyrell ja Kevan Lannister (Ian Gelder) sekä kaupungin asukkaita. Tommen järkyttyy tapahtuneesta ja tappaa itsensä. Cersei julistetaan kuningattareksi.
Ellaria Hieta ja hietakyyt murhaavat Doranin sekä Trystanin ja ottavat Dornen hallintaansa. Margaeryn isoäiti Olenna (Diana Rigg) liittoutuu Ellarian kanssa kostaakseen Cerseille, ja Varyksen avulla Olenna ja Ellaria onnistuvat solmimaan liiton Daeneryksen kanssa.
Daenerys on dothrakien vankina, mutta hän polttaa vangitsijansa Khal Moron (Joe Naufahu) elävältä ja ottaa dothrakit komentoonsa. Hän pelastaa Meereenin orjakauppiaiden hyökkäykseltä ja tapaa Theon Greyjoyn sekä tämän siskon Yaran (Gemma Whelan), jotka ovat tulleet pyytämään Daenerykseltä apua, koska heidän setänsä Euron (Pilou Asbæk) on murhannut Balonin ja julistautunut kuninkaaksi. Daenerys käskee Jorahia etsimään parannuskeinon harmaarokkoonsa ja jättää Daarion hallitsemaan Meereeniä. Daenerys nimeää Tyrionin Kuningattaren Kouraksi ja alkaa purjehtia kohti Westerosia.
Seitsemäs kausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jon Nietoksen johdolla Pohjoinen valmistautuu tulevaan sotaan kuolleita vastaan. Saatuaan Samwell Tarlylta tiedon, että Lohikäärmekivellä on suuri määrä lohikäärmelasia, jolla voidaan tappaa kuolleita, ja että Daenerys Targaryen on saapunut Westerosiin kolmen lohikäärmeen kanssa ja rantautunut Lohikäärmekivelle, hän päättää lähteä neuvottelemaan tämän kanssa liitosta kuolleita vastaan. Jon jättää Sansan hallitsemaan Talvivaaraa. Bran ja Arya palaavat myös Talvivaaraan Branin tultua Kolmisilmaiseksi korpiksi, ja Aryan murhattua Walder Freyn ja kaikki hänen miespuoliset poikansa. Petyr Baelish yrittää ajaa Starkin sisarukset toisiaan vastaan, mutta hänen juonensa ja petokset paljastuvat, ja Sansa laittaa hänet oikeudenkäyntiin, jonka seurauksena Arya teloittaa hänet Sansan käskystä.
Kuninkaansatamassa kuningatar Cersei liittoutuu Euron Greyjoyn kanssa, tavoitteena saada Westeros kokonaan hallintaansa, samalla kun Daenerys aloittaa oman invaasionsa Westerosiin. Jon Nietos saapuu Lohikäärmekivelle, ja vaikka alkuun Jon ja Daenerys eivät tunnu löytävän yhteistä säveltä, he alkavat lopulta lämpenemään toisilleen. Jon saa Daenerykselta luvan kaivaa lohikäärmelasia. Kun Cersein onnistuu Jaimen johdolla vallata Ylipuutarha, Tyrellin kotilinna, Olenna Tyrell lopultakin paljastaa, että hän murhasi Joffreyn. Kuultuaan Ylipuutarhan tappiosta, Daenerys yllättää Lannisterin armeijan matkalla Kuninkaansatamaan. Jorah Mormont palaa Daeneryksen palvelukseen Samwell Tarlyn parannettua hänet Harmaasuomusta. Jon onnistuu vakuuttamaan Daeneryksen kuolleitten armeijan olemassaolosta, ja Jon lähtee muurin pohjoispuolelle hankkimaan kuollutta sotilasta todisteeksi, jotta hän ja Daenerys saisivat aikaan aselevon Cersein kanssa siihen asti, kunnes kuolleet on voitettu. Jon, Tormund, Davos Merenverto, Gendry, Beric Dondarrion, Myrin Thoros ja Sandor Clegane muodostavat retkikunnan kaappaamaan kuolleen. He onnistuvat, mutta jäävät Yön Kuninkaan ja tämän armeijan piirittämäksi. Daenerys saapuu lohikäärmeittensä kanssa auttamaan mutta seurauksena hän menettää Viserionin. Jon antaa uskollisuutensa Daenerykselle, mutta tosiasiassa he ovat alkaneet rakastua toisiinsa.
Kuollut toimitetaan Kuninkaansatamaan, jossa Cersei vakuuttuu ja suostuu aselepoon sillä edellytyksellä, että Jon pitää pohjoisen erossa tulevista sodista hänen ja Deneryksen välillä. Jon ei voi sitä tehdä, ja Cersei poistuu, mutta Tyrion onnistuu kääntämään Cersein mielen. Tosiasiassa Cersei valehteli: hän ei aio lähettää armeijaansa Pohjoisen avuksi, vaan aikoo palkata Kultaisen Komppanian valtaamaan Westeros, uskoen että Jonin ja Daeneryksen joukot ja kuolleet tappavat toisensa. Jaime hylkää sisarensa tämän vuoksi ja ratsastaa Pohjoiseen yksin. Samwell Tarly saapuu myös Talvivaaraan, jossa tapaa Branin vuosien jälkeen. Bran paljastaa Samwellille, että Jon on Rhaegar Targaryenin ja Lyanna Starkin poika. Samwell oli saanut tästä jo viitteitä, ja Bran saa lisäksi selville, että Rhaegar ei kaapannut saati raiskannut Lyannaa: he rakastivat toisiaan ja avioituivat salaa. Jonin oikea nimi on Aegon Targaryen, ja hän on Rautavaltaistuimen laillinen perijä. Matkalla Talvivaaraan Jon ja Daenerys rakastelevat tietämättä olevansa verisukua. Yön kuningas käyttää henkiinherätettyä Viserionia tuhoamaan Muuri, ja kuolleet marssivat Westerosiin.
Kahdeksas kausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Daeneryksen armeija saapuu Jonin kanssa Talvivaaraan, ja Jon tapaa Branin ja Aryan uudestaan monen vuoden jälkeen. Sansa ei hyväksy Daenerysta kuningattarekseen, mutta ymmärtää, että tämä apua tarvitaan kuolleita vastaan. Daenerys antaa Jonin ratsastaa Rhaegalilla. Bran antaa Samwellin tehtäväksi kertoa Jonille totuus tämän syntyperästä. Jon hyväksyy totuuden, mutta ei suostu istumaan Rautavaltaistuimella, pitäen kiinni lojaalisuudestaan (ja rakkaudestaan) Daenerykselle. Hän kuitenkin kertoo tälle totuuden, jolloin Daenerys alkaa hiljattain nähdä Jonin uhkana omalle vaatimukselleen Rautavaltaistuimesta. Theon palaa Talvivaaraan antamaan palveluksensa toisen kotinsa puolesta. Jaime saapuu Talvivaaraan ja Brienne puolustaa häntä. Jaime lyö Briennen ritariksi.
Kuolleet saapuvat Talvivaaraan, ja taistelu elämästä ja kuolemasta alkaa. Yön Kuninkaan äärimmäinen tavoite on tappaa Bran, jolloin maailman muistot häviäisivät. Melisandre saapuu avuksi. Taistelu on pitkä ja kaoottinen, ja lopulta tilanne näyttää toivottomalta. Beric Dondarrion uhraa itsensä, jolloin Arya onnistuu pääsemään Yön Kuninkaan lähelle ja tappamaan tämän Valyrialaisen teräksen tikarillaan. Yön Kuninkaan kuolema murtaa kuolleiden armeijan ylläpitävän taian, jolloin armeija ja kaikki Valkoiset Kulkijat kuolevat. Taistelussa kuolivat muun muassa Jorah Mormont, Lyanna Mormont ja Theon Greyjoy. Suuri sota on voitettu, mutta Daenerys vaatii Pohjoista sotimaan rinnallaan Cerseitä vastaan.
Jonin lähtiessä Talvivaarasta hän antaa Branin paljastaa Sansalle ja Aryalle totuus hänen syntyperästään. Sansa kertoo totuuden Tyrionille, koska hän haluaa Jonin kuninkaaksi, koska hän ei luota Daenerykseen. Daeneryksen palatessa Lohikäärmekivelle Euron Greyjoy ampuu haavoittuneen Rhaegalin kuoliaaksi ja vahingoittaa Daeneryksen laivastoa. Missandei jää vangiksi. Daenerys ja Tyrion tapaavat Cersein Kuninkaansataman muureilla yrittäen saada tämän antautumaan- Cersei ei kuitenkaan suostu ja teloituttaa Missandein.
Jonin saapuessa Lohikäärmekivelle Tyrion paljastaa, että Varys on vaihatunut lojaaliutensa Jonille, koska Varys on katsonut, ettei Daeneryksen mieli ole enää terve. Daenerys teloittaa Varyksen ja johdattaa joukkonsa Kuninkaansatamaan. Arya ja Sandor matkaavat myös kaupunkiin tavoitteena tappa Gregor Clegane ja Cersei. Jaime yrittää pelastaa Cersein, mutta jää kiinni. Tyrion kuitenkin vapauttaa hänet ja antaa tilaisuuden paeta Cersein kanssa.
Daenerys tuhoaa Euron Greyjoyn laivaston ja lohikäärmeaseet Drogonin avulla ja antaa armeijalleen tilaisuuden tunkeutua kaupunkiin. Lannisterin armeija tajuaa tilanteen toivottomuuden ja antautuu. Kellot soitetaan antautumisen merkiksi ja taistelu näyttää olevan ohi. Kaikki Daeneryksen kokemat menetykset saavat hänet kuitenkin hulluuden partaalle, ja hän aloittaa raivopäisen hyökkäyksen Drogonilla, polttaen tuhansia antautuneita sotilaita ja siviilejä, järkyttäen Tyrionin ja Jonin. Jaime tappaa Euronin ja onnistuu pääsemään Cersein luo, mutta yrittäessään paeta he jäävät jumiin katakombeihin. Sandor käskee Aryan paeta ja hän itse kohtaa Gregorin, onnistuen tappamaan epäkuolleen veljensä uhraamalla itsensä. Taistelun päätyttyä kaupunki on raunioina, ja Tyrion löytää Jaimen ja Cersein kuolleina. Daenerys julistaa armeijalleen, että he jatkavat muualle maailmaan ”vapauttamaan” muut maat ja kansat tyrannien ikeestä, kuten he tekivät Kuninkaansatamassa. Tyrion eroaa Kuningattaren Kouran paikalta. Tyrion tapaa Jonin ja vakuuttaa tämän tappamaan Daeneryksen, ennen kuin muut maat kohtaavat Kuninkaansataman kohtalon. Vastahakoisesti Jon tapaa Daeneryksen ja iskee tikarin tämän sydämeen. Drogon, surun murtamana, sulattaa Rautavaltaistuimen ja lentää pois Daenerys mukanaan. Jon vangitaan.
Muutama viikko myöhemmin, kaikki Westerosin lordit ja neidot, mukaan lukien Sansa, Arya ja Bran, saapuvat Kuninkaansatamaan päättämään Tyrionin ja Jonin kohtaloista sekä Westerosin tulevaisuudesta. Koska uutta sotaa ei haluta, on selvää, että Westeros tarvitsee uuden kuninkaan. Tyrion ehdottaa, että he valitsevat joukostaan kuninkaan. Tyrion ehdottaa kuninkaaksi Brania. Kaikki lordit Sansaa lukuun ottamatta hyväksyvät. Vaikka Bran ei halua sitä, hän silti suostuu, ja Bran tekee Tyrionista Kouran. Sansa julistaa Pohjoisen itsenäiseksi kuningaskunnaksi, niin kuin se oli ennen Aegon Valloittajan aikaa. Bran julistetaan Bran Rikkoutunut Ensimmäiseksi. Koska Harmaa Mato halusi teloittaa Jonin ja Pohjoinen taas halusi hänet vapaaksi, Bran tekee kompromissitratkaisun ja karkottaa Jonin Yövartioon. Näin Jonin syntyperästä ei koskaan tullut julkista tietoa. Jon sanoo hyvästit Sansalle, Aryalle ja Branille ja lähtee Mustalinnaan. Harmaa Mato lähtee sotilaidensa kanssa Naathin saarelle suojelemaan sitä. Tyrion kokoaa pienen neuvoston, johon kuuluu Davos Merenverto Laivamestarina, Samwell Tarly Suurmestarina, Brienne Kuninkaankaartin komentajana ja Bronn Rahamestarina. Sansa kruunataan Pohjoisen kuningattareksi ja Arya lähtee tutkimusmatkalle läntisen meren yli. Kevään alkaessa Jon johdattaa vapaan väen takaisin kotimaahansa.
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Game of Thrones oli jo tuotannon alkuvaiheista lähtien erittäin odotettu ja sen vastaanottivat niin fanit kuin kriitikotkin erittäin hyvin.[96][97][98][99] Sarja oli TorrentFreakin mukaan vuosina 2012–2015 eniten laittomasti ladattu televisiosarja, mikä kertoo myös sarjan suosiosta.[100] Sarjan viimeistä kautta pidettiin kuitenkin yleisesti suurena pettymyksenä.[101]
Katsojatilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pilottijakson ensiesitys oli 17. huhtikuuta 2011, ja se sai 2,22 miljoonaa katsojaa Yhdysvalloissa. Sarjan suuren budjetin huomioon ottaen lukua pidettiin vaatimattomana,[102] mutta ensimmäisen jakson jälkeen katsojamäärät kasvoivat tasaisesti, ja ensimmäisen tuotantokauden viimeiseen jaksoon mennessä sarja ylitti kolmen miljoonan katsojan rajan. Vuonna 2011 Game of Thrones oli 36. katsotuin kaapelikanavan esittämä sarja Yhdysvalloissa 2,5 miljoonan katsojan keskiarvolla.[103]
Sarjan toisella kaudella katsojaluvut nousivat, ja ensimmäisellä jaksolla oli 3,8 miljoonaa katsojaa. Kauden viimeisestä jaksosta tuli siihen mennessä sarjan katsotuin; sen näki Yhdysvalloissa 4,2 miljoonaa katsojaa.[104] Kolmannen tuotantokauden avausjaksosta tuli sarjan katsotuin jakso 4,37 miljoonalla katsojalla.[105] Vuonna 2014 esitetyn neljännen tuotantokauden ensimmäisestä jaksosta ”Kaksi miekkaa” tuli koko sarjan katsotuin 6,64 miljoonalla katsojalla. Siitä tuli myös HBO-kanavan kaikkien aikojen katsotuin jakso sitten Sopranosin päätösjakson vuonna 2007. Game of Thrones oli neljännelle kaudelle mennessä onnistunut kolminkertaistamaan pilottijakson katsojalukunsa.[106]
| Jakso 1 | Jakso 2 | Jakso 3 | Jakso 4 | Jakso 5 | Jakso 6 | Jakso 7 | Jakso 8 | Jakso 9 | Jakso 10 | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi 1 | 2,22 | 2,20 | 2,44 | 2,45 | 2,58 | 2,44 | 2,40 | 2,72 | 2,66 | 3,04 |
| Kausi 2 | 3,86 | 3,76 | 3,77 | 3,65 | 3,90 | 3,88 | 3,69 | 3,86 | 3,38 | 4,20 |
| Kausi 3 | 4,37 | 4,27 | 4,72 | 4,87 | 5,35 | 5,50 | 4,84 | 5,13 | 5,22 | 5,39 |
| Kausi 4 | 6,64 | 6,31 | 6,59 | 6,95 | 7,16 | 6,40 | 7,20 | 7,17 | 6,95 | 7,10 |
| Kausi 5 | 8,00 | 6,81 | 6,71 | 6,82 | 6,56 | 6,24 | 5,40 | 7,01 | 7,14 | 8,11 |
| Kausi 6 | 7,94 | 7,29 | 7,28 | 7,82 | 7,89 | 6,71 | 7,80 | 7,60 | 7,66 | 8,89 |
| Kausi 7 | 10,11 | 9,27 | 9,25 | 10,17 | 10,72 | 10,24 | 12,10 | — | — | — |
| Kausi 8 | 11,76 | 10,29 | 12,02 | 11,80 | 12,48 | 13,61 | — | — | — | — |
Palkinnot ja ehdokkuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2011 sarja sai 13 Primetime Emmy -ehdokkuutta mukaan lukien ehdokkuus parhaasta draamasarjasta. Tim Van Patten oli ehdokkaana kahdeksatta kertaa sarjan pilottijakson ohjauksesta. Sarja oli ehdokkaana myös parhaasta käsikirjoituksesta, roolijaosta, puvustuksesta, maskeerauksesta, kampauksesta, erikoistehosteista, äänityksestä, stuntkoordinaattorista sekä alkutunnuksen suunnittelusta.[107] Peter Dinklage voitti parhaan miessivuosan Emmyn ja Golden Globen.[108] Vuonna 2012 sarja sai kaksi Primetime Emmy -ehdokkuuta parhaasta miessivuosasta (Peter Dinklage) ja parhaasta draamasarjasta. Creative Arts Emmy -ehdokkuuksia se sai 11, joista se voitti kuusi.
Vuonna 2014 sarja sai 19 Emmy-ehdokkuutta, enemmän kuin mikään muu sarja samana vuonna.[109] Sarja on ehdolla muun muassa parhaan draamasarjan, miessivuosan (Peter Dinklage), naissivuosan (Lena Headey), ohjauksen, käsikirjoituksen, puvustuksen, maskeerauksen ja musiikin kategorioissa.[110]
Vuonna 2016 sarja sai 12 Emmy-palkintoa muun muassa parhaasta draamasarjasta, ohjauksesta ja käsikirjoituksesta. Sarja sai kahdeksan kautensa aikana yhteensä 59 Emmyä, enemmän kuin mikään muu televisiosarja aikaisemmin.[111]
Vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjasarja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarjan suosio paransi Tulen ja jään laulu -kirjasarjan myyntiä ja kirjoista julkaistiin uudet painokset. Kaikki kirjasarjan kirjat nousivat bestseller-listoille kymmenen joukkoon ja kun sarjan viides kirja Lohikäärmetanssi julkaistiin heinäkuussa 2011, se nousi heti The New York Timesin bestseller-listan kärkeen.[112][113] Natalia Tenan esiintyminen Oshana on saanut kirjasarjan kirjoittajan George R. R. Martinin miettimään uudelleen hahmon tarinaa ja hän aikoo ottaa jotkin hahmon ja näyttelijän väliset erot huomioon.[114]
Populaarikulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Game of Thrones toi televisioon ison budjetin ”aikuisten fantasian”. Aikaisemmin fantasiasarjoja oli tuotettu pienillä budjeteilla, ja ne suunnattiin kaikenikäisille, kuten esimerkiksi sarjat Hercules ja Xena.[8] Game of Thronesin suosion jälkeen alkoi ilmestyä myös muita kalliita fantasiasarjoja, kuten Netflixin The Witcher – Noituri (2019) sekä Amazonin Ajan pyörä (2021) ja Taru sormusten herrasta: Mahtisormukset (2022).[115]
Game of Thronesiin on viitattu monesti esimerkiksi televisiosarjoissa Simpsonit,[116] Castle,[117] Rillit huurussa[118] ja South Park.[119] Sarjasta on tehty myös monia parodioita. Muun muassa Collegehumor on tehnyt sarjasta kaksi videota, joissa hahmot liikkuvat sarjan tarinaa parodioivassa vanhan roolipelin kaltaisessa ympäristössä.[120][121] Sarjan inspiroimalla albumilla For the Throne (Music Inspired by the HBO Series Game of Thrones) on mukana monia tunnettuja artisteja ja yhtyeitä.[122]
Yhteiskunnallinen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarjalla on ollut suuri taloudellinen vaikutus Belfastin kaupunkiin, jossa sarjaa pääasiallisesti kuvattiin. Pohjois-Irlannissa oli aiemmin tehty joitakin elokuvia, mutta Game of Thronesista tuli alueen siihenastisin suurin tuotanto.[123] Belfastin virkamiesten mukaan sarja oli kevääseen 2015 mennessä tuonut kaupungille yli 120 miljoonaa dollaria. Lisäksi Belfastissa kuvaaminen loi yli 900 täyspäiväistä ja yli 5 700 osa-aikaista työpaikkaa.[124] Vuonna 2018 ilmoitettiin sarjan tuoneen Pohjois-Irlannille noin 40 miljoonan eurona matkailutuloja vuodessa.[111]
Kroatian Dubrovnikissa, jossa kuvattiin Westerosin pääkaupunkiin sijoittuvat kohtaukset, sarjan tuottaminen nosti kaupungin turistien määrää 24 prosentilla kolmen vuoden aikana.[125] Vierailua Dubrovnikin vanhaankaupunkiin jouduttiin jopa rajoittamaan.[111] Andalusiassa turistien määrä nousi 30 prosenttia kuvausten alettua siellä.[126]
Sarjan ympärille muodostui suuri fanikunta, ja esimerkiksi vastasyntyneitä lapsia on nimetty sarjan hahmojen mukaan.[111] Näyttelijät ovat kertoneet useista huonoista kokemuksista, joissa fanit tungettelivat kuvauspaikoille ja ahdistelivat näyttelijöitä kuvausten ulkopuolella.[127] Yhdysvaltain presidentti Barack Obama tunnustautui sarjan faniksi ja pyysi HBO:lta kopioita sarjan tulevista jaksoista.[128]
Spin-offit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]HBO on kehitellyt suurta suosiota saaneen sarjan pohjalta uusia televisiosarjoja. Näistä spin-offeista ensimmäistä, House of the Dragonia, alettiin esittää vuonna 2022.[129] Saman vuoden marraskuussa muita spin-offeja oli kehitteillä ainakin kuusi.[130]
House of the Dragon
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: House of the Dragon
Vuonna 2022 alkanut House of the Dragon on Game of Thronesin esiosa ja sen ensimmäinen julkaistu spin-off-sarja. Se kertoo Targaryenin suvun sisällissodasta noin 200 vuotta ennen edeltävän sarjan alkua. Sarja perustuu suurelta osin George R. R. Martinin vuonna 2018 julkaistuun romaaniin Tuli ja veri.[129] Suosionsa puolesta sarja jatkaa edeltäjänsä jalanjäljissä. Sen ensimmäinen jakso keräsi yli 25 miljoonaa katsojaa ensimmäisen viikon aikana ja oli HBO:n kaikkien aikojen katsotuin ensimmäinen jakso. Seuraava jakso oli vielä sitäkin suositumpi ja katsojamäärät pysyivät korkeina koko ensimmäisen tuotantokauden ajan. Sarjan toinen kausi sai ensi-iltansa kesäkuussa 2024, ja samaan aikaan sarjalle tilattiin kolmas tuotantokausi.
Kehitteillä olevat sarjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]George R. R. Martinin pienoisromaanisarjaan Tales of Dunk and Egg pohjautuvaa televisiosarjaa A Knight of the Seven Kingdoms: The Hedge Knight alettiin kuvata kesäkuussa 2024.[131]
Työnimellä The Sea Snake tunnettu sarja kertoo Merikäärmeeksi kutsutusta Corlys Velaryonista, joka esiintyy myös sarjassa House of the Dragon.[132] Sarjan aiheena on hahmon merimatkat tuntemattomilla alueilla.[133] The Mentalist -televisiosarjan luoja Bruno Heller käsikirjoittaa sarjan pilottijakson.[130] Sarjan aiempi nimi oli 9 Voyages, mutta nimeä muutettiin, koska siihen ei haluttu numeroita, sillä samaan aikaan on suunnitteilla sarja, jonka nimessä on jo numero: Ten Thousand Ships.[132]
Ten Thousand Ships -sarjan päähenkilö on rhoynelainen prinsessa Nymeria, joka pakenee kymmenentuhannen laivan kanssa valyrialaisten hyökätessä Rhoyneen ja päätyy Dorneen noin tuhat vuotta ennen Game of Thronesin tapahtumia. Amanda Segel kirjoitti sarjalle käsikirjoituksen, joka kuitenkin hylättiin. George R. R. Martinin mukaan sarjaa ei ole peruttu, ja Eboni Booth on palkattu kirjoittamaan sarjalle uuden pilottijakson.[132]
Kolmas kehitteillä oleva näytelty sarja Aegon’s Conquest kertoo Westerosin valloittaneesta Aegon Valloittajasta.[134] Helmikuussa 2024 käsikirjoittaja Mattson Tomlin ilmoitti käsikirjoituksen olevan työn alla.[132]
Game of Thronesiin liittyviä animaatiosarjoja on kehitteillä kaksi: The Golden Empire ja toistaiseksi nimetön sarja. The Golden Empire kertoo Essoksessa vaikuttavasta Yi Tin hallitsijasuvusta.[130]
Peruutetut sarjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2018 HBO ilmoitti työstävänsä työnimellä Bloodmoon kutsuttua sarjaa, jonka oli tarkoitus kertoa Pitkästä yöstä ja sijoittua aikaan noin 8 000 vuotta ennen Game of Thronesia, ja se olisi muun muassa taustoittanut valkeiden kulkijoiden (engl. White Walkers) syntyä. Sarjaa käsikirjoitti showrunneriksi nimetty Jane Goldman, ja pääosaan kiinnitettiin Naomi Watts. HBO käytti yli 30 miljoonaa dollaria Bloodmoonin pilottijaksoon,[135] mutta sarja päädyttiin perumaan lähdemateriaalin puutteen takia; Martin on teoksissaan käsitellyt aikakautta lähinnä vain ohimennen ja tarinan keksiminen tyhjästä johti ongelmiin jo Game of Thronesin aikana.[133]
Game of Thronesin viimeisessä jaksossa Muurin taakse karkotetun Jon Nietoksen elämästä oli tarkoitus kehittää Snow-niminen jatko-osasarja, jossa Kit Harington olisi palannut nimikkorooliin. Haringtonin mukaan sarja hyllytettiin, koska hän ei yhdessä kirjoittajien kanssa keksinyt sille tarpeeksi hyvää tarinaa.[132] Myös Kuninkaansataman Kirpunperä-slummiin sijoittunut sarja on peruttu.[130]
Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ed Skrein esitti Daario Naharista kolmannella kaudella mutta Michiel Huisman neljännestä kaudesta lähtien.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hibberd, James: Kaikkien on kuoltava: Game of Thronesin virallinen ja sensuroimaton tarina. (Alkuteos All Men Must Die: The Official, Uncensored Oral History of Game of Thrones) Suomentanut Antti Immonen. Helsinki: Into-Kustannus Oy, 2020. ISBN 9789-523-513-464
- Renfro, Kim: Game of Thrones: Koko historia. (The Unofficial Guide to Game of Thrones) Suomentanut Jänis Louhivuori. Minerva Kustannus Oy, 2019. ISBN 978-952-312-913-9
- Ahlroth, Jussi & Pohjola, Mike: Westerosin kirjeenvaihtaja. Helsinki: Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32581-9
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Game of Thrones - Sarjaopas Telvis.fi. Viitattu 30.11.2012.
- ↑ Ylelle joukko hittisarjoja - Game of Thrones alkaa tammikuussa 16.11.2011. YLE. Viitattu 2.12.2011.
- ↑ a b Otterson, Joe: ‘Game of Thrones’ Season 8 Set to Air in 2019 Variety. 4.1.2018. Viitattu 4.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Hibberd 2020, s. 14
- ↑ Ahlroth & Pohjola 2018, s. 10
- ↑ Hibberd 2020, s. 15
- ↑ Hibberd 2020, s. 15–17
- ↑ a b Hibberd 2020, s. 18
- ↑ Hibberd 2020, s. 19–21
- ↑ a b Renfro 2019, s. 37
- ↑ a b Renfro 2019, s. 39
- ↑ Fleming, Michael: HBO turns ‘Fire’ into fantasy series Variety. 16.1.2007. Viitattu 3.7.2024.
- ↑ a b c Hibberd, James: Inside Game of Thrones' disastrous original pilot: 'Nobody knew what they were doing' Entertainment Weekly. 14.9.2020. Viitattu 2.7.2024.
- ↑ Ahlroth & Pohjola 2018, s. 12
- ↑ Goldberg, Lesley: 'Game of Thrones' by The Numbers The Hollywood Reporter. 14.4.2011. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
- ↑ This Week's Cover: 'Game of Thrones,' the battle to make season 2 epic Entertainment Weekly. 14.3.2012. Viitattu 26.11.2012. (englanniksi)
- ↑ Goldman, Eric: Game of Thrones Renewed for Season 5 and Season 6 IGN. 8.4.2014. Viitattu 15.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Game of Thrones päättyy kahdeksanteen tuotantokauteen iltalehti.fi. Viitattu 31.7.2016.
- ↑ Huhu Game of Thronesin lopusta sai vahvistuksen – Paskamyrsky jatkuisi varmasti yhä, jos HBO ei olisi puuttunut peliin Muropaketti. 26.2.2024. Viitattu 26.2.2024.
- ↑ Hibberd 2020, s. 248
- ↑ Hibberd 2020, s. 253
- ↑ Fleming, Michael: HBO turns Fire into fantasy series Variety. 16.1.2007. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Benioff, David: Hello from Benioff and Weiss 19.10.2008. Westeros: The A Song of Ice and Fire Domain. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Martin, George R. R.: From HBO Not a Blog. 16.7.2010. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
- ↑ HBO press release westeros.org. 27.6.2012. Viitattu 17.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Hibberd 2020, s. 182
- ↑ Renfro 2019, s. 88
- ↑ Medieval keep becomes film set 23.10.2009. BBC News. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Newton, Jennifer: The real-life locations for Game Of Thrones Dailymail.co.uk. 30.4.2014. Viitattu 3.11.2014. (englanniksi)
- ↑ Aalto-Setälä, Julia: Tältä Game of Thronesin kuvauspaikat näyttävät sarjan päätyttyä – katso kuvat Iltalehti. 12.6.2019. Viitattu 2.11.2022.
- ↑ HBO to film TV pilot in Belfast, Northern Ireland northernireland.gov.uk. 21.4.2009. Arkistoitu 30.4.2016. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Roberts, Josh: Where HBO's hit 'Game of Thrones' was filmed USAToday.com. 1.4.2012. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Hibberd 2020, s. 43
- ↑ Hibberd 2020, s. 34
- ↑ Hibberd 2020, s. 47
- ↑ 11 must-visit locations for Game of Thrones fans Derry Journal. 29.3.2016. Viitattu 11.7.2024.
- ↑ Dubrovnik filming locations revealed Winter-is-coming.net. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Iceland filming location revealed 28.10.2011. winter-is-coming.net. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Day 139: Season three wraps 24.11.2012. WinterIsComing.net. Arkistoitu 28.11.2012. Viitattu 28.11.2012. (englanniksi)
- ↑ Taylor, Cat: Get Ready for Season 4 25.9.2013. MakingGameofThrones.com. Arkistoitu 20.11.2013. Viitattu 26.11.2013. (englanniksi)
- ↑ That’s a wrap! Season 4 filming is complete 21.11.2013. WinterIsComing.net. Arkistoitu 22.2.2014. Viitattu 26.11.2013. (englanniksi)
- ↑ HBO confirms Seville as filming location for Game of Thrones season five 2.7.2014. WinterIsComing.net. Arkistoitu 15.7.2014. Viitattu 6.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Renfro 2019, s. 90, 92
- ↑ Hibberd 2020, s. 179
- ↑ Hibberd 2020, s. 285
- ↑ Hibberd 2020, s. 173
- ↑ Hibberd 2020, s. 174
- ↑ a b Clapton, Michele: Game of Thrones: The Costumes, s. 9. Lontoo: Harper Voyager, 2019. ISBN 9780008354572
- ↑ a b Wischhover, Cheryl: Game of Thrones‘ Hair and Wardrobe Secrets Revealed Fashionista. 4.6.2012. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Cuenca, Esther Liberman: ‘The Rains of Castamere’: medievalism, popular culture, and the music of Game of Thrones. Popular Music, 2020, 39. vsk, nro 3–4, s. 554–567. Cambridge University Press. doi:https://doi.org/10.1017/S0261143020000549 (englanniksi)
- ↑ a b Kornhaber, Spencer: Game of Thrones Turned Its Composer Into a Rock Star. The Atlantic, 2019. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Wigler, Josh: ‘Game of Thrones’ Composer Breaks Down 7 Key Music Moments The Hollywood Reporter. 5.4.2019. Viitattu 1.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Maas, Jennifer: ‘Game of Thrones’ Composer Ramin Djawadi on Creating Battle of Winterfell’s ‘Haunting’ Night King Theme The Wrap. 29.4.2019. Viitattu 1.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Renfro 2019, s. 49
- ↑ Hibberd 2020, s. 181
- ↑ Hibberd 2020, s. 178–179
- ↑ a b Hibberd 2020, s. 180
- ↑ Karmali, Luke: Game of Thrones Will End With Season 7 or Season 8 IGN. 13.3.2014. Viitattu 15.4.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Hibberd 2020, s. 177
- ↑ Goslin, Austen: George R.R. Martin has big updates on Winds of Winter and why his ending is very different from the show Polygon. 8.7.2022. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ Hibberd 2020, s. 249–251
- ↑ Hibberd 2020, s. 252–253
- ↑ Drum, Nicole: HBO Wanted 'Game of Thrones' Final Season to Contain More Episodes ComicBook.com. 9.4.2019. Viitattu 10.7.2024.
- ↑ Earl, William: George R.R. Martin Urged HBO to Make ‘Game of Thrones’ Run for ’10 Seasons at Least’ Variety. 21.8.2022. Viitattu 10.7.2024.
- ↑ Hibberd 2020, s. 23
- ↑ Hibberd 2020, s. 81
- ↑ These Two ‘Game of Thrones’ Actors Never Had To Audition for Their Roles Collider. 25.2.2024. Viitattu 3.7.2024.
- ↑ Cogman, Bryan: Game of Thrones. Valtaistuinpelin kulisseissa, s. 75. ((Inside HBO's Game of Thrones, 2012.) Esipuhe: George R. R. Martin. Johdanto: David Benioff & D. B. Weiss. Suomennos: Satu Hlinovsky) Vantaa: Pen & Paper, 2012. ISBN 978-952-5871-14-2
- ↑ Hibberd 2020, s. 25
- ↑ Hibberd 2020, s. 60
- ↑ Hibberd 2020, s. 26
- ↑ Hibberd 2020, s. 79–80
- ↑ Baltes, Alan: HBO hit series 'Game of Thrones' Season 2 casting calla and auditions toukokuu 2011. TVShowAuditions.info. Arkistoitu 5.5.2011. Viitattu 10.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Hibberd, James: 'Game of Thrones' casts fan favorite Brienne 8.7.2011. Inside TV. Viitattu 10.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Nededog, Jethro: 'Game of Thrones' Casts Liam Cunningham as Davos Seaworth 19.7.2011. The Hollywood Reporter. Viitattu 10.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Masters, Megan: South Park Lives, Ringer Nabs Dexter Baddie, Thrones Castings, and More 20.7.2011. TVLine.com. Arkistoitu 18.1.2012. Viitattu 10.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Hibberd, James: 'Game of Thrones' casts sorceress Melisandre and Stannis Baratheon 19.7.2011. Inside TV. Arkistoitu 2.9.2011. Viitattu 10.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Frost, Caroline: Paul Kaye's Incredible Journey From Dennis Pennis To 'Three Girls', Via 'Game Of Thrones' Entertainment. 18.5.2017. Huffington Post. Viitattu 1.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Game of Thrones and Coronation Street star Philip McGinley will play the lead role in the York Minster Mystery Plays News. 16.1.2016. The York Press. Viitattu 2.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Season three casting announced! 13.7.2012. WinterIsComing.net. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 2.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Confirmed: Iwan Rheon cast in Game of Thrones 27.7.2012. WinterIsComing.net. Arkistoitu 2.4.2013. Viitattu 7.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Game of Thrones Twitter Q&A WiCnet. 23.10.2012. Storify.com. Viitattu 24.10.2012. (englanniksi)
- ↑ Hibberd, James: 'Game of Thrones' casts 'Rome' actor as Mance Rayder Entertainment Weekly. 17.8.2012. Arkistoitu 17.8.2012. Viitattu 17.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Daario Naharis and Grey Worm cast 20.8.2012. WinterIsComing.net. Arkistoitu 17.5.2013. Viitattu 20.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Red Viper cast! winteriscoming.net. 28.6.2013. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 12.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Indira Varma cast as Ellaria Sand winteriscoming.net. 25.7.2013. Arkistoitu 5.12.2013. Viitattu 12.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Roger Ashton-Griffiths cast as Mace Tyrell winteriscoming.net. 29.7.2013. Arkistoitu 5.12.2013. Viitattu 12.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Hizdahr zo Loraq cast winteriscoming.net. 27.9.2013. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 12.4.2014. (englanniksi)
- ↑ New cast members for Game of Thrones Season 5 announced! 25.7.2014. WinterIsComing.net. Arkistoitu 11.8.2014. Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Shows A-Z - game of thrones on hbo TheFutonCritic.com. Viitattu 19.4.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Game of Thrones: 1. tuotantokausi, 1. jakso: ”Talvi on tulossa” (”Winter Is Coming”). Tim Van Patten (ohjaus), David Benioff & D. B. Weiss (käsikirjoitus). HBO. 2011. Viitattu 15.2.2015. (englanniksi)
- ↑ Game of Thrones: 1. tuotantokausi, 2. jakso: ”Kuninkaantie” (”The Kingsroad”). Tim Van Patten (ohjaus), David Benioff & D. B. Weiss (käsikirjoitus). HBO. 2011. Viitattu 15.2.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Game of Thrones: 1. tuotantokausi, 5. jakso: ”Kultainen kruunu” (”A Golden Crown”). Daniel Minahan (ohjaus), Jane Espenson; David Benioff & D. B. Weiss (käsikirjoitus). HBO. 2011. Viitattu 15.2.2015. (englanniksi)
- ↑ Game of Thrones: 1. tuotantokausi, 6. jakso: ”Voitat tai kuolet” (”You Win or You Die”). Daniel Minahan (ohjaus), David Benioff & D. B. Weiss (käsikirjoitus). HBO. 2011. Viitattu 15.2.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Game of Thrones: 1. tuotantokausi, 10. jakso: ”Tuli ja veri” (”Fire and Blood”). Alan Taylor (ohjaus), David Benioff & D. B. Weiss (käsikirjoitus). HBO. 2011. Viitattu 15.2.2015. (englanniksi)
- ↑ Tucker, Ken: 10 TV Events to Look Forward to in 2011 Entertainment Weekly. 1.1.2011. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Roush, Matt: Roush Review: Grim Thrones Is a Crowning Achievement TV Guide. 15.4.2011. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Poniewozik, James: Vacation Robo-Post: TV to Look Forward to in 2011 Time. 30.12.2010. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Tucker, Ken: Game of Thrones (2011) 14.4.2011. EW.com. Arkistoitu 17.10.2014. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
- ↑ ‘Game of Thrones’ Most Pirated TV-Show of 2015 27.12.2015. TorrentFreak. Viitattu 28.12.2015. (englanniksi)
- ↑ Elvy, Craig: Game of Thrones: What Went Wrong With Season 8 Screen Rant. 2.3.2023. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
- ↑ Hibberd 2020, s. 78
- ↑ 2011 Ratings Recap: Cable's Scripted Dramas 5.1.2012. The Futon Critic. Viitattu 24.8.2012. (englanniksi)
- ↑ 'Game of Thrones' season finale hits new ratings high Los Angeles Times. 4.6.2012. Viitattu 24.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Sunday Cable Ratings 2.4.2013. Tvbythenumbers.com. Arkistoitu 1.9.2016. Viitattu 11.4.2013. (englanniksi)
- ↑ Kissel, Rick: ‘Game of Thrones’ Draws HBO’s Largest Audience Since ‘Sopranos’ Finale Variety. 7.4.2014. Viitattu 14.4.2014. (englanniksi)
- ↑ HBO Nominated for 104 Emmy Awards; Game of Thrones for 13 HBO. 18.7.2011.[vanhentunut linkki] (englanniksi)
- ↑ Golden Globes: Peter Dinklage wins supporting actor in a TV series or miniseries Los Angeles Times. 15.1.2012. Viitattu 11.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Holpuch, Amanda: Game of Thrones leads the pack with 19 Emmy nominations The Guardian. 10.7.2014. Viitattu 28.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Primetime Emmys: Full List Of Nominees Deadline.com. 10.7.2014. Viitattu 28.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d Hibberd 2020, s. 164
- ↑ Best Sellers - Paperback Mass-Market Fiction The New York Times. 31.7.2011. Viitattu 25.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Best Sellers - Combined Print & E-book Fiction The New York Times. 31.7.2011. Viitattu 25.8.2012. (englanniksi)
- ↑ George R. R. Martin Interview Game of Thrones Collider.com. 17.4.2011. Viitattu 25.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Hughes, Sarah: What's the next Game of Thrones? All the contenders for fantasy TV's crown The Guardian. 1.4.2019. Viitattu 3.7.2024.
- ↑ 'The Simpsons' Parodies 'Game Of Thrones' (VIDEO) Huffington Post. 5.3.2012. Viitattu 25.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Castle Review: Nerds, Rejoice! 26.9.2011. TVFanatic.com. Viitattu 25.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Game of Thrones: News - Network Comedies on Game of Thrones 14.10.2011. Westeros.org. Viitattu 25.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Game of Thrones Scene from South Park Finale 26.4.2012. IGN.com. Viitattu 25.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Game of Thrones RPG 4.8.2011. CollegeHumor. Viitattu 25.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Game of Thrones Season 2 RPG 3.7.2012. CollegeHumor. Viitattu 25.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Schatz, Lake: HBO unleashes Game of Thrones-inspired album For the Throne: Stream Consequence of Sound. 26.4.2019. Viitattu 17.4.2020. (englanniksi)
- ↑ Hibberd 2020, s. 48
- ↑ Kennedy, Dana: Northern Ireland Enjoys the ‘Game of Thrones’ Effect The Daily Beast. 15.4.2015. Viitattu 24.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Barnato, Katy: 'Game of Thrones' Spurs Croat Tourism, Film Industry 10.7.2014. NBC. Viitattu 24.7.2015. (englanniksi)
- ↑ El croma de la plaza de toros de Osuna, de «Juego de Tronos», por los suelos por el viento ABC Sevilla. 20.10.2014. ”Con este rodaje, las visitas turísticas al municipio han aumentado casi un 30 por ciento en los últimos meses” Viitattu 24.7.2015. (espanjaksi)
- ↑ Hibberd 2020, s. 166–168, 170–171
- ↑ Hibberd 2020, s. 171–172
- ↑ a b Chitwood, Adam: What Is ‘House of the Dragon’ About? How HBO’s Prequel Series Connects to ‘Game of Thrones’ The Wrap. 20.8.2022. Viitattu 10.9.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d Gaughan, Liam: Every 'Game of Thrones' Spinoff Series in Development or Cancelled Collider. 25.11.2022. Viitattu 17.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Vary, Adam B.: ‘Game of Thrones’ Spinoff ‘A Knight of the Seven Kingdoms’ Begins Filming as ‘The Crown,’ ‘True Detective’ Actors Join Cast Variety. 18.6.2024. Viitattu 2.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Here are all the Game of Thrones spinoffs in the works Entertainment Weekly. 18.6.2024. Viitattu 2.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Hunt, James: All 6 Game Of Thrones Shows In Development Explained Screen Rant. 8.9.2022. Valnet. Viitattu 10.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Outlaw, Kofi: Game of Thrones & House of the Dragon Prequel About Aegon The Conqueror Being “Actively Discussed” by HBO ComicBook.com. 3.4.2023. Viitattu 22.4.2023. (englanniksi)
- ↑ Holub, Christian: HBO reportedly spent 'over $30 million' on failed Game of Thrones spin-off pilot starring Naomi Watts Entertainment Weekly. 1.12.2021. Viitattu 2.7.2024. (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Game of Thrones. Toim. Kavita Mudan Finn. Intellect Books, The University of Chicago Press, 2017. ISBN 978-1-78320-784-8.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- yle.fi: Talvi on täällä – Game of Thronesin seitsemäs kausi saapui Areenaan. Tutustu sarjan silmiä hiveleviin kuvauspaikkoihin! (19.03.2018)
- Game of Thrones Internet Movie Databasessa (englanniksi)