kirkonkello

Finnish

Etymology

kirkon +‎ kello

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkirkonˌkelːo/, [ˈk̟irko̞ŋˌk̟e̞lːo̞]
• Rhymes: -elːo
• Hyphenation^(key): kirkon‧kello

Noun

kirkonkello

1. church bell

Declension

Inflection of kirkonkello (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		kirkonkello	kirkonkellot
genitive		kirkonkellon	kirkonkellojen
partitive		kirkonkelloa	kirkonkelloja
illative		kirkonkelloon	kirkonkelloihin
		singular	plural
nominative		kirkonkello	kirkonkellot
accusative	nom.	kirkonkello	kirkonkellot
	gen.	kirkonkellon
genitive		kirkonkellon	kirkonkellojen
partitive		kirkonkelloa	kirkonkelloja
inessive		kirkonkellossa	kirkonkelloissa
elative		kirkonkellosta	kirkonkelloista
illative		kirkonkelloon	kirkonkelloihin
adessive		kirkonkellolla	kirkonkelloilla
ablative		kirkonkellolta	kirkonkelloilta
allative		kirkonkellolle	kirkonkelloille
essive		kirkonkellona	kirkonkelloina
translative		kirkonkelloksi	kirkonkelloiksi
abessive		kirkonkellotta	kirkonkelloitta
instructive		—	kirkonkelloin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kirkonkello (Kotus type 1/valo, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kirkonkelloni kirkonkelloni accusative nom. kirkonkelloni kirkonkelloni gen. kirkonkelloni genitive kirkonkelloni kirkonkellojeni partitive kirkonkelloani kirkonkellojani inessive kirkonkellossani kirkonkelloissani elative kirkonkellostani kirkonkelloistani illative kirkonkellooni kirkonkelloihini adessive kirkonkellollani kirkonkelloillani ablative kirkonkelloltani kirkonkelloiltani allative kirkonkellolleni kirkonkelloilleni essive kirkonkellonani kirkonkelloinani translative kirkonkellokseni kirkonkelloikseni abessive kirkonkellottani kirkonkelloittani instructive — — comitative — kirkonkelloineni second-person singular possessor singular plural nominative kirkonkellosi kirkonkellosi accusative nom. kirkonkellosi kirkonkellosi gen. kirkonkellosi genitive kirkonkellosi kirkonkellojesi partitive kirkonkelloasi kirkonkellojasi inessive kirkonkellossasi kirkonkelloissasi elative kirkonkellostasi kirkonkelloistasi illative kirkonkelloosi kirkonkelloihisi adessive kirkonkellollasi kirkonkelloillasi ablative kirkonkelloltasi kirkonkelloiltasi allative kirkonkellollesi kirkonkelloillesi essive kirkonkellonasi kirkonkelloinasi translative kirkonkelloksesi kirkonkelloiksesi abessive kirkonkellottasi kirkonkelloittasi instructive — — comitative — kirkonkelloinesi first-person plural possessor singular plural nominative kirkonkellomme kirkonkellomme accusative nom. kirkonkellomme kirkonkellomme gen. kirkonkellomme genitive kirkonkellomme kirkonkellojemme partitive kirkonkelloamme kirkonkellojamme inessive kirkonkellossamme kirkonkelloissamme elative kirkonkellostamme kirkonkelloistamme illative kirkonkelloomme kirkonkelloihimme adessive kirkonkellollamme kirkonkelloillamme ablative kirkonkelloltamme kirkonkelloiltamme allative kirkonkellollemme kirkonkelloillemme essive kirkonkellonamme kirkonkelloinamme translative kirkonkelloksemme kirkonkelloiksemme abessive kirkonkellottamme kirkonkelloittamme instructive — — comitative — kirkonkelloinemme second-person plural possessor singular plural nominative kirkonkellonne kirkonkellonne accusative nom. kirkonkellonne kirkonkellonne gen. kirkonkellonne genitive kirkonkellonne kirkonkellojenne partitive kirkonkelloanne kirkonkellojanne inessive kirkonkellossanne kirkonkelloissanne elative kirkonkellostanne kirkonkelloistanne illative kirkonkelloonne kirkonkelloihinne adessive kirkonkellollanne kirkonkelloillanne ablative kirkonkelloltanne kirkonkelloiltanne allative kirkonkellollenne kirkonkelloillenne essive kirkonkellonanne kirkonkelloinanne translative kirkonkelloksenne kirkonkelloiksenne abessive kirkonkellottanne kirkonkelloittanne instructive — — comitative — kirkonkelloinenne third-person possessor singular plural nominative kirkonkellonsa kirkonkellonsa accusative nom. kirkonkellonsa kirkonkellonsa gen. kirkonkellonsa genitive kirkonkellonsa kirkonkellojensa partitive kirkonkelloaan kirkonkelloansa kirkonkellojaan kirkonkellojansa inessive kirkonkellossaan kirkonkellossansa kirkonkelloissaan kirkonkelloissansa elative kirkonkellostaan kirkonkellostansa kirkonkelloistaan kirkonkelloistansa illative kirkonkelloonsa kirkonkelloihinsa adessive kirkonkellollaan kirkonkellollansa kirkonkelloillaan kirkonkelloillansa ablative kirkonkelloltaan kirkonkelloltansa kirkonkelloiltaan kirkonkelloiltansa allative kirkonkellolleen kirkonkellollensa kirkonkelloilleen kirkonkelloillensa essive kirkonkellonaan kirkonkellonansa kirkonkelloinaan kirkonkelloinansa translative kirkonkellokseen kirkonkelloksensa kirkonkelloikseen kirkonkelloiksensa abessive kirkonkellottaan kirkonkellottansa kirkonkelloittaan kirkonkelloittansa instructive — — comitative — kirkonkelloineen kirkonkelloinensa

Further reading

• “kirkonkello”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Ingrian

Etymology

From kirkon (“of a church”) +‎ kello (“bell”). Akin to Finnish kirkonkello.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkirkonˌkelːo/, [ˈkirkŏ̞ŋˌke̞ɫːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkirkonˌkelːo/, [ˈkirɡ̊o̞ŋˌɡ̊e̞ɫːo̞]
• Rhymes: -elːo
• Hyphenation: kir‧kon‧kel‧lo

Noun

kirkonkello

1. church bell

Declension

Declension of kirkonkello (type 4/koivu, no gradation)
	singular	plural
nominative	kirkonkello	kirkonkellot
genitive	kirkonkellon	kirkonkelloin, kirkonkelloloin
partitive	kirkonkelloa	kirkonkelloja, kirkonkelloloja
illative	kirkonkelloo	kirkonkelloi, kirkonkelloloihe
inessive	kirkonkelloos	kirkonkellois, kirkonkellolois
elative	kirkonkellost	kirkonkelloist, kirkonkelloloist
allative	kirkonkellolle	kirkonkelloille, kirkonkelloloille
adessive	kirkonkellool	kirkonkelloil, kirkonkelloloil
ablative	kirkonkellolt	kirkonkelloilt, kirkonkelloloilt
translative	kirkonkelloks	kirkonkelloiks, kirkonkelloloiks
essive	kirkonkellonna, kirkonkelloon	kirkonkelloinna, kirkonkelloloinna, kirkonkelloin, kirkonkelloloin
exessive1)	kirkonkellont	kirkonkelloint, kirkonkelloloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 167