Jump to content

soittokello

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

soitto +‎ kello

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsoi̯tːoˌkelːo/, [ˈs̠o̞i̯t̪ːo̞ˌk̟e̞lːo̞]
  • Rhymes: -elːo
  • Hyphenation(key): soitto‧kello

Noun

[edit]

soittokello

  1. bell

Declension

[edit]
Inflection of soittokello (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative soittokello soittokellot
genitive soittokellon soittokellojen
partitive soittokelloa soittokelloja
illative soittokelloon soittokelloihin
singular plural
nominative soittokello soittokellot
accusative nom. soittokello soittokellot
gen. soittokellon
genitive soittokellon soittokellojen
partitive soittokelloa soittokelloja
inessive soittokellossa soittokelloissa
elative soittokellosta soittokelloista
illative soittokelloon soittokelloihin
adessive soittokellolla soittokelloilla
ablative soittokellolta soittokelloilta
allative soittokellolle soittokelloille
essive soittokellona soittokelloina
translative soittokelloksi soittokelloiksi
abessive soittokellotta soittokelloitta
instructive soittokelloin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of soittokello (Kotus type 1/valo, no gradation)

Further reading

[edit]