Brita Polttila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Brita Polttila

Brita Aleksandra Elinor Polttila-Turtiainen (vuoteen 1936 Ilván; 27. lokakuuta 1920 Hamina10. marraskuuta 2008 Helsinki[1]) oli suomalainen kirjailija, runoilija, kääntäjä, toimittaja ja kriitikko.[2]

Brita Polttila piti itseään ennen kaikkea runoilijana, ja hän julkaisi kuusi runokokoelmaa. Hänen ensimmäinen kokoelmansa Katson tästä julkaistiin vuonna 1963. Sairastuttuaan 1990-luvun alussa Polttila jätti muun muassa käännöstyöt, mutta hän jatkoi runojen kirjoittamista. Viimeiseksi jäänyt teos Verkkaista liikettä ilmestyi vuonna 2000.[3]

Varhain vasemmistolaisuudesta ja feminismistä kiinnostunut[3] Polttila oli pitkään aktiivisesti mukana kulttuuri- ja muissa järjestöissä, kuten Kiilassa ja Yhdistys 9:ssä. Hän oli myös SKDL:n Vapaa Sana -lehden toimittaja.[4] Hän myös kirjoitti Hertta Kuusisen elämäkerran Hertta Kuusinen: Ihmisen tie (1975). Puoluekannastaan huolimatta Polttila arvosteli myös reaalisosialismia.[3]

Vuonna 1986 Polttila sai valtion kirjallisuuspalkinnon teoksestaan Reidar: Muistiinmerkintöjä Reidar Särestöniemen elämästä.[1] Polttila suomensi muun muassa Bertolt Brechtiä, Nazim Hikmetiä ja Federico García Lorcaa.

Perhe ja suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polttila oli naimisissa kahdesti. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli majuri Esko Autero vuosina 1945–1951 ja toinen vuodesta 1953 kirjailija Arvo Turtiainen.[2] Polttilan ja Auteron tytär on toimittaja Eva Polttila (s. 1946).[1] Brita Polttilan isä oli jääkärieversti Väinö Polttila.[5] Brita Polttilan äiti oli Pietarissa vuonna 1895 syntynyt Olga Polttila[6] (o.s. Jacobs[7]), jolla oli saksalais-puolalais-englantilainen sukutausta. Olga pakeni Suomeen bolševikkihallintoa vuonna 1918[8][9] ja muutti vuonna 1952 Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli sairaanhoitajana.[8] Hän palasi Suomeen eläkeläisenä 1960-luvun lopulla.[6][8] Brita Polttilan tyttärentytär on käsikirjoittaja-kirjailija Veera Ikonen (s. 1975).[10]

  • Katson tästä. Otava 1963
  • Tapahtumista. Tammi 1966
  • Surua seuraa ilo. Tammi 1970
  • Keskellä päivää minä näin yön. Tammi 1987
  • Ajan seinä on tuuli. Tammi 1994
  • Yksinäisyys kirkas lyhty. Tammi 1998
  • Verkkaista liikettä: Runoja ja runosuomennoksia 1963–2000. Tammi 2000

Muita teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hertta Kuusinen: Ihmisen tie. Tammi 1975
  • Pohjan portit: Kuvitelmia kuvitelmista. Tammi 1982
  • Reidar: Muistiinmerkintöjä Reidar Särestöniemen elämästä. Tammi 1985
  • Taivaan mereltä: Esseekokoelma runoudesta. Tammi 1991
  • Korte-Heikka sutena ja muita Lapin tarinoita. SKS 1997
  • Bertold Brecht: Runoja 1914–1956. Tammi 1964
  • Willy Kyrklund: Polyfemoksen muodonmuutos. Tammi 1966
  • Henry Parland: Hamlet sanoi sen kauniimmin. WSOY 1967
  • Sven Lindqvist: Myytti Wu Tao-tzusta. Weilin + Göös 1968
  • Nazim Hikmet: Punainen omena. Tammi 1972
  • Federico Garcia Lorca: Runoelma cante jondosta. Tammi 1977
  • Nazim Hikmet: Puut kasvavat vielä. Tammi 1978
  • Tomas Tranströmer: Eläville ja kuolleille. Tammi 1990
  1. a b c Kirjailija Brita Polttila on kuollut. Yleisradio 11.11.2008.
  2. a b Kuka kukin on 2003, s. 774. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18086-X
  3. a b c Kauppinen, Touko: Brita Polttila. Helsingin Sanomat 10.11.2008.
  4. Kirjailija Brita Polttila on kuollut. (Arkistoitu – Internet Archive) Iltalehti 11.11.2008.
  5. Brantberg, Robert: Kenraaliluutnantti Hugo Österman: Talvisodan armeijankomentaja.[vanhentunut linkki]
  6. a b Ikonen, Veera: Olga – pakolainen 1918 Radio Variaatio.
  7. Eva Polttilan lapsuusmuistot Iltalehti. Viitattu 21.11.2018.
  8. a b c Eva Polttila kertoo viimein isoäitinsä erikoisen tarinan – Näki Pietarissa Leninin, pakeni Suomeen, menetti venäläisen kihlattunsa, nai suomalaisen jääkärin Seura.
  9. Kauppinen, Touko: Brita Polttila. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat 10.11.2008.
  10. Laari, Susanna: Sanat surulle. Helsingin Sanomat, 28.5.2022, s. B 1–3. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]