Jump to content

kielikello

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kieli +‎ kello

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkie̯liˌkelːo/, [ˈk̟ie̞̯liˌk̟e̞lːo̞]
  • Rhymes: -elːo
  • Hyphenation(key): kieli‧kello

Noun

[edit]

kielikello

  1. blabbermouth, tattler, gossiper

Declension

[edit]
Inflection of kielikello (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative kielikello kielikellot
genitive kielikellon kielikellojen
partitive kielikelloa kielikelloja
illative kielikelloon kielikelloihin
singular plural
nominative kielikello kielikellot
accusative nom. kielikello kielikellot
gen. kielikellon
genitive kielikellon kielikellojen
partitive kielikelloa kielikelloja
inessive kielikellossa kielikelloissa
elative kielikellosta kielikelloista
illative kielikelloon kielikelloihin
adessive kielikellolla kielikelloilla
ablative kielikellolta kielikelloilta
allative kielikellolle kielikelloille
essive kielikellona kielikelloina
translative kielikelloksi kielikelloiksi
abessive kielikellotta kielikelloitta
instructive kielikelloin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kielikello (Kotus type 1/valo, no gradation)

Synonyms

[edit]

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]