kellokas
Appearance
Finnish
[edit]Etymology
[edit]Pronunciation
[edit]Noun
[edit]kellokas
- A bellwether (leading animal of a flock, having a bell hung round its neck).
- (informal) A spokesman (one who speaks on behalf of a group).
Declension
[edit]Inflection of kellokas (Kotus type 41*A/vieras, kk-k gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | kellokas | kellokkaat | |
genitive | kellokkaan | kellokkaiden kellokkaitten | |
partitive | kellokasta | kellokkaita | |
illative | kellokkaaseen | kellokkaisiin | |
singular | plural | ||
nominative | kellokas | kellokkaat | |
accusative | nom. | kellokas | kellokkaat |
gen. | kellokkaan | ||
genitive | kellokkaan | kellokkaiden kellokkaitten kellokasten rare | |
partitive | kellokasta | kellokkaita | |
inessive | kellokkaassa | kellokkaissa | |
elative | kellokkaasta | kellokkaista | |
illative | kellokkaaseen | kellokkaisiin kellokkaihin rare | |
adessive | kellokkaalla | kellokkailla | |
ablative | kellokkaalta | kellokkailta | |
allative | kellokkaalle | kellokkaille | |
essive | kellokkaana | kellokkaina | |
translative | kellokkaaksi | kellokkaiksi | |
abessive | kellokkaatta | kellokkaitta | |
instructive | — | kellokkain | |
comitative | See the possessive forms below. |
Further reading
[edit]- “kellokas”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02