1,2-butaanidioli
| 1,2-butaanidioli | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 1,2-dihydroksibutaani |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C4H10O2 |
| Moolimassa | 90,12 g/mol |
| Ulkomuoto | Väritön, jähmeä neste |
| Sulamispiste | −114 °C (159 K) |
| Kiehumispiste | 194 °C (467 K) |
| Tiheys | 1,01 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | Liukenee veteen |
1,2-butaanidioli on dialkoholeihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Sen runko muodostuu butaanista, jonka 1. ja 2. hiiliatomiin liittyvät hydroksyyliryhmät (OH). 1,2-butaanidioli on huoneenlämmössä (20 °C) väritöntä, jähmeää nestettä. Sen kemiallinen kaava on C4H10O2 ja rakennekaava on CH3CH2CH(OH)CH2OH. 1,2-butaanidiolista käytetään myös nimityksiä 1,2-butyleeniglykoli ja 1,2-dihydroksibutaani. 1,2-butaanidioli on eräs butaanidiolien isomeerisistä muodoista, joita ovat muun muassa 1,3-butaanidioli, 1,4-butaanidioli ja 2,3-butaanidioli.
1,2-butaanidiolin moolimassa on 90,12 g/mol, sulamispiste −114 °C, kiehumispiste 194 °C, tiheys 1,01 g/cm3, leimahduspiste 90 °C sekä CAS-numero 584-03-2. 1,2-butaanidioli liukenee veteen erittäin hyvin.
Ympäristö- ja terveysvaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lyhytaikainen altistus ärsyttää silmiä. Altistuminen suurille pitoisuuksille voi aiheuttaa tajunnantason laskua. Pitkäaikainen tai toistuva altistuminen 1,2-butaanidiolille (nieltynä) voi aiheuttaa vaikutuksia munuaisissa, johtaen kudosvaurioihin ja munuaisten toimintavajeeseen.
Valmistus, reaktiot ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1,2-butaanidiolia valmistetaan 1,2-epoksibutaanin hydrolyysillä. Polyeetteröitymisen estämiseksi vettä käytetään huomattava tyypillisesti kymmen- tai kaksikymmenkertainen ylimäärä. Katalyyttinä reaktiossa käytetään rikkihappoa tai vahvasti happamia ioninvaihtohartseja. 1,2-butaanidioli reagoi diolien tapaan muodostaen muun muassa asetaaleja ja ketaaleja aldehydien tai ketonien kanssa ja polyestereitä. Yhdistettä käytetään pääasiassa liuottimena.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Heinz Gräfje, Wolfgang Körnig, Hans-Martin Weitz, Wolfgang Reiß, Guido Steffan, Herbert Diehl, Horst Bosche, Kurt Schneider & Heinz Kieczka: Butanediols, Butenediol, and Butynediol, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 14.04.2013
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- PubChem: 1,2-Butanedio (englanniksi)