Finnish

edit

Etymology

edit

lir- +‎ -ahtaa

Pronunciation

edit
  • IPA(key): /ˈlirɑhtɑːˣ/, [ˈlirɑ̝xt̪ɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -irɑhtɑː
  • Hyphenation(key): li‧rah‧taa

Verb

edit

lirahtaa

  1. (intransitive) to spill (used of small amounts of liquid)
  2. (intransitive, euphemistic) to pee unintentionally

Conjugation

edit
Inflection of lirahtaa (Kotus type 53*F/muistaa, t-d gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. lirahdan en lirahda 1st sing. olen lirahtanut en ole lirahtanut
2nd sing. lirahdat et lirahda 2nd sing. olet lirahtanut et ole lirahtanut
3rd sing. lirahtaa ei lirahda 3rd sing. on lirahtanut ei ole lirahtanut
1st plur. lirahdamme emme lirahda 1st plur. olemme lirahtaneet emme ole lirahtaneet
2nd plur. lirahdatte ette lirahda 2nd plur. olette lirahtaneet ette ole lirahtaneet
3rd plur. lirahtavat eivät lirahda 3rd plur. ovat lirahtaneet eivät ole lirahtaneet
passive lirahdetaan ei lirahdeta passive on lirahdettu ei ole lirahdettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. lirahdin en lirahtanut 1st sing. olin lirahtanut en ollut lirahtanut
2nd sing. lirahdit et lirahtanut 2nd sing. olit lirahtanut et ollut lirahtanut
3rd sing. lirahti ei lirahtanut 3rd sing. oli lirahtanut ei ollut lirahtanut
1st plur. lirahdimme emme lirahtaneet 1st plur. olimme lirahtaneet emme olleet lirahtaneet
2nd plur. lirahditte ette lirahtaneet 2nd plur. olitte lirahtaneet ette olleet lirahtaneet
3rd plur. lirahtivat eivät lirahtaneet 3rd plur. olivat lirahtaneet eivät olleet lirahtaneet
passive lirahdettiin ei lirahdettu passive oli lirahdettu ei ollut lirahdettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. lirahtaisin en lirahtaisi 1st sing. olisin lirahtanut en olisi lirahtanut
2nd sing. lirahtaisit et lirahtaisi 2nd sing. olisit lirahtanut et olisi lirahtanut
3rd sing. lirahtaisi ei lirahtaisi 3rd sing. olisi lirahtanut ei olisi lirahtanut
1st plur. lirahtaisimme emme lirahtaisi 1st plur. olisimme lirahtaneet emme olisi lirahtaneet
2nd plur. lirahtaisitte ette lirahtaisi 2nd plur. olisitte lirahtaneet ette olisi lirahtaneet
3rd plur. lirahtaisivat eivät lirahtaisi 3rd plur. olisivat lirahtaneet eivät olisi lirahtaneet
passive lirahdettaisiin ei lirahdettaisi passive olisi lirahdettu ei olisi lirahdettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. lirahda älä lirahda 2nd sing.
3rd sing. lirahtakoon älköön lirahtako 3rd sing. olkoon lirahtanut älköön olko lirahtanut
1st plur. lirahtakaamme älkäämme lirahtako 1st plur.
2nd plur. lirahtakaa älkää lirahtako 2nd plur.
3rd plur. lirahtakoot älkööt lirahtako 3rd plur. olkoot lirahtaneet älkööt olko lirahtaneet
passive lirahdettakoon älköön lirahdettako passive olkoon lirahdettu älköön olko lirahdettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. lirahtanen en lirahtane 1st sing. lienen lirahtanut en liene lirahtanut
2nd sing. lirahtanet et lirahtane 2nd sing. lienet lirahtanut et liene lirahtanut
3rd sing. lirahtanee ei lirahtane 3rd sing. lienee lirahtanut ei liene lirahtanut
1st plur. lirahtanemme emme lirahtane 1st plur. lienemme lirahtaneet emme liene lirahtaneet
2nd plur. lirahtanette ette lirahtane 2nd plur. lienette lirahtaneet ette liene lirahtaneet
3rd plur. lirahtanevat eivät lirahtane 3rd plur. lienevät lirahtaneet eivät liene lirahtaneet
passive lirahdettaneen ei lirahdettane passive lienee lirahdettu ei liene lirahdettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st lirahtaa present lirahtava lirahdettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st lirahtaakseni lirahtaaksemme
2nd lirahtaaksesi lirahtaaksenne
3rd lirahtaakseen
lirahtaaksensa
past lirahtanut lirahdettu
2nd inessive2 lirahtaessa lirahdettaessa agent4 lirahtama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st lirahtaessani lirahtaessamme
2nd lirahtaessasi lirahtaessanne
3rd lirahtaessaan
lirahtaessansa
negative lirahtamaton
instructive lirahtaen
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form lirahtaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive lirahtamassa
elative lirahtamasta
illative lirahtamaan
adessive lirahtamalla
abessive lirahtamatta
instructive lirahtaman lirahdettaman
4th3 verbal noun lirahtaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st lirahtamaisillani lirahtamaisillamme
2nd lirahtamaisillasi lirahtamaisillanne
3rd lirahtamaisillaan
lirahtamaisillansa

Derived terms

edit

Further reading

edit

Anagrams

edit