Parhaat päivänsä nähneiden betonilähiöiden kunnostus valtakunnallisen lähiöohjelman kautta ei jatku tällä hallituskaudella. Ohjelmia on toteutettu useilla hallituskausilla 2000-luvulla.
Asumisesta vastaavan ympäristöministeri Kai Mykkäsen mukaan lähiöihin satsataan nyt MAL-sopimusten kautta.
– Se voisi tarkoittaa esimerkiksi panostuksia lähiöiden joukkoliikenneyhteyksiin sekä juna- ja metroasemien viihtyisyyden ja turvallisuuden parantamiseen, Mykkänen sanoo.
Valtio tekee näitä maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimuksia vain suurimpien kaupunkien kanssa.
Ero on iso aiempiin vuosiin, jolloin Seinäjoen ja Lappeenrannan kaltaiset kaupungit saattoivat saada valtiolta mojovan potin lähiönsä kokonaisvaltaiseen kohentamiseen. Lähiö kerrallaan on kunnostettu puistoja, parannettu valaistusta ja palkattu lähiötaiteilijoita. Viihtyisyyden lisäksi on haluttu parantaa vetovoimaa muuttoa harkitsevien silmissä.
Taustalla painaa tavoite hillitä asuinalueiden jakautumista tulojen, työllisyyden ja koulutustason mukaan. Eriytyminen ei kuitenkaan ole pysähtynyt: huono-osaisuus keskittyy esimerkiksi pääkaupunkiseudulla yhä selvemmin.
Tästä ei pidä tulkita, että lähiöohjelmat olisivat olleet turhia.
– Ne ovat olleet erittäin tärkeitä kaupunkitasolla. Voi ajatella, että ilman niitä tilanne voisi olla vielä huomattavasti huonompi, toteaa ympäristöneuvos Jaana Nevalainen.
Selviä onnistumisiakin on. Esimerkiksi Tampereella ohjelmiin valittujen lähiöiden suunta on kääntynyt. Pysyvä muutos ei tapahdu hetkessä, se voi Nevalaisen mukaan viedä kaksikin vuosikymmentä.
Lapin suurin lähiö jäi väliinputoajaksi
Rovaniemen Korkalovaarassa apteekki, ruokakauppa ja baari nimeltä Vanha Mestari vielä pärjäävät, mutta useampi liiketila on pienessä ostoskeskuksessa tyhjillään. Kolmikerroksisten elementtitalojen välissä huojuvat männyt ja Lapin luonto on lähellä myös katukylteissä. Ostari jää Hillapolun, Kaamoskujan ja Ruskakujan väliin.
Ulla-Kirsikka Vainio selvitti lähes ensi töinään kaupunginjohtajana, pääsisikö Korkalovaara valtion lähiöohjelmaan, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Vainio on harmissaan, että lähiöohjelma ei nyt jatku.
Korkalovaaran avun tarve on hänen mukaansa kiistaton.
– Teiden kunto, putkistot, yleisilmeen kohentaminen, valaistus ihan turvallisuudenkin kannalta, niitä ainakin pitää miettiä. Kyllä se tiukkaa on, jos lähiöitä korjataan pelkästään kaupungin omilla rahoilla, Vainio sanoo.
Kyse ei ole pelkästään rahasta, vaan myös siitä, että ohjelmissa on osallistettu asukkaita ja kerätty tietoa.
Nyt ainoaksi vaihtoehdoksi näyttää jäävän EU:n New European Bauhaus -hanke, josta on haettavissa pieniä, muutaman kymmenen tuhannen euron tukia.
Pienempikin lähiöprojekti olisi Korkalovaarassa ensimmäinen laatuaan. Tähän saakka 6000 asukkaan lähiö on jäänyt Rovaniemen kehittämisessä väliinputoajaksi, kuten kaupungin tarkastuslautakuntakin arviointiraportissaan totesi.
Eriytyminen näkyy myös pohjoisessa. Korkalovaarassa tulo- ja koulutustaso on matalampi ja työttömyysaste korkeampi kuin Rovaniemellä keskimäärin.
”Toivotaan, toivotaan -asenteella mennään”
Kaupungit jatkavat nyt lähiötyötä kukin tavallaan, mutta useat hallinnonalat sekä käytännön ja tieteellisen tutkimuksen yhdistävän valtakunnallisen lähiöohjelman puuttuminen on iso menetys. Tätä mieltä on kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara, joka näkee riskinä kalliit virheinvestoinnit, joista ei ole pitkäaikaiseksi avuksi.
– Rahaa voi upottaa loputtomiin tai tehdä uudistuksia, jotka ovat tutkitusti viisaita. En usko meidän olevan vielä siinä vaiheessa, että tiedämme mitä pitäisi tehdä, lähiötutkimuksiin osallistunut Vaattovaara sanoo.
Yleispätevää reseptiä lähiöiden pelastamiseksi ei siis ole vielä löytynyt. Paine sen löytymiselle on suuri: lähiöt ovat joka neljännen suomalaisen koti ja niissä on kiinni myös paljon kansallisvarallisuutta.
Yhden, takuuvarmasti toimivan idean hän nostaa: hyvin hoidetut, “taskukokoiset” puistot parin sadan metrin säteellä.
– Luonnon monimuotoisuuden lisäksi ne ovat tärkeitä myös ihmisten kohtaamiselle. Puistot ovat helppo ja kohtuuhintainen keino parantaa viihtyisyyttä sen sijaan, että rakennetaan kerhotiloja.
Monissa kaupungeissa luotetaan Rovaniemen tapaan täydennysrakentamiseen; siihen että uudet kerrostalot tuovat keskiluokkaisia omistusasujia ja ostovoimaa, ja pelastavat palvelut. Vaattovaaran mukaan tutkimusnäyttöä on siitäkin, että palvelut eivät palaa.
Asuntokannan uudistaminen ei siis ole professorin mukaan riittävä vastaus. Mikä on, sitä ei vielä tiedetä.
– Vielä mennään aika kapealla kärjellä ja vähän sellaisella toivotaan toivotaan -asenteella.
Kerrostalolähiöiden kouluille erityistukea
Vaikka lähiöohjelmaa ei hallitusohjelmasta löydy, ympäristöministeri Kai Mykkänen vakuuttaa hallituksen pitävän lähiöiden kehittämistä tärkeänä. Mykkänen nostaa esiin tasa-arvorahan, jolla voidaan tukea lähiökouluja ja tasoittaa oppimiseroja.
Hallitus näkee myös painotetun opetuksen lisäämisessä keinon hillitä eriytymistä.
– Esimerkiksi musiikkiluokan perustaminen lähiön kouluun voi monipuolistaa sitä, miltä alueilta ja millaisista taustoista kouluun tullaan, Mykkänen sanoo.
Korkalovaaraankin valmistuu kahden vuoden kuluttua uusi Vaaranlammen koulu puretun tilalle. Rakennukseen tulee myös kirjasto ja nuorisotila. Sitä ennen ja sen lisäksi pitää keksiä myös muuta, ajattelee kaupunginjohtaja.
Koululaisia tutumpi näky lähiöissä on rollaattorilla apteekkiin taivaltava ja yksin asuva ikäihminen. Lähiöiden pitää olla hyvä asuinympäristö myös heille. Kun liikkuminen käy hankalaksi, lähiön asukas on täysin riippuvainen siitä, mitä lähellä on tai ei ole.