Armazi (kaupunki)
Armazi (georg. არმაზი) on paikkakunta Georgiassa kaksi kilometriä Mtskhetan kaupungista luoteeseen ja 22 kilometriä Tbilisistä pohjoiseen. Se on osa suurempaa historiallista Mtskhetan kaupunkia. Samanniminen muinainen kaupunki ja georgialaisen Kartlin eli Kaukasian Iberian kuningaskunnan alkuperäinen pääkaupunki sijaitsi Armazissa. Se kukoisti erityisesti ajanlaskun alussa, ja joutui arabien tuhoamaksi 730-luvulla.
Arkeologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pienimuotoiset kaivaukset Armazin alueella paljastivat vuonna 1890 kaupunginmuurien perustan, kiviportaat ja kaksihuoneisen rakenteen, josta löydettiin naisen luurangon osia ensimmäiseltä vuosisadalta. Vuosina 1943–1948 tehtiin suurimittaisia kaivauksia Georgian tiedeakatemian Andria Apakidzen johdolla. Ne aloitettiin uudelleen vuonna 1985 ja ne jatkuvat edelleen. Kaivaukset ovat osoittaneet, että kaupungin ensimmäisen vuosisadan alkupuoliskolla kiviperustalle rakennetut muurit ja tornit ympäröivät kukkulan huippua ja sen jokea kohti viettävää rinnettä yhteensä 30 hehtaarin alueelta. Muurien sisälle jäänyt maa-alue oli terassoitu, ja terasseille rakennettu erilaisia rakennuksia.
Paikalta on identifioitu kolme merkittävää kulttuurikerrosta: aikaisimmat ovat 300–200-luvuilta eaa. (Armazi I), keskimmäinen 200-luvulta – ensimmäiseltä vuosisadalta eaa. (Armazi II) ja suhteellisesti uusin rakennuskerros ensimmäiseltä vuosisadalta – 500-luvulta jaa. (Armazi III). Armazi I on rakennettu massiivisista kivilohkareista, jotka muodostavat läpäisemättömän perustan ja jotka kuitenkin viimeisteltiin vähemmän kestävillä savitiilillä. Siihen kuuluu myös suuri, kuusipylväinen halli, jolla on tiilikatto. Armazi II tunnetaan temppelistä, jossa on apsis. Armazi III on rikkain kerros, joka on rakennettu hienostuneesti leikatuista kivilohkareista, jotka on liitetty yhteen kalkkilaastilla ja metallipidikkeillä. Jäljelle jääneisiin rakennelmiin kuuluvat kuninkaallinen palatsi, useita rikkaasti koristeltuja hautoja, kylpylä ja pieni kivimausoleumi.[1]
Alue on nykyään valtion suojelema ulkomuseo, jota hallitaan osana Suur-Mtskhetan kansallista arkeologista museoreserviä.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arkeologisten todisteiden mukaan muinainen Armazi oli huomattavasti laajempi kuin nykyään. Paikan strategisen sijainnin määritti helppo pääsy Darielin solaan, josta päätie Suuren Kaukasuksen läpi kulkee ja jonka kautta skyytit valloittivat muinaisen Lähi-idän.
Kaupungin ja sen hallitsevan akropoliin Armaztsikhen nimen (georg. არმაზციხე, kirjaimellisesti "Armazin linnoitus") oletetaan yleensä tulevan Armazilta, esikristillisen Iberian pantheonin pääjumalalta. Nimi esiintyy ensimmäisen kerran keskiaikaisissa georgialaisissa vuosikirjoissa, vaikka se onkin selvästi niitä huomattavasti vanhempi ja heijastuu antiikin Strabonin, Pliniuksen, Ptolemaioksen ja Dio Cassiuksen käyttämiin nimiin Armastica tai Harmozica. Keskiaikaisten georgialaisten kronikoiden kokoelman mukaan Armaztsikhen perusti kolmannella vuosisadalla eaa. puolimyyttinen kuningas Parnavaz I, Kartlina tunnetulle paikalle. Linnoitus seisoi nykyisellä Bagineti-vuorella Mtkvari-joen oikealla rannalla sen yhtymäkohdassa Aragvi-jokeen. Toinen linnoitus, Tsitsamuri (georg. წიწამური), tai antiikin kirjoittajien Sevsamora, kohosi aivan vastapäätä Aragvin vasemmalla rannalla, vartioiden tietä Kazbek-vuorta kohti.[1]
Senkin jälkeen kun Mtskheta nousi Iberian pääkaupungiksi, Armazi säilyi iberialaisen muinaisuskon pyhänä kaupunkina ja yhtenä Mtskhetan puolustuksista. Linnoituksen valloitti roomalainen kenraali Pompeius kampanjassaan Iberian kuningasta Artagia vastaan vuonna 65 eaa. Raunioitunut rakennelma Mtkvari-joen yllä on peräisin tuolta ajalta, ja sitä kutsutaan yhä "Pompeiuksen sillaksi". Armazin kukoistusaika alkoi, kun Iberia liittoutui Rooman keisarien kanssa. Vuonna 1867 Armazista löytynyt kivinen steela kertoo, että Rooman keisari Vespasianus linnoitti Armazin Iberian kuninkaalle Mirdat I:lle vuonna 75.[3] Tämä puolustusmuuri, joka rakennettiin tukkimaan Darielin solan eteläinen pää, ennen kuin se levenee nykyisen Tbilisin alueen tasangoksi, tarkoitettiin oletettavasti ennalta ehkäiseväksi toimenpiteeksi alaaneja vastaan. He hyökkäsivät usein Rooman raja-alueille Kaukasuksen toiselta puolelta.
Tähän aikaan Armazia hallitsi perinnöllisessä virassa oleva pitiakhš, jonka asema vastasi varakuningasta tai satraappia ja joka oli Iberian virallisessa hierarkiassa kuninkaasta seuraavana. Dynastian nekropoliin kaivaukset ovat paljastaneet kaiverrettuja koruja, joissa on kahden varakuninkaan, Asparukhin (eli luultavasti samaan aikaan kuin Rooman keisari Hadrianus, 117–138) ja Zevakhin (kukoisti 150), muotokuvat. Ne ovat harvinaisia esimerkkejä aidoista, esikristillisistä georgialaisista mutokuvista.[4] Armazista löydetyt arameankieliset kirjoitukset mainitsevat myös kuninkaallisen arkkitehdin ja epitroposin ("kamariherra").
| Professori Giorgi Tseretelin vuonna 1941 tulkitsema ja julkaisema Armazin kaksikielinen hautakirjoitus kertoo: "Olen Serapita, kuningas Parsmanin pitiakhšin Zevakh nuoremman tytär, ja Iodmandagan voitokkaan, monien valloitusten saavuttajan, iberialaisten suuren kuninkaan Ksefarnugin hovin mestarin ja Agrippan, kuningas Parsmanin hovin mestarin, pojan vaimo. Surkaa, surkaa hänen tähtensä, joka ei ollut saavuttanut täysi-ikäisyyttä ja joka oli niin hyvä ja kaunis, että kukaan ei vertautunut hänen loistavuuteensa; ja hän kuoli 21 vuoden iässä."[5] |
Armazilla oli keskeinen rooli muinaisen Georgian kulttuurielämässä ja paikallisen kirjoitustaidon kehityksessä, ennen kuin georgian aakkoset kehitettiin 300–400-luvuilla. Armazista löytyneiden mielenkiintoisten kirjoitusten joukkoon kuuluu kaksikielinen, kreikaksi ja arameaksi kirjoitettu hautakirjoitus, joka muistaa nuorena kuollutta Serapitaa ja hänen aatelista alkuperäänsä. Siinä on käytetty käsialaltaan ja joiltakin muodoiltaan erikoista aramean aakkosten versiota, joka on tunnettu "Armazin kirjoituksena", vaikka sitä voidaankin löytää myös Armazin ulkopuolelta muista Georgian osista.
Kun Georgian pääkaupunki muutettiin Tbilisiin 400-luvun lopussa tai 500-luvun alussa, Armazi vähitellen taantui. Sillä oli edelleen oma korkea-arvoinen komentajansa, jona toimi vuonna 545 Wistam-niminen henkilö. Kaupunki tuhoutui lopulta maan tasalle arabikomentaja Marwan ibn Muhammadin (tulevan umaijadikalifi Marwan II:n) hyökkäyksessä.[1]
Armazin kaupunkia ei ole sen jälkeen milloinkaan elvytetty, mutta georgialainen ortodoksinen Pyhän Ninon luostari rakennettiin paikalle vuosina 1150–1178. Luostarissa on kuusikuorinen hallikirkko, joka on nykyisin pääosin raunioina, ja vain fragmentteja 1100-luvun seinämaalauksista on säilynyt.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Lang, David Marshall. "Armazi".[vanhentunut linkki] Encyclopædia Iranica Online Edition.
- ↑ Georgian Museums: National Archaeology Museum-Reserve of Greater Mtskheta.[vanhentunut linkki] Ministry of Culture, Monuments Protection and Sports of Georgia.
- ↑ Sherk, Robert K. (1988), The Roman Empire: Augustus to Hadrian, s. 128–9. Cambridge University Press, ISBN 0521338875.
- ↑ Lang, David Marshall. "Asparukh" (Arkistoitu – Internet Archive). Encyclopædia Iranica Online Edition.
- ↑ Yarshater, Ehsan (ed., 1983), The Cambridge History of Iran, s. 525. Cambridge University Press, ISBN 052120092X.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]