Elisabet Saksi-Altenburg

Elisabet Mavrikijevna
Venäjän suuriruhtinatar Saksi-Altenburgin prinsessa
Suuriruhtinatar Elisabet vuonna 1890
Syntynyt	25. tammikuuta 1865 Meiningen, Saksi-Meiningen
Kuollut	24. maaliskuuta 1927 (62 vuotta) Leipzig, Saksi, Saksa
Puoliso	Konstantin Konstantinovitš ( 1884;  1915)
Lapset	Ioann Konstantinovitš Romanov, Gavriil Konstantinovitš Romanov, Tatjana Konstantinovna Romanova; Konstantin Konstantinovitš Romanov; Oleg Konstantinovitš Romanov; Igor Konstantinovitš Romanov, Georgi Konstantinovitš Romanov, Natalia Konstantinovna Romanova, Vera Konstantinovna Romanova
Koko nimi	Elisabeth Auguste Marie Agnes
Suku	Wettin Romanov (avioliiton kautta)
Isä	Moritz von Saksi-Altenburg
Äiti	Augusta von Saksi-Meiningen
Uskonto	luterilaisuus

Elisabet Mavrikijevna tyttärensä Tatjana Konstantinovnan kanssa 1902

Suuriruhtinatar Elisabet Mavrikijevna Saksi-Altenburg-Romanova (ven. Елизавета Маврикиевна, Jelizaveta Mavrikijevna; alun perin saks. Prinzessin Elisabeth Auguste Marie Agnes von Sachsen-Altenburg) (25. tammikuuta 1865 Meiningen, Saksi-Meiningen – 24. maaliskuuta 1927 Leipzig, Saksi) oli suuriruhtinas Konstantin Konstantinovitš Romanovin saksalaissyntyinen puoliso.

Nuoruus

Elisabetin vanhemmat olivat Saksi-Altenburgin prinssi Moritz (1829–1907) ja Saksi-Meiningenin prinsessa Auguste Luise Adelheid Karoline Ida (1843–1919). Elisabet matkusteli nuoruudessaan sukulaisissaan Euroopan hoveissa ja 16-vuotiaana vuonna 1882 tapasi Altenburgissa pikkuserkkunsa suuriruhtinas Konstantin Konstantinovitšin. Molemmissa perheissä alettiin puhua häistä. Elisabet oli heti valmis, mutta Konstantin empi, vaikka olikin jo 24-vuotias. Elisabetin lähtiessä Konstantin lupasi kirjoitella, mutta tämä ei kirjoittanut. Sen sijaan kaunosielu Konstantin kirjoitti runoja Elisabetista. Avioliitto kuitenkin toteutui vuonna 1884. Vastoin Romanovin suvun käytäntöä Elisabet ei tällöin suostunut kääntymään luterilaisuudesta ortodoksiseen uskoon.

Perhe

Avioliitto oli onnistunut ja heille syntyi yhdeksän lasta:

• Ioann Konstantinovitš Romanov (1886–1918)
• Gavriil Konstantinovitš Romanov (1887–1955)
• Tatjana Konstantinovna Romanova (1890–1970)
• Konstantin Konstantinovitš Romanov (1891–1918)
• Oleg Konstantinovitš Romanov (1892–1914)
• Igor Konstantinovitš Romanov (1894–1918)
• Georgi Konstantinovitš Romanov (1903–1938)
• Natalia Konstantinovna Romanova (1905); kuoli lapsena
• Vera Konstantinovna Romanova (1906–2001)

Kuusi vanhinta lasta vuonna 1900

Ensimmäinen maailmansota ja vallankumous

Kun ensimmäinen maailmansota syttyi vuonna 1914, Elisabet ja Konstantin olivat Saksassa Wildungenin kylpylässä. He olivat nyt vihollisvaltiossa ja päättivät paeta, mutta Saksan viranomaiset pidättivät heidät. Elisabet kirjoitti Saksan keisarilliselle perheelle ja pyysi apua. Saksan viranomaiset vapauttivat Konstantinin ja Elisabetin ja kuljettivat heidät Venäjälle.

Sodassa palvelivat kaikki perheen pojat, ja heistä Oleg kaatui Liettuassa vuonna 1914. Elisabetin puoliso suuriruhtinas Konstantin kuoli sairauteen kesäkuussa 1915.

Venäjän vallankumouksen yhteydessä Elisabetin pojista Ioann, Gavriil, Konstantin ja Igor joutuivat bolševikkien vangiksi lokakuussa 1917. Ioann, Konstantin ja Igor kuljetettiin Uralille, missä heidät teloitettiin Alapajevskin kaupungissa yhdessä Elisabet Fjodorovna Romanovan (keisarinna Aleksandra Fjodorovnan sisaren), Sergei Mihailovitš Romanovin, suuriruhtinas Pavel Aleksandrovitšin poika runoilija Vladimir Paleyn, Sergei Mihailovitsin sihteeri Fjodor Remezin ja nunna Varvara Jakovlevan kanssa 18. heinäkuuta 1918, päivää keisari Nikolai II:n murhan jälkeen.

Toiseksi vanhin poika, ruhtinas Gavriil Konstantinovitš oli vangittuna Pietarissa, ja kirjailija Maksim Gorkin ansiosta hänet vapautettiin ja hän pääsi pakenemaan Suomen kautta Pariisiin, jossa kuoli vuonna 1955. Tytär Tatjana Konstantinovna pakeni lastensa kanssa Romanian kautta Sveitsiin. Hänestä tuli myöhemmin nunna ja hän kuoli Jerusalemissa vuonna 1979.

Elisabet itse asui nuorimpien lastensa Georgin ja Veran kanssa Pietarin lähellä Pavlovskin palatsissa koko sodan ja vallankumouksen ajan. Syksyllä 1918 bolševikit vapauttivat heidät ja he matkustivat ruotsalaisella Ångermanland-laivalla Tallinnan, Helsingin ja Maarianhaminan kautta Tukholmaan Ruotsin kuningatar Viktorian kutsusta. He viettivät Ruotsissa kaksi vuotta, ensin Tukholmassa, sitten Saltsjöbadenissa. Elämä kävi kuitenkin kalliiksi ja he muuttivat edelleen Belgiaan kuningas Albert I:n kutsusta ja asettuivat sitten myöhemmin lopullisesti 30 vuodeksi Saksaan Altenburgiin, joskin viettivät kaksi vuotta myös Englannissa.

Elisabet kuoli vuonna 1927 Leipzigissa. Hänen poikansa Georgi kuoli New York Cityssä vuonna 1938. Tytär Vera asui Saksassa aina neuvostomiehitykseen saakka, jolloin hän pakeni Hampuriin ja muutti sieltä Yhdysvaltoihin vuonna 1951, jossa hän kuoli vuonna 2001.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elisabet Saksi-Altenburg Wikimedia Commonsissa