Eeva Kuuskoski
| Eeva Kuuskoski | |
|---|---|
 Kuuskoski heinäkuussa 2013. |
|
| Suomen sosiaali- ja terveysministeri | |
| Edeltäjä |
Vappu Taipale Mauri Miettinen |
| Seuraaja |
Helena Pesola Jorma Huuhtanen |
| Kansanedustaja | |
|
24.3.1979–23.3.1995
|
|
| Vaalipiiri | Turun läänin eteläinen vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. lokakuuta 1946 Aura |
| Ammatti | lääkäri |
| Puoliso |
Juha Vikatmaa ( 1973; 1974) Pentti Manninen ( 1991) |
| Tiedot | |
| Puolue | Suomen Keskusta |
| Muut puolueet |
Kansallinen Kokoomus (vuoteen 1980) |
| Koulutus |
lääketieteen lisensiaatti (1972) erikoislääkäri (1982) |
| Aiheesta muualla | |
| www.eevakuuskoski.fi | |
Eeva Maija Kaarina Kuuskoski (ent. Kuuskoski-Vikatmaa, o.s. Kuuskoski,[1] s. 4. lokakuuta 1946 Aura) on suomalainen lääkäri ja poliitikko. Hän oli Kokoomuksen kansanedustaja 1979–1980 ja Keskustan kansanedustaja 1980–1995. Hän toimi sosiaali- ja terveysministerinä 1983–1987 ja 1991–1992.[2]
Ennen poliittista uraansa Kuuskoski toimi pitkään lastenlääkärinä Turun kaupungin kunnallisessa terveydenhuollossa.
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuuskoski kirjoitti ylioppilaaksi Elisenvaaran yhteiskoulusta vuonna 1966. Hän opiskeli Turun yliopistossa ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi kesällä 1972. Lastentautien erikoislääkäriksi Kuuskoski valmistui vuoden 1982 lopulla. Hän opiskeli Turun yliopistossa myös yhteiskuntatieteitä, muun muassa sosiologiaa, sosiaalipolitiikkaa, taloustiedettä ja filosofiaa.[1]
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eduskuntaan Kuuskoski valittiin vuoden 1979 vaaleissa kokoomuksen ehdokaslistalta Turun eteläisestä vaalipiiristä. Kansanedustajauransa ensimmäisen vuoden aikana hän siirtyi keskustapuolueen edustajaksi.[2] Ennen valintaansa kansanedustajaksi Kuuskoski oli istunut Turun kaupunginvaltuustossa vuodesta 1973. Hän ei enää asettunut ehdolle vuoden 1980 kunnallisvaaleissa.[3]
Kuuskoski toimi sosiaali- ja terveysministerinä Kalevi Sorsan punamultahallituksessa 1983–1987. Vuonna 1990 hän pyrki keskustan puheenjohtajaksi mutta hävisi äänestyksessä Esko Aholle. Keskustan oppositiokauden päätyttyä vuoden 1991 eduskuntavaalien jälkeen Kuuskoski nimitettiin keskustan Esko Ahon johtaman porvarihallituksen sosiaali- ja terveysministeriksi. Hän erosi tehtävästä keväällä 1992 hallituksen tekemien säästöpäätösten vuoksi. Kuuskoski koki, ettei sosiaali- ja terveysministeriölle annettu sananvaltaa säästötoimien kohdentamisesta. Kuuskoski asettui Muutos 94 -kansanliikkeen ehdokkaaksi presidentinvaaleissa 1994 muttei menestynyt. Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa hän ei enää ollut ehdolla.[3]
Kunnallisvaaleissa 2008 Kuuskoski asettui ehdokkaaksi Helsingissä, mutta jäi ensimmäiseksi varavaltuutetuksi jättäen taakseen kuitenkin muiden muassa keskustan valtuustoryhmän puheenjohtajan Sole Molanderin. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Kuuskoski oli keskustan ehdokkaana Helsingin vaalipiirissä, muttei tullut valituksi.
Myöhempi ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Poliittisen uran jälkeen Kuuskoski työskenteli Mannerheimin Lastensuojeluliitossa ensin ohjelmajohtajana 1995–1997 ja sitten pääsihteerinä vuodesta 1998.[2] MLL:n liittohallitus irtisanoi hänet kesäkuussa 2007 hovioikeudessa vahvistetun pahoinpitelytuomion vuoksi.[4] Kuuskoski sai sakkotuomion entisen lapsiasiamiehen Helena Molanderin pahoinpitelystä. Tapahtuma liittyi lapsiasiamiehen toimen lakkauttamiseen 2004. Helsingin käräjäoikeus oli aiemmin hylännyt syytteet pidettyään Molanderin kertomusta horjuvana.[5]
Kuuskoski toimi sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän poliittisena valtiosihteerinä 19. tammikuuta – 24. toukokuuta 2010 ja ministeriksi siirtyneen Juha Rehulan valtiosihteerinä 24. toukokuuta 2010 – 22. kesäkuuta 2011.[1]
Kuuskoski toimi Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry:n pääsihteerinä 2007–2010.[1]
Kuuskoski oli Eläkeliiton puheenjohtaja 2015–2018.[6][7]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuuskosken setä oli entinen korkeimman hallinto-oikeuden presidentti ja Suomen pääministeri Reino Kuuskoski. Vuonna 1973 Kuuskoski avioitui kokoomuksen kansanedustajan ja puolueen remonttimiehiin kuuluneen Juha Vikatmaan kanssa. Vikatmaa teki itsemurhan vain 33-vuotiaana joulukuun 1974 alussa ja Kuuskosken tytär kuoli seuraavana vuonna heti synnytyksen jälkeen.[3][8]
Kuuskoski avioitui toimittaja Pentti Mannisen kanssa vuonna 1991. Kuuskosken tytär Josefiina syntyi saman vuoden kesäkuussa.[1][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Kuuskoski, Eeva: Curriculum Vitae Eevakuuskoski.fi. Viitattu 27.3.2016.
- ↑ a b c Eeva Kuuskoski Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ a b c d Kuuskoski, Eeva: Eevasta ja elämästä: Eevan kaari eevakuuskoski.fi. Viitattu 30.4.2015.
- ↑ MLL:n pääsihteeri vaihtuu – paikka hakuun elokuussa 20.6.2007. Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Viitattu 27.3.2016.
- ↑ Hovioikeus tuomitsi Eeva Kuuskosken pahoinpitelystä Kaleva.fi. 31.1.2007. Viitattu 27.3.2016.
- ↑ Eeva Kuuskoski Eläkeliiton puheenjohtajaksi https://www.suomenmaa.fi/. Arkistoitu 13.9.2016.
- ↑ Eläkeliiton uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Raimo Ikonen epressi.com. Viitattu 7.3.2020.
- ↑ Nummivuori, Petri: Juha Vikatmaa blogspot.fi. 24.5.2010. Viitattu 30.4.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Eeva Kuuskosken kotisivut
- Isohookana-Asunmaa, Tytti: Kuuskoski, Eeva (1946–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 14.4.2014. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| Edeltäjä: Vappu Taipale Mauri Miettinen |
Suomen sosiaali- ja terveysministeri 1983−1987 1991−1992 |
Seuraaja: Helena Pesola Jorma Huuhtanen |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
