Ç

Çç Çç

Latinalaisen kirjaimiston täydennyksiä Āā Àà Ää Åå Ãã Ĉĉ Čč Ćć Çç Ðð Đđ Ɖɖ Éé Êê Ƒƒ Ğğ Ĝĝ Ǧǧ Ġġ Ĥĥ Ħħ Ïï İi Ǩǩ Ŀŀ Łł Ŋŋ Ńń Ññ Ơơ Ôô Őő Õõ Ōō Öö Øø Řř ſ Ŝŝ Šš Şş Ŧŧ Þþ Ůů Ŭŭ Űű Üü Ŵŵ Ƿƿ Ȳȳ Źź Žž Żż Ʒʒ Ligatuureja Ææ IJ ij Œœ ß Tarkkeita ´ ` ^ ˇ ¨ ˜ ¯ Luettelo kirjaimista

Ç (ç) eli ”c ja sedilji” on albanian, turkin, azerin, turkmeenin, tataarin, ranskan, portugalin ja kurdin kielissä käytettävä kirjain. Sitä käytetään myös englannin, oksitaanin, katalaanin ja friulin kielissä c-kirjaimen varianttina. Kirjaimessa on c:n alapuolella sedilji-niminen tarke, joka muistuttaa pilkkua.

Kirjain on peräisin visigoottien kirjaimiston z-kirjaimen muodosta, ja sitä käytettiin ensimmäisen kerran varhaisessa espanjan kielessä ilmaisemaan soinnitonta alveolaarista affrikaattaa (/t͡s/). Tämä foneemi oli peräisin vulgaarilatinan /t/- ja /k/-plosiivien joissain tapauksissa tapahtuneesta liudennuksesta. Kirjain osoitti, että kyseisessä kohdassa c ääntyy kuin z. Myöhemmin /ts/ muuttui monissa romaanisissa kielissä ja murteissa /s/-äänteeksi. Espanjan kielessä kirjainta ei ole käytetty 1700-luvun ortografisen uudistuksen jälkeen, mutta sitä on sittemmin käytetty monien muiden kielten kirjoittamiseen. Portugalin kielessä ç:tä käytetään soinnittoman s-äänteen ilmaisemiseen vokaalien välissä ennen takavokaalia - s-kirjain vokaalin jälkeen ja ennen takavokaalia ääntyy soinnillisena, samanlaisena kuin englannin tai portugalin z (vrt caça [ˈkasa], ’metsästys’; casa [ˈkaza], ’talo’). Ç ei sen sijaan esiinny koskaan sanan alussa eikä sanan lopussa.

Ranskassa ç esiintyy joskus a:n, o:n ja u:n edellä s-äänteen merkkinä. Näiden vokaalien edessä tavallinen c ääntyy ranskassa aina k:na, e:n ja i:n edellä sen sijaan s:nä. Sanojen perusmuodoissa ç on ranskassa melko harvinainen, mutta sitä käytetään -cer -loppuisten verbien niissä taivutusmuodoissa, joissa infinitiivin päätteen -er paikalla on jokin a:lla tai o:lla alkava pääte. Sellaisia ovat esimerkiksi verbin lancer (heittää) muodot nous lançons (me heitämme) ja il lançait (hän heitti). Puheessa tällaisten verbien kaikissa muodoissa on päätteen edellä s-äänne.

Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa [ç] ilmaisee soinnitonta palataalista frikatiivia.