Jos päämies saa 11 vuotta vankeutta, joku voisi ajatella asianajajan pitävän työpanostaan epäonnistuneena ja asiakassuhteen loppuvan siihen. Hän olisi väärässä.
Asianajaja Hannu Kaitaluoman ensimmäinen juttu Niko Ranta-ahon edustajana sai julkisuutta enemmän kuin mihin kokkolalaisjuristi oli tottunut – enemmän kuin ennakkoon arvasikaan. Olihan mies päätynyt Katiskaan, joka osoittautui lopulta yhdeksi Suomen historian suurimmista huumausainejutuista.
Kaikki alkoi kotihälytyksestä Helsingin Vuosaareen. Pihalta löytyi puukotuksen uhri, ja verijäljet johtivat asuntoon, josta löytyi huumeita. Siitä se alkoi, mutta siihen se ei jäänyt.
Kun kokkolalainen Hannu Kaitaluoma ryhtyi edustamaan itselleen aiemmin tuntematonta Ranta-ahoa, tapaus vaikutti hänestä alusta asti melko isolta. Kokonaiskuva pysyi silti alkuun hämärän peitossa.
Mittakaava paljastui, kun vuosi kotihälytyksen jälkeen poliisi kertoi selvittäneensä rikosvyyhdin, jossa Suomeen on salakuljetettu 2016–2019 yli 200 kiloa amfetamiinia, 15 kiloa kokaiinia, yli 100 000 ekstaasitablettia ja noin kaksi miljoonaa huumausaineeksi luokiteltua lääkepilleriä.
Katiskasta on sittemmin kirjoitettu metreittäin – liitettiinhän juttuun myös julkkiksia, loistokasta elämäntyyliä ja ihmissuhdesotkuja.
Valtakunnallinen julkisuus ei juuri muuttanut elämää, Kaitaluoma sanoi vielä kevään lopulla. Asioita hoidettiin kuten ennenkin.
Asioiden hoitamiseen kuului myös päämiehen edustaminen Katiska kakkosessa. Kokoluokaltaan selvästi pienempi tapaus meni ykköseen verrattuna sutjakasti. Yhä Kaitaluoma pitää juttuja tavanomaisina, joskin määrät ovat vähän poikkeuksellisia ja julkisuus ekstraa.
Mutta nyt on jo pakko myöntää, että jotain on muuttunut.
– Samanlaisia on tulossa lisää. On alkanut tulla yhteydenottoja, joita ei varmasti ilman tätä olisi tullut. Mutta eivät nämä julkisuuspiikit kauan kestä, sanoo Kaitaluoma.
Hän ei kuitenkaan katso profiloituneensa huumejuttujen tai tietynlaisten asiakkaiden asianajajaksi.
Rikollisuuttakaan mies ei halua laittaa yhteen laatikkoon. Sitä on monenlaista: osa syyllistyy rikoksiin Kaitaluoman mukaan pahuuttaan, osa hyvyyttään ja osa huolimattomuuttaan.
– Mutta siitä lähdetään, että puolustus on kaikkien oikeus.
Laki lukkoon jo lukiossa
Toimisto Kokkolan ydinkeskustassa on pelkistetty. Eteiskäytävän hyllyjen reunassa on vielä tarrat muistona siitä, minkä oikeudenalan opuksia missäkin on ollut.
Jokaisen huoneen ikkunalla on lakikirja. Ikkunoista näkyy nupulakivistä kävelykatua, sen varrelle nousevan kerrostalon rakennustyömaa tai massiivisen kirjaston julkisivu.
Rakennuksen materiaalia myöten asianajaja Hannu Kaitaluoma on jatkuvasti kuin kiven sisällä.
Jalasjärvellä syntynyt Kaitaluoma tiesi jo lukion toisella luokalla, että laki on hänen alaansa.
Fysiikka ja kemia eivät auenneet pitkän matikan ystävälle lainkaan, mutta matematiikan loogisuudessa hän näki hyötyä ja jopa yhtymäkohtia itseään kiinnostavaan juridiikkaan.
– Ensimmäisen pääsykoekirjan hankin jo silloin. Siihen aikaan kirjat olivat samat vuodesta toiseen, ja niitä saatettiin lukea vuosi ja osata lähes ulkoa. Nykyäänhän lukuaikaa on muutama viikko, sanoo Kaitaluoma.
Valmistuttuaan Kaitaluoma toimi lyhyitä aikoja muun muassa vs. nimismiehenä ja vt. käräjätuomarina, lakimiehenä maataloushallinnossa ja yleisenä oikeusavustajana. Asianajotoimiston hän perusti vuonna 1993.
Katiska toi 500 kilometrin työmatkan
Kokenut asianajaja sanoo olleensa Katiskan alkumetreillä pitkään katveessa kokonaisuuden hahmottamisen suhteen. Poliisi ei esimerkiksi kertonut, millaisista määristä huumeita ja lääkkeitä puhuttiin.
– Puolustuksella ei ole oikeutta saada kaikkea tietoa. Asianajaja tietää vain sen, mitä tietoa annetaan, ja sitä annettiin säästeliäästi. Kaiken tiedon saa vasta siinä vaiheessa, kun poliisi lähettää valmiin esitutkintapöytäkirjan asianosaisille, sanoo Hannu Kaitaluoma.
Poliisia hän ei moiti; se toimii Suomessa hänen mukaansa hyvin ja vastuullisesti. Tutkinnassa roolit ovat selvät ja taktiikka niiden mukainen.
Aikanaan asianajajan lisäksi kaikille muillekin paljastui, että Katiskassa oli kyseessä Helsingin käräjäoikeuden kaikkien aikojen suurin huumejuttu. Kaitaluoman asiakas Niko Ranta-aho vangittiin heinäkuussa 2019. Lokakuussa pidätettiin Janne “Nacci” Tranberg.
Siinä missä Niko Ranta-aho oli Kaitaluomalle uusi tuttavuus, Tranbergia Kaitaluoma on edustanut 2000-luvulla useaan otteeseen. Yhteistyö oli syntynyt, kuten usein käy, puskaradion kautta.
– Joku asiakas antaa vinkin ja siitä se lähtee. Asiakkaat ovat kokeneet, että homma sujui hyvin.
Katiskassa Ranta-aho ehti ensin, eikä Tranberg enää voinut turvautua tuttuun asianajajaansa. Jos asianajaja on avustanut esitutkinnassa jotakuta, hän ei voi ottaa asiakkaakseen toista samassa jutussa.
Käräjiä istuttiin viime vuonna tammikuusta syyskuuhun joka toinen päivä. Kaitaluomalle se tarkoitti ahkeraa istumista autossa: Kokkolasta Helsinkiin on 501 kilometrin ajomatka eikä paluumatka ole yhtään lyhyempi. Ohessa hoidettiin muitakin töitä ja istuntoja ympäri Etelä-Suomea.
Huhtikuussa 2021 Helsingin käräjäoikeus antoi tuomionsa: Kaitaluoman edustama Ranta-aho sai 11 vuotta ja Tranberg lähes 13 vuotta vankeutta.
Kaikkiaan jutussa jaettiin lähes 200 vuoden verran vankeutta. Tuomiolauselmaa 50 vastaajan osalta on 697 sivua.
Matematiikan ystävälle on ollut tarjolla isoja lukuja.
Puolustusasianajaja on joskus myös henkireikä
Kaitaluoma piti asiakkaansa kanssa paljon yhteyttä ennen oikeudenkäyntiä. Yksityiskohtien puimista ja neuvoteltavaa riitti.
Toisaalta 11 kuukautta eristyksissä olo tiukkoineen yhteydenpitorajoituksineen takasi sen, että muunkinlaisia soittoja poliisivankilasta kokkolalaiseen puhelimeen tuli.
– Kun ainoa, jolle saa soittaa, on oma puolustaja, niin silloin soitetaan. Eikä aina puhuta esitutkinnasta.
Osa avustajista sulkee puhelimen työajan päätyttyä, mutta Kaitaluoma ei.
– Osaan kyllä sanoa, jos en pysty puhumaan.
Suhdettaan Ranta-ahoon Kaitaluoma ei suostu tarkemmin ruotimaan, mutta antaa krediittiä siitä, kuinka mies piti itsensä kasassa ollessaan pitkään vangittuna ja eristyksessä.
– Joillakin menee hermo kahdessa viikossa.
Ei asiakkaansa kaitsija
Yksi pitkän oikeudenkäynnin käänteitä oli, että Ranta-aho myönsi yllättäen lähes kaikki syytteet ja paljasti useita huumekätköjä.
Uutisen kertoi ensimmäisenä MTV Uutiset, ja hetki oli Kaitaluoman mukaan myös salissa dramaattinen. Tunnustus oli yllätys asianajajallekin.
– Ranta-aho on hyvin impulsiivinen ihminen, ja kaikki tapahtui yhden päivän kuluessa. Hän kysyi puolihuolimattomasti, että mitä jos tekisi näin. Sanoin, että sitä pitää harkita ja miettiä. Seuraavalla vessareissulla hän ilmoitti poliisille tunnustavansa, kuvailee Kaitaluoma.
Lue lisää: Yllätyskäänne Katiska-huumejutussa: Niko Ranta-aho myönsi käytännössä kaikki syytteet
Miltä tuntuu tulla yllätetyksi kaiken sen työn jälkeen?
– Sitä on tottunut näkemään kaikenlaista. Sitten vain mennään eteenpäin. Se on asiakkaan oma valinta, sanoo Hannu Kaitaluoma.
Tunnustuksen jälkeen asian hoitaminen suoraviivaistui ja moni kysymys ratkesi itsestään.
Yllätykset loppuivat siihen: 11 vuoden tuomio oli etukäteen arvioidussa haarukassa. Silti Kaitaluoma muotoili toukokuun lopulla valituksen hovioikeuteen. Syytteiden myöntäminen ja kätköpaikkojen paljastaminen on hänen mukaansa poikkeuksellista, ja sen vaikutus ansaitsee toisen arvion käräjäoikeuden lisäksi.
Samaan aikaan päälle painoi jo Katiska kakkonen. Laajasta huumeiden ja lääkkeiden salakuljetuksesta epäiltiin pariakymmentä ihmistä, heistä osa alkuperäisessä vyyhdissä tuomittuja.
Pääepäilty oli Niko Ranta-aho, jolle syyttäjä vaati 13 vuotta vankeutta edellisten 11 vuoden päälle. Samainen Kaitaluoman asiakas, joka Katiskan aikaisen tunnustuksensa yhteydessä oli sanonut aikovansa lopettaa rikollisen elämän.
Kaitaluoma ei ota kantaa asiakkaansa elämään.
– En ole hänen kaitsijansa millään muotoa. Hän elää niin kuin valitsee.
Katiska 2 toi Ranta-aholle perjantaina kahden vuoden tuomion. Rangaistuksessa otettiin huomioon aiempi, ensimmäisessä Katiska-huumejutussa määrätty 11 vuoden vankeusrangaistus.
Lue lisää: Niko Ranta-aholle kaksi vuotta vankeutta Katiska 2 -huumejutusta
Katiskasta syntyi myös kriittistäkin huomiota saanut dokumenttisarja, jonka tekoon Kaitaluomakin osallistui.
– Asiallinen ja värittämätön tieto oikeudenkäynnistä on hyväksi.
Tosin Kaitaluoma ei tiedä, millainen sarjasta tuli, koska ei ole katsonut sitä – sen kummemmin kuin muitakaan aiheesta antamiaan haastatteluja.
– Olin paikalla. Tiedän, mitä puhuttiin.
Ensikertalainen usein haastavin asiakas
Yleisesti ottaen asiakkaan ja asianajajan välisellä henkilökemialla ei ole Kaitaluomalle kovin suurta merkitystä. Psykologisella tasolla pitää joka tapauksessa sopeutua moneen.
Asiakkaasta ei ole pakko pitää, joskin mukavampaa se työstä tekee.
– On sellaisiakin, joiden kanssa ei synkkaa, mutta työ on työtä.
Hannu Kaitaluomalle yhteydenotto on useimmiten yhtä kuin asiakassuhde. Asiakkaat pohtivat usein tarkkaan etukäteen, kenet haluavat edustajakseen. Kaitaluoma kieltäytyy tehtävästä vain harvoin.
– Silloin syynä voi olla epätoivoinen asenne. Ei kannata ruveta, jos vaatimus on sellainen, ettei sen toteutuminen ole realistista.
Asiakkaaksi hän ei ota sellaistakaan, joka tietää kaiken, pompottaa ja sanelee.
Tavoite asetetaan aina asian mukaan, eikä tavoitteena aina voi olla vapauttava tuomio. Vakavassakin syytteessä arvioidaan sitä, miten voi menestyä parhaiten ja saada läpi asiakkaan näkemyksiä.
Asianajajan tehtävä on selittää asiakkaalle, mitä jutussa voidaan saavuttaa. Joskus oikeudenkäynnin päätteeksi asiakkaalle pitää selittää vähän tomerammin sitä, että lopputulos oli kuitenkin onnistunut. Kokemus lisää ymmärrystä tässäkin.
– Kokeneemmilla asiakkailla on jo näkemys siitä, missä mennään. Haastavin asiakaskunta ovat ensimmäistä kertaa syytettynä olevat.
Asianajajan velvollisuus ei ole selvittää, onko asiakkaan kertomus totta vai ei. Sitä uskotaan. Jos kuitenkin käy ilmi, ettei sanottu voi pitää paikkaansa, ei sovittua päämäärää voi tavoitella. Ja jos asiakas silti haluaa jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut, Kaitaluoma ei siihen pysty.
Vääryyden kokemus jää takaraivoon takomaan
Oikeusjärjestelmä perustuu sille, että kaikilla on oikeus puolustautua. Kaitaluoma uskoo, että vähemmistössä ovat ne, joiden mielestä puolustus on lähes yhtä rikollinen kuin syytettykin.
– Vaikka syytteet olisivat miten raflaavat ja lynkkausmieliala korkealla, on aina sija ja tarve sille, että syytetty saa sanoa sanansa.
On myös tapauksia, joihin asianajaja on ikuisesti tyytymätön, koska katsoo asiakkaansa kokeneen vääryyttä. Useimmiten asiakas sai äänensä kuuluviin, ja se on Kaitaluomasta tärkeintä.
– Pahin virhe on, jos ei kuuntele asiakasta. Silloin ei pääse sisään näkemykseen siitä, miten tämä haluaa asian tuotavan esiin.
Alalla ei pärjää, jos antaa tunteiden viedä
Onko asianajajan ihmiskäsitys muuttunut vuosikymmenten varrella?
– Enää ei ylläty tai tule tunnekuohuja, vaikka näkee monenmoista. Sanotaanko sitä sitten kyynistymiseksi?
Kyynisyydestä on Kaitaluoman mielestä asianajajan työssä selvää hyötyä.
– Jos ottaa näitä asioita sillä lailla omakseen, että lähtee tunnetasolla mukaan täysillä, on vaikea olla alalla muutamaa vuotta pitempään.
Sen sijaan näkemys Suomen oikeusjärjestelmästä on miehellä ennallaan: oikeuslaitos toimii hyvin ja itsenäisesti. Ratkaisut tehdään sen perusteella, mikä on oikein eikä sen, mitä yleinen mielipide vaatii.
Se vaatii yleensä enemmän.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 11.7. kello 23 saakka.